Suomalaisten juhlapukeutuminen

Vierailija kirjoitti:

Suomesta ei löydy kunnollisia juhlavaatteita, ovat sellaisia hihattomia lyhyitä vartalonmyötäisiä pikkujoulumekkoja tai vaihtoehtoisesti pitsihihat. Aikuiselle naiselle tai vähän muodokkaammalle ei löydy pitkillä hihoilla tai pidempää mallia jos ei halua esitellä sääriään.

Tästä asenteesta huomaa ettei edes viitsitä etsiä mitään juhlavaa päällepantavaa.

Kuinkamiksimiten kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kikikiki kirjoitti:

Eräät sukulaiseni tulivat ristiäisiin ihan tavallisissa vaatteissa, hieman erottuivat joukosta..

Ja mitä sitten? Olisiko mielestäsi ollut mukavampaa, etteivät olisi tulleet ollenkaan?

Taidat itsekin kuulua tähän ryhmään jotka eivät viitsi pukeutua.

Minulla on kyllä juhlava housupuku asusteineen niin kesä kuin talvi juhliin. Miesväellä on Kuopusta( 14 v) myöten puku olemassa ja teinitytär pukeutuu taatusti paljastaviin juhlamekkoihin. En vaan jaksa nipottaa muiden pukeutumisesta ja ymmärrän, että ihmisillä voi olla hyvinkin erilaiset lähtökohdat kuin itselläni. Minun asiani ei ole heitä päivitellä tai tuomita.

Miehillä tuo on erityisen ärsyttävää, kun 1-2 puuvillaa pärjäisi kaikissa juhlissa. Erilaisia kravatteja vaan kaappiin piristämään.

Naisillekin löytyy siistejä vaatteita halvalla ja jos on toimistotöissä, samoja voi käyttää juhlien jälkeen siellä.

Minua kiinnostavat puutarhakengät.

Mitä tarkoitat puutarhakengillä? Kumisaappaita vai muovikenkiä?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat puutarhakengät.

Mitä tarkoitat puutarhakengillä? Kumisaappaita vai muovikenkiä?

Muovikenkiä.

Pukeudun sellaisiin vaatteisiin mitä kaapista löytyy. En osta juhlavaatetta jota käytän vain pari kertaa.

Alipukeutumista näkee ihan Linnan Juhlissakin.

Ja sitten kampaajalla/meikkauksessa käynti ennen juhlia on todella harvinaista Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun sellaisiin vaatteisiin mitä kaapista löytyy. En osta juhlavaatetta jota käytän vain pari kertaa.

Minusta ainakin on mukava laittaa parhaat päälle silloin kun on tilaisuus. Kyllä niissä arki vaatteissa saa olla muutenkin. Toivottavasti et ole juhlien vieras.

Viime vuonna menin mun aikuisen tytön kanssa mun kuopuksen kevätjuhliin ja tunsimme itsemme ylipukeutuneiksi, kun meillä oli siistit mekot päällä, ei edes mitkään erityisen juhlavat, mutta ei ihan arkisetkaan. Siellä oli suurin osa juhlavieraista farkuissa, lököttävisssä t- tai collegepaidoissa, lenkkarit tai crocsit jalassa, jotka oli osalla vieläpä likaiset, ihan kuin olisivat suoraan pellolta tulleet. Kaupungissa kuitenkin asutaan. Kyllä se minunkin silmiin otti, vaikka yleensä en edes toisten pukeutumiseen huomiota kiinnitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun sellaisiin vaatteisiin mitä kaapista löytyy. En osta juhlavaatetta jota käytän vain pari kertaa.

Minusta ainakin on mukava laittaa parhaat päälle silloin kun on tilaisuus. Kyllä niissä arki vaatteissa saa olla muutenkin. Toivottavasti et ole juhlien vieras.

Siis* juhlieni vieras

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna menin mun aikuisen tytön kanssa mun kuopuksen kevätjuhliin ja tunsimme itsemme ylipukeutuneiksi, kun meillä oli siistit mekot päällä, ei edes mitkään erityisen juhlavat, mutta ei ihan arkisetkaan. Siellä oli suurin osa juhlavieraista farkuissa, lököttävisssä t- tai collegepaidoissa, lenkkarit tai crocsit jalassa, jotka oli osalla vieläpä likaiset, ihan kuin olisivat suoraan pellolta tulleet. Kaupungissa kuitenkin asutaan. Kyllä se minunkin silmiin otti, vaikka yleensä en edes toisten pukeutumiseen huomiota kiinnitä. 

Koulun kevätjuhliin? Sellainen oman elämänsä Hyacint Bucket siellä.

Vaatteilla koreilu on kyllä yksi ihmisapinan omituisuuksista josta voitais jo päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Alipukeutumista näkee ihan Linnan Juhlissakin.

Ja sitten kampaajalla/meikkauksessa käynti ennen juhlia on todella harvinaista Suomessa.

Pukeudun tilaisuuden mukaan ja laittaudun siististi, mutta en todellakaan ala käydä kampaajalla tai meikkauksessa yksiäkään juhlia varten. Jos minun naamani ei juhliin kelpaa, sopii jättää kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alipukeutumista näkee ihan Linnan Juhlissakin.

Ja sitten kampaajalla/meikkauksessa käynti ennen juhlia on todella harvinaista Suomessa.

Pukeudun tilaisuuden mukaan ja laittaudun siististi, mutta en todellakaan ala käydä kampaajalla tai meikkauksessa yksiäkään juhlia varten. Jos minun naamani ei juhliin kelpaa, sopii jättää kutsumatta.

Itsekäs ihminen.

Naisten vaateliikkeet on täynnä trikooritkuja. 

Ennen oli minunkin kotipaikkakunnallani ( pieni kaupunki) parikin putiikkityyppistä vaateliikettä, jossa myytiin nimenomaan juhlavaatteita, ei aina tarvinnut lähteä isompaan kaupunkiin.

Nyt ei ole kuin cittari ja Prisma, pari halpiskauppaa ja yksi kenkäkauppa.

Lähimmästä kaupungista en ole enää löytänyt kauniita aikuisen naisen vaatteita sieltäkään.  Kaikki on nuorisovaateliikkeitä.  Ja mustaa körttiä tarjotaan tarjoamasta päästyäänkin.  Olen lähtenyt silläkin mielellä kaupunkiin, että nyt en yhtään välitä rahasta, rahasta, saa mennä vaikka kuinka paljon, mutta nyt ostan kunnon vaatteita, maksaa mitä maksaa.  Ihan turhaa.  Viime syksynä ja talvella ei naisille tarjottu edes talvitakkeja muuta kuin niitä jumalattoman paksuja kuumia parkatakkeja.  Niitä oli tangot väärällään.  No, tää nyt ei liity juhlapukeutumiseen, mutta pukeutumiseen yleensä kylläkin.

Sinänsä kyllä ihmettelen minäkin, että täysin arkisissa, jopa likaisissa vaatteissa tullaan oikeisiin juhliin.  Kaverini häissä oli pariskunta, joilla oli likaiset farkut ja kulahtaneet teepaidat.  Vaimon tukka oli rasvainen ja sotkuinen.  Ja rippijuhlissa oli eräällä naisella vaaleanpunaiset likaiset crocksit. 

Ei tämä kuitenkaan vain suomalaisiin liity.  Aina ja joka maassa on ihmisiä, joille ei tällainen asia merkitse mitään.   Ja on tietysti niitäkin, joilla ei vain ole varaa laittautua yhtään.  Mutta ei silloinkaan tukan pesu mitään maksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alipukeutumista näkee ihan Linnan Juhlissakin.

Ja sitten kampaajalla/meikkauksessa käynti ennen juhlia on todella harvinaista Suomessa.

Pukeudun tilaisuuden mukaan ja laittaudun siististi, mutta en todellakaan ala käydä kampaajalla tai meikkauksessa yksiäkään juhlia varten. Jos minun naamani ei juhliin kelpaa, sopii jättää kutsumatta.

Niin. Tuohan on se yleinen wt-asenne elämässä. ”Jos en kelpaa näin, painukaa hemmettiin. Minä en ala itseäni muuttamaan” jne.

Vierailija kirjoitti:

Olin viime vuonna kotipaikkakunnalla (maaseutua) rippikirkossa ja porukka oli siellä crockeissa ja huppareissa. huhheijaa. Tuntuu, että tämä huononee vuosi vuodelta, kyllä vielä ennen vanhaan kaikilla ainakin se (liian pieni) rippipuku oli ja siistit vaatteet naisilla.

Mitä aikakautta tarkoitat? Omassa maalaissuvussani oli ainakin jo 70-luvulla osa porukasta arkivaatteissa kirkossa.

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja ero hänen ja minun suvun pukeutumisella on kyllä kuin yöllä ja päivällä! Hänen suvun miehillä on aina juhlissa mittatilauspuvut ja kiiltävät kengät, ja naisilla kaikki aivan viimeisen päälle hiuksista korkokenkiin ja koruihin ja laukkuihin. Ja kaikki tietty sävy sävyyn. Omatkaan sukulaiset eivät ole ihan pahimmasta päästä mutta näyttävät silti auttamattoman kulahtaneilta noihin italialaisiin verrattuna. On ryppyisiä puvunhousuja, puuhelmiä, huonosti istuvaa mekkoa, tennareita ja lässähtänyttä tukkaa, jotka noille miehen sukulaisille olisivat kauhistus.

Käyn työni takia usein seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa paljon porukkaa vähän joka ammattikunnasta. En tiedä johtuuko se siitä että ensimmäisessä työpaikassa oli tosi tiukka pukukoodi, mutta en vaan kestä kun sinnekin porukka lompsii jopa leggareissa ja hupparissa, siis tilaisuuksiin joihin tulee esim. puhuja ulkomailta. Usein on edes farkkuihin vaivauduttu, monilla toki pukukin. :D Ehkä olen vaan ylitärkeä, mutta itse sonnustaudun aina mekkoon, sukkiksiin, joskus korkkarit, laitan hiukset hienosti yms. Siellä kumminkin tavataan ammattiin liittyviä (avain)henkilöitä joihin haluan tehdä vaikutuksen, ei voi tietää vaikka tapaisi seuraavan pomonsa jostain isosta firmasta... Töissäkin jos tapaan asiakkaita, en koskaan ole missään farkuissa ja huppareissa vaan joku kaunis, simppeli paita ja siistit housut. Monet menee farkuissa.

Ehkä meillä on vaan vähän sellainen kulttuuri että kun toisen ulkonäköön ei saisi puuttua, niin ei omaankaan oikein panosteta, tai jakseta nähdä vaivaa, kun ei kukaan kumminkaan huomauta ja osaaminen on tärkeää. Mulle ainakin se laittautuminen on kunnioitusta tilannetta kohtaan ja antaahan se nyt paremman kuvan, jos on siistin oloinen. Laittautuneisuus, edes vähän, kertoo jotenkin siitä että elämä on mielekästä ja kiinnostavaa ko. henkilölle. Ei tarvitse olla mitään kallista tai muuten hienoa, mutta jos nyt tukan laittaisi jotenkin ja olisi tilaisuuteen sopivat vaatteet.

Hyh, minä kävin muutama vuosi sitten rippijuhlissa ja nuoret tytöt olivat pukeutuneet kirkkoon kuin yökerhoon. Hädintuskin perseen peittävät kireät mekot päällä, tissit pursui puoliksi ulkona kauluksesta ja kengätkin kuin strippareilla. Voin sanoa, että vanhemmalla väellä meinasi silmät tippua päästä, hävetti ihan hulluna tyttöjen puolesta.