Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi adoptointi on Suomessa niin uskomattoman vaikeaa?
15.04.2018 |
Miksi adoptoidessaan lasta tarvitsee käydä läpi kaikenlaiset lasu- ja sossuprosessit, mitä edes biologiset vanhemmat eivät koskaan kävisi läpi jos sattuisivat pitämään lapsen? Mielestäni joko adoptioprosessia pitää helpottaa tai sitten tulee soveltaa samanlaisia toimenpiteitä biologisen vanhemmuudenkin suhteen.
Todella pitkät odotusajat, kasapäin papereita ja kaikki käydään läpi A:sta Ö:hön. Ja huvittavasti samalla puhutaan muun muassa siitä, että halutaan saada aborttien lukumäärä laskuun. Kuka synnyttää lapsen adoptioon, jos sattuu tietämään miten vaikeaa prosessi todellisuudessa on? Prosessin vaikeus lisää todennäköisyyttä, ettei lapsi tule koskaan saamaan rakastavaa perhettä.
Miksi biologiseen vanhemmuuteen ei sovelleta ollenkaan adoption turvatoimenpiteitä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö suomen mittakaavassa vai maailman? Varmaan moni varsinkin ulkomailla joutuu odottamaan kauankin. Siellä tosin olosihteet on kurjemmat yleensä kuin suomessa jossa lapsena adoptioon annettu tai huostaanotettu lapsi saa varsin hyvät olosuhteet elämälle.
Suomen mittakaavassa, kuten otsikostakin taitaa käydä ilmi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska adoptiossa lapsen etu on tärkeintä. Lue lapsen etu. Ei vanhemmiksi haluavien etu vaan lapsen. Kaikki kannattaa ja pitää miettiä sen lapsen näkökulmasta.
Tutustu vaikka aluksi adoptiolakiin ja lastensuojelulakiin ja eu lasten oikeudet.Kuinkakohan kauan lapsi keskimäärin joutuu odottamaan sitä että pääsee perheeseen? Koska kyllähän näiden byrokraattisten paperinpyöritysten täytyy jotenkin siihenkin vaikuttaa ja se taas ei ole lapsen edunmukaista. Terv. joku vaan.
Samaa mieltä. Miksi se on yllättäen vakavampaa, jos adoptoiva perhe on väkivaltainen kuin se että perhe biologisilla vanhemmilla on väkivaltainen?
ap
Molemmat tilanteet on vakavia! Mutta biologisessa perheessä asiat saa paremmin piilotettua. Adoptiossa ne kaivetaan esiin. Missäköhän kohtaa adoptioprosessia ajattelit väkivaltaisuuden tulevan ilmi, jos ei oo rikosrekisteriä tms?
Siksi koska nykyajan ihmiset hyväksikäyttävät, nuoria lapsia saatan paljon enemmän. Varsinkin meitä naisia. Hyi vittu, häpee teille miehille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska adoptiossa lapsen etu on tärkeintä. Lue lapsen etu. Ei vanhemmiksi haluavien etu vaan lapsen. Kaikki kannattaa ja pitää miettiä sen lapsen näkökulmasta.
Tutustu vaikka aluksi adoptiolakiin ja lastensuojelulakiin ja eu lasten oikeudet.Kuinkakohan kauan lapsi keskimäärin joutuu odottamaan sitä että pääsee perheeseen? Koska kyllähän näiden byrokraattisten paperinpyöritysten täytyy jotenkin siihenkin vaikuttaa ja se taas ei ole lapsen edunmukaista. Terv. joku vaan.
Samaa mieltä. Miksi se on yllättäen vakavampaa, jos adoptoiva perhe on väkivaltainen kuin se että perhe biologisilla vanhemmilla on väkivaltainen?
ap
Molemmat tilanteet on vakavia! Mutta biologisessa perheessä asiat saa paremmin piilotettua. Adoptiossa ne kaivetaan esiin. Missäköhän kohtaa adoptioprosessia ajattelit väkivaltaisuuden tulevan ilmi, jos ei oo rikosrekisteriä tms?
Jos molemmat tilanteet ovat vakavia, meidän täytyy soveltaa adoptioprosessin lasu- ja sossumenetelmiä myös biologisiin vanhempiin, jotka päättävät pitää lapsen. Tai sitten meidän tulee luopua molemmista. Aikalailla epätasa-arvoista lastenkin näkökulmasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.
Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Jotain rajaa nyt tuohon sullemulle oikeuksien jakoon. Velvollisuuksia taas jaetaan innokkaasti tolle, miettimättä yhtään, minkälaista yhteiskuntaa siinä rakennetaan tuleville polville. Kun jonkun pitää olla kyttäämässä niitä käsittämättömiä oikeusviidakoita ja vahtimassa velvollisuuksien täyttöä.
Jos ap ei käsitä, miksi kulta on kallista, niin eipä ole hänen ole aiheellista adoptioprosessia läpäistä. Lapsi kärsii tyhmistä vanhemmista.
Jos tapahtuisi kauhea katastrofi ja maassa olisi satatuhatta orpoa, taitaisi muuttua kriteerit aika nopeasti. Ei muuta kuin katastrofista haaveilemaan, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ryhtyä sijaisperheeksi! Toki lapset joissain tapauksissa palautuvat biologisille vanhemmille, mutta valtaosassa tapauksista joissa lapsi menee pienenä sijaisperheeseen, sijoitus jää pysyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Onhan tuolle ihan syynsä. Harvempi nainen haluaa pilata kroppansa ja terveytensä ei-toivotun lapsen takia. Raskaus on katsos aina iso riski naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulin vahingossa raskaaksi 17 vuotiaana, ensimmäinen ajatus oli: abortti ja äkkiä. Ei tullut edes mieleen kantaa lasta 9 kk ja antaa adoptioon. Kukaan ei tiennyt raskaudestani. En kertonut edes lapsen isälle enkä vanhemmilleni.
En ole katunut kertaakaan. Opiskelin, sain työtä, menin naimisiin ja nyt 2 lasta. Mieheni ei tiedä abortista.
Kun niitä vanhemmaksi haluavia on koko ajan prosessissa niin lapsi kyllä pääsee adoptioperheeseen jo vauvana. Ap, sulla menee nyt ajattelu nurin kurin. Adoptioneuvonnassa olevat vanhemmat siis aloittavat prosessinsa vuosia ennen kuin heidän tuleva lapsensa syntyy. Muistaakseni adoptioperheeseen voi lapsi päästä kahden kuukauden ikäisenä, biologisen äidin harkinta-ajan jälkeen. Tämän ajan vauva on sijoitusperheessä.
Voi onko tämä ihan provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Onhan tuolle ihan syynsä. Harvempi nainen haluaa pilata kroppansa ja terveytensä ei-toivotun lapsen takia. Raskaus on katsos aina iso riski naiselle.
Mutta nainen on itse hankkinut itsensä raskaaksi ja tiedostaa asian kyllä. Vaikuttaa varsin itsekkäältä ajatella tässäkin asiassa itsensä eikä vauvan parasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 17 vuotiaana, ensimmäinen ajatus oli: abortti ja äkkiä. Ei tullut edes mieleen kantaa lasta 9 kk ja antaa adoptioon. Kukaan ei tiennyt raskaudestani. En kertonut edes lapsen isälle enkä vanhemmilleni.
En ole katunut kertaakaan. Opiskelin, sain työtä, menin naimisiin ja nyt 2 lasta. Mieheni ei tiedä abortista.
Kertoo aika paljon, ettet ole kertonut miehellesi abortista. Häpeät sitä, tunnet syyllisyyttä ja pelkäät miehen reaktioita. Ja kaiken lisäksi käyttäydyt niin kuin kaikki on kuitenkin ok. Onnea suhteelle, toivottavasti omatuntosi alkaa kilkattamaan jossain vaiheessa vuosia kestäneestä epärehellisyydestä.
Omatuntosi olisi paljon puhtaampi, jos olisit antanut lapsen adoptioon. Se on sellainen asia, mistä olisit miehellesikin voinut kertoa hyvin mielin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini oli jonossa miehineen yli 10 vuotta ja rahaa kului. Lasta ei saanut. Ikä tuli lopulta vastaan.
Tiedän 2 tapausta, joissa lapsella ei varmaan ole hyvä olla. Toisessa adoptioäiti kerran roikotti lastaan porraskaiteen yli pää alaspäin ja sanoi odottavansa, jos lapsi ei rauhoitu. Toinen tapaus on sellainen, että sillä adoptioäidillä on luultavasti Asperger. Niin kummallinen hän on. Ei meinannut sietää adhd-adoptiolastaan. Osasivat salata sen adoptiokeskustelussa.
Näistä on jo aikaa, mutta ei ne niissä syyneissä saa selville oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulin vahingossa raskaaksi 17 vuotiaana, ensimmäinen ajatus oli: abortti ja äkkiä. Ei tullut edes mieleen kantaa lasta 9 kk ja antaa adoptioon. Kukaan ei tiennyt raskaudestani. En kertonut edes lapsen isälle enkä vanhemmilleni.
En ole katunut kertaakaan. Opiskelin, sain työtä, menin naimisiin ja nyt 2 lasta. Mieheni ei tiedä abortista.
Tuo näkyy synnärin tiedossasi. Miehesi saa sen ehkä selville
Ei se vauva siinä jonota perhettä vaan perhe vauvaa. Kun lapsi annetaan Suomessa adoptioon, hän saa perheen heti kun biologisen äidin/biovanhempien harkinta-aika on ohi.
Prosessi on sen takia hidas, että vauvoja annetaan adoptioon vähemmän kuin heille on ottajia. Adoptioon antaminen on sen sijaan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Onhan tuolle ihan syynsä. Harvempi nainen haluaa pilata kroppansa ja terveytensä ei-toivotun lapsen takia. Raskaus on katsos aina iso riski naiselle.
Mutta nainen on itse hankkinut itsensä raskaaksi ja tiedostaa asian kyllä. Vaikuttaa varsin itsekkäältä ajatella tässäkin asiassa itsensä eikä vauvan parasta.
ap
Ei se ole vauva vaan epätoivottu solumöykky siinä vaiheessa kun abortti tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä ap nyt adoptoivista ihmisistä vai adoptioon antavista? Tuntuu että puurot ja vellit on sulla nyt jotenkin sekaisin. Adoptoiminen on työlästä. Adoptioon antaminen ei.
Puhun pääasiassa adoptoimisesta.
Siis monet ei anna adoptioon kun tietävät adoptointiprosessin vaikeuden ja sen kuinka todennäköistä on, ettei lapsi tule koskaan pääsemään rakastavaan kotiin.
ap
Miten määritellään rakastavaan kotiin?
Suomessa annetaan adoptioon vuosittain vain muutamia vauvoja, jonossa on taasen satoja pariskuntia. Eli eiköhän niille muutamillekin vauvoille löydy rakastava koti vaikka adoptioprosessi on (pariskuntien puolelta) näinkin hankala.Vaikka pariskuntia olisi kuinka paljon, silti sossu- ja lassuprosessit käydään huolella läpi jokaisessa tapauksessa. Ja samoja sossu- ja lasuprosesseja ei käydä läpi, jos biologinen äiti päättää pitää lapsen.
Lisäksi eikö mielestäsi ole yhtään ongelmallista, että jonossa on satoja pariskuntia, adoptioon annetaan vuosittain vain muutamia vauvoja ja 10,000 aborttia tehdään vuosittain sosiaalisesta syystä ettei voi itse kantaa vastuuta lapsesta/ole varaa kasvattaa lasta? Aika surullista, kun asiaa miettii.
ap
Onhan tuolle ihan syynsä. Harvempi nainen haluaa pilata kroppansa ja terveytensä ei-toivotun lapsen takia. Raskaus on katsos aina iso riski naiselle.
Mutta nainen on itse hankkinut itsensä raskaaksi ja tiedostaa asian kyllä. Vaikuttaa varsin itsekkäältä ajatella tässäkin asiassa itsensä eikä vauvan parasta.
ap
Ei se ole vauva vaan epätoivottu solumöykky siinä vaiheessa kun abortti tehdään.
??
Kyllähän se on vauva. Sillä on ruumiinosat, aivot, jne. Ne eivät vain ole yhtä pitkälle kehittyneitä tietenkään kuin syntyneellä vauvalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva siinä jonota perhettä vaan perhe vauvaa. Kun lapsi annetaan Suomessa adoptioon, hän saa perheen heti kun biologisen äidin/biovanhempien harkinta-aika on ohi.
Prosessi on sen takia hidas, että vauvoja annetaan adoptioon vähemmän kuin heille on ottajia. Adoptioon antaminen on sen sijaan helppoa.
Jotenkin tunnen vain surua siitä, että Suomessa tehdään 10,000 aborttia joka vuosi siitä syystä, ettei ole varaa kasvattaa lasta tai tarpeeksi vastuuta, jne. Sitten adoptioon annetaan vain muutama lapsi. Surullista, miten ihmiset ajattelevat aina itsensä parasta. Vaikka toisaalta aborttiin liittyy usein myös masennusta, huonoa omatuntoa ja ahdistusta.
ap
Alue: Aihe vapaa
Mietitkö suomen mittakaavassa vai maailman? Varmaan moni varsinkin ulkomailla joutuu odottamaan kauankin. Siellä tosin olosihteet on kurjemmat yleensä kuin suomessa jossa lapsena adoptioon annettu tai huostaanotettu lapsi saa varsin hyvät olosuhteet elämälle.