Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

En ole ikinä antanut pakkeja itseni ikäiselle naiselle. Voiko 30v nainen sanoa samaa miehistä?

M30, ohis

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Seksi, jota on "helppo saada", ei välttämättä ole hyvää sen naisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Perustele. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, niin "pariutumisikäisiä" miehiähän on enemmän.

Määrä ei korvaa laatua.

Eli naiset saavat sittenkin puolison helpommin, mutta miehet nyt vaan ovat niin p*skoja? Harvinaisen huonosti argumentoivia naisia taas vaihteeksi palstalla. Suurempi osuus miehistä jää lapsettomaksi ja suurempi osuus naisista elää avo- tai avioliitossa.

http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034928/avo-%20tai%20avioliitossa%20el%…

On naisia, jotka eivät saa puolisoa. Meitä taitaa olla harvemmassa kuin niitä, jotka saavat mutta pointti onkin se, että myös meitä on olemassa toisinkuin yleisesti väitetään.

Jos olet normaali nainen niin saat 100% varmuudella parisuhteen jos sellaisen haluat ja sen eteen jotain teet.

Tietenkään jos ei mitään tee nin mitään ei saakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.

Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.

Vastavuoroin kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.

Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.

On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.

Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.

 

Ei kaikki naiset paneskele ympäriinsä - moni kouluttautuu ja muuten elää elämäänsä ja katselee maailmaa, harrastaa ja tuhlaa itseensä, koska perheellisenä ei enää voisi.  Ja esim. tutkiskelee yhä itseään henkisesti ja mietiskelee, millaisen kumppanin haluaa.  Moni nainen on myös varsin varovainen ja arka nuorena.

Onhan se hienoa, jos joku löytää elämänsä rakkauden jo nuorena - kaikki vaan eivät löydä.

Nuoret miehet eivät yleensä edes ole hakukkaita perheellistymään, moni ei vakiintumaankaan eli itseään vanhempi kumppanikin pitäisi sitten ottaa.

Huomasitko?

Yhdistit tiedostamattasi kaksi asiaa: kumppanin ja perheen. Minä en puhunut missään vaiheessa perheen perustamisesta nuorena, vaan seurustelusta.

Yhä useampia naisia kiinnostaa pariutuminen vasta kun miestä tarvitaan perustamaan ja elättämään perhettä. Ja yhä useampi haluaa takaisin sinkuksi kun lapset on kasvatettu ja talolaina maksettu.

1. Juoksut

2. Vakiintuminen

3. Menot

Miksi seurustelu ei kiinnosta iässä jossa voisi yhtä hyvin, tai jopa kahden maksajan ansiosta paremmin, harrastaa asioita? Miksi se alkaa kiinnostamaan vasta kun nainen tarvitsee miestä perheprojektiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.

Minua miellyttää ulkoisesti shokkivärihiuksiset, hieman pullukat, tatuoidut/lävistetyt naiset. Ne vain haluavat yleensä toisen naisen tai "miehen kokoisen" rock-henkisen jampan

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Seksi, jota on "helppo saada", ei välttämättä ole hyvää sen naisen mielestä.

Siinä taas on kyse epäarealistisesta vaatimuksesta.

Jos sinusta seksi ei ole hyvää kerkivertomiehen kanssa niin vika on sinussa ei miehessä.

Naisilla on tietysti helpompaa, mutta minkäs teet. Helpompi auttaa itseään kuin odottaa maailman muuttuvan. Ei auta itku markkinoilla.. :)

Vierailija kirjoitti:

Etu siirtyy miehille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.

Etu  myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja  lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.

Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.

40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.

https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…

"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."

Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.

Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä.  Eli etu on miehillä.

40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.

Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.

Ei nyt sentään, tissit ja pillu riittää, muut positiiviset ominaisuudet ovat pelkkää plussaa.

Eli yli 25-vuotiaatkin naiset kelpaavat? Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.

Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.

Olet käynyt vain peruskoulun ja päättelet kelpaamattomuutesi johtuvan ulkonäöstä? Oikeasti?

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä.

Ei ole. Kyllä mieskin saa helposti seksiä pubiruusulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.

Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.

Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.

1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.

2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.

3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).

4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.

En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.

Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

En ole ikinä antanut pakkeja itseni ikäiselle naiselle. Voiko 30v nainen sanoa samaa miehistä?

M30, ohis

Jos Luoja suo elinpäiviä, voin kohta sanoa.

N29

40v. miehillä etu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etu siirtyy miehille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.

Etu  myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja  lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.

Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.

40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.

https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…

"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."

Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.

Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä.  Eli etu on miehillä.

40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.

Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.

Et sä voi noin tehdä, että unohdat täysin tilastot siitä, että suurempi osuus 40v naisista on liitossa kuin miehistä, ja keksit täysin taikahatusta repäisemällä, että tuonikäiset miehet eivät enää huoli samanikäisiä naisia. Se on epärehellistä keskustelua. Kyllä sun pitää jotenkin pystyä tuo väitteesi todistamaan tai antaa jokin lähde tai edes looginen selitys sen tueksi, kun kerran tilastot ovat väittämääsi vastaan eikä ole minusta ole mitään syyt uskoa, etteikö nelikymppiselle miehelle kelpaisi nelikymppinen nainen. Ehkä jos on kyse yh-äidistä, jolla on lapsiluku täynnä, ja sinkkumiehestä, jolla on vielä haave omista lapsista, niin sitten asia voi olla kuten sanot.

121212 kirjoitti:

Vastavuoroin kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.

Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.

On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.

Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.

 

Ei kaikki naiset paneskele ympäriinsä - moni kouluttautuu ja muuten elää elämäänsä ja katselee maailmaa, harrastaa ja tuhlaa itseensä, koska perheellisenä ei enää voisi.  Ja esim. tutkiskelee yhä itseään henkisesti ja mietiskelee, millaisen kumppanin haluaa.  Moni nainen on myös varsin varovainen ja arka nuorena.

Onhan se hienoa, jos joku löytää elämänsä rakkauden jo nuorena - kaikki vaan eivät löydä.

Nuoret miehet eivät yleensä edes ole hakukkaita perheellistymään, moni ei vakiintumaankaan eli itseään vanhempi kumppanikin pitäisi sitten ottaa.

Huomasitko?

Yhdistit tiedostamattasi kaksi asiaa: kumppanin ja perheen. Minä en puhunut missään vaiheessa perheen perustamisesta nuorena, vaan seurustelusta.

Yhä useampia naisia kiinnostaa pariutuminen vasta kun miestä tarvitaan perustamaan ja elättämään perhettä. Ja yhä useampi haluaa takaisin sinkuksi kun lapset on kasvatettu ja talolaina maksettu.

1. Juoksut

2. Vakiintuminen

3. Menot

Miksi seurustelu ei kiinnosta iässä jossa voisi yhtä hyvin, tai jopa kahden maksajan ansiosta paremmin, harrastaa asioita? Miksi se alkaa kiinnostamaan vasta kun nainen tarvitsee miestä perheprojektiinsa?

Moni ei vain löydä itselleen kumppania, sillä eihän moni nuori mieskään halua vakiintua nuorena.

Miehillä varmasti vielä yleisempää se, ettei haluta edes seurustella vakituisesti, jos vain saavat tilapäistä seksiä.

Ja yhä nuorten pariskuntienkin kohdalla vastuu esim. kotitöistä on usein enemmän naisilla, jos asutaan yhdessä.  Ja myöhemmin vielä enemmän ne koti ja lapset sitovat juurikin naisia, joten moni nainen haluaakin elää yksin ja itselleen nuorena.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.

Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.

On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.

Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.

 

Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

En ole ikinä antanut pakkeja itseni ikäiselle naiselle. Voiko 30v nainen sanoa samaa miehistä?

M30, ohis

Jos Luoja suo elinpäiviä, voin kohta sanoa.

N29

Entä kuinka monet pakit oot itse saanut samanikäisiltä miehiltä?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.

Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.

Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.

1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.

2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.

3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).

4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.

En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.

Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.

 

Myönnät siis olevasi nirso. Siitä johtuu parisuhteettomuutesi. Toivottavasti ymmärrät, että myös naisilla saa olla kriteerejä miehille. Nainenkin saa huolia esim. vain itseään nuorempia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein, kun nainen löytää puolison, löytää samalla myös mies. Syntyy heteropariskunta nääs.

Mutta jos miehiä on enemmän, ja naiset ovat paljon ronkelimpia puolisonsa suhteen, niin kumpi löytää puolison helpommin?

Yleensä poikia syntyy enemmän, mutta kuoleekin enemmän, joten pariutumisikään mennessä tasoittuu. Suomessa naisten ja miesten määrään epätasapainoon ei vaikuta tuo biologinen seikka, vaan enemmänkin se, että enemmän naisia muuttaa opintojen ja työn perässä suuriin kaupunkeihin etelään, kun taas nuoria miehiä jää enemmän kotiseudulle pienemmille paikkakunnille.

Tämä aiheuttaa kummallekin ongelmia parin löytämisessä, koska maalla naisia on vähän miehille sopivissa ikäluokissa (varsinkin jos vielä halutaan perustaa perhe). Naisia on taas enemmän suurissa kaupungeissa, joten he joutuvat kilpailemaan toisten naisten kanssa pienemmästä määrästä miehiä.

Naisilla on ehkä valinnanvaraa iän puolesta enemmän, eli heille voi käydä jopa 45-vuotias mies perheen perustamiseen, maaseudun miehille ei, jos omia lapsia haluaa. Mutta naisilla on myös kovempi kiire löytää puoliso, koska oma lapsenhankintaikä jää lyhyeksi - nykyisin monella entistä lyhyeämmäksi, koska opinnot ja työuralle siirtyminen vievät enemmän aikaa.

Käytännössä voisi sanoa, että naisen ja miehen kesken ei voi sanoa kummalla on helpompaa. Erot näkyvät enemmänkin niin että maalle tai pikkukaupunkiin jäävällä naisella voi olla vara valita miehistä -- olettaen tietysti että neiti A haluaa maatalon emännäksi tai duunarin vaimoksi tuppukylään. Kaupungissa taas mies on kingi, mutta vain jos Herra B on sitä lajia joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.

Parinvalinnassa on itse asiassa kyse aika isoista asioista: jokaisen käsityksestä minkälainen ihminen näkee itse olevansa ja millaista elämää haluaa tulevaisudessa elää. Sitten vielä pitäisi löytää se toinen ihminen, jonka käsitykset sopii omiin. Ja kello tikittää koko ajan...