Suomalaisten juhlapukeutuminen
Taas on kevät ja kohta alkaa valmistautuminen erilaisiin juhliin. Mutta miksi, oi miksi suomalaiset eivät viitsi pukeutua niihin kunnolla. Liian monta kertaa tullaan farkuissa ja jopa puutarhakengissä ylioppilasjuhliin tai nuoriso minihameissa ja liian avonaisissa paidoissa kirkkohäihin. Silloin kun nyt muutaman kerran vuodessa tulee kutsu juhliin niin olisi kunnioitettava juhlakalua ja pukeuduttava juhlavasti.
Kommentit (294)
Suomessa esim.bisneksessä on alipukeutuminen uskottavampi kuin ylipukeutuminen.
Jokainen voi ajatella mitä tulee mieleen kiiltävästä nauhakegistä, puvusta ja geelitukasta.
Kyllä Suomessa vähän sellainen kulttuuri on, että vaatteilla koreilu on vähän halveksuttavaa. Logiikka kai on se, että "kunnioitetaan" muita pukeutumalla mahdollisimman vaatimattomasti, yritetään olla tuomatta itseä mahdollisimman vähän esille. Monissa muissa (Suomea paljon köyhemmissä) maissa logiikka taas on juuri päinvastainen ja kaunis, siisti ja asianmukainen pukeutuminen on muiden kunnioittamista.
Suomessa olen kuullut sellaisenkin mielipiteen, että hääkutsuun ei missään nimessä saisi laittaa pukukoodia, koska on kohtuutonta vaatia vierailta tietynlaista pukeutumista. Minulle tämä logiikka ei millään auennut, koska itse ajattelen, että on vieraiden kunnioittamista ja auttamista kertoa, minkä tyyppiset häät ovat kyseessä ja miten niihin kannattaisi pukeutua, ettei ole yli- tai alipukeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa vähän sellainen kulttuuri on, että vaatteilla koreilu on vähän halveksuttavaa. Logiikka kai on se, että "kunnioitetaan" muita pukeutumalla mahdollisimman vaatimattomasti, yritetään olla tuomatta itseä mahdollisimman vähän esille. Monissa muissa (Suomea paljon köyhemmissä) maissa logiikka taas on juuri päinvastainen ja kaunis, siisti ja asianmukainen pukeutuminen on muiden kunnioittamista.
Suomessa olen kuullut sellaisenkin mielipiteen, että hääkutsuun ei missään nimessä saisi laittaa pukukoodia, koska on kohtuutonta vaatia vierailta tietynlaista pukeutumista. Minulle tämä logiikka ei millään auennut, koska itse ajattelen, että on vieraiden kunnioittamista ja auttamista kertoa, minkä tyyppiset häät ovat kyseessä ja miten niihin kannattaisi pukeutua, ettei ole yli- tai alipukeutunut.
Tarkoitin siis tietenkin, että yritetään tuoda itseä mahdollisimman vähän esille...
Kun suvut pienenevät ja välit sukulaisiin viilenevät ts ei juurikaan pidetä yhteyttä, on täysin loogista, että myös juhlien määrä vähenee. Vanhempi vielä saattaakin lähteä oman tätinsä, setänsä, enonsa tai serkkunsa juhliin (hautajaiset, merkkipäivät jne), mutta teinit ja aikuiset lapset eivät enää osallistu, koska heille nämä ihmiset ovat vieraita. Naapureitakaan ei tunneta enää niin hyvin, että heitä kutsuttaisiin perhejuhliin. Juhlat, joihin osallistutaan, ovat pääasiassa omat, omien sisarusten, omien vanhempien ja omien isovanhempien juhlia. Joitakin ystävien juhlia, mutta ei muita. Minusta on siis ihan ymmärrettävää, että kun juhlia on harvoin, ei varastossa pidetä juhlavaatteita ja jos pidetäänkin, nämä eivät välttämättä ole enää 10 vuoden päästä sellaisia, joita haluaisi päälleen pistää.
En kyllä ymmärrä tätä "miehellä pitää olla musta puku"-pakotusta vuonna 2018
Vierailija kirjoitti:
Sameat ja elottomat siansilmät toljottavat maskarakraatereista. Turpea taikinanaama paksun mönjän peitossa ja huuleton viilto sotkettu ”kevään trendisävyllä”. Lutkatukka, bordellimekko ja korkkarit, joilla ei osata kävellä. Siinä suomalainen juhlatyyli.
Siinä ei paljon Teemat, Savoniat ja Espoo-mulletit auta kun pohjat on mitä on.
Juu-u, aika hyvän kattauksen suomalaisesta juhlapukeutumisesta saa, kun katsoo näitä TV:n hääohjelmia.
Joka juhlassa ainakin yksi naisvieras pukeutunut morsiamen lisäksi kokovalkoiseen tai hautajais-mustaan, sitten tietysti ne miehet näissä huonosti istuvissa puvuissaan, joissa oleskelu selvästikin on vierasta. Lenkkari-lapset sekä Tokmannin kukkamekko-tädit. Kirsikkana kakussa nuoret naiset, jotka horjuvat minihame yllään, tissit kurkkuun topattuna, polvet koukussa liian korkeat korkokengät jalassaan.
Mutta aika ihanan suomalaista :-)
Muuten, miksei mistään löydä kotelo- tai juhlamekkoja, jotka yltäisivät edes polviin tai hitusen alle? Katsokaapas taas tänä keväänä tarjontaa, kaikki hamoset on aina todella lyhyitä! Yläosa voi olla todella kaunis tai kankaan kuosi ihana, mutta se hameen pituus...
Harva oikeasti haluaa esitellä lihaisia reisiään, pahkura-polviaan, suonikohjujaan, pihtipolviaan tai länkisääriään. Ei ainakaan näytä kovin hyvältä.
Minusta liian lyhyt mekko ei ole juhlava.
Vierailija kirjoitti:
Muuten, miksei mistään löydä kotelo- tai juhlamekkoja, jotka yltäisivät edes polviin tai hitusen alle? Katsokaapas taas tänä keväänä tarjontaa, kaikki hamoset on aina todella lyhyitä! Yläosa voi olla todella kaunis tai kankaan kuosi ihana, mutta se hameen pituus...
Harva oikeasti haluaa esitellä lihaisia reisiään, pahkura-polviaan, suonikohjujaan, pihtipolviaan tai länkisääriään. Ei ainakaan näytä kovin hyvältä.
Minusta liian lyhyt mekko ei ole juhlava.
Nettikaupoista ainakin löytää midimittaisia ja hihallisia/lyhythihaisia yksinkertaisia mekkoja. Esim. asos, cos
Vierailija kirjoitti:
Juu-u, aika hyvän kattauksen suomalaisesta juhlapukeutumisesta saa, kun katsoo näitä TV:n hääohjelmia.
Joka juhlassa ainakin yksi naisvieras pukeutunut morsiamen lisäksi kokovalkoiseen tai hautajais-mustaan, sitten tietysti ne miehet näissä huonosti istuvissa puvuissaan, joissa oleskelu selvästikin on vierasta. Lenkkari-lapset sekä Tokmannin kukkamekko-tädit. Kirsikkana kakussa nuoret naiset, jotka horjuvat minihame yllään, tissit kurkkuun topattuna, polvet koukussa liian korkeat korkokengät jalassaan.
Mutta aika ihanan suomalaista :-)
Aitoa ja luonnollista, ilman pönötystä ja kuvitelmia sitä, että on parempi kuin muut koska koreilee vaatteilla ja rento kiva tunnelma normaalien tavallisten ihmisten tavallisessa ja normaalissa juhlassa ja oksennus tursuaa suupielistä ja itkettää...
Tykkään pukeutua, mutta jos en ole ihan varma yleisestä virtauksesta, niin otan mukaan matalammat vaihtokengät (myöskin ihan jalkojen vuoksi) ja jonkun neuletakin jotta voin säädyllistää asuani jos tarvitsee. Mutta joku perusnätti mekko ei ole pöyhkeilyä, 100x parempi kuin joku huppari.
Vierailija kirjoitti:
Katson aina kaiholla 50-luvun valokuvia. Naisilla oli kauniita mekkoja ja kenkiä, miehet puku ja solmio päällä ja molemmat pitkissä päällystakeissa. Naisilla vielä päässä joku kaunis hattu... Myös lapset osattiin pukea kauniisti. Ennenkaikkea he näyttivät siisteiltä. Nykyään reuhotetaan nukkavieruissa ja rikkinäisissä vaatteissa eikä pukeuduta tilanteen mukaan.
Yhteiskuntaluokkakysymys. Hyvin toimeentuleva kaupunkilaiseliitti ja ylempi keskiluokka ovat aina päässeet kuviin, rahvas ei. Vielä 50-luvulla Suomessa etenkin maaseudulla oli paljon köyhyyttä, jopa puutetta vaatteista, koska vaatteet olivat kalliita.
Tilanne ei ole siitä muuttunut paitsi siltä osin että rahvaalla ylipäätään voi olla paljonkin vaatteita. Nykyään ne vain ovat huonolaatuisia ja ylempien luokkien mielestä tyylittömiä.
Keskiluokkaiset pukeutuvat edelleen siistimmin ja kalliimmin, vaikka toki vähemmän muodollisesti kuin 50-luvulla. Rahvaan muoti ja arkityyli on alkanut taas eriarvoistumisen myötä eroamaan ylempien luokkien muodista. Eikä muodollisuuden ja sosiaalisen aseman välinen erokaan koskaan täysin kadonnut. Joillekin laadukas puku on ahkerasti käytössä oleva työ- ja edustusasu, toisille perhejuhlaan kerran kolmessa vuodessa kiskottava pakkopulla, kolmansilta ei löydy pukua ollenkaan. Vastaava pätee myös naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Muuten, miksei mistään löydä kotelo- tai juhlamekkoja, jotka yltäisivät edes polviin tai hitusen alle? Katsokaapas taas tänä keväänä tarjontaa, kaikki hamoset on aina todella lyhyitä! Yläosa voi olla todella kaunis tai kankaan kuosi ihana, mutta se hameen pituus...
Harva oikeasti haluaa esitellä lihaisia reisiään, pahkura-polviaan, suonikohjujaan, pihtipolviaan tai länkisääriään. Ei ainakaan näytä kovin hyvältä.
Minusta liian lyhyt mekko ei ole juhlava.
Kyllä on juhlava jos se on kallis ja päässä Espoo-mullet. Sekään ei sitten haittaa niin paljoa jos pihtikintuillaan tai länkisäärillään lampsii selkä kyyryssä korkkareilla jos ne ovat riittävän kalliit.
Minä loukkaannuin kun häihimme saapui lapsuuden ystäväni bilelegginseissä ja liian pienessä biletopissa, miehensä farkuissa ja lyhythihaisessa t-paidassa. Onneksi ymmärsivät hävetä. Mutta aika pian kävi myös ilmi että tulivat ”ilmaisen viinan bileisiin” eivätkä ystävän häihin. Olivat niin kaatokännissä että heitettiin muiden vieraiden toimesta pihalle. Paras oli kun rouva yritti saada minua, morsianta, puhumaan miehelleen järkeä kun oli suuttunut jostain asiasta.. Kyllä, morsiamen suurin halu on setviä perheriitoja omissa häissään. Jos saisin käännettyä aikaa taaksepäin niin jättäisin kutsumatta. Emme ole enää tekemisissä.
Kun katsoo duunariperheen juhlakuvia 50~ ja 60-luvulta on selvää, että silloin haluttiin ja osattiin pukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina kaiholla 50-luvun valokuvia. Naisilla oli kauniita mekkoja ja kenkiä, miehet puku ja solmio päällä ja molemmat pitkissä päällystakeissa. Naisilla vielä päässä joku kaunis hattu... Myös lapset osattiin pukea kauniisti. Ennenkaikkea he näyttivät siisteiltä. Nykyään reuhotetaan nukkavieruissa ja rikkinäisissä vaatteissa eikä pukeuduta tilanteen mukaan.
Yhteiskuntaluokkakysymys. Hyvin toimeentuleva kaupunkilaiseliitti ja ylempi keskiluokka ovat aina päässeet kuviin, rahvas ei. Vielä 50-luvulla Suomessa etenkin maaseudulla oli paljon köyhyyttä, jopa puutetta vaatteista, koska vaatteet olivat kalliita.
Tilanne ei ole siitä muuttunut paitsi siltä osin että rahvaalla ylipäätään voi olla paljonkin vaatteita. Nykyään ne vain ovat huonolaatuisia ja ylempien luokkien mielestä tyylittömiä.
Keskiluokkaiset pukeutuvat edelleen siistimmin ja kalliimmin, vaikka toki vähemmän muodollisesti kuin 50-luvulla. Rahvaan muoti ja arkityyli on alkanut taas eriarvoistumisen myötä eroamaan ylempien luokkien muodista. Eikä muodollisuuden ja sosiaalisen aseman välinen erokaan koskaan täysin kadonnut. Joillekin laadukas puku on ahkerasti käytössä oleva työ- ja edustusasu, toisille perhejuhlaan kerran kolmessa vuodessa kiskottava pakkopulla, kolmansilta ei löydy pukua ollenkaan. Vastaava pätee myös naisiin.
Äitini oli helsinkiläisen työläisperheen lapsi/nuori 50-luvulla. On kertonut, että kaupungilla liikuttiin aina mekko päällä ja hansikkaat kädessä. Ja äitini mekot olivat kauniita. Isänsä kulki töihin aina puku päällä, haalari vaihdettiin vasta töissä. Hänellä oli hienoja hattuja ja päällystakkeja. Mummollanikin oli turkit ja turkishatut ym, joten kyllä he kiinnittivät pukeutumiseen huomiota siinä missä muutkin.
Minulla on musta kotelomekko, jota olen käyttänyt hautajaisissa ensimmäisen kerran vuonna 1997. Samaa mekkoa olen käyttänyt ja käytän edelleen muissakin juhlavissa tilaisuuksissa joihin se sopii eri tavoin asustettuna. Tämä edellyttää pysymistä samoissa mitoissa. Mekko ei muistaakseni ollut edes mikään kallis, mutta toimii edelleen.
Siisteys oli ennen duunarihyve. Kun ei ollut paljon hienoja tavaroita statussymboleiksi niin erottauduttiin yhteiskunnan pohjasakasta siisteydellä sekä kodinhoidossa että pukeutumisessa. Eliitin kanssa kaveeraavat taiteilijanretkut saivat olla boheemeja eikä kukaan odottanut alkkiksilta tapoja.
Mihinköhän suuntaan se maailma on nyt muuttunut? Onko duunareista tullut henkeviä boheemeja vai onko meiltä kaikessa hiljaisuudessa kutistunut alempi keskiluokka olemattomiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, miksei mistään löydä kotelo- tai juhlamekkoja, jotka yltäisivät edes polviin tai hitusen alle? Katsokaapas taas tänä keväänä tarjontaa, kaikki hamoset on aina todella lyhyitä! Yläosa voi olla todella kaunis tai kankaan kuosi ihana, mutta se hameen pituus...
Harva oikeasti haluaa esitellä lihaisia reisiään, pahkura-polviaan, suonikohjujaan, pihtipolviaan tai länkisääriään. Ei ainakaan näytä kovin hyvältä.
Minusta liian lyhyt mekko ei ole juhlava.
Nettikaupoista ainakin löytää midimittaisia ja hihallisia/lyhythihaisia yksinkertaisia mekkoja. Esim. asos, cos
Reiss (saa kai Stockalta), Karen Millen, Phase8, ja jopa Marks & Spencer.
Voin kertoa, että Suomesta ei helposti löydy pukua tuollaisella vartalolla. Kaikki leveitä lyhyitä. Suomalaisella mitoituksella ihan hyviä. Tuollaisen mallipojan äitinä oken tuskaillut monet kerrat tätä. Mittatilaustyö on melkein ainoa vaihtoehto.