Lapseton, milloin teit ratkaisun lapsettomuudesta?

Ei tarvinnut tehdä mitään päätöstä, kun ei edes koskaan tullut mieleen tehdä lasta. 

Tässäkin huomaa miten lastenhankintaa pidetään itsestäänselvyytenä: jos olet vaihtoehtoisesti lapseton, olet tehnyt jonkun suuren ja mullistavan, aikaa ja matemaattisia kaavioita vaativan "ratkaisun" olla hankkimatta lapsia.

Ei, ei nyt vaan ole koskaan tullut hankittua lapsia. Aivan kuten ei ole tullut hankittua esim. moottorikelkkaa tai minipossua tai asuntoa Romaniassa. Ei ole mielenkiintoa, en tarvi, en halua, en siis ole hankkinut.

T: Vaihtoehtoisesti minipossuton

Päätin vuosikymmenen parisuhteen tämän takia. Sitä varmaan voisi pitää jollain tapaa ratkaisevana hetkenä. Mutta en sinänsä ole koskaan halunnut lapsia, enkä ole tossissani harkinnut, että hankkisin niitä. En halua pilata elämääni.

Varmaan syntymästä lähtien, koska en ole edes koskaan harkinnut lapsia. 

En ole koskaan pitänyt lasten/vauvojen hoitamisesta. Vähän yli kolmekymppisenä totesin, että on olemassa myös ihan kivojakin ja fiksujakin lapsia (suurin osa ei minusta todellakaan ole, kuten ei sama joukko aikuisista). Tähän maailmaan ja näissä olosuhteissa en halua levittää geeniperintöäni tänne kärsimään. Neljäkymmentä lähestyy joten lapsettomuuden pohtiminen ei enää kauaa ole ajankohtaista.

Ideaalimaailmassa minulla olisi loistava, miehinen, älykäs ja hyvää isämateriaalia oleva mies sekä todella paljon rahaa kasvattaakseni lapseni etuoikeutetuksi. Ja mahdollisuus ulkoistaa raskaus, synnytys sekä kaikki tylsät kodinhoitorutiinit.

Siellä ideaalimaailmassa sitten matkailtaisiin perheen kanssa ja tietysti miehen kanssa kaksin. Lapset koulutettaisiin yksilöllisesti ja heille tarjottaisiin mahdollisuus tutustua kulttuuriin monipuolisesti. Harrastettaisiin mitä ikinä huvittaakaan ja työtä tehtäisiin vain sen verran, kuin sattuisi huvittamaan. Emmekä todellakaan asuisi Suomessa vaan jossakin varakkaiden ja älykkäiden ihmisten reservaatissa lämpimällä ja luonnonkauniilla alueella.

Että tämmöistä. Nykyiset realiteetit ottaen huomioon elämäni on siis huomattavasti parempaa ilman pakkomiellettä lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan katunut myöhemmin päätöstään tai yleensä lapsettomuuttaan?

En hetkeäkään. Olen katsonut kauhulla ystävieni lapsiperhe-elämää, enkä ole kertaakaan nähnyt mitään sellaista, mitä haluaisin omaan elämääni. Ikää nyt 54.

Suoraan sanottuna sinä et ansaitse kyseisiä ihmisiä, jos katsot heitä ja heidän tekemisiään kauhulla.

Olet todellakin huono "ystävä" ja ylimielinen. Toivottavasti he huomaavat tekopyhyytesi ja jättävät sinut yksin.

Todella outo kommentti. Tietenkin vela katsoo perheellisten touhua kauhulla. Ja jotkut perheellisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus aina ole mikään oma päätös.

No kyllä se taitaa valtaosalla tahattomasti lapsettomillakin tulla se hetki kun päätetään ettei lasta enää yritetä/lapsettomuushoitoja ei enää jatketa.

Olin varmaan 5-vuotias kun minulle selitettiin että jotkut lapset voivat olla adoptoituja, muistan heti ajatelleeni että minäkin sitten adoptoin lapset jos niitä haluan. En ole halunnut vaikka olen nauttinut puolisoiden lapsista. Olisin ollut huono äiti ja siirtänyt vain omat ongelmani eteenpäin lapsilleni. 40 vuotta myöhemmin päätökseni on yhä oikea.

Oikeastaan jo teininä (16-17v) ajattelin etten halua lapsia. Joskus 23-24 vuotiaana ns. varmistuin siitä (koska kaikki sanoi että tulen vielä muuttamaan mieltäni) mutta eipä ole muuttunut. Nyt olen 32 enkä usko että muuttuukaan.

No minulla on syynä se, että en kelpaa tämän yhteiskunnan kriteerein äidiksi enkä ole päässyt naimisiin. Joten lapsia ei tule :(

Miksi nykyään aina oletetaan että lapseton on sitä omasta tahdostaan...

En tehnyt päätöstä, ajauduin tähän. Pitkä masennus takana, elämä ei mennyt ihan putkeen...

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään aina oletetaan että lapseton on sitä omasta tahdostaan...

Kukapa ei haluaisi olla lapseton omasta tahdostaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus aina ole mikään oma päätös.

Miten joku on voinut alapeukuttaa? Eikö joku oikeasti tiedä että kaikki eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat?

Ei ole tarvinnut tehdä mitään ratkaisua, olen aina tiennyt etten lapsia halua.

Nuorena, kun aloitin seksielämän, raskaaksi tuleminen oli ihan valtava kauhistus ja pelko. Muutama tuttu tuli raskaaksi 16-vuotiaana, ja muistan pitäneeni asiaa ihan hirveänä kohtalona. Joskus päälle 2-kymppisenä tajusin yks päivä, että hetkinen, eihän MUN tarvitse hankkia lasta jos en halua. Koskaan. Eli kuten moni on jo sanonutkin, niin ei mitään päätöstä ole koskaan tarvinnut tehdä, koska asia on ollut jotenkin itsestään selvä. Vaikka en itse sitä nuorena alkuun tajunnutkaan.

N48

Siinä vaiheessa, kun lähipiirissäni alkoi vauvabuumi ja näin lähietäisyydeltä, mitä kaikkea siihen kuuluu uhmakiukkuineen kaikkineen. Tiesin silloin, etten tulisi olemaan hyvä äiti, koska kaipaan omaa rauhaa ja olen melko kärsimätön. Pidän kuitenkin lapsista ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan, mutta omia en kaipaa, eikä myöskään mieheni.

17 vuoden iässä.

up

Muistan tiedostaneeni ja tietäneeni 15-vuotiaana, etten hanki koskaan omia lapsia. Nyt on ikää 43v ja biologinen kello on ollut koko elämäni ajan rikki. Ei ole koskaan tarvinnut edes ajatella vaihtoehtoa, että hankkisin lapsia. Jokaiselle seurustelukumppanille olen kertonut heti alussa, että minun kanssani et lapsia saa. Nyt olen ollut 10v naimisissa miehen kanssa, jolla on jo aikuiset lapset. Teinejä olivat silloin kun sain heidät samassa paketissa miehen kanssa.