Miltä mahtaa tuntua miehestä, jolla on jossain avioton lapsi, johon ei pidä yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan siitä onko äiti synnyttänyt vahinkolapsen vastoin miehen tahtoa. Voi olla, että tuossa skenaariossa kaikki miehet eivät ole valmiita isiksi.

Hieman sairas ajatus kostaa äidin vääryydet omalle lapselleen.

Mutta se lapsi ei olekaan oma jos sen on vain siittänyt eikä ole viettänyt joko omasta tai puolison tahdosta yhteistä elämää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Mikä ehkäisymuoto on 100% varma?

No jos muut 97% varmat ehkäisymuodot ovat pettäneet tai niitä ei ole käytetty niin on olemassa vielä jälkiehkäisytabletit apteekista reseptittä sekä abortti.

Lapseen kiintyy vain olemalla hänen kanssaan eikä pelkkä sukulaisuus tuo tunne sidettä.

Samoin kuin voit kiintyä lapseen joka ei ole biologisesti oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Mikä ehkäisymuoto on 100% varma?

Seksistä pidättäytyminen.

Ei mulla esim. ollut juuri mitään tunteita biologista isääni kohtaan koska emme juurikaan tunteneet toisiamme. Kyllähän minä olen kokenut kaipausta siitä että mulla olisi biologinen isä joka olisi läheinen jne. mutta kun ei niin ei. Varmaan lapsen kaipuu on pahempi koska oma lapsi on tietysti rakkaampi kuin juoppo isä. Mutta toisaalta, jos ei lasta ole koskaan tavannut, se kaipuu on aika abstrakti.

Kyllähän moni mies avioeronkin myötä hylkää lapsensa täysin. Oma isäni mm.

Minun lapseni biologinen isä ei ole koskaan halunnut mitään tietoa lapsestaan. Ei ole edes papereissa isä, koska ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Ei siis osallistu edes rahallisesti, mikä on ok minulle.

Ongelma on se mitä sanoa lapselle jos esimerkiksi haluaa tietoa isästään.

En pystyisi elämään asian kanssa

Tässäpä juuri syy, miksi äiti on aina äiti. Nainen kantaa lapsen, elää sitä raskautta, synnyttää jne. Miehen suhde lapseen syntyy yhteisen elämän kautta, joku mystinen biologinen lenkki ei todellakaan tee vielä suurta rakkautta isältä lapselle.

Kautta aikojen ja edelleen joka puolella on miehiä, jotka on täysin tasapainoisia, rakastavia ja hyviä isejä niille "oikeille" lapsilleen. Samaan aikaan jossain voi olla avioton lapsi, joka ei kiinnosta. Näitä on aina ollut ja tulee olemaan. Eikä niiden miesten psyykessä nähdäkseni ole isompaa vikaa. Se on tietysti äideille kova paikka, kun mies ei hypikään lapsen ympärillä, eikä rakkautta olekaan automaattisesti. Siksipä ei kannata lisääntyä kenen tahansa kanssa... vaan miehen kanssa, joka on valmis sitoutumaan lapseen ja äitiin.

Ainoa pelastus on, että jos miehellä ei ole muita lapsia, niin saattaa vanhemmiten intoutua. Esimerkiksi eräs tutut "isätön" poika sai isän, kun sai itse lapsia ja isä alkoi tosissaan isoisäksi lapsille. Ehkäpä oman elämän rajallisuus ja toisaalta se fakta, ettei sillä miehelläkään muita lapsia ole, käänsi mielen. Tätä tosin ei tapahdu miehille, joilla on muita lapsia.

Vaikea asia

Asia lienee vaikein lapselle, äitiä se voi tietysti rasittaa ja/tai ärsyttää, mutta lapsen itsetunnolle ja henkiselle hyvinvoinnille saattaa olla merkitystä isän puuttumisella, etenkin jos isä on ollut kuvioissa ja sitten kadonnut. 

On naisia, jotka haluavat niin palavasti lapsen, että valehtelevat ehkäisystä seksikumppanille. Jos kyseessä on vielä ei-vakava suhde, ymmärrän aivan täysin, ettei isäksi huijattu mies halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Tilanne on lapsen kannalta ikävä, mutta vastuu lapsen kärsimyksestä on äidillä.

Vierailija kirjoitti:

On naisia, jotka haluavat niin palavasti lapsen, että valehtelevat ehkäisystä seksikumppanille. Jos kyseessä on vielä ei-vakava suhde, ymmärrän aivan täysin, ettei isäksi huijattu mies halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Tilanne on lapsen kannalta ikävä, mutta vastuu lapsen kärsimyksestä on äidillä.

Mutta esim. avioerokatoamisissa ei ole äidin syy, ellei äiti ole tahallaan vieraannuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen narsisti/psykopaatti pitää olla. Ka silloin ei lapsen kärsimys tunnu missään.

Miten niin? Jos ei halua lapsia, niitä ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naisia, jotka haluavat niin palavasti lapsen, että valehtelevat ehkäisystä seksikumppanille. Jos kyseessä on vielä ei-vakava suhde, ymmärrän aivan täysin, ettei isäksi huijattu mies halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Tilanne on lapsen kannalta ikävä, mutta vastuu lapsen kärsimyksestä on äidillä.

Mutta esim. avioerokatoamisissa ei ole äidin syy, ellei äiti ole tahallaan vieraannuttanut. 

Ei toki olekaan. Puhuin tapauksista jossa "pariskunnalla" ei välttämättä ole ikinä ollut seksisuhdetta kummempaa. Jos itsekäs nainen käyttää miestä vastoin tämän suostumusta ja tietoa hyväkseen ja valehtelee ehkäisystä, lapsen isättömyydestä johtuneet ongelmat ovat vain ja ainoastaan äidin vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

Mitä vikaa? Jos ei halua lapsia, ei halua. Mikä on niin vaikeaa ymmärtää?

Niinpä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

Mitä vikaa? Jos ei halua lapsia, ei halua. Mikä on niin vaikeaa ymmärtää?

Sitä ei ole vaikea ymmärtää ettei halua lapsia vaan sitä ettei kanna vastuutaan ja sitä miten pystyy elämään asian kanssa että sinun lapsesi elää ilman biologista isää, kaipaa sinua ja sinua ei kiinnosta. Vain koska et halua lapsia. Joskus halut on laitettava toiselle sijalle ja ajateltava muitakin kuin itseään.

Siittiöt ei tee isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Mikä ehkäisymuoto on 100% varma?

Seksistä pidättäytyminen.

Ei toiminut ainakaan neitsyt Marian kohdalla 2019 vuotta sitten, kun jumalan pyhät henget siittivät hänen.... vai onko meitä petetty ja oikea isä olikin joku naapurin Jorma

Vierailija kirjoitti:

Abortti ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu. Osalla se ei sovi eettiseen vakaumukseen, osalla varmaan raskaushormonit ja äidinvaistot lyö niin päälle ettei halua luopua lapsesta. Saattaa olla jopa äidin ainoa mahdollisuus saada lapsi, jos on esim.lapsettomuushistoriaa. Varsinkin nykyaikana tulee hyvin toimeen, kunhan on yksi välittävä ja vastuullinen vanhempi.

Nimenomaan. Yksi välittävä aikuinen riittää, eli lapsi pärjää, vaikka isää ei kiinnostaisi.

Hassua, kun samat ihmiset puolustavat naisen oikeutta päättää yksin abortista, ja sitten valittavat, kun miehellä muka oikeus yksin päättää, alkaako isäksi vai ei. Näinhän se menee - naista ei voi pakottaa aborttiin, mutta miestä ei voi pakottaa olemaan lapsen elämässä mukana, jos nainen on väkisin halunnut lapsen pitää.

N29

Kun olen pannut paljaalla olen aina ottanut jälkiehkäisyn.

Yksi exä, jonka kanssa kumi puhkes muutamaan otteeseen vaatii jälkiehkäisyn. Vaikka kun kysyin mitä jos tulee lapsi sanoi että ottaa vastuun. Piti huolen ettei tarvitse.

Sinänsä sääli, sille miehelle oisin voinut lapsia synnyttää. Oli oikeanlaista kemiaa.

Pidin kuitenkin huolen että lapsi syntyy avioliittoon. Ja syntyi sitten toiselle miehelle vuosien jälkeen.

Kyllähän niissä naisissa on jotain pimeää joiden lapset ovat isättömiä. En usko, että mies hylkää pientä olentoa vaan hylkää entisen elämän ja akan. Lapset pesuveden mukana, valitettavasti.

Ettäs kattokaas peiliin!

Sen käsittelee kuin kuoleman. Oli ja ei ole. Suru ja eteenpäin.