Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten juhlapukeutuminen
Kuinkamiksimiten
15.04.2018 |
Taas on kevät ja kohta alkaa valmistautuminen erilaisiin juhliin. Mutta miksi, oi miksi suomalaiset eivät viitsi pukeutua niihin kunnolla. Liian monta kertaa tullaan farkuissa ja jopa puutarhakengissä ylioppilasjuhliin tai nuoriso minihameissa ja liian avonaisissa paidoissa kirkkohäihin. Silloin kun nyt muutaman kerran vuodessa tulee kutsu juhliin niin olisi kunnioitettava juhlakalua ja pukeuduttava juhlavasti.
Kommentit (294)
Mikäköhän se juhlan tekee, ellei pukeutuminen ja muut ulkoiset asiat, hyvä ruoka, ehkä viini ja hieno juhlatila.
Miksi juhlan isäntien pitäisi vaivautua laittaman vieraille parastaan, jos nämä tulevat pukeutuneuna kuin perunannostotalkoisiin. Ämpärillinen hernekeittoa farkuissa ja crockseissa saapuville.
Eikö esimerkiksi joulunkin tunnelma tule pitkälle ulkonaisista järjestelyistä; aika harva miettii uskonnollista sanomaa. Juhlavieraat ovat tietenkin omalta osaltaan vastuussa juhlatunnelmasta.
Suomalaiset kantavat kyllä satasia kapakkaan ja tupakkaan ja lottoon, mutta vaatteisiin ei tosiaankaan haluta satsata. Minä ainakin loukkaannun, jos joku tulee järjestämiini juhliin välinpitämättömästi pukeutuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiselle mekko on todella kätevä asu, siinähän on ylä- ja alaosa samassa.
Yksi musta peruskotelomekko, mustat nahkaiset avokkaat käveltävällä korolla, pikkulaukku kun löytyy vaatekaapista niin siinä on perusta pitkäksi ajaksi melkein kaikkiin mahdollisiin juhliin.
Jos sen lisäksi vielä omistaa yhden ei-mustan mekon, nudet avokkaat ja mekkoon sopivan pikkulaukun niin juhlapuvusto on siinä. Lisäksi korua, huivia jne. niitä nyt ainakin on mahdollista löytää helposti ja edullisesti.
Päällysvaatteita ja talvikenkiä ei välttämättä tarvita erikseen jos arkikäytössä olevat ovat tarpeeksi siistejä. Esim. trenssi käy keväästä syksyyn, sitten on toki ongelma jos kaapista löytyy vain tuulitakkia. Samoin talvella käy juhla-asuun musta perusvillakangastakki.
Minulle opetettiin nuorena sellainen nyrkkisääntö että hienon ihmisen arki- ja juhlavaatteiden ei pitäisi erota liikaa toisistaan. Se ei tarkoita että joka paikkaan voi lampsia vanhoissa farkuissa ja hupparissa vaan sitä että arkenakin voi pukeutua siististi ja kauniisti.
Hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlapukeutumisen vaatimukset laskivat, kun ihmisten kiinnostus pönötysjuhlia kohtaan laski. Ennen oli epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta, jos ei ollut mitään todellista syytä kieltäytyä. Nykyisin juhliin mennään, jos ei ole muutakaan tekemistä ja jos sattuu huvittamaan. Juhlien järjestäjä yleensä haluaa juhliinsa vieraita, mutta tiettyä pukukoodia edellyttämällä yhä useampi vieraista jää tulematta. Muuten ehkä olisi voinut tullakin, mutta ei viitsi alkaa hankkimaan itselleen ja perheenjäsenilleen juhlavaatteita.
Juhlien arvostus on todellakin laskenut. Jatkuvasti saa kuulla, miten kutsutut eivät ilmoita, tulevatko vai eivät. Tai jos ilmoittavatkin, tekevät sen vasta viimeisenä v.p. -päivänä. Peruutuksia tulee viime tipassa eivätkä kaikki edes ilmoita peruutuksesta. Juhliin saapumatta jättämisen syy voi olla ihan vaan "ei me jaksettukaan lähteä ajamaan." Ei arvosteta aikaa, vaivaa ja rahaa, joka menee juhlien järjestämiseen.
Tää on ihan totta ja olen itsekin syyllistynyt muutaman kerran. Asun Britanniassa ja ihastelen/ihmettelen, miten tuttavapiiri saa järjestettyä isojakin häitä ulkomailla. Siis jossain Keski- tai Etelä-Euroopassa ja sinne 50-80 henkeä vieraita mukaan. Ei ainakaan omassa suvussa onnistuisi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen lapsen ristiäisissä, lapsen eno perheineen paukkasi paikalle kesken papin puheen, möllöttivät siinä ovensuussa paskaisissa farkuissa ja huppareissa ja lössähtivät istumaan. Ei mitään pahoittelua myöhästymisestä jne. Pöytätavatkin olivat pukeutumisen mukaiset, aimo annokset kakkuja ja muita ja santsasivat ennen kuin olivat kaikki edes ottaneet kerran. Kyllä pyörittelin silmiäni miehelleni, en edes tiennyt ensin ketä moukat olivat.
Minäpä tiesin heti kuka oli moukka. SINÄ silmien pyöritteli jälkeen. Jos pyörität niitä silmiäsi tarpeeksi niin ehkäpä löydät aivosi.
::D iskikö pahastikkin tunteisiin. No, juhliin ei mennä rönttäsissä vaatteissa eikä ahmimaan tarjottavia. Ehkä vielä opit tämän :) Tai sitten sua ei vaan kutsuta enää..
Pyöritäs vielä uusi kierros niitä silmiäsi. Käytöstapoja ei vielä löytyneet.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa verrata ihmistä joka pukeutuu lapsensa kevätjuhliin siistiin mekkoon "oman elämänsä Hyacinth Bucketiksi" ?
Kertoo paljon joko tästä ajasta ja tapojen rappiosta tai ihan vain sen ihmisen henkisestä ahtaudesta.
:-D Oletan, että sama henkilö viettää joulua ja muita "kotijuhlia" kulahtaneessa ja ketsuppitahraisessa velour-verkkaripuvussa. Koska miksi turhaan pukeutua hienosti, kun ollaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlapukeutumisen vaatimukset laskivat, kun ihmisten kiinnostus pönötysjuhlia kohtaan laski. Ennen oli epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta, jos ei ollut mitään todellista syytä kieltäytyä. Nykyisin juhliin mennään, jos ei ole muutakaan tekemistä ja jos sattuu huvittamaan. Juhlien järjestäjä yleensä haluaa juhliinsa vieraita, mutta tiettyä pukukoodia edellyttämällä yhä useampi vieraista jää tulematta. Muuten ehkä olisi voinut tullakin, mutta ei viitsi alkaa hankkimaan itselleen ja perheenjäsenilleen juhlavaatteita.
Juhlien arvostus on todellakin laskenut. Jatkuvasti saa kuulla, miten kutsutut eivät ilmoita, tulevatko vai eivät. Tai jos ilmoittavatkin, tekevät sen vasta viimeisenä v.p. -päivänä. Peruutuksia tulee viime tipassa eivätkä kaikki edes ilmoita peruutuksesta. Juhliin saapumatta jättämisen syy voi olla ihan vaan "ei me jaksettukaan lähteä ajamaan." Ei arvosteta aikaa, vaivaa ja rahaa, joka menee juhlien järjestämiseen.
Tästä kannattaa ottaa opikseen eli lakata kiusaamasta tuttujaan ja sukulaisiaan kutsuilla ja juhlilla, jotka ei kiinnosta ja pidättyä seurustelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa. En itsekkään ilahdu kutsuista ties mihin kissanristiäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlapukeutumisen vaatimukset laskivat, kun ihmisten kiinnostus pönötysjuhlia kohtaan laski. Ennen oli epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta, jos ei ollut mitään todellista syytä kieltäytyä. Nykyisin juhliin mennään, jos ei ole muutakaan tekemistä ja jos sattuu huvittamaan. Juhlien järjestäjä yleensä haluaa juhliinsa vieraita, mutta tiettyä pukukoodia edellyttämällä yhä useampi vieraista jää tulematta. Muuten ehkä olisi voinut tullakin, mutta ei viitsi alkaa hankkimaan itselleen ja perheenjäsenilleen juhlavaatteita.
Juhlien arvostus on todellakin laskenut. Jatkuvasti saa kuulla, miten kutsutut eivät ilmoita, tulevatko vai eivät. Tai jos ilmoittavatkin, tekevät sen vasta viimeisenä v.p. -päivänä. Peruutuksia tulee viime tipassa eivätkä kaikki edes ilmoita peruutuksesta. Juhliin saapumatta jättämisen syy voi olla ihan vaan "ei me jaksettukaan lähteä ajamaan." Ei arvosteta aikaa, vaivaa ja rahaa, joka menee juhlien järjestämiseen.
Tästä kannattaa ottaa opikseen eli lakata kiusaamasta tuttujaan ja sukulaisiaan kutsuilla ja juhlilla, jotka ei kiinnosta ja pidättyä seurustelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa. En itsekkään ilahdu kutsuista ties mihin kissanristiäisiin.
Totta. Hautajaisiin / ylppäreihin / rippijuhliin on yleensä avoin kutsu (ainakin maalla) ja pelkkä nimi/lahjoitus pankin addressiin riittää, jos ei ihan lähisukulainen ole. Samoin itse järjestäisin isot synttärit ihan 'avoin ilmoitus somessa' -meiningillä, tulee kuka tulee. Isot häät ovat muutenkin aika out tällä hetkellä.
Mutta aiheeseen, jos niihin juhliin menee, voisi pukeutua juhlan arvon ja etiketin mukaisesti. Ja jos haluaa kieltäytyä kutsusta, sen voi tehdä heti. Syytä ei tarvitse kertoa - "valitettavasti emme pääse paikalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla on kieltämättä petrattavaa asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Mökki- ja kotivaatteet voivat olla mitä hyvänsä, sellaisia joissa kukin tuntee olonsa mukavimmaksi. Kuitenkin arkena ihmisten ilmoilla ja erityisesti töissä (jopa ilman rajoittavaa (jakku)pukupakkoa) olisi syytä kiinnittää huomiota siistiin, ehjään, joskin toki omien mieltymysten mukaiseen, vaatetukseen. Tilannetaju on avainasia, ei hinta, merkki tai muodikkuus.
Omalle vartalotyypille sopivat mallit voi selvittää helposti vaikka lähimmässä city-marketissa sovittamalla eri mallisia vaatteita. Panostus vaatii 15 - 30 min. Vartalosta ja koosta riippuen kannattaa korostaa parhaita puoliaan (jokainen varmastikin tunnistaa omansa) eli esim. sääriä, dekolteeta tai vyötäröä. Toisaalta myös löllyvät allit, keskivartalon paksuus, lyhyet jalat yms. ovat helposti häivytettävissä oikeanlaisella vaatevalinnoilla. Jos tuntee olonsa neuvottiin ajaksi, makutuomariksi voi hyvin pyytää omasta mielestä tyylikkään ystävän, sisaruksen, lapsen tai puolison. Jos eivät kehtaakaan suoraan kertoa, mikä näyttää kamalalta, osaavat todennäköisesti ottaa kantaa siihen, mikä näyttää parhaalta mallilta ja väriltä. Siitä sitten ammentaa vinkkiä tuleviin vaateostoksiin!
Itse olen varattomimmasta päästä, työttömän perheen yo-opiskelija, joka käy matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Köyhyydellä ei mielestäni voi puolustella asiatonta ja epäkunnioittavaa pukeutumista. Löysin juuri nettihuutokauppapalvelusta loistavasti istuvan silkkisen polvipituisen laivastonsinisen iltapuvun kaasoasuksi melko vaativaisen morsiamen häihin hintaan 20 € + postitus. Tähän auttoi juuri se, että 1) Tiedän tarkalleen oman kokoni 2) Ymmärrän ruumiinrakenteeni haasteet sekä vahvuudet 3) Olen aikojen saatossa kokeillut eri merkkien mekkoja, joten tiedän suurin piirtein, miten asettuvat koon ja mallin puolesta juuri minulle. 4) Ymmärrän, että tällä pienellä panostuksella voin näyttää kohtuullisen kauniilta (kenties eri kengillä, laukulla, koruilla somistettuna) monissa tulevissa tilaisuuksissa.
Muita vinkkejä juhlapukeutumiseen, joka kestää aikaa
- osta pääsääntöisesti klassisia malleja (a-linjainen/kynämäinen polvipituinen hameosa ellei vaadita kokopitkää)
- yläosan on tyylikästä peittää ainakin syvin rintavako vaikka muuten avoin tai olkaimeton olisikin
- tarkista materiaali: laadukas kestää aikaa, käyttöä ja pesuja
- suosi mieluiten (omaan väritykseen sopivia) maltillisesti kuvioituja mekkoja klassisin värein, kuten musta, punainen, sininen, valkoinen, harmaa tai beige
- seksikkyys on sallittua, mutta hyvä pitää hillityissä mittasuhteissa (joko ihan pikkuisen kaula- aukkoa TAI reittä)
- ellei tyylitaju ole pettämätön, yksinkertaisuus on valttia, eli malttia strassien, helmien ja jopa pitsin kanssa
- näyttävyyttä ja vaihtelevuutta voi täten luoda hienovaraisemmin asusteilla, meikillä ja kampaukselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee pikkulaukun kokoraja? Meinaatko sellaista lompakon näköistä? (En tiedä mikä niiden oikea nimi on)
Sanoisin että sellainen pienen olkalaukun kokoinen, vähän keskikokoista kirjaa pienempi on vielä ok. Toki riippuu vähän mallistakin. Itsellä ei ole usein juhlia joten musta laukkuni on ihan yksinkertainen nahkalaukku jossa irroitettava olkahihna jonka ansiosta laukku on myös arkena ok jos ei ole paljon kannettavaa.
Toisen, satiinisen laukkuni olen ostanut eBaysta, hinnaksi tuli muistaakseni alle 5€.
t. sama
Voisivatko nuo nahistelevat trollit häipyä tästä keskustelusta, ilman heitä tämä voisi kehittyä ihan kiinnostavaksikin...
Toivoa sopii, mutta tuskin, nimittäin joka keskusteluun tuppaa löytymään jokunen moukkakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kieltämättä petrattavaa asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Mökki- ja kotivaatteet voivat olla mitä hyvänsä, sellaisia joissa kukin tuntee olonsa mukavimmaksi. Kuitenkin arkena ihmisten ilmoilla ja erityisesti töissä (jopa ilman rajoittavaa (jakku)pukupakkoa) olisi syytä kiinnittää huomiota siistiin, ehjään, joskin toki omien mieltymysten mukaiseen, vaatetukseen. Tilannetaju on avainasia, ei hinta, merkki tai muodikkuus.
Omalle vartalotyypille sopivat mallit voi selvittää helposti vaikka lähimmässä city-marketissa sovittamalla eri mallisia vaatteita. Panostus vaatii 15 - 30 min. Vartalosta ja koosta riippuen kannattaa korostaa parhaita puoliaan (jokainen varmastikin tunnistaa omansa) eli esim. sääriä, dekolteeta tai vyötäröä. Toisaalta myös löllyvät allit, keskivartalon paksuus, lyhyet jalat yms. ovat helposti häivytettävissä oikeanlaisella vaatevalinnoilla. Jos tuntee olonsa neuvottiin ajaksi, makutuomariksi voi hyvin pyytää omasta mielestä tyylikkään ystävän, sisaruksen, lapsen tai puolison. Jos eivät kehtaakaan suoraan kertoa, mikä näyttää kamalalta, osaavat todennäköisesti ottaa kantaa siihen, mikä näyttää parhaalta mallilta ja väriltä. Siitä sitten ammentaa vinkkiä tuleviin vaateostoksiin!
Itse olen varattomimmasta päästä, työttömän perheen yo-opiskelija, joka käy matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Köyhyydellä ei mielestäni voi puolustella asiatonta ja epäkunnioittavaa pukeutumista. Löysin juuri nettihuutokauppapalvelusta loistavasti istuvan silkkisen polvipituisen laivastonsinisen iltapuvun kaasoasuksi melko vaativaisen morsiamen häihin hintaan 20 € + postitus. Tähän auttoi juuri se, että 1) Tiedän tarkalleen oman kokoni 2) Ymmärrän ruumiinrakenteeni haasteet sekä vahvuudet 3) Olen aikojen saatossa kokeillut eri merkkien mekkoja, joten tiedän suurin piirtein, miten asettuvat koon ja mallin puolesta juuri minulle. 4) Ymmärrän, että tällä pienellä panostuksella voin näyttää kohtuullisen kauniilta (kenties eri kengillä, laukulla, koruilla somistettuna) monissa tulevissa tilaisuuksissa.
Muita vinkkejä juhlapukeutumiseen, joka kestää aikaa
- osta pääsääntöisesti klassisia malleja (a-linjainen/kynämäinen polvipituinen hameosa ellei vaadita kokopitkää)
- yläosan on tyylikästä peittää ainakin syvin rintavako vaikka muuten avoin tai olkaimeton olisikin
- tarkista materiaali: laadukas kestää aikaa, käyttöä ja pesuja
- suosi mieluiten (omaan väritykseen sopivia) maltillisesti kuvioituja mekkoja klassisin värein, kuten musta, punainen, sininen, valkoinen, harmaa tai beige
- seksikkyys on sallittua, mutta hyvä pitää hillityissä mittasuhteissa (joko ihan pikkuisen kaula- aukkoa TAI reittä)
- ellei tyylitaju ole pettämätön, yksinkertaisuus on valttia, eli malttia strassien, helmien ja jopa pitsin kanssa
- näyttävyyttä ja vaihtelevuutta voi täten luoda hienovaraisemmin asusteilla, meikillä ja kampaukselle
Pukeudut tylsästi, mutta ok se on oikeutesi. Sitä paitsi kaikilla ei ole aikaa sovitella ja jahtailla itselleen just sopivia vaatteita. Eri valmistajien koot vaihtelevat niin suuresti, että sovittamatta on mahdotonta tietää istuuko vaate vai ei. Samoin materiaalin laadusta ei voi tietää pelkän kuvan ja kuvauksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Verryttelyhousuissa kirkossa oli mielestäni sopimatonta.
Hautajaisvieraitten joukossakin on joskus nähty mies verryttelypuvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kieltämättä petrattavaa asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Mökki- ja kotivaatteet voivat olla mitä hyvänsä, sellaisia joissa kukin tuntee olonsa mukavimmaksi. Kuitenkin arkena ihmisten ilmoilla ja erityisesti töissä (jopa ilman rajoittavaa (jakku)pukupakkoa) olisi syytä kiinnittää huomiota siistiin, ehjään, joskin toki omien mieltymysten mukaiseen, vaatetukseen. Tilannetaju on avainasia, ei hinta, merkki tai muodikkuus.
Omalle vartalotyypille sopivat mallit voi selvittää helposti vaikka lähimmässä city-marketissa sovittamalla eri mallisia vaatteita. Panostus vaatii 15 - 30 min. Vartalosta ja koosta riippuen kannattaa korostaa parhaita puoliaan (jokainen varmastikin tunnistaa omansa) eli esim. sääriä, dekolteeta tai vyötäröä. Toisaalta myös löllyvät allit, keskivartalon paksuus, lyhyet jalat yms. ovat helposti häivytettävissä oikeanlaisella vaatevalinnoilla. Jos tuntee olonsa neuvottiin ajaksi, makutuomariksi voi hyvin pyytää omasta mielestä tyylikkään ystävän, sisaruksen, lapsen tai puolison. Jos eivät kehtaakaan suoraan kertoa, mikä näyttää kamalalta, osaavat todennäköisesti ottaa kantaa siihen, mikä näyttää parhaalta mallilta ja väriltä. Siitä sitten ammentaa vinkkiä tuleviin vaateostoksiin!
Itse olen varattomimmasta päästä, työttömän perheen yo-opiskelija, joka käy matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Köyhyydellä ei mielestäni voi puolustella asiatonta ja epäkunnioittavaa pukeutumista. Löysin juuri nettihuutokauppapalvelusta loistavasti istuvan silkkisen polvipituisen laivastonsinisen iltapuvun kaasoasuksi melko vaativaisen morsiamen häihin hintaan 20 € + postitus. Tähän auttoi juuri se, että 1) Tiedän tarkalleen oman kokoni 2) Ymmärrän ruumiinrakenteeni haasteet sekä vahvuudet 3) Olen aikojen saatossa kokeillut eri merkkien mekkoja, joten tiedän suurin piirtein, miten asettuvat koon ja mallin puolesta juuri minulle. 4) Ymmärrän, että tällä pienellä panostuksella voin näyttää kohtuullisen kauniilta (kenties eri kengillä, laukulla, koruilla somistettuna) monissa tulevissa tilaisuuksissa.
Muita vinkkejä juhlapukeutumiseen, joka kestää aikaa
- osta pääsääntöisesti klassisia malleja (a-linjainen/kynämäinen polvipituinen hameosa ellei vaadita kokopitkää)
- yläosan on tyylikästä peittää ainakin syvin rintavako vaikka muuten avoin tai olkaimeton olisikin
- tarkista materiaali: laadukas kestää aikaa, käyttöä ja pesuja
- suosi mieluiten (omaan väritykseen sopivia) maltillisesti kuvioituja mekkoja klassisin värein, kuten musta, punainen, sininen, valkoinen, harmaa tai beige
- seksikkyys on sallittua, mutta hyvä pitää hillityissä mittasuhteissa (joko ihan pikkuisen kaula- aukkoa TAI reittä)
- ellei tyylitaju ole pettämätön, yksinkertaisuus on valttia, eli malttia strassien, helmien ja jopa pitsin kanssa
- näyttävyyttä ja vaihtelevuutta voi täten luoda hienovaraisemmin asusteilla, meikillä ja kampauksellePukeudut tylsästi, mutta ok se on oikeutesi. Sitä paitsi kaikilla ei ole aikaa sovitella ja jahtailla itselleen just sopivia vaatteita. Eri valmistajien koot vaihtelevat niin suuresti, että sovittamatta on mahdotonta tietää istuuko vaate vai ei. Samoin materiaalin laadusta ei voi tietää pelkän kuvan ja kuvauksen perusteella.
Tekosyy. Kun käyttää kerran vaikka päivän isomman kaupungin kaupoissa, saa kestävät juhlavaatteet kaikkiin juhliin. Tai netissä ostokset voi tehdä vieläkin nopeammin, ne voi palauttaa, jos ei heti onnista.
Yläasteelaisille olisi hyvä järjestää erillinen etikettikurssi. Kai asioita käytiin jotenkin läpi kotitaloustunneilla, mutta ei ainakaan meillä erityisen syvällisesti. Kotoahan tuo oppi pitäisi tulla luonnostaan, mutta kun ei välttämättä tule.
Miksi joillekin on kunnia-asia pukeutua juhliin huolimattomasti. Tässäkin ketjussa moni ihan etsimällä etsii juhlavaatteiden ostamisesta ongelmia (kenties etsivät ongelmia muutenkin kaikesta elämässä) ja sitten, kun ehdotetaan klassisia perusvaatteita jotka sopivat pienillä muutoksilla juhlaan kuin juhlaan, se ei käy koska se olisi niin kamalan *tylsää*. Jos ei kerran jaksa etsiä persoonallisia juhliin sopivia vaatteita, kannattaa valita ihan suosiolla jakkupukuja ja kynähameita jne. Voi olla itsensä mielestä tylsä, mutta on edes tyylikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntee olonsa "neuvottiin ajaksi"= jos tuntee olonsa neuvottomaksi. Hitto autocorrect!
Edellisestä viestistä jäi kenties myös uupumaan tavoittelemani sanoma: mielestäni kaikki meistä painosta, vartalonmallista, iästä ja varallisuudesta riippumatta voivat halutessaan olla ulkonäöllisestikin parhaita versioita itsestään! Vieläpä suhteellisen pienellä ajallisella ja rahallisella panoksella.
Realiteettihan on, että kaikkialla sukupuolesta, iästä ja ammatista riippumatta (valitettavasti) on helpompi pärjätä ja tulla otetuksi vakavasti, mikäli taitaa tilannepukeutumisen salat. Suomalaiset ovat onneksi vielä suhteellisen armollisia tässä suhteessa. Kansainvälisesti yhteistyöhalukkuus voi kuitenkin riippua siitä, kuinka istuvassa tai ryppyisessä puvussa tapaamiseen saavutaan. Ulkoisia ilmiselvimpiä tekijöitä nimittäin voidaan paremman tiedon puutteessa helposti käyttää määrittämään henkilön elämänhallintaa, tilannetajua, luotettavuutta ja sosiaalista asemaa. Karu todellisuus, jota pääsee karkuun vain esim. brändäämällä itsensä eksentriseksi älyköksi tai tiedostavaksi ympäristö/ihmisoikeustaistelijaksi.
Voi hyvänen aika, ne on vaan vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kieltämättä petrattavaa asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Mökki- ja kotivaatteet voivat olla mitä hyvänsä, sellaisia joissa kukin tuntee olonsa mukavimmaksi. Kuitenkin arkena ihmisten ilmoilla ja erityisesti töissä (jopa ilman rajoittavaa (jakku)pukupakkoa) olisi syytä kiinnittää huomiota siistiin, ehjään, joskin toki omien mieltymysten mukaiseen, vaatetukseen. Tilannetaju on avainasia, ei hinta, merkki tai muodikkuus.
Omalle vartalotyypille sopivat mallit voi selvittää helposti vaikka lähimmässä city-marketissa sovittamalla eri mallisia vaatteita. Panostus vaatii 15 - 30 min. Vartalosta ja koosta riippuen kannattaa korostaa parhaita puoliaan (jokainen varmastikin tunnistaa omansa) eli esim. sääriä, dekolteeta tai vyötäröä. Toisaalta myös löllyvät allit, keskivartalon paksuus, lyhyet jalat yms. ovat helposti häivytettävissä oikeanlaisella vaatevalinnoilla. Jos tuntee olonsa neuvottiin ajaksi, makutuomariksi voi hyvin pyytää omasta mielestä tyylikkään ystävän, sisaruksen, lapsen tai puolison. Jos eivät kehtaakaan suoraan kertoa, mikä näyttää kamalalta, osaavat todennäköisesti ottaa kantaa siihen, mikä näyttää parhaalta mallilta ja väriltä. Siitä sitten ammentaa vinkkiä tuleviin vaateostoksiin!
Itse olen varattomimmasta päästä, työttömän perheen yo-opiskelija, joka käy matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Köyhyydellä ei mielestäni voi puolustella asiatonta ja epäkunnioittavaa pukeutumista. Löysin juuri nettihuutokauppapalvelusta loistavasti istuvan silkkisen polvipituisen laivastonsinisen iltapuvun kaasoasuksi melko vaativaisen morsiamen häihin hintaan 20 € + postitus. Tähän auttoi juuri se, että 1) Tiedän tarkalleen oman kokoni 2) Ymmärrän ruumiinrakenteeni haasteet sekä vahvuudet 3) Olen aikojen saatossa kokeillut eri merkkien mekkoja, joten tiedän suurin piirtein, miten asettuvat koon ja mallin puolesta juuri minulle. 4) Ymmärrän, että tällä pienellä panostuksella voin näyttää kohtuullisen kauniilta (kenties eri kengillä, laukulla, koruilla somistettuna) monissa tulevissa tilaisuuksissa.
Muita vinkkejä juhlapukeutumiseen, joka kestää aikaa
- osta pääsääntöisesti klassisia malleja (a-linjainen/kynämäinen polvipituinen hameosa ellei vaadita kokopitkää)
- yläosan on tyylikästä peittää ainakin syvin rintavako vaikka muuten avoin tai olkaimeton olisikin
- tarkista materiaali: laadukas kestää aikaa, käyttöä ja pesuja
- suosi mieluiten (omaan väritykseen sopivia) maltillisesti kuvioituja mekkoja klassisin värein, kuten musta, punainen, sininen, valkoinen, harmaa tai beige
- seksikkyys on sallittua, mutta hyvä pitää hillityissä mittasuhteissa (joko ihan pikkuisen kaula- aukkoa TAI reittä)
- ellei tyylitaju ole pettämätön, yksinkertaisuus on valttia, eli malttia strassien, helmien ja jopa pitsin kanssa
- näyttävyyttä ja vaihtelevuutta voi täten luoda hienovaraisemmin asusteilla, meikillä ja kampauksellePukeudut tylsästi, mutta ok se on oikeutesi. Sitä paitsi kaikilla ei ole aikaa sovitella ja jahtailla itselleen just sopivia vaatteita. Eri valmistajien koot vaihtelevat niin suuresti, että sovittamatta on mahdotonta tietää istuuko vaate vai ei. Samoin materiaalin laadusta ei voi tietää pelkän kuvan ja kuvauksen perusteella.
Viestistäni on varmasti helppo uskoa, että pukeudun tylsästi! Pointti oli antaa vinkkejä, miten kuka tahansa voi onnistua helposti, halvalla ja melko vaivatta näyttämään kohtuullisen tyylikkäältä! Klassisuus on helppo valinta, ellei vaatteet kiinnosta tai epäilee omaa tyylitajuaan. Tällä hetkellä päälläni on vihreä a- linjainen vähän alle polvipituinen nahkahame, valkoinen kerrostetuilla hihoilla varustettu peittävä villaneule, pitkä näyttävä statement-kaulakääty, 80 den mustat sukkikset ja nahkaiset mustat pienellä korolla varustetut nilkkurit. Ei varmaan kaikkien makuun, mutta tuskin sentään täysin persoonaton valinta?
Vierailija kirjoitti:
Yläasteelaisille olisi hyvä järjestää erillinen etikettikurssi. Kai asioita käytiin jotenkin läpi kotitaloustunneilla, mutta ei ainakaan meillä erityisen syvällisesti. Kotoahan tuo oppi pitäisi tulla luonnostaan, mutta kun ei välttämättä tule.
Miksi joillekin on kunnia-asia pukeutua juhliin huolimattomasti. Tässäkin ketjussa moni ihan etsimällä etsii juhlavaatteiden ostamisesta ongelmia (kenties etsivät ongelmia muutenkin kaikesta elämässä) ja sitten, kun ehdotetaan klassisia perusvaatteita jotka sopivat pienillä muutoksilla juhlaan kuin juhlaan, se ei käy koska se olisi niin kamalan *tylsää*. Jos ei kerran jaksa etsiä persoonallisia juhliin sopivia vaatteita, kannattaa valita ihan suosiolla jakkupukuja ja kynähameita jne. Voi olla itsensä mielestä tylsä, mutta on edes tyylikäs.
Mitäs siellä opetettaisiin? Ja vähän luulen ettei siitä olisi hyötyä. Ne, joita kurssi kiinnostaa, luultavasti käyttäytyvät hyvin. Ne, joita ei kiinnosta, eivät aio tapojaan muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kieltämättä petrattavaa asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Mökki- ja kotivaatteet voivat olla mitä hyvänsä, sellaisia joissa kukin tuntee olonsa mukavimmaksi. Kuitenkin arkena ihmisten ilmoilla ja erityisesti töissä (jopa ilman rajoittavaa (jakku)pukupakkoa) olisi syytä kiinnittää huomiota siistiin, ehjään, joskin toki omien mieltymysten mukaiseen, vaatetukseen. Tilannetaju on avainasia, ei hinta, merkki tai muodikkuus.
Omalle vartalotyypille sopivat mallit voi selvittää helposti vaikka lähimmässä city-marketissa sovittamalla eri mallisia vaatteita. Panostus vaatii 15 - 30 min. Vartalosta ja koosta riippuen kannattaa korostaa parhaita puoliaan (jokainen varmastikin tunnistaa omansa) eli esim. sääriä, dekolteeta tai vyötäröä. Toisaalta myös löllyvät allit, keskivartalon paksuus, lyhyet jalat yms. ovat helposti häivytettävissä oikeanlaisella vaatevalinnoilla. Jos tuntee olonsa neuvottiin ajaksi, makutuomariksi voi hyvin pyytää omasta mielestä tyylikkään ystävän, sisaruksen, lapsen tai puolison. Jos eivät kehtaakaan suoraan kertoa, mikä näyttää kamalalta, osaavat todennäköisesti ottaa kantaa siihen, mikä näyttää parhaalta mallilta ja väriltä. Siitä sitten ammentaa vinkkiä tuleviin vaateostoksiin!
Itse olen varattomimmasta päästä, työttömän perheen yo-opiskelija, joka käy matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Köyhyydellä ei mielestäni voi puolustella asiatonta ja epäkunnioittavaa pukeutumista. Löysin juuri nettihuutokauppapalvelusta loistavasti istuvan silkkisen polvipituisen laivastonsinisen iltapuvun kaasoasuksi melko vaativaisen morsiamen häihin hintaan 20 € + postitus. Tähän auttoi juuri se, että 1) Tiedän tarkalleen oman kokoni 2) Ymmärrän ruumiinrakenteeni haasteet sekä vahvuudet 3) Olen aikojen saatossa kokeillut eri merkkien mekkoja, joten tiedän suurin piirtein, miten asettuvat koon ja mallin puolesta juuri minulle. 4) Ymmärrän, että tällä pienellä panostuksella voin näyttää kohtuullisen kauniilta (kenties eri kengillä, laukulla, koruilla somistettuna) monissa tulevissa tilaisuuksissa.
Muita vinkkejä juhlapukeutumiseen, joka kestää aikaa
- osta pääsääntöisesti klassisia malleja (a-linjainen/kynämäinen polvipituinen hameosa ellei vaadita kokopitkää)
- yläosan on tyylikästä peittää ainakin syvin rintavako vaikka muuten avoin tai olkaimeton olisikin
- tarkista materiaali: laadukas kestää aikaa, käyttöä ja pesuja
- suosi mieluiten (omaan väritykseen sopivia) maltillisesti kuvioituja mekkoja klassisin värein, kuten musta, punainen, sininen, valkoinen, harmaa tai beige
- seksikkyys on sallittua, mutta hyvä pitää hillityissä mittasuhteissa (joko ihan pikkuisen kaula- aukkoa TAI reittä)
- ellei tyylitaju ole pettämätön, yksinkertaisuus on valttia, eli malttia strassien, helmien ja jopa pitsin kanssa
- näyttävyyttä ja vaihtelevuutta voi täten luoda hienovaraisemmin asusteilla, meikillä ja kampauksellePukeudut tylsästi, mutta ok se on oikeutesi. Sitä paitsi kaikilla ei ole aikaa sovitella ja jahtailla itselleen just sopivia vaatteita. Eri valmistajien koot vaihtelevat niin suuresti, että sovittamatta on mahdotonta tietää istuuko vaate vai ei. Samoin materiaalin laadusta ei voi tietää pelkän kuvan ja kuvauksen perusteella.
Viestistäni on varmasti helppo uskoa, että pukeudun tylsästi! Pointti oli antaa vinkkejä, miten kuka tahansa voi onnistua helposti, halvalla ja melko vaivatta näyttämään kohtuullisen tyylikkäältä! Klassisuus on helppo valinta, ellei vaatteet kiinnosta tai epäilee omaa tyylitajuaan. Tällä hetkellä päälläni on vihreä a- linjainen vähän alle polvipituinen nahkahame, valkoinen kerrostetuilla hihoilla varustettu peittävä villaneule, pitkä näyttävä statement-kaulakääty, 80 den mustat sukkikset ja nahkaiset mustat pienellä korolla varustetut nilkkurit. Ei varmaan kaikkien makuun, mutta tuskin sentään täysin persoonaton valinta?
No varmasti olet mielestäsi persoonallinen. Ei tarvitse minulle selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle mekko on todella kätevä asu, siinähän on ylä- ja alaosa samassa.
Yksi musta peruskotelomekko, mustat nahkaiset avokkaat käveltävällä korolla, pikkulaukku kun löytyy vaatekaapista niin siinä on perusta pitkäksi ajaksi melkein kaikkiin mahdollisiin juhliin.
Jos sen lisäksi vielä omistaa yhden ei-mustan mekon, nudet avokkaat ja mekkoon sopivan pikkulaukun niin juhlapuvusto on siinä. Lisäksi korua, huivia jne. niitä nyt ainakin on mahdollista löytää helposti ja edullisesti.
Päällysvaatteita ja talvikenkiä ei välttämättä tarvita erikseen jos arkikäytössä olevat ovat tarpeeksi siistejä. Esim. trenssi käy keväästä syksyyn, sitten on toki ongelma jos kaapista löytyy vain tuulitakkia. Samoin talvella käy juhla-asuun musta perusvillakangastakki.
Minulle opetettiin nuorena sellainen nyrkkisääntö että hienon ihmisen arki- ja juhlavaatteiden ei pitäisi erota liikaa toisistaan. Se ei tarkoita että joka paikkaan voi lampsia vanhoissa farkuissa ja hupparissa vaan sitä että arkenakin voi pukeutua siististi ja kauniisti.
Sattumalta mekko on yksi hankalimpia vaatteita naiselle istuvuuden puolesta. Mikäli olet rinnoista eri kokoa kuin vyötäröltä ja lanteilta niin istuvan valmisvaatteen löytäminen on mahdotonta. Lisää vaikeusastetta tuo se jos selkä on kokojen standardi mittaa pitempi tai lyhyempi. Tällöin kaikki muotolaskokset ja leikkaukset osuu vääriin kohtiin.
Oli myös hautajaisissa käytetty 90-luvulla musta hame, lihoin siitä ulos, vein keräykseen, avokkaat säästin.