Miltä mahtaa tuntua miehestä, jolla on jossain avioton lapsi, johon ei pidä yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Koska ei se "oma liha ja veri" luo automaattisesti mitään mystistä tunnesidettä. Ellei lapsen kanssa ole ollut missään tekemisisssä, ei välttämättä edes koskaan nähnyt, niin ei se merkitse sen yhtään sen enempää kuin kuka tahansa vieras ihminen.

Ei siis osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä itsestä olisi tuntunut, jos oma isä ei olisi koskaan halunnut nähdä. Kun se lapsi nyt kuitenkin on olemassa, halusi sitä tai ei. Seksiin sisältyy aina se riski. Ja sitä on isä halusi tai ei ja vastuussa siitä, että joku lapsi ei koskaan tapaa isäänsä.

Vahinkolapsi tai ei-toivottu, ihan sama, jos lapsi on kuitenkin olemassa. Ei sen yhden syntymäpäiväkortin lähettämisen luulisi olevan ylivoimaista, kun pitäisi tajuta, kuinka iso asia se on lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan siitä onko äiti synnyttänyt vahinkolapsen vastoin miehen tahtoa. Voi olla, että tuossa skenaariossa kaikki miehet eivät ole valmiita isiksi.

Hieman sairas ajatus kostaa äidin vääryydet omalle lapselleen.

Mitenpä sitten sellainen tilanne missä miehellä oli edellisestä liitosta lapsi.. teki uuden kihlattunsa raskaaksi ja sitten hylkäsi tämän.. asuu ensimmäisen lapsensa kanssa ja ottanut sen ensimmäisen naisensa takaisin..

Tän toisen lapsen kanssa ei ole missään tekemisissä eikä ole ekalle lapselleen kertonut pikkuveljestä..

Välillä soittaa tälle toisen lapsen äidille ja vonkaa kännissä seksiä(Eikä todellakaan sitä saa) muttei ole ottanut vastuuta lapsestaan.. tällä lapsella on mahtava isäpuoli eikä onneksi tarvii hulttio isää kuvioon.. isoveli olis tervettullut hänen elämäänsä muttei isoveli edes tiedä hänen olemassaolosta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Abortti ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu. Osalla se ei sovi eettiseen vakaumukseen, osalla varmaan raskaushormonit ja äidinvaistot lyö niin päälle ettei halua luopua lapsesta. Saattaa olla jopa äidin ainoa mahdollisuus saada lapsi, jos on esim.lapsettomuushistoriaa. Varsinkin nykyaikana tulee hyvin toimeen, kunhan on yksi välittävä ja vastuullinen vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Koska ei se "oma liha ja veri" luo automaattisesti mitään mystistä tunnesidettä. Ellei lapsen kanssa ole ollut missään tekemisisssä, ei välttämättä edes koskaan nähnyt, niin ei se merkitse sen yhtään sen enempää kuin kuka tahansa vieras ihminen.

Harvassa on kuitenkaan miestä ilmoittamaan vaimonsa lapsille, että jos olisin löytänyt raskausaikana paremman, en olisi pitänyt teihin mitään yhteyttä ettekä merkitsisi minulle mitään, ja näin muuten tein eksällenikin enkä tapaa siittämääni lasta koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenpä sitten sellainen tilanne missä miehellä oli edellisestä liitosta lapsi.. teki uuden kihlattunsa raskaaksi ja sitten hylkäsi tämän.. asuu ensimmäisen lapsensa kanssa ja ottanut sen ensimmäisen naisensa takaisin..

Tän toisen lapsen kanssa ei ole missään tekemisissä eikä ole ekalle lapselleen kertonut pikkuveljestä..

Välillä soittaa tälle toisen lapsen äidille ja vonkaa kännissä seksiä(Eikä todellakaan sitä saa) muttei ole ottanut vastuuta lapsestaan.. tällä lapsella on mahtava isäpuoli eikä onneksi tarvii hulttio isää kuvioon.. isoveli olis tervettullut hänen elämäänsä muttei isoveli edes tiedä hänen olemassaolosta..

No joo. Aikamoisen aarteen ovat nämä naiset elämäänsä ottaneet. Mies sanana on jo ehkä vähän liioittelua.

Minulla on avioton lapsi jota en ole koskaan tavannut. Pari ekaa vuotta tuntui todella pahalta, olin 20v. Tämän jälkeen asia unohtui, mutta toisinaan tulee mieleen. Jättänyt varmasti jälkiä ja ahdistusta ja masennusta. En ole virallisesti isä, mutta minulle ilmoitettiin asiasta puhelimella, joten asia ei ole edes varmaa. En myöskään ole elatusvelvollinen.

Sitähän sää kysyit.

Se on kyllä niin ironista, että on paljon isiä, jotka haluaisi tavata, mutta äiti ei anna ja sitten taas ne toiset, joita ei pätkääkään kiinnosta.

Riippuu kyllä paljon, millaisessa tilanteessa raskaus on saanut alkunsa. Mikä on ollut suhde äitiin, onko ollut toivottu vai ei ja onko ollut sananvaltaa päätöksessä isäksi jne.

Jos on käynyt vahinko yhden illan jutun kanssa, ei halua isäksi, mutta nainen päättää toisin vs tilanne, jossa pidemmässä suhteessa nainen tulee raskaaksi ja pitää lapsen ovat aivan eri juttu.

Mies ei myöskään ole raskaana eikä synnytä, joten aivan hyvin voi käydä niin ettei omaa lasta tule juuri edes ajateltua, jos äitiin ei ole mitään yhteyttä.

Monille miehille vastentahtoinen vahinkoisyys on suuri trauma.

Minulla on isä, joka on kyllä halunnut perhettä siinä missä äitikin. Olen itsekin kuullut, kun isä on sanonut haluavansa minulle pikkusisaruksen. Oli ihan hyvä isä vuosia, mutta eron myötä ei ole ollut missään tekemisissä. En tiedä, ajatteleeko minua vai ei. 

Haluan ajatella sitä, mitä joku aiemminkin kirjoitti, että on ahtaalla itsensä kanssa ja henkisissä vaikeuksissa. Pahemmalta tuntuisi se vaihtoehto, että hän olisi vain tunteeton kusipää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Mikä ehkäisymuoto on 100% varma?

Veljeni hylkäsi poikansa ,kumpi tämä oli parivuotias. Uuden avovaimon vaatimuksesta. Ei ole ollut missään yhteydessä, mutta maksoi elatusmaksut. Poika on jo yli 40 vuotta. 19 vuotias sisarpuolensa ei tiedä veljen olemassaolosta.

En ole huomannut veljeni kaipaavan poikaansa. Eikä ole koskaan puhunut hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vahinkolapsi tai ei-toivottu, ihan sama, jos lapsi on kuitenkin olemassa. Ei sen yhden syntymäpäiväkortin lähettämisen luulisi olevan ylivoimaista, kun pitäisi tajuta, kuinka iso asia se on lapselle.

Ja sulle on ylivoimaista tajuta ettei se lapsi välttämättä merkitse mitään. Ei yhtään mitään. Silloin on miehen kannalta ihan sama mitä se lapsi on tai ei ole jostain mieltä.Kun sillä asialla ei ole merkitystä  miehen kannalta.Se ei välitä siitä lapsesta.Ei sitä kiinnosta. Ei se muista sen lapsen olemassaoloa, eikä sitä mieti.Ei se mieti että sillä on lapsi koska se ei koe itseään sen lapsen isäksi. Se on vaan jonkun muksu, ei oma.Miksi  se mitään merkitsisi? Naiset eivät tajua tätä asiaa.

Riippuu kyllä siitä, onko itse hylännyt lapsen ja tämän äidin vai onko lapsen äiti kieltänyt pitämästä lapseen yhteyttä. Minulla on itsellä kokemus jälkimmäisestä. En vieläkään tiedä enkä koskaan tule tietämäänkään kaikkea, mitä siihen sisältyy, Sen tiedän, että nuoret vanhempani joutuivat pakokauhun valtaan ja tuleva isä häipyi kokonaan näköpiiristä, kun raskaus selvisi. Vasta kun olin syntynyt, tuli isä sopimaan äidin kanssa asioista, mutta sepä ei sitten käynytkään. Nukkuvaa lastaan sai isä vilkaista ja siten hänet heitettiin ulos. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hunsvotti. Isä avioitui sitten muutaman vuoden kuluttua toisen naisen kanssa, mutta avioliitto oli lapseton ja päättyi aikanaan eroon. Alkoholikin oli astunut kuvioihin jossakin vaiheessa. Jostain syystä tunnen pientä syyllisyyttä isän alkoholismista, josta hän tosin raitistui myöhemmin. Toisesta avioliitosta syntyi sitten lopulta lapsiakin lapsirakkaalle miehelle. Minusta hän ei kuitenkaan ollut kertonut vaimolleen mitään. Näistä uusista lapsistaan isä oli pitänyt erittäin hyvää huolta. Minua harmittaa, että minulle asiat selvisivät vasta siinä vaiheessa, kun isä oli jo kuollut. Olisin niin mielelläni halunnut tutustua häneen ja jollakin tavalla hyvittää äitini nurjan ja äkkijyrkän käytöksen.

No mun exällä oli tällainen lapsi. Yhden illan jutusta. Oli hänelle tosi kova paikka, ei olis lasta halunnut. Maksoi kyllä elarit. Miehelle lapsi ei konkretisoidu mitenkään, jos hän ei ole äidin kanssa tekemisissä. Siis ei tavallaan ole mitään lasta. Ei mielikuvia, muistoja, ei mitään. Joten asia on ihan eri kuin naiselle. Eikä mitkään hoivahormoonitkaan käynnisty, jos lasta ei tapaa. Lapsi on niin kiinni äidissään, et jos mies kokee naisenkin vieraaksi ja vastenmieliseksi ( esim huijauksen takia), hänen on tosi vaikeaa nähdä itsensä isänä. Voidakseen olla isä pienelle lapselle on oltava jonkinlainen ihmissuhde myös siihen äitiin. Minä ymmärsin tätä exää kyllä hyvin, vaikken lapsen hylkäämistä hyväksykään. En tiedä tunsiko syyllisyyttä ratkaisustaan vai " unohtiko" koko asian. Sai myöhemmin lisää lapsia joille oli hyvä isä. Muttei siitä huolimatta ottanut yhteyttä esikoiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Olen samaa mieltä. Ja kun mies ei vahingon sattuessa enää voi mihinkään vaikuttaa, niin hänen keinonsa on kääntää asialle selkänsä, jos hän ei missään nimessä halua lasta elämäänsä. Joka on myös valinta jonka ihminen voi tykönään tehdä. Äitikin voi valita ihan mitä itse lystää, eikä se aina oo lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Olen samaa mieltä. Ja kun mies ei vahingon sattuessa enää voi mihinkään vaikuttaa, niin hänen keinonsa on kääntää asialle selkänsä, jos hän ei missään nimessä halua lasta elämäänsä. Joka on myös valinta jonka ihminen voi tykönään tehdä. Äitikin voi valita ihan mitä itse lystää, eikä se aina oo lapsen etu.

Eli mies ratkaisee ja hänellä on täysi oikeus tehdä mitä lystää? Ja naisen mentävä sen mukaan?

Mies voi ratkaista vain sen avaako vetskarinsa vai ei. Ihme ajatuskuvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi elää, kun tietää, että jossain on lapsi omaa lihaa ja verta? Jonka on hylännyt?

Mikset sä  tajua että jos sitä lasta ei ole halunnut, se on ihan sama onko se vai eikö ole olemassa, Ei sillä ole merkitystä tai arvoa eikä sitä mieti.Koska itselle sitä ei ole olemassa.

Vain äärimmäisen narsistinen ihminen ajattelee, että toisen olemassaolo riippuu omista haluista.

Ihmiselle joka ei ole sitä lasta halunnut, sitä lasta ei ole olemassa. Onhan se nähty jo  monta kertaa. Ei se vaadi narsismia,ainoastaan välinpitämättömyyttä.

Niin mutta normiaikuinen pystyy sisäistämään että joku tosiasia on tosiasia, vaikka se ei ihan oman suunnitelman mukaan mennytkään, ja kantamaan vastuun asiasta. Jotain vikaa on luonteessa jos pystyy suhtautumaan vaan että teinpä lapsen, eikä kinee.

En ole samaa mieltä. Minusta jotain vikaa on naisessa, joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. tuo setelma kun ei ole myöskään lapsen etu.

Mikä ehkäisymuoto on 100% varma?

Abortti.

Vierailija kirjoitti:

Vahinkolapsi tai ei-toivottu, ihan sama, jos lapsi on kuitenkin olemassa. Ei sen yhden syntymäpäiväkortin lähettämisen luulisi olevan ylivoimaista, kun pitäisi tajuta, kuinka iso asia se on lapselle.

Eipä siinä kortit varmaan paljon lämmittäisi jos isäukkoa ei kuitenkaan ikinä tapaisi.