Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan
14.04.2018 |
63 % naisista uskoo, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä helppoa, miehistä 42 % uskoo samaan.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Kommentit (453)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sori vaan, mutta sinä itse olet 5-10 vuotta myöhässä, jos odotat jotain puhdasta ja huoletonta ensirakkautta. Se juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein, kun nainen löytää puolison, löytää samalla myös mies. Syntyy heteropariskunta nääs.
Mutta jos miehiä on enemmän, ja naiset ovat paljon ronkelimpia puolisonsa suhteen, niin kumpi löytää puolison helpommin?
Yleensä poikia syntyy enemmän, mutta kuoleekin enemmän, joten pariutumisikään mennessä tasoittuu. Suomessa naisten ja miesten määrään epätasapainoon ei vaikuta tuo biologinen seikka, vaan enemmänkin se, että enemmän naisia muuttaa opintojen ja työn perässä suuriin kaupunkeihin etelään, kun taas nuoria miehiä jää enemmän kotiseudulle pienemmille paikkakunnille.
Tämä aiheuttaa kummallekin ongelmia parin löytämisessä, koska maalla naisia on vähän miehille sopivissa ikäluokissa (varsinkin jos vielä halutaan perustaa perhe). Naisia on taas enemmän suurissa kaupungeissa, joten he joutuvat kilpailemaan toisten naisten kanssa pienemmästä määrästä miehiä.
Naisilla on ehkä valinnanvaraa iän puolesta enemmän, eli heille voi käydä jopa 45-vuotias mies perheen perustamiseen, maaseudun miehille ei, jos omia lapsia haluaa. Mutta naisilla on myös kovempi kiire löytää puoliso, koska oma lapsenhankintaikä jää lyhyeksi - nykyisin monella entistä lyhyeämmäksi, koska opinnot ja työuralle siirtyminen vievät enemmän aikaa.
Käytännössä voisi sanoa, että naisen ja miehen kesken ei voi sanoa kummalla on helpompaa. Erot näkyvät enemmänkin niin että maalle tai pikkukaupunkiin jäävällä naisella voi olla vara valita miehistä -- olettaen tietysti että neiti A haluaa maatalon emännäksi tai duunarin vaimoksi tuppukylään. Kaupungissa taas mies on kingi, mutta vain jos Herra B on sitä lajia joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.
Parinvalinnassa on itse asiassa kyse aika isoista asioista: jokaisen käsityksestä minkälainen ihminen näkee itse olevansa ja millaista elämää haluaa tulevaisudessa elää. Sitten vielä pitäisi löytää se toinen ihminen, jonka käsitykset sopii omiin. Ja kello tikittää koko ajan...
Huomasitko eron?
"Nainen" vs pitkä, komea, koulutettu, sosiaalisesti taitava kingimies joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sori vaan, mutta sinä itse olet 5-10 vuotta myöhässä, jos odotat jotain puhdasta ja huoletonta ensirakkautta. Se juna meni jo.
Ei sen ensirakkaus tarvitse olla. Mutta naisen tulee olla kiltti ja romanttinen ihminen joka haluaa minut eikä perhepakettia johon tarvitaan mies. Juoksunsa juossut "tiedän mitä haluan ja haluan sen heti"-lapsikuumeinen elämänvaihenainen ei kiinnosta.
Naisille on moni asia vähän helpompaa, mutta suotakoon se heille. Sehän on vain hyvä asia, että edes jotkut pääsee täällä vähän helpommalla. Miehet kyllä kestää kovemmatkin elämän kolhut, koska ne on tehty kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.
Ja vanhempi nainen on sitten täyttä pohjasakkaa, nuorella naisella taas ei ole valtaa - nuori mies on sentään fyysisesti se kaikkein vahvin ja vanhimmilla miehillä on eniten valtaa...
Miehiä selkeästi vaivaa vain itsetunto-ongelmat - siitä se naisen saamattomuuskin johtuu.
Ikärasismi kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Eli kuulut miehiin, jotka haluavat VAIN nuoria naisia - ja monet sinunlaisesi miehet muuten jäävät kokonaan lapsettomiksi tämän ikävaatimuksensa takia.
Kannattasi vain ottaa oman ikäinen nainen - kyllä sitä ns. vanhaan hyvään aikaan hankittiin lapsiakin nopeasti - ilman haluamaasi matkustushömppää.
Olet jo miehenäkin lapsentekoiässä.
No yllä vastaaneen ongelma on jo siinä, että naiset haluavat tasa-arvoisen parisuhteen ja tämän herran kohta kolme haisee sovinismilta. Ei nuoretkaan naiset ihan kaikkea hyväksy, ehkä vähemmän kuin miehen oman ikäiset.
Toinen ongelma on ikä. Nuorempi nainen ei ole kypsä katsomaan parisuhdetta vielä samalla tavalla kuin tämä iäkkäämpi herra, koska hän todennäköisesti kouluttautuu ja haluaa nähdä maailmaa itsenäisesti. Jos hän on taas alle 25-vuotiaana valmis passaamaan vanhempaa ukkoa "yhteen histautuneessa" parisuhteessa, sitten hän ei useimmiten täytä kohtia 1 ja 2.
Mies haluaa nuoren naisen, mutta aikuisemman naisen elämänviisaudella ja elämäntilanteella. Puhumattakaan sukupolvieroista, nykynuoret ovat sen verran menevää ja tasa-arvoista sorttia, että kokemattoman naisenlöytäminen on vaikeaa. Mission impossible tälle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.
Ei pidä paikkaansa. Naiset harvoin valitsevat pelimiestä aviomiehekseen. No vain jos uskovat kesyttääneensä tämän. Mutta eihän ketään miestä viedä vihille väkisin, joten todellinen pelimies ei usein naimisiin joudu vastoin tahtoaan.
Todellisuudessa näitä nuoria miehiä, jotka eivät ole halukkaita tai kykeneviä parisuhteeseen saati ydinperhearkeen on paljon. Ei niistä kotona elämänsä tietokoneen ääressä nujunneista pojistakaan ole poikaystäviksi, puhumattakaan aviomiehiksi tai perheenisiksi. Lisäksi on ne uraohjukset, joilla ei riitä aikaa edes seurusteluunkaan.
Aika yleinen ryhmä (tuttavapiriissä kerrotusta) päätellen ovat myös mukavat miehet, jotka ovat okei poikaystävinä, mutta kun muutetaan yhteen ja nainen kuvittelee, että aletaan elää parisuhde-elämää ja suunnata perheenperustamista kohti, niin nämä pojat elävät kuin teinipojat äitinsä kanssa. Tiedän näitä tapaukseia useamman, jossa nainen on yksin kotona, matkustaa yksin lomille, koska mies on kuin teinipoika ja viettää suurimman osan vapaa-aikaansa kavereiden kanssa. Nainen näkee ettei tilanne muutu vaikka asiasta on puhuttu ja pian tulee ero. Mies jatkaa samanlaista elämäänsä jonkun toisen naise kanssa, joka hukkaa taas muutaman vuoden elämästään tyyppiin, joka ei näytä kypsyvän teinipoikavaiheen yli.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.
On paljon naisiakin, jotka eivät seksiseikkaile. Varsin kokemattomiakin naisiakin on paljon.
Miehet vain etsivät naisia baareista, mutta eivät varsinkaan kaikki ns. kiltit ja romanttisen rakkauden perään halajavat naiset siellä ole.
Miehillä on tämänkin ketjun perusteella katkeruus- ja itsetunto-ongelmia, jotka on syytä selvittää - jotta voi olla hyvä aviomies ja isä tulevaisuudessa.
On miehilläkin siinä vastuunsa, että on ns. houkutteleva kumppani joka tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helpompi saada joku puoliso, mutta mieluista ja hyvää on vaikeampi löytää kuin miehen.
Tietenkin. Tämä johtuu siitä, että naiset haluavat aina itseään tasokkaamman miehen. Miehillä on laajempi maku naisten suhteen.
:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Toiset haluvat vaaleatukkaisen missin, ja toiset tummatukkaisen missin. On siinä makueroa kerrakseen.
Ei nyt sentään, tissit ja pillu riittää, muut positiiviset ominaisuudet ovat pelkkää plussaa.
Eli yli 25-vuotiaatkin naiset kelpaavat? Hyvä.
Tottakai kelpaa
Etu on miehillä kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Ja vanhempi nainen on sitten täyttä pohjasakkaa, nuorella naisella taas ei ole valtaa - nuori mies on sentään fyysisesti se kaikkein vahvin ja vanhimmilla miehillä on eniten valtaa...
Miehiä selkeästi vaivaa vain itsetunto-ongelmat - siitä se naisen saamattomuuskin johtuu.
Mitä hyötyä on hyvästä fyysisestä voimasta/kunnosta nykypäivänä? Toisekseen valtaosa nuorista miehistä on rapakunnossa. Minä olen todella vahva, mutta ei se yhteiskunnalliseen asemaani vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.Ei pidä paikkaansa. Naiset harvoin valitsevat pelimiestä aviomiehekseen. No vain jos uskovat kesyttääneensä tämän. Mutta eihän ketään miestä viedä vihille väkisin, joten todellinen pelimies ei usein naimisiin joudu vastoin tahtoaan.
Todellisuudessa näitä nuoria miehiä, jotka eivät ole halukkaita tai kykeneviä parisuhteeseen saati ydinperhearkeen on paljon. Ei niistä kotona elämänsä tietokoneen ääressä nujunneista pojistakaan ole poikaystäviksi, puhumattakaan aviomiehiksi tai perheenisiksi. Lisäksi on ne uraohjukset, joilla ei riitä aikaa edes seurusteluunkaan.
Aika yleinen ryhmä (tuttavapiriissä kerrotusta) päätellen ovat myös mukavat miehet, jotka ovat okei poikaystävinä, mutta kun muutetaan yhteen ja nainen kuvittelee, että aletaan elää parisuhde-elämää ja suunnata perheenperustamista kohti, niin nämä pojat elävät kuin teinipojat äitinsä kanssa. Tiedän näitä tapaukseia useamman, jossa nainen on yksin kotona, matkustaa yksin lomille, koska mies on kuin teinipoika ja viettää suurimman osan vapaa-aikaansa kavereiden kanssa. Nainen näkee ettei tilanne muutu vaikka asiasta on puhuttu ja pian tulee ero. Mies jatkaa samanlaista elämäänsä jonkun toisen naise kanssa, joka hukkaa taas muutaman vuoden elämästään tyyppiin, joka ei näytä kypsyvän teinipoikavaiheen yli.
Olisiko mitenkään mahdollista, että osa näistä tapauksista johtuisi siitä, että nainen kohtelee miestään kun teinipoikaa? Nalkuttaa / pomottaa jatkuvasti, eikä anna miehelle tilaa olla mies? Jos ei kohtele toista tasavertaisena, ei voi olettaa että toinen käyttäytyy kun tasavertainen kumppani.
Varsinkin jos kotona on luvassa nalkuttamista, ymmärrän täysin että mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden kanssa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein, kun nainen löytää puolison, löytää samalla myös mies. Syntyy heteropariskunta nääs.
Mutta jos miehiä on enemmän, ja naiset ovat paljon ronkelimpia puolisonsa suhteen, niin kumpi löytää puolison helpommin?
Yleensä poikia syntyy enemmän, mutta kuoleekin enemmän, joten pariutumisikään mennessä tasoittuu. Suomessa naisten ja miesten määrään epätasapainoon ei vaikuta tuo biologinen seikka, vaan enemmänkin se, että enemmän naisia muuttaa opintojen ja työn perässä suuriin kaupunkeihin etelään, kun taas nuoria miehiä jää enemmän kotiseudulle pienemmille paikkakunnille.
Tämä aiheuttaa kummallekin ongelmia parin löytämisessä, koska maalla naisia on vähän miehille sopivissa ikäluokissa (varsinkin jos vielä halutaan perustaa perhe). Naisia on taas enemmän suurissa kaupungeissa, joten he joutuvat kilpailemaan toisten naisten kanssa pienemmästä määrästä miehiä.
Naisilla on ehkä valinnanvaraa iän puolesta enemmän, eli heille voi käydä jopa 45-vuotias mies perheen perustamiseen, maaseudun miehille ei, jos omia lapsia haluaa. Mutta naisilla on myös kovempi kiire löytää puoliso, koska oma lapsenhankintaikä jää lyhyeksi - nykyisin monella entistä lyhyeämmäksi, koska opinnot ja työuralle siirtyminen vievät enemmän aikaa.
Käytännössä voisi sanoa, että naisen ja miehen kesken ei voi sanoa kummalla on helpompaa. Erot näkyvät enemmänkin niin että maalle tai pikkukaupunkiin jäävällä naisella voi olla vara valita miehistä -- olettaen tietysti että neiti A haluaa maatalon emännäksi tai duunarin vaimoksi tuppukylään. Kaupungissa taas mies on kingi, mutta vain jos Herra B on sitä lajia joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.
Parinvalinnassa on itse asiassa kyse aika isoista asioista: jokaisen käsityksestä minkälainen ihminen näkee itse olevansa ja millaista elämää haluaa tulevaisudessa elää. Sitten vielä pitäisi löytää se toinen ihminen, jonka käsitykset sopii omiin. Ja kello tikittää koko ajan...
Huomasitko eron?
"Nainen" vs pitkä, komea, koulutettu, sosiaalisesti taitava kingimies joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.
Et tainnut lukea viestiä kunnolla tai sitten et ymmärtänyt sitä. Esitin selvästi ettei kyse ole siitä että voidaan verrata naisia vs. miehiä, vaan nimenomaan, että naisten välinen tilanne eri alueilla on erilainen, samon miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etu on miehillä kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Ja vanhempi nainen on sitten täyttä pohjasakkaa, nuorella naisella taas ei ole valtaa - nuori mies on sentään fyysisesti se kaikkein vahvin ja vanhimmilla miehillä on eniten valtaa...
Miehiä selkeästi vaivaa vain itsetunto-ongelmat - siitä se naisen saamattomuuskin johtuu.
Mitä hyötyä on hyvästä fyysisestä voimasta/kunnosta nykypäivänä? Toisekseen valtaosa nuorista miehistä on rapakunnossa. Minä olen todella vahva, mutta ei se yhteiskunnalliseen asemaani vaikuta.
Fyysisesti hyväkuntoinen mies = dominanssia miesten maailmassa ja seksikkyyttä naisten silmissä. Nuori ja vanhakin mies voi lisätä vetovoimaansa treenaamalla, jos ei käy flaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.Ei pidä paikkaansa. Naiset harvoin valitsevat pelimiestä aviomiehekseen. No vain jos uskovat kesyttääneensä tämän. Mutta eihän ketään miestä viedä vihille väkisin, joten todellinen pelimies ei usein naimisiin joudu vastoin tahtoaan.
Todellisuudessa näitä nuoria miehiä, jotka eivät ole halukkaita tai kykeneviä parisuhteeseen saati ydinperhearkeen on paljon. Ei niistä kotona elämänsä tietokoneen ääressä nujunneista pojistakaan ole poikaystäviksi, puhumattakaan aviomiehiksi tai perheenisiksi. Lisäksi on ne uraohjukset, joilla ei riitä aikaa edes seurusteluunkaan.
Aika yleinen ryhmä (tuttavapiriissä kerrotusta) päätellen ovat myös mukavat miehet, jotka ovat okei poikaystävinä, mutta kun muutetaan yhteen ja nainen kuvittelee, että aletaan elää parisuhde-elämää ja suunnata perheenperustamista kohti, niin nämä pojat elävät kuin teinipojat äitinsä kanssa. Tiedän näitä tapaukseia useamman, jossa nainen on yksin kotona, matkustaa yksin lomille, koska mies on kuin teinipoika ja viettää suurimman osan vapaa-aikaansa kavereiden kanssa. Nainen näkee ettei tilanne muutu vaikka asiasta on puhuttu ja pian tulee ero. Mies jatkaa samanlaista elämäänsä jonkun toisen naise kanssa, joka hukkaa taas muutaman vuoden elämästään tyyppiin, joka ei näytä kypsyvän teinipoikavaiheen yli.
Olisiko mitenkään mahdollista, että osa näistä tapauksista johtuisi siitä, että nainen kohtelee miestään kun teinipoikaa? Nalkuttaa / pomottaa jatkuvasti, eikä anna miehelle tilaa olla mies? Jos ei kohtele toista tasavertaisena, ei voi olettaa että toinen käyttäytyy kun tasavertainen kumppani.
Varsinkin jos kotona on luvassa nalkuttamista, ymmärrän täysin että mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden kanssa.
Höpsis. Älä aina syytä naisia. Kyllä aikuinen mies on ihan itse vastuussa käytöksestään. Kuvailet edelleen miehen ja naisen suhdetta kuin äiti-poika -suhdetta.
Kyse on todellakin vain miehistä, jotka eivät osaa elää parisuhteessa. He siirtyvät mamman kotoa avovaimon luokse ja odottavat että heitä passataan ja ikävät asiat hoituvat, ja he voivat elellä kuin ellun kanat ja hengata kavereitten kanssa. Eivät vaan tajua, että heidän roolinsa avo- tai avioliitossa on olla vaimonsa ystävä, rakastaja ja kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein, kun nainen löytää puolison, löytää samalla myös mies. Syntyy heteropariskunta nääs.
Mutta jos miehiä on enemmän, ja naiset ovat paljon ronkelimpia puolisonsa suhteen, niin kumpi löytää puolison helpommin?
Yleensä poikia syntyy enemmän, mutta kuoleekin enemmän, joten pariutumisikään mennessä tasoittuu. Suomessa naisten ja miesten määrään epätasapainoon ei vaikuta tuo biologinen seikka, vaan enemmänkin se, että enemmän naisia muuttaa opintojen ja työn perässä suuriin kaupunkeihin etelään, kun taas nuoria miehiä jää enemmän kotiseudulle pienemmille paikkakunnille.
Tämä aiheuttaa kummallekin ongelmia parin löytämisessä, koska maalla naisia on vähän miehille sopivissa ikäluokissa (varsinkin jos vielä halutaan perustaa perhe). Naisia on taas enemmän suurissa kaupungeissa, joten he joutuvat kilpailemaan toisten naisten kanssa pienemmästä määrästä miehiä.
Naisilla on ehkä valinnanvaraa iän puolesta enemmän, eli heille voi käydä jopa 45-vuotias mies perheen perustamiseen, maaseudun miehille ei, jos omia lapsia haluaa. Mutta naisilla on myös kovempi kiire löytää puoliso, koska oma lapsenhankintaikä jää lyhyeksi - nykyisin monella entistä lyhyeämmäksi, koska opinnot ja työuralle siirtyminen vievät enemmän aikaa.
Käytännössä voisi sanoa, että naisen ja miehen kesken ei voi sanoa kummalla on helpompaa. Erot näkyvät enemmänkin niin että maalle tai pikkukaupunkiin jäävällä naisella voi olla vara valita miehistä -- olettaen tietysti että neiti A haluaa maatalon emännäksi tai duunarin vaimoksi tuppukylään. Kaupungissa taas mies on kingi, mutta vain jos Herra B on sitä lajia joka viehättää korkeakoulutettuja naisia.
Parinvalinnassa on itse asiassa kyse aika isoista asioista: jokaisen käsityksestä minkälainen ihminen näkee itse olevansa ja millaista elämää haluaa tulevaisudessa elää. Sitten vielä pitäisi löytää se toinen ihminen, jonka käsitykset sopii omiin. Ja kello tikittää koko ajan...
Ei pidä paikkaansa. Vasta 54 -vuotiaissa naisia on enemmän kuin miehiä. Johtunee varmaan lääketieteen kehittymisestä, elinolojen paranemisesta ja sotien vähyydestä.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.
Väität siis, että suurin osa alle 25-vuotiaista miehistä valitsisi mieluummin vakiintuneen parisuhteen kuin iloisen poikamieselämän lukuisine seksiseikkailuineen, jos saisi seksiä helposti? Miksi ihmeessä nuoret miehet sitten valittavat etteivät saa riittävästi seksiä, jos seksiseikkailut eivät edes kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tietysti jos haluaa ensin 10-15 vuotta paneskella ympäriinsä ja "nauttia vapaudesta", mutta sitten silmänräpäyksessä juuri biologisen kellon tikityksen alettua löytää tasokkaan miehen elättämään perhettä ruuhkavuosien ajaksi, ei se välttämättä onnistukaan sormia napsauttamalla.
Naiselle tuntuu olevan vieras ajatus että elämänkumppanin löytämiseksi pitäisi tehdä kompromisseja, esim. pariutumalla nuorempana ja luopumalla muutamasta irtosuhteesta/panosuhteesta/huolettomasta sinkkureissusta tyttökaverien kanssa.
On huomattavasti helpompaa olla tilanteessa jossa pystyy valitsemaan juoksut/pariutumisen, kuin tilanteessa jossa tarjolla ei ole kumpaakaan ennen kuin ikää on 28-32v.
Se että naisella on helpompaa ei siis tarkoita sitä että nainen saa aina miehen elämänkumppaniksi juuri sillä hetkellä kun elämänvaihevipu kääntyy asennosta 1. Juoksut asentoon 2. Vakiintuminen.
Eivät miehet sen innokkaampia vakiintumaan ole parikymppisinä kuin naisetkaan. Kovasti tuntuu kavereiden kanssa baareissa pyöriminen ja satunnaispanojen iskeminen viehättävän nuoria miehiä siinä missä nuoria naisiakin. Sinäkin olet itse tällä palstalla kertonut olevasi yli kolmekymppinen pelimies ja olet suositellut kolmekymppiselle miehelle pelimieheksi pyrkimistä sen sijaan että alkaisi parisuhteeseen ikäisensä naisen kanssa. Aivan turhaan pelkästään naisia taas moitit.
Seksiseikkaileminen kiinnostaa pientä vähemmistöä nuorista miehistä jotka saavat helposti seksiä. Mutta koska enemmistö nuorten naisten seksikokemuksista tapahtuu näiden muutamien pelimiesten kanssa, he yleistävät enemmistön nuorista miehistän olevan vakiintumishaluttomia.
Enkä ole pelimies (ikävä kyllä, pelimiehelle myös suhteen löytäminen on helpompaa). Olin 25-vuotiaaksi asti kokematon kiltti ja luotettava mies. Sitten päätin pyrkiä kehittymään lähemmäs sitä miestä jonka puolesta nainen äänestää jaloillaan eikä sanoillaan.Ei pidä paikkaansa. Naiset harvoin valitsevat pelimiestä aviomiehekseen. No vain jos uskovat kesyttääneensä tämän. Mutta eihän ketään miestä viedä vihille väkisin, joten todellinen pelimies ei usein naimisiin joudu vastoin tahtoaan.
Todellisuudessa näitä nuoria miehiä, jotka eivät ole halukkaita tai kykeneviä parisuhteeseen saati ydinperhearkeen on paljon. Ei niistä kotona elämänsä tietokoneen ääressä nujunneista pojistakaan ole poikaystäviksi, puhumattakaan aviomiehiksi tai perheenisiksi. Lisäksi on ne uraohjukset, joilla ei riitä aikaa edes seurusteluunkaan.
Aika yleinen ryhmä (tuttavapiriissä kerrotusta) päätellen ovat myös mukavat miehet, jotka ovat okei poikaystävinä, mutta kun muutetaan yhteen ja nainen kuvittelee, että aletaan elää parisuhde-elämää ja suunnata perheenperustamista kohti, niin nämä pojat elävät kuin teinipojat äitinsä kanssa. Tiedän näitä tapaukseia useamman, jossa nainen on yksin kotona, matkustaa yksin lomille, koska mies on kuin teinipoika ja viettää suurimman osan vapaa-aikaansa kavereiden kanssa. Nainen näkee ettei tilanne muutu vaikka asiasta on puhuttu ja pian tulee ero. Mies jatkaa samanlaista elämäänsä jonkun toisen naise kanssa, joka hukkaa taas muutaman vuoden elämästään tyyppiin, joka ei näytä kypsyvän teinipoikavaiheen yli.
Olisiko mitenkään mahdollista, että osa näistä tapauksista johtuisi siitä, että nainen kohtelee miestään kun teinipoikaa? Nalkuttaa / pomottaa jatkuvasti, eikä anna miehelle tilaa olla mies? Jos ei kohtele toista tasavertaisena, ei voi olettaa että toinen käyttäytyy kun tasavertainen kumppani.
Varsinkin jos kotona on luvassa nalkuttamista, ymmärrän täysin että mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden kanssa.
Höpsis. Älä aina syytä naisia. Kyllä aikuinen mies on ihan itse vastuussa käytöksestään. Kuvailet edelleen miehen ja naisen suhdetta kuin äiti-poika -suhdetta.
Kyse on todellakin vain miehistä, jotka eivät osaa elää parisuhteessa. He siirtyvät mamman kotoa avovaimon luokse ja odottavat että heitä passataan ja ikävät asiat hoituvat, ja he voivat elellä kuin ellun kanat ja hengata kavereitten kanssa. Eivät vaan tajua, että heidän roolinsa avo- tai avioliitossa on olla vaimonsa ystävä, rakastaja ja kumppani.
Ei aina syytä naisia, kysyin olisiko mahdollista että OSA tapauksista johtuisi tästä? Tuttavapiirissä on muutama tällainen parisuhde (toki keski-ikäisiä jo) jossa vaimo nalkuttaa jatkuvasti (itse en kestäisi sekunttiakaan tuollasta kohtelua), miehet lähtee joko kavereiden kanssa viettää iltaa niin usein kun mahdollista tai sitten autotalliin ryyppäämään.
Alue: Aihe vapaa
Eli kuulut miehiin, jotka haluavat VAIN nuoria naisia - ja monet sinunlaisesi miehet muuten jäävät kokonaan lapsettomiksi tämän ikävaatimuksensa takia.
Kannattasi vain ottaa oman ikäinen nainen - kyllä sitä ns. vanhaan hyvään aikaan hankittiin lapsiakin nopeasti - ilman haluamaasi matkustushömppää.
Olet jo miehenäkin lapsentekoiässä.