Miksi adoptointi on Suomessa niin uskomattoman vaikeaa?
Miksi adoptoidessaan lasta tarvitsee käydä läpi kaikenlaiset lasu- ja sossuprosessit, mitä edes biologiset vanhemmat eivät koskaan kävisi läpi jos sattuisivat pitämään lapsen? Mielestäni joko adoptioprosessia pitää helpottaa tai sitten tulee soveltaa samanlaisia toimenpiteitä biologisen vanhemmuudenkin suhteen.
Todella pitkät odotusajat, kasapäin papereita ja kaikki käydään läpi A:sta Ö:hön. Ja huvittavasti samalla puhutaan muun muassa siitä, että halutaan saada aborttien lukumäärä laskuun. Kuka synnyttää lapsen adoptioon, jos sattuu tietämään miten vaikeaa prosessi todellisuudessa on? Prosessin vaikeus lisää todennäköisyyttä, ettei lapsi tule koskaan saamaan rakastavaa perhettä.
Miksi biologiseen vanhemmuuteen ei sovelleta ollenkaan adoption turvatoimenpiteitä?
Kommentit (74)
Minulla meni usko adoptioseulonnan luotettavuuteen kun yksi tuttavapariskunta sai adoptoitua suomalaisen vauvan.
Adoptioäiti mielenterveysongelmainen alkoholisti, isä kai suht normaali duunari.
Ovat jo eronneet, lapsi ala-asteikäinen ja äidistä tehty lasuja, mutta ei näytä vaikuttavan, poika asuu siellä Ja äiti ryyppää ja sekoilee ( syö vissiin jotain lääkkeitäkin).
Töitä ei saa mielenterveysongelmiensa takia pidettyä, viimeksi jätti tulematta työvuoroon ja soitteli vasta puoli vuorokautta myöhemmin, aivan seilissä...
Todellakin saisi olla tiukemmat seulat adoptiovanhempia valittaessa, lapsiparka!
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni usko adoptioseulonnan luotettavuuteen kun yksi tuttavapariskunta sai adoptoitua suomalaisen vauvan.
Adoptioäiti mielenterveysongelmainen alkoholisti, isä kai suht normaali duunari.
Ovat jo eronneet, lapsi ala-asteikäinen ja äidistä tehty lasuja, mutta ei näytä vaikuttavan, poika asuu siellä Ja äiti ryyppää ja sekoilee ( syö vissiin jotain lääkkeitäkin).
Töitä ei saa mielenterveysongelmiensa takia pidettyä, viimeksi jätti tulematta työvuoroon ja soitteli vasta puoli vuorokautta myöhemmin, aivan seilissä...Todellakin saisi olla tiukemmat seulat adoptiovanhempia valittaessa, lapsiparka!
Äidistä ei tehdä lasuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni usko adoptioseulonnan luotettavuuteen kun yksi tuttavapariskunta sai adoptoitua suomalaisen vauvan.
Adoptioäiti mielenterveysongelmainen alkoholisti, isä kai suht normaali duunari.
Ovat jo eronneet, lapsi ala-asteikäinen ja äidistä tehty lasuja, mutta ei näytä vaikuttavan, poika asuu siellä Ja äiti ryyppää ja sekoilee ( syö vissiin jotain lääkkeitäkin).
Töitä ei saa mielenterveysongelmiensa takia pidettyä, viimeksi jätti tulematta työvuoroon ja soitteli vasta puoli vuorokautta myöhemmin, aivan seilissä...Todellakin saisi olla tiukemmat seulat adoptiovanhempia valittaessa, lapsiparka!
Äidistä ei tehdä lasuja.
Lapsesta tehtiin, happy now?
Mm päiväkoti, koulu,jne
Vierailija kirjoitti:
Sanopas se. Toisaalta ymmärrän, että lasta halutaan suojella ja varmistaa, että menee varmasti hyvälle pariskunnalle adoptioon. Kuitenkin tuntuu, että suurin osa prosessista on vain byrokratiaa ja odottelua. Ajanhukkaa siis. Itselläni ei siis ole kokemusta asiasta, koska olen vasta 24, mutta veljeni vaimo on adoptoitu.
Onko se oikeaa suojelua kun lasta ei voi adoptoida edes köyhästä maasta vähemmän kuin täydelliseen perheeseen? Orpokoti ja katu katsotaan lapselle paremmaksi vaihtoehdoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Mitä ihmettä? Lapselle on ehdottomasti paras tilanne elää biologisten vanhempiensa luona, jos nämä kykenevät hänestä huolehtimaan, toiseksi paras tilanne on sukulaissijoitus. Suomessa ihmisiä luojan kiitos tuetaan, että kukaan ei joudu antamaan lastansa pois rahan takia. Tämän takia lapsia ei juuri anneta Suomessa vapaaehtoisesti adoptioon, ja hyvä niin.
Jos vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsesta niin silloin sijoitus ja/tai adoptio on välttämätön. Lapselle on trauma joutua eroon biologisista vanhemmistaan, joten on erittäin hyvä, että adoptiovanhemmat tutkitaan huolella, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan uutta traumaa.
Kyllä, adoptiovanhempien kuuluu olla parempia kuin biologisten vanhempien, koska heidän lapsensa on kokenut menetyksen elämänsä ensimetreillä ja tarvitsee siis enemmän vanhemmiltaan kuin biolapsi keksimäärin. Se valitettava tosiseikka, että jotkut vanhemmat pahoinpitelevät ja laiminlyövät biologisia lapsiaan, ei liity tähän.
Nykyään voi myös kokeilla alkion adoptointia, jossa pääsee tarjoamaan jonkun ylijäämälle elämän.
Esim. Virossa noita tehdään enemmän kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas se. Toisaalta ymmärrän, että lasta halutaan suojella ja varmistaa, että menee varmasti hyvälle pariskunnalle adoptioon. Kuitenkin tuntuu, että suurin osa prosessista on vain byrokratiaa ja odottelua. Ajanhukkaa siis. Itselläni ei siis ole kokemusta asiasta, koska olen vasta 24, mutta veljeni vaimo on adoptoitu.
Onko se oikeaa suojelua kun lasta ei voi adoptoida edes köyhästä maasta vähemmän kuin täydelliseen perheeseen? Orpokoti ja katu katsotaan lapselle paremmaksi vaihtoehdoksi.
Köyhissäkin maissa nykyisin ajatellaan, että lapsen on parempi kasvaa oman kielen ja kulttuurin parissa ja näin ollen ulkomaalaiset adoptiot ovat aika lailla loppuneet. Mitä tulee markkinalle, menee sitten Yhdysvaltoihin. Sairaita ja vammaisia lapsia voidaan antaa helpommin ulkomaiseen adoption kuin terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap., kysyi sosiaalisesta itsemurhasta. Se ei riitä, että joudut lähimmäistesi silmätikuksi mutta myös adoptiosta vastaavien tahojen. Joudut asettamaan itsesi likoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Sua ei välttämättä tueta edes viranomaisten taholta, vaan syyllistetään eikä ymmärretä, minkä takia haluat käyttöösi varmemman ja pysyvän ehkäisyn.
Kaikki kunnia tuleville odottajille, jotka päätyvät käymään tämän polun loppuun! Todellakin abortti on tähän verrattuna kevyin ja helpoin, vs. tuulimyllyjä vastaan käytävään taisteluun :p
Miten niin joudut lähimmäisten silmätikuksi? Se, että antaa lapsen adoptioon on KUNNIOITETTAVA asia, joka osoittaa ihmisen edelleen välittävän vauvasta, jonka on itse tähän maailmaan tuonut. Sen sijaan abortti on yleensä se, mitä ihmiset häpeävät ja salailevat. Sanoisin itse asiassa, että ne abortit ovat sitä sosiaalista itsemurhaa.
ap
Kunnioitettava asia on hoitaa itse synnyttämänsä lapsi. Oletko lainkaan tutustunut aikuisten adoptoitujen ajatuksiin ja kokemuksiin? Monet kokevat eron vanhemmistaan aiheuttaneen heille elinikäisen trauman ja murtuneen identiteetin, ja katsovat, että naisen pitäisi todellakin tehdä abortti, jos hän ei aio itse lasta kasvattaa.
Lähteitä:
#flithescript -projekti
Dear Adoption -blogi
The Adopted Ones -blogi
Suomessa katsotaan liikaa hakijoiden omaisuutta, kun pitää olla tukevasti keskiluokkainen ihminen...
- ja meillä on myös erittäin huonot sopimukset niidenkin ulkomaiden kanssa, joista liki kaikki lapset tulevat, sillä suuri osa tänne tulevista lapsista on jotain erityislapsia ja monet ainakin lievästi vammaisia...
- kun taas esim. jenkit hakevat terveitä lapsia ympäri maailmaa, vaikka omassa maassaan on runsasta ylitarjontaa adoptiolapsista. Jenkeissä adoptio on toki liian vapaata, kun aivan sairaat kahelitkin voivat hankkia adoptiolapsia helposti ja itsenäisesti - mutta Suomessa puolestaan kyllä ihan liian vaikeaa.
Maailma on kuitenkin täynnä teiniäitejä ja vanhinkoraskauksia - ja muita lapsen saaneita, jotka haluavat antaa lapselleen hyvän kodin jossain muualla, mutta Suomeen asti näitä lapsia ei saada.
Suomessa huostaanotettuja pitäisi joissain tapauksissa myös antaa adoptioon, jos ongelmat näyttävät pysyviltä, eikä vanhemmat/vanhempi ole lainkaan motivoitunut korjaamaan tapojaan.
Eli lait uusiksi ja muiden maiden kaltaiset vanhempienoikeuksien lakkautuslait käyttöön ääritapauksissa.
Lait uusiksi kirjoitti:
Suomessa katsotaan liikaa hakijoiden omaisuutta, kun pitää olla tukevasti keskiluokkainen ihminen...
- ja meillä on myös erittäin huonot sopimukset niidenkin ulkomaiden kanssa, joista liki kaikki lapset tulevat, sillä suuri osa tänne tulevista lapsista on jotain erityislapsia ja monet ainakin lievästi vammaisia...
- kun taas esim. jenkit hakevat terveitä lapsia ympäri maailmaa, vaikka omassa maassaan on runsasta ylitarjontaa adoptiolapsista. Jenkeissä adoptio on toki liian vapaata, kun aivan sairaat kahelitkin voivat hankkia adoptiolapsia helposti ja itsenäisesti - mutta Suomessa puolestaan kyllä ihan liian vaikeaa.
Maailma on kuitenkin täynnä teiniäitejä ja vanhinkoraskauksia - ja muita lapsen saaneita, jotka haluavat antaa lapselleen hyvän kodin jossain muualla, mutta Suomeen asti näitä lapsia ei saada.
Suomessa huostaanotettuja pitäisi joissain tapauksissa myös antaa adoptioon, jos ongelmat näyttävät pysyviltä, eikä vanhemmat/vanhempi ole lainkaan motivoitunut korjaamaan tapojaan.
Eli lait uusiksi ja muiden maiden kaltaiset vanhempienoikeuksien lakkautuslait käyttöön ääritapauksissa.
Pikemminkin pitäisi pyrkiä siihen suuntaan, että
-kaikissa maissa olisi sellainen järjestelmä, että kenenkään ei pitäisi luopua lapsestaan köyhyyden takia, eikä myöskään teiniyden tai vahinkoraskauden takia
-sukulaissijoitus on ensisijainen vaihtoehto biologisille vanhemmille
-jos ulkopuolisen adoptio on välttämättömyys, ensisijaisesti adoptiovanhemmat saman kulttuurin sisältä
Juuri siksi, että maailmalla mennään tähän suuntaan, koska sen on havaittu olevan hyväksi lapsille, niin kansainväliseen adoptioon tulee vähemmän terveitä pieniä lapsia. Koskee ihan jenkkiadoptoijia myös.
Huostaanotettujen lasten kohdalla samaa mieltä, tosin siten, että biovanhempien juridiset oikeudet voidaan lakkauttaa ja sijaisvanhemmille myöntää pysyvä huoltajuusstatus, varsinaista adoptiota ei tarvita.
Joskus teininä kaverin tuttu pamahti paksuksi, ja päätti vastuuntuntoisesti synnyttää lapsen ja antaa adoptioon. Veti kaksinkäsin röökiä ja siideriä raskausajan. "Ei se tule olemaan mun ongelma, jos lapsesta tulee vammainen". Näitä siis lisää. Ja tämä ei ole edes keksitty juttu, vaikka helvetin karulta kuulostaakin. En ikinä unohda sen tytön räkäistä naurua vielä tuon kommentin päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva siinä jonota perhettä vaan perhe vauvaa. Kun lapsi annetaan Suomessa adoptioon, hän saa perheen heti kun biologisen äidin/biovanhempien harkinta-aika on ohi.
Prosessi on sen takia hidas, että vauvoja annetaan adoptioon vähemmän kuin heille on ottajia. Adoptioon antaminen on sen sijaan helppoa.
Jotenkin tunnen vain surua siitä, että Suomessa tehdään 10,000 aborttia joka vuosi siitä syystä, ettei ole varaa kasvattaa lasta tai tarpeeksi vastuuta, jne. Sitten adoptioon annetaan vain muutama lapsi. Surullista, miten ihmiset ajattelevat aina itsensä parasta. Vaikka toisaalta aborttiin liittyy usein myös masennusta, huonoa omatuntoa ja ahdistusta.
ap
Olet siis sitä mieltä että jonkun, joka ei lasta halua, pitäisi synnyttää sinulle vauva?
Koitapa ap hankkia elämä ja tulla sinuksi mahoutesi kanssa. Kunnon äitiä sinusta ei yhdellekään lapselle noin katkerana ainakaan tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Onhan tuolle ihan syynsä. Harvempi nainen haluaa pilata kroppansa ja terveytensä ei-toivotun lapsen takia. Raskaus on katsos aina iso riski naiselle.
Mutta nainen on itse hankkinut itsensä raskaaksi ja tiedostaa asian kyllä. Vaikuttaa varsin itsekkäältä ajatella tässäkin asiassa itsensä eikä vauvan parasta.
ap
Ei se ole vauva vaan epätoivottu solumöykky siinä vaiheessa kun abortti tehdään.
??
Kyllähän se on vauva. Sillä on ruumiinosat, aivot, jne. Ne eivät vain ole yhtä pitkälle kehittyneitä tietenkään kuin syntyneellä vauvalla.
ap
Se on vaan vähän ihmisen muotoa muistuttava kasa soluja. Ei todellakaan ole kaikkia elimiä tai muutakaan ja jos on niin eivät ole toimintakykyisiä.
Katsoppa abortoitujen sikiöiden kuvia Googlesta. Kyllä nuo vauvoina menee ja monet noista kuvista ovat sellaisia että ilman veriläikkiä voisi luulla niiden olevan ihan vain nukkuvia vauvoja. Valitettavasti todellisuus on jotain muuta.
ap
Katsopa itse millä viikoilla ne abortit on tehty. Sosiaalisin syin abortin saa 12 viikolle saakka. Sikiö on joo jollain tapaa ihmisen muotoinen mutta esim. kipua aistiva aivokuori ei ole vielä lainkaan kehittynyt.
Ne adoptoi lapsen suoraan toisesta maasta.