Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehen on huomattavasti vaikeampaa saada sellainen nainen jonka haluaisi. Joudutaan vaan tyytymään lopulta johonkin.

Tämä!

Tästä johtuu myös se miten paljon on naisia jotka valittavat surkimus miehistään. Siksihän he kohtelevat naistaan huonosti ja käyttäytyvät sikamaisesti, koska eivät ole tyytyväisiä puolisoonsa. Ts. ovat joutuneet tyytymään johonkin, eivätkä sitten viitsi panostaa.

Miehillä on enemmän valinnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Treffikulttuuri puuttuu kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Keskimäärin naisten on tietysti helpompi, koska miehet tulee luokse, juttelee ja tekee aloitteita. Kun taas miehelle moni henkinen vaiva muodostuu helposti esteeksi parisuhteen löytämiselle. Jopa deittailussa hieman hankala hullu nainen pääsee jatkoon, mutta epävarma nyhverö mies voi pilata tunnelman niin monella tavalla.

Eivät miehet tule luokse, jos nainen ei juuri liiku paikoissa, joissa on miehiä, esim. baarit tms

Ei kaikille naisille satele treffikutsuja, ei vaikka olisi ihan ok-näköinen - ihmettelenkin oikein, kun joku sellaista luulee?

Eikä Suomessa ole mitään treffikulttuuria, kuten jossain USA:ssa ja tämä on oikeasti iso ongelma pariutumisen näkökulmasta. Että voisi vaan pyydellä ihmisiä ulos kevyesti ja ihmiset ottaisivat kutsuja vastaan mielellään ja kevyesti, ilman mitään paineita.

Pitäisi olla myös paikkoja ja tapoja, joissa viettää aika kevyesti.

Kevyen ja paineettoman sosiaalisuuden puute Suomessa vaikeuttaa pariutumista - vaikka aiheuttaa toki muutakin yksinäisyyttä

Sanoinkin keskimäärin. Jotkut yksittäistapaukset sitten erikseen. On aina tietysti ikävää olla se yksittäistapaus.

Eihän vieraasta ihmisestä edes tiedä, onko hän sinkku vai ei.

Eli ei satele kutsuja naisillekaan, koska eiväthän miehet edes tiedä, onko nainen varattu vai ei - elleivät tunne pintapuolisesti tai näe esim. sormusta.

Eikä se mihinkään johda, jos joku mies esim. katsoo pidempään tai iskee silmää - mutta ei pyydä mihinkään. Tällaista mihinkään johtamatonta kiinnostusta naiset toki kohtaavat arjessa. 

Ei Suomessa ole mitään treffeillepyytelykulttuuria - siksi nettideititkin ovat meillä niin suosittuja.

Mutta nettideitit ovat huonoja niille, joille ulkonäkö ei ole se tärkein seikka ja jotka ihastuvat ennen kaikkea ihmisen persoonaan ja lämpenevät vielä hiukan hitaammin.  Kuvien ja pikkutekstien plärääminen on tällöin kuin neulan etsimistä heinäsuovasta.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.

Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.

On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.

Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Perustele. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, niin "pariutumisikäisiä" miehiähän on enemmän.

Ei ole. Miehissä on naisia enemmän kehitysvammaisia, vakavasti mieleltään sairaita, autistisia jne, ja lisäksi miehiä jo lapsina kuolee enemmän. Joten tuo hyvin pieni ero tasaantuu jo näistä.

Eli ihmisiä, jotka kykenevät avioitumaan on suunnilleen yhtä paljon molemmissa sukupuolissa. Joten avioituminen on yhtä helppoa. Joka tapauksessa vaikka näitä ei huomioisikaan, miehiä on tilastollisesti aika vähän enemmän kuin naisia.

Mikä muuten on ’pariutumisikä’? 18-? Ihmiset avioituvat ihan vanhuksiksi asti.

Av-papat laskevat pariutumisikäisiksi 18-25-vuotiaat hoikat, keskimääräistä kauniimmat missitason naiset. Pariutumisikäisiksi miehiksi av-papat laskevat kaikki pojat ja miehet ikäväliltä 15-100 vuotta.

Selväähän se on, ettei jokaiselle papparaiselle riitä kaunista nuorta naista. Tästä asiasta av-papat jankkaavat viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Voitaisiinko yrittää pitää keskustelu asiallisena ja vastata vain omasta puolesta eikä keksiä muille mielipiteitä? Vastasin jo tuolle edelliselle, joka kysyi asiaa minulta, joten sinun vastauksesi oli aivan turha.

Menikö tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.

Sieltähän se kilttinainen saapuikin.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.

Etu  myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja  lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.

Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Perustele. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, niin "pariutumisikäisiä" miehiähän on enemmän.

Määrä ei korvaa laatua.

Tämän takia ei kannata mennä armeijaan. Ei tämän maan naiset ole enää kunnioittaneet miehiään pitkään aikaan. Laadukkaat naiset voi mennä sotaan ensikerralla. Me miehet jäädään kotiin tällä kertaa.

T: Huonolaatuinen mies

Emme ole koskaan kunnioittaneet miehiä. Kunnioitus pitää ansaita. Suomalaiset miehet ovat surkeita sittisontiaisia. Ei teitä voi kuin halveksia.

Kello käy ohitse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ja naisista suurinpiirtein yhtä iso osuun on parisuhteessa, koska heteropariskuntaan tarvitaan sekä mies että nainen. Ikä- tai sosioekonominen jakauma ei välttämättä ole  samanlainen. Miehistä on enemmän sinkkuina nuoria ja matalasti koulutettuja. Naisista enemmän korkeasti koulutettuja ja vanhuksia.

Nuoren ja matalasti kouluetun naisen on varmasti helpompaa löytää puoliso kuin samantasoisen miehen.

Korkeakoulutetut naiset eivät tosin ole sinkkuja siksi, etteikö puolisoa löytyisi, vaan siksi, että he valitsevat olla sinkkuja. Tätä kuvastaa hyvin se, että heistä kuitenkin vain reilu 20 % jää lapsettomiksi, saman verran kuin korkeakoulutetuista miehistäkin.

Ei kaikille naisille vaan löydy miestä - moni akateeminen mies ottaa muuten itseään nuoremman naisen, koska valinnanvaraa on...

- ja akateemisia naisia on enemmän kuin miehiä...

Osa miesduunareista karsastaa akateemisia naisia, deittisivuillakin saattaa miehillä olla merkintä, että akateemiset naiset älkööt vaivautuko...

Akateemiset naiset saattavat keskittyä liikaa opintoihinsa ja uraansa - eivätkä huomaa, että markkina-arvo onkin mennyt iän myötä - parisuhdemielessä...

- käy vähän kuin monille vanhapoikamiehillekin, että eivät tao silloin, kun rauta olisi vielä kuumaa eli nuorena...

Älä nyt jaksa :D:D:D:D

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.

Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.

On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.

Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.

 

Ei kaikki naiset paneskele ympäriinsä - moni kouluttautuu ja muuten elää elämäänsä ja katselee maailmaa, harrastaa ja tuhlaa itseensä, koska perheellisenä ei enää voisi.  Ja esim. tutkiskelee yhä itseään henkisesti ja mietiskelee, millaisen kumppanin haluaa.  Moni nainen on myös varsin varovainen ja arka nuorena.

Onhan se hienoa, jos joku löytää elämänsä rakkauden jo nuorena - kaikki vaan eivät löydä.

Nuoret miehet eivät yleensä edes ole hakukkaita perheellistymään, moni ei vakiintumaankaan eli itseään vanhempi kumppanikin pitäisi sitten ottaa.

Etu siirtyy miehille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.

Etu  myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja  lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.

Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.

40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.

https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…

"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.

Ei nyt sentään, tissit ja pillu riittää, muut positiiviset ominaisuudet ovat pelkkää plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.

Ylimielinen kommentti.

Miehille ei todellakaan ole helpompaa löytää kunnon kumppania vaan miehet vaan  ottavat sen minkä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Vierailija kirjoitti:

miehet löytää helpommin, koska ne lähestyy naisia, eli niillä on mahdollisuus löytää puoliso.

jos olet naisena ulkopuolinen niin kukaan ei lähesty sua ja jäät yksin.

Tiedätkö että nainenkin voi lähestyä miestä?

Naurettavaa valittaa että ei saa miestä kun ei mitään sen eteen tee

121212 kirjoitti:

Iso joukko... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on helpompi saada seksiä. Puolison löytäminen on eri asia.

Perustele. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, niin "pariutumisikäisiä" miehiähän on enemmän.

Ei ole. Miehissä on naisia enemmän kehitysvammaisia, vakavasti mieleltään sairaita, autistisia jne, ja lisäksi miehiä jo lapsina kuolee enemmän. Joten tuo hyvin pieni ero tasaantuu jo näistä.

Eli ihmisiä, jotka kykenevät avioitumaan on suunnilleen yhtä paljon molemmissa sukupuolissa. Joten avioituminen on yhtä helppoa. Joka tapauksessa vaikka näitä ei huomioisikaan, miehiä on tilastollisesti aika vähän enemmän kuin naisia.

Mikä muuten on ’pariutumisikä’? 18-? Ihmiset avioituvat ihan vanhuksiksi asti.

Kyllä on. Nuo sinun esittämäsi autistiset ja kehitysvammaiset luovat marginaaliset erot, kun miehiä on ikäluokassa 20-40-v kymmeniä ja kymmeniä tuhnasia enemmän. Ero ei siis tasaannu mihinkään, vaikka muuta yrität höpötellä. Vakavasti mieleltään sairaita on sitä paitsi naisissa enemmän.

Tämä on se tyypillinen taktiikka, jolla yritellään taputella omalta kannalta selvästi edullinen tilanne tasapeliksi - otetaan joku höpöhöpö-heitto autisteista (joista monet ovat täysin kykeneviä parisuhteeseen) ja yritetään selittää sillä kymmeniä kertoja suurempi ilmiö.

Pariutumisiäksi voitaisiin vaikka määritellä 18-40v, eli perheenperustamisikä. Se nyt ei hirveästi lohduta, että niillä vanhaksi asti elävillä miehillä on ainakin sukupuolijakauman puolesta paremmat oltavat parisuhdemarkkinoilla, kun se etu luodaan muiden miesten kuolemilla. Eli en minä ainakaan näkisi miesten lyhyempää elinikää minään etuna, päinvastoin.

Päihdeongelmaisia, tosi friikkejä, väkivaltaisia, rikollisia yms. - on miehissä niin paljon enemmän...

- että näin jo karsiutuu iso joukko...

Poikiin ja miehiin, heidän hyvinvointiinsa - pitäisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota, sillä se olisi myös naisten etu.

Ei kaikille naisille vaan tule mitään aloitteita ja moni perinteisiä arvoja kannattava nainen ei halua jahdata miehiä itse.

Aika suuri osa näistä "perinteisiä arvoja kannattavista naisista" haluaa perinteisiä arvoja lähinnä miehille, tilanteissa joissa se säästää heidät aktiivisuudelta ja pakkien saamisen vaaralta.

Ei riitä että haluat perinteisiä arvoja miehelle, sinun on oltava perinteinen nainen jota mies haluaa tavoitella. Oletko siis hoikkavyötäröinen, naisellisesti pukeutunut, pehmeästi ja ystävällisesti käyttäytyvä vanhan ajan nainen joka ei koskaan kiroile ja haluaa miellyttää miestään?

Sellaiset naiset kyllä saavat aloitteita niiltä miehekkäiltä miehiltä.

 

Miten täysin vieraan naisen muka pitäisi näyttää tämä "miellyttämishalunsa" ?!

Moni suomalainen mies sitä paitsi karsahtaa naisellisesti pukeutuvia ja laitettuja naisia -  oikein haluavatkin niitä verkkareita, meikittömyyttä ja ylipainoa. Ainakin sen oman valintansa perusteella :)

Sinkkunaisissa on paljon nättejä naisia - ovat usein perinteisemmän näköisiä ja hoikempia kuin parisuhteissa elävät, koska vielä elättelevät toivoa ja ylläpitävät sitä ns. markkina-arvoaan .

Tämän takia ei kannata mennä armeijaan. Ei tämän maan naiset ole enää kunnioittaneet miehiään pitkään aikaan. Laadukkaat naiset voi mennä sotaan ensikerralla. Me miehet jäädään kotiin tällä kertaa.

T: Huonolaatuinen mies[/quote]Olen Samaa mieltä. Tässä maassa ei ole mitään puolustettavaa. T: Toinen huonolaatuinen mies

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ja naisista suurinpiirtein yhtä iso osuun on parisuhteessa, koska heteropariskuntaan tarvitaan sekä mies että nainen. Ikä- tai sosioekonominen jakauma ei välttämättä ole  samanlainen. Miehistä on enemmän sinkkuina nuoria ja matalasti koulutettuja. Naisista enemmän korkeasti koulutettuja ja vanhuksia.

Nuoren ja matalasti kouluetun naisen on varmasti helpompaa löytää puoliso kuin samantasoisen miehen.

Tuokaan ei pidä paikkaansa.

Pieni osa miehistä on elämässään useita kertoja suhteessa. Iso osa miehistä ei ole koko elämänsä aikana koskaan suhteessa. 

Miehistä myös isompi osa haluaisi parisuhteen kun taas nykyään iso osa naisista ei edes halua parisuhdetta.