Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

Siksi, että haluat parisuhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

Siksi, että haluat parisuhteen? 

Preferoin eri tyyppisiä naisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

Siksi, että haluat parisuhteen? 

Preferoin eri tyyppisiä naisia

No senhän sinä saat ihan vapaasti tehdä, mutta sitten sinun on turha itkeä, kun ei naisista ole parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

Siksi, että haluat parisuhteen? 

Preferoin eri tyyppisiä naisia

No senhän sinä saat ihan vapaasti tehdä, mutta sitten sinun on turha itkeä, kun ei naisista ole parisuhteeseen. 

Niin kuin ei olekaan ja se on vain toteamus eikä itkahdus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Tästä viestistä huomaa hyvin sen, miksi sinun kanssasi on järkevää keskustelua hyvin vaikea saada aikaan. Sinähän et selvästi edes lue kunnolla niitä viestejä joihin vastaat, ja lisäksi näet kaikki naiset jonain samanlaisena massana, joista jokaisen saa pokattua samalla tavalla. Lisäksi olet niin vakuuttunut, että tämä kehittämäsi pelimiestaktiikka on se ainoa tehokas keino saada nainen kuin nainen, että koko juttu alkaa vaikuttamaan surkuhupaisalta.

Huomaatko, että taas oletit että nainen joka ei harrasta irtosuhteita, tuosta vaan päätyy harrastamaan seksiä jonkun pelimiehen kanssa? Et siis tajua edes sitä, että ne naiset keitä sinä onnistut iskemään, eivät vaan ole samanlaisia kuin ne naiset jollaisen haluaisit.

Ja syy siihen miksi et saa sellaista naista jonka haluaisit, on siinä, että et osaa olla oma itsesi ollenkaan. Sinä vain pelaat, esität ja teeskentelet ja kaksinaismoralistisesti vaadit naiselta sellaista mihin et itse kykene. Tuolla tavalla et tule koskaan saamaan naista, joka ei arvosta irtosuhteita eikä nauti seksistä ilman tunteita, koska syvällä sisimmässäsi et huomaa heitä olevan oikeasti edes olemassa. Tässäkin keskustelussa olet jokaiselle tällaiselle naiselle vastannut, niinkuin hänenkin haarat kyllä saisi pelimies avattua kun vaan tarpeeksi vie ja viettelee. Tuo on todella oksettava asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

Siksi, että haluat parisuhteen? 

Preferoin eri tyyppisiä naisia

No senhän sinä saat ihan vapaasti tehdä, mutta sitten sinun on turha itkeä, kun ei naisista ole parisuhteeseen. 

Niin kuin ei olekaan ja se on vain toteamus eikä itkahdus

Niin, eipä tietenkään. Ihan vain toteamiseen tarvitaan aina näitä kymmenien sivujen ketjuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Tästä viestistä huomaa hyvin sen, miksi sinun kanssasi on järkevää keskustelua hyvin vaikea saada aikaan. Sinähän et selvästi edes lue kunnolla niitä viestejä joihin vastaat, ja lisäksi näet kaikki naiset jonain samanlaisena massana, joista jokaisen saa pokattua samalla tavalla. Lisäksi olet niin vakuuttunut, että tämä kehittämäsi pelimiestaktiikka on se ainoa tehokas keino saada nainen kuin nainen, että koko juttu alkaa vaikuttamaan surkuhupaisalta.

Huomaatko, että taas oletit että nainen joka ei harrasta irtosuhteita, tuosta vaan päätyy harrastamaan seksiä jonkun pelimiehen kanssa? Et siis tajua edes sitä, että ne naiset keitä sinä onnistut iskemään, eivät vaan ole samanlaisia kuin ne naiset jollaisen haluaisit.

Ja syy siihen miksi et saa sellaista naista jonka haluaisit, on siinä, että et osaa olla oma itsesi ollenkaan. Sinä vain pelaat, esität ja teeskentelet ja kaksinaismoralistisesti vaadit naiselta sellaista mihin et itse kykene. Tuolla tavalla et tule koskaan saamaan naista, joka ei arvosta irtosuhteita eikä nauti seksistä ilman tunteita, koska syvällä sisimmässäsi et huomaa heitä olevan oikeasti edes olemassa. Tässäkin keskustelussa olet jokaiselle tällaiselle naiselle vastannut, niinkuin hänenkin haarat kyllä saisi pelimies avattua kun vaan tarpeeksi vie ja viettelee. Tuo on todella oksettava asenne.

1. En ole väittänyt että naista kiinnostaisi vain pelimiestaidot. Naista kiinnostaa myös:

- ulkonäkö

- resurssit, ml. sosiaaliset resurssit

- status, ml. sosiaalinen status

- persoonallisuuspiirteet jotka ovat eduksi resurssien ja statuksen hankkimisessa (kunnianhimo, määrätietoisuus, jne)

Nämä piirteet määrittelevät tason. Se mitä mieheltä halutaan on mm. rehellisyys, uskollisuus ja naisen unelmien toteuttaminen. Mitä tasokkampi mies, sitä vähemmän hänen tulee panostaa naiseen. Betamies kelpaa vain osana perhepakettia, tasokas mies pelkän haluttavuuden perusteella.

2. en ole väittänyt että kaikki naiset lankeavat pelimiehiin, vaan että

- pelimiestaitojen hankkiminen on aina eduksi

- ne naiset jotka haluavat pelkkää seksiä, haluavat sitä pelimiesten kanssa, koska pelimiehet ovat seksuaalisesti haluttavampia kuin betamiehet joita enemmistö aviomiehistä edustaa

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

Koska se on noutopöytä pelimiehille, ei taviksille.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Tästä viestistä huomaa hyvin sen, miksi sinun kanssasi on järkevää keskustelua hyvin vaikea saada aikaan. Sinähän et selvästi edes lue kunnolla niitä viestejä joihin vastaat, ja lisäksi näet kaikki naiset jonain samanlaisena massana, joista jokaisen saa pokattua samalla tavalla. Lisäksi olet niin vakuuttunut, että tämä kehittämäsi pelimiestaktiikka on se ainoa tehokas keino saada nainen kuin nainen, että koko juttu alkaa vaikuttamaan surkuhupaisalta.

Huomaatko, että taas oletit että nainen joka ei harrasta irtosuhteita, tuosta vaan päätyy harrastamaan seksiä jonkun pelimiehen kanssa? Et siis tajua edes sitä, että ne naiset keitä sinä onnistut iskemään, eivät vaan ole samanlaisia kuin ne naiset jollaisen haluaisit.

Ja syy siihen miksi et saa sellaista naista jonka haluaisit, on siinä, että et osaa olla oma itsesi ollenkaan. Sinä vain pelaat, esität ja teeskentelet ja kaksinaismoralistisesti vaadit naiselta sellaista mihin et itse kykene. Tuolla tavalla et tule koskaan saamaan naista, joka ei arvosta irtosuhteita eikä nauti seksistä ilman tunteita, koska syvällä sisimmässäsi et huomaa heitä olevan oikeasti edes olemassa. Tässäkin keskustelussa olet jokaiselle tällaiselle naiselle vastannut, niinkuin hänenkin haarat kyllä saisi pelimies avattua kun vaan tarpeeksi vie ja viettelee. Tuo on todella oksettava asenne.

1. En ole väittänyt että naista kiinnostaisi vain pelimiestaidot. Naista kiinnostaa myös:

- ulkonäkö

- resurssit, ml. sosiaaliset resurssit

- status, ml. sosiaalinen status

- persoonallisuuspiirteet jotka ovat eduksi resurssien ja statuksen hankkimisessa (kunnianhimo, määrätietoisuus, jne)

Nämä piirteet määrittelevät tason. Se mitä mieheltä halutaan on mm. rehellisyys, uskollisuus ja naisen unelmien toteuttaminen. Mitä tasokkampi mies, sitä vähemmän hänen tulee panostaa naiseen. Betamies kelpaa vain osana perhepakettia, tasokas mies pelkän haluttavuuden perusteella.

2. en ole väittänyt että kaikki naiset lankeavat pelimiehiin, vaan että

- pelimiestaitojen hankkiminen on aina eduksi

- ne naiset jotka haluavat pelkkää seksiä, haluavat sitä pelimiesten kanssa, koska pelimiehet ovat seksuaalisesti haluttavampia kuin betamiehet joita enemmistö aviomiehistä edustaa

 

Eli mistä sinä tarkkaan ottaen olet palstan naisten kanssa eri mieltä. Tuskin tällä palstalla on yhtäkään naista, joka olisi eri mieltä siitä, että mieheltä halutaan tiettyjä ominaisuuksia. Jos beta määritellään nyt siten, että hän ei menesty yhtään missään elämän osa-alueella, niin olet ihan oikeassa siinä, että betat eivät kelpaa naisille. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että nainen haluaa esim miehen, jolla on edes yksi oikea sosiaalinen suhde ja jonkinlainen kyky selviytyä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

Koska se on noutopöytä pelimiehille, ei taviksille.

No eihän se manipulointitaito sitten auta betaa pätkääkään eivätkä naiset olekaan manipuloitavissa. Koeta nyt päättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

En ole pelimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

Koska se on noutopöytä pelimiehille, ei taviksille.

No eihän se manipulointitaito sitten auta betaa pätkääkään eivätkä naiset olekaan manipuloitavissa. Koeta nyt päättää. 

Ei autakaan.. ei siinä ole mitää päätettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Meinaat että olen pullahtanut maailmaan nelikymppisenä enkä ole ollut parikymppinen nainen? 

Älä leiki tyhmää, tottakai löytyy poikkeuksia mutta tämän päivän parikymppiset naiset ovat pääsääntöisesti manipuloitavissa, baari / tinder on pelimiesten buffetti

Miksi sulla ei sitten käy flaksi jos ne naiset kerran on pääsääntöisesti manipuloitavissa?

Koska se on noutopöytä pelimiehille, ei taviksille.

No eihän se manipulointitaito sitten auta betaa pätkääkään eivätkä naiset olekaan manipuloitavissa. Koeta nyt päättää. 

Ei autakaan.. ei siinä ole mitää päätettävä.

No niin. Eli naiset eivät ole kovin helposti manipuloitavissa. Tästä olemme nyt siis yksimielisiä. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Kyse on siitä että miesten vs naisten halu saada kumppani on erilainen eri iässä.

Miehen halu saada kumppani, oli se sitten tyttöystävä tai puhtaasti seksikumppani, on kovimmillaan n. 17-25v tienoilla. Naisen halu saada mies on kovimmillaan biologisen kellon tikittäessä, piikki lienee n. 28-32v tienoilla. Vanhana naisen halu on kovempi silloin kun tarvitaan turvaa, nykytilanteessa tilanne saattaa olla kääntynyt toisin päin elintason noustua ja toisaalta miesten kärsiessä aikaisemmin terveysongelmista.

Ennen molemmat sukupuolet tekivät kompromisseja ja elivät koko elämänsä yhdessä. Nyt naiset haluavat vaiheittaisen elämän: 1. Juoksut 2. Vakiintuminen 3. Menot

Yhä useammalle naiselle tavallinen betamies kelpaa vain vaiheessa 2. Muutama komistus hoitaa viihdyttämisen kun naiset ovat kauneimmillaan, sivistynyt viikonloppurakastaja vanhempana.

Diili on tavallisen betamiehen kannalta todella surkea, ja miehet ovat tajuamassa tämän.

Väität siis, että 17-25 vuotiaat miehet haaveilevat vakaasta ja pitkästä parisuhteesta, jossa on yhteisiä toiveita avioliitosta ja perheen perustamisesta? Ja että he haaveilisivat tällaisesta enemmän kuin saman ikäiset naiset?? Olet ilmeisesti harhainen.

Arvaa mitä, kevytsuhteita ne nuoret kollit haluavat. Tyttiksiä joiden kanssa seukkailla että saa seksiä. Ei niitä mikään sen vakavampi vielä noin nuorena kiinnosta, koska ei ole vielä mikään kiire. Ja ihan samanlaisista suhteista nuoret naiset haaveilevat. Ei naisillekaan seurustelu ole olemassa vain lapsien tekoa varten, vaan nuorina hyvinkin paljon seksiä varten. Seksi on aina huomattavasti isompi riski naiselle kuin miehelle ja jo sen takia suurin osa naisista ei halua pyörittää mitään satojen miesten kullikarusellia siihen asti kun biologinen kello alkaa tikittämään. Juuri siksi hekin haluavat niitä kevytseukkailuja, ihan kuten ikäisensä miehetkin. Vakiintuneen ja pitkäaikaiseksi toivotun parisuhteen aika tulee useille myöhemmin, sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kylläpä taas vedettiin mutkat suoriksi. Mutta mietinpä tässä omaa elämääni.

Hupipanojen piti olla viihdyttävää seuraa yhden illan ja yön aikana ja siitäkin iso osa vällyjen välissä.

Kun taas aviomieheni on ollut minulle viihdyttävää seuraa lukuisin eri tavoin sekä fyysisesti että henkisesti kohta 18 vuoden ajan.

Hupipanolle riitti että se oli suunnilleen seksikäs sen yhden yön ajan, jolloin humalatila tuskin oli ainakaan terävöittänyt kummankaan harkintakykyä.

Aviomieheni on onnistunut olemaan silmissäni seksikäs sekä fyysisesti että ennen kaikkea henkisesti valtaosan näistä lähes 18 yhteisestä vuodesta.

En menisi tällä elämänkokemuksella väittämään, että minun elämänkumppanini häviäisi lainkaan sen enempää viihdyttävyydessä kuin seksikkyydessäkään yhdellekään menneisyyteni hupipanoista. Ihan täysin päinvastoin. Enkä todellakaan usko olevani tässä suhteessa mikään uniikki lumihiutale naisten joukossa.

Tottakai luonne sytyttää jos on sytyttääkseen. Ongelma on siinä, ettei naiset tänäpäivänä anna  mahdollisuutta tavismiehille, koska tinderi on täynnä näitä kalsarimallimiehiä. Osa kalsarimallimiehistä ovat mukavia tyyppejä, osa pelimiehiä. Tavismies voi olla mukava tyyppi, mutta kukaan ei anna sille mahdollisuutta

Mulla on kyllä aika laaja suku ja tuttavapiiri, joihin molempiin kuuluu runsaasti nuoria aikuisia, sekä miehiä että naisia. Ihan tavallisia valtaosin ja ihan yhtä taviksia näyttäisi olevan heidän tyttö- ja poikakaverinsa kuten myös ne vakavammat kumppanit.

En tuota Tinderiä ole kokeillut, mutta käsittääkseni siellä parinmuodostus pohjautuu hyvin paljon ulkonäön varaan. Ja ainakin monet miehet ovat sanoneet sen olevan panosovellus. Ehkä se ei ole otollisin paikka hakea kumppania, jos ei ole pääosin ulkoisista asioista kiinnostunut?

Hirvittämisellä tarkoitin sitä että hämmennyin siitä miten ystäväni syynäsi kerralla ison määrän miehiä läpi punniten tarkasti jokaisen ominaisuuksia ja jutellen kaikille samaan aikaan. En nyt tarkoita että se olisi väärin tai että paheksuisin. En ole itse koskaan ollut määrätietoinen deittailija ja etsimällä etsinyt kumppania, joten tindermaailma on itselleni vieras planeetta. Lueskelen mielelläni muiden kokemuksia aiheesta josta itselläni on niin suppeat kokemukset. Elin pitkään siinä uskossa että kaikki pariutuvat kuten minä: törmäävät sattumalta ihanaan ihmiseen, ystävystyvät, rakastuvat ja alkavat seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.

Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.

Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.

Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.

Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.

Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.

Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.

Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.

Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.

1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.

2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.

3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).

4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.

En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.

Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.

 

Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.

Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.

Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?

Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.

Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.

Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.

Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.

Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.

Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.

Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.

 

Minusta siinä on jotain ihailtavaa että mies ei mene mukaan tähän että "miehellä täytyy olla kokemusta jne" juttuihin vaan uskaltaa olla oma itsensä jos se tuntuu oikeammalta. Samahan se on meille naisillekin. Nykyään tuputetaan sitä seksiä ja miten normaalia on edes kokeilla yhden yön juttuja, mutta en minä siihen ole mukaan mennyt.

Ja väitän että kyllä ihmisen luonteesta ja käytöksestä sekä tavasta puhua voi päätellä jotain tämän seksikäyttäytymisestä. Eli myös seksihistoriasta. Viimestäänhän se sillä ensimmäisellä seksikerralla tulee ilmi koska sinähän keskityt siihen miten "taitava" olisit makuukamarissa. Et olisi aidosti tilanteessa mukana vaan esittelisit kokemustasi. 

T. se neitsyt edelliseltä sivulta

Sinulla on hyviä kommentteja. Et taida olla neitsyt kuitenkaan, tai jos olet, niin ihmeen hyvin sisäistänyt olet seksin tunnepuolen.

Kiitos. Olen ehtinyt ajatella asiaa monta kertaa mielikuvissani. Neitsyys ei tarkoita sitä ettei asiaa mieti ollenkaan. Minulla on myös vahva intuitio. Pystyn aika pitkälle päättelemään miltä mikin voisi tuntua ilman kokemusta. Ehkäpä se myös on auttanut siinä ettei minun ole tarvinnut kokeilla miltä seksi fyysisesti tuntuu. Ja  jos tarkkoja ollaan niin aivothan se suurin seksielin on. T. se neitsyt

Aivot ja se suurin ja tärkein eli sydän.