Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan

Neiti X ja miehissä A B C. Kun neitix on suhteessa A:n kanssa on suhteessa yksi mies ja yksi nainen. Kun Neiti X vaihtaa B mieheen on taas suhteessa yksi mies ja yksi nainen. Samaan aikaan kaksi muuta ovat varikolla.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.

Myönnän olevani nirso naiseksi. En ota sellaista miestä jonka kanssa en usko voivani olla pysyvästi onnellinen. On täysin selvää, että suuri osa naisista suhtautuu asiaan eri tavalla, ja myönnän etten toki puhu heidän puolestaan. Useissa tapauksissa heidät erottaa minusta sukupolven, arvojen, koulutuksen ja luokkataustan synnyttämä kuilu, enkä väitä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai motiivejaan.

Urbaaniksi nuorehkoksi fiksuhkoksi naiseksi en kuitenkaan ole tässä asiassa epätavallinen millään lailla ja voin sanoa ihan suoraan, että mua vastaan ei todellakaan tule neljää aviomieskandidaattia jokaista hoidoksi sopivaa kohtaan.

Tarueläin-panomiehistä en muutenkaan tiedä mitään. En usko tavanneeni ikinä heistä yhtään muissa kuin ehkä täysin epäseksuaalisissa konteksteissa. Minun hoitoni ovat aina olleet melko taviksia, ja vaikka hartioista puhuttiinkin en ole edes valinnut heitä fyysisen viehättävyyden perusteella (vaikkakin kyllä muuten pinnallisista syistä).

Ja mitähän ne "muut pinnalliset syyt" mahtavat olla?

Käyttämäsi kuvaus "melko taviksia" kertoo paljon. Kun tiedämme että naisten silmissä n. 80% miehistä on keskivertoa rumempia ja alle 1% komistuksia, voimme päätellä että todennäköisimmin "melko tavis" = top 5-10% mies. Koska rivien välistä luettuna arvioit oman tasosi korkeaksi (tosin väärillä meriiteillä, akateemisuus jne), tuskin poikkeat tästä ainakaan vähemmän nirsoon suuntaan.

Sivuhuomautuksena, että en ole muuten ollut tuo viestikasan ensimmäinen kirjoittaja kahden väliinpistäjän (joista ensimmäinen oli 169-senttinen mies) jälkeen. Ettet anna hänen sanojensa värittää sitä mitä luet mun kirjoittamieni rivien välistä.

"Pinnalliset syyt" oli ehkä huonosti ilmaistu. Oletan että ajattelet pelimieheyttä ja viettelytaitoja eivätkä ne mielestäni osu tässä maaliin. En usko panneeni koskaan oikeaa kunnon pelimiestä, mutta muutamaakin sellaisena itseään pitävää kyllä. He olivat niitä vähiten suosikkikokemuksiani. Jos on horjumaton usko siihen että nainen haluaa tulla hallituksi, ohjatuksi ja seinää vasten nostetuksi, ei ota herkästi vastaan suoriakaan merkkejä ettei niin olekaan.

Sosiaalisilla taidoilla on paljon tekemistä sen kanssa koenko seksisuhteen jonkun kanssa kokeilemisen arvoiseksi, mutta tämä on niitä asioita joissa rima on paljon matalammalla kuin parisuhdekumppania etsiessä. Seksisuhde ei edellytä toisesta pitämistä, toisen arvostamista tai kunnioittamista. Pinnallisuus sopii kuvioon siten, että vältän tarvittaessa toiseen tutustumista. Olen valmis ohittamaan mokia, kunhan niitä ei tule niin paljon etten pysty ylläpitämään edes jonkinlaista suspension of disbeliefiä.

Olen tietenkin perillä siitä että en vaikkapa sinun mittareillasi ole juuri minkään arvoinen. :) Sen arvaat pieleen, millä perusteella omanarvontuntoni ei kuitenkaan ole säpäleinä, mutta siinä olet oikeassa että (varsin kohtuulliset) luuloni itsestäni perustuvat siihen etten usko että arvosi olisivat objektiiviset tai edes kovin universaalit.

Mietin tässä millähän keinolla vakuuttaisin sulle että hoitoni ovat ihan oikeasti olleet keskimäärin taviksia. En keksi oikein mitään kun en viitsi heidän kuviaankaan tänne linkittää.

Tuo ei kerro mitään. Kuten jo sanottu, OKCupidin tutkimuksessa naiset rankkasivat yli 99% miehistä taviksiksi.

Koska vaikutat palstanaiseksi harvinaisen kyvykkäältä analyyttiseen ajatteluun, kääntäkäämme asia näin...

Miten rankkaisit itsesi vs panosi seksuaalisen haluttavuuden perusteella suhteessa saman ikäluokan naisiin/miehiin? Perusteet voisivat olla seuraavat:

- kuinka kaunis ja seksikäs olet verrattuna oman ikäluokkasi keskivertonaisiin? Mitä ikäluokkaa olet?

- millaiset mahdollisuudet panoillasi olisi saada seksiä, ja kuinka tasokasta sellaista, verrattuna heidän ikäluokkansa keskivertomiehiin?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Olet edelleen vahvasti siellä "wannabe-pelimies"-lokerossa.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kylläpä taas vedettiin mutkat suoriksi. Mutta mietinpä tässä omaa elämääni.

Hupipanojen piti olla viihdyttävää seuraa yhden illan ja yön aikana ja siitäkin iso osa vällyjen välissä.

Kun taas aviomieheni on ollut minulle viihdyttävää seuraa lukuisin eri tavoin sekä fyysisesti että henkisesti kohta 18 vuoden ajan.

Hupipanolle riitti että se oli suunnilleen seksikäs sen yhden yön ajan, jolloin humalatila tuskin oli ainakaan terävöittänyt kummankaan harkintakykyä.

Aviomieheni on onnistunut olemaan silmissäni seksikäs sekä fyysisesti että ennen kaikkea henkisesti valtaosan näistä lähes 18 yhteisestä vuodesta.

En menisi tällä elämänkokemuksella väittämään, että minun elämänkumppanini häviäisi lainkaan sen enempää viihdyttävyydessä kuin seksikkyydessäkään yhdellekään menneisyyteni hupipanoista. Ihan täysin päinvastoin. Enkä todellakaan usko olevani tässä suhteessa mikään uniikki lumihiutale naisten joukossa.

Tottakai luonne sytyttää jos on sytyttääkseen. Ongelma on siinä, ettei naiset tänäpäivänä anna  mahdollisuutta tavismiehille, koska tinderi on täynnä näitä kalsarimallimiehiä. Osa kalsarimallimiehistä ovat mukavia tyyppejä, osa pelimiehiä. Tavismies voi olla mukava tyyppi, mutta kukaan ei anna sille mahdollisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kylläpä taas vedettiin mutkat suoriksi. Mutta mietinpä tässä omaa elämääni.

Hupipanojen piti olla viihdyttävää seuraa yhden illan ja yön aikana ja siitäkin iso osa vällyjen välissä.

Kun taas aviomieheni on ollut minulle viihdyttävää seuraa lukuisin eri tavoin sekä fyysisesti että henkisesti kohta 18 vuoden ajan.

Hupipanolle riitti että se oli suunnilleen seksikäs sen yhden yön ajan, jolloin humalatila tuskin oli ainakaan terävöittänyt kummankaan harkintakykyä.

Aviomieheni on onnistunut olemaan silmissäni seksikäs sekä fyysisesti että ennen kaikkea henkisesti valtaosan näistä lähes 18 yhteisestä vuodesta.

En menisi tällä elämänkokemuksella väittämään, että minun elämänkumppanini häviäisi lainkaan sen enempää viihdyttävyydessä kuin seksikkyydessäkään yhdellekään menneisyyteni hupipanoista. Ihan täysin päinvastoin. Enkä todellakaan usko olevani tässä suhteessa mikään uniikki lumihiutale naisten joukossa.

Tottakai luonne sytyttää jos on sytyttääkseen. Ongelma on siinä, ettei naiset tänäpäivänä anna  mahdollisuutta tavismiehille, koska tinderi on täynnä näitä kalsarimallimiehiä. Osa kalsarimallimiehistä ovat mukavia tyyppejä, osa pelimiehiä. Tavismies voi olla mukava tyyppi, mutta kukaan ei anna sille mahdollisuutta

Kuitenkin tilastojen mukaan tavismiehille lohkeaa ihan kohtuullisesti, sekä irtonumeroita että parisuhteita. 

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Tuohan se pointti oli. Yhden yön panoissa valitaan mies seksikkyyden perusteella, parisuhteessa aivan kaiken muunkin perusteella. Siksi todennäköistä on, että kaiken muunkin perusteella valittu ei ole kaiken lisäksi se seksikkäin. Varsinkin, kun seksiä nainen saa helposti monilta, mutta suhteita ei niinkään.

Rajaatko sinä seksikkyyden yksinomaan ulkoisen olemuksen kapeaan uomaan ja siksi oletat naisten tekevän samoin? Vai miksi oletat että se kaikki muu, joka parisuhteessa on merkityksellistä, ei olisi hyvinkin oleellinen osa kumppanin seksikkyyttä?

Lisäksi kompastut siihen oletukseen, että ne naisten hupipanot olisivat aina ulkonäöltään jotain huippuyksilöitä. Todellisuudessa mä veikkaan, että valtaosa tavistiinojen irtosuhteista ovat olleet ihan tavisteemujen kanssa, eivät minkään unelmien satuprinssien viettelytaitojen opinnäytteenä toimimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.

Tai sitten toisinpäin: yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä vielä kunnolla, joten se henkisen tason kiinnostus pitää kompensoida ulkonäöllä. 

Jos näin olisi, niin pelimiehinä olisi niin komistuksia että "hengenjättiläisiä" Kumpias onkaan?

Ei. Hengenjättiläisetkään eivät pysty parissa tunnissa tekemään vaikutusta. Henkiseen yhteyteen tarvitaan paljon pidempi aika. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Omassa lähipiirissäni vaikuttaa siltä että naisten on paljon helpompaa löytää kumppani, ainakin ehdokkaita riittää. En ole itse erityisen kaunis, mutta silti sinkkuna vientiä olisi ollut jatkuvasti. Ongelmana oli lähinnä löytää sellainen mies jonka seurassa olisi itse viihtynyt ja tuntenut olonsa mukavaksi kun taas miehille näytti olevan ihan sama millainen olen kunhan vain saisivat jonkun vierelleen. Aika monien nuorten miesparkojen lähestymisistä paistoi silkka epätoivo.

Nykyään olen naimisissa, mutta seurattuani tinderiä käyttävää ystävääni alkoi vähän hirvittää nykymeno. Ystävälläni oli ainakin 10 miestä jotka hän oli luokitellut paremmuusjärjestykseen tyylillä suunnitelma a, suunnitelma b jne. Jutteli kaikkien kanssa yhtä aikaa, kävi parin kanssa treffeillä ja löysi melko nopeasti sellaisen jonka kanssa luonteet mätsäsivät ja nyt hän seurustelee. Näytti siltä kuin olisi valinnut miehen ruokalistalta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Kyse on siitä että miesten vs naisten halu saada kumppani on erilainen eri iässä.

Miehen halu saada kumppani, oli se sitten tyttöystävä tai puhtaasti seksikumppani, on kovimmillaan n. 17-25v tienoilla. Naisen halu saada mies on kovimmillaan biologisen kellon tikittäessä, piikki lienee n. 28-32v tienoilla. Vanhana naisen halu on kovempi silloin kun tarvitaan turvaa, nykytilanteessa tilanne saattaa olla kääntynyt toisin päin elintason noustua ja toisaalta miesten kärsiessä aikaisemmin terveysongelmista.

Ennen molemmat sukupuolet tekivät kompromisseja ja elivät koko elämänsä yhdessä. Nyt naiset haluavat vaiheittaisen elämän: 1. Juoksut 2. Vakiintuminen 3. Menot

Yhä useammalle naiselle tavallinen betamies kelpaa vain vaiheessa 2. Muutama komistus hoitaa viihdyttämisen kun naiset ovat kauneimmillaan, sivistynyt viikonloppurakastaja vanhempana.

Diili on tavallisen betamiehen kannalta todella surkea, ja miehet ovat tajuamassa tämän.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

"Tunteet saavat vallan".  Olen nainen ja minua epätunteellisempaa ja -sentimentaalisempaa ihmistä etenkin ihmissuhteissa saa etsiä. :D 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Kyse on siitä että miesten vs naisten halu saada kumppani on erilainen eri iässä.

Miehen halu saada kumppani, oli se sitten tyttöystävä tai puhtaasti seksikumppani, on kovimmillaan n. 17-25v tienoilla. Naisen halu saada mies on kovimmillaan biologisen kellon tikittäessä, piikki lienee n. 28-32v tienoilla. Vanhana naisen halu on kovempi silloin kun tarvitaan turvaa, nykytilanteessa tilanne saattaa olla kääntynyt toisin päin elintason noustua ja toisaalta miesten kärsiessä aikaisemmin terveysongelmista.

Ennen molemmat sukupuolet tekivät kompromisseja ja elivät koko elämänsä yhdessä. Nyt naiset haluavat vaiheittaisen elämän: 1. Juoksut 2. Vakiintuminen 3. Menot

Yhä useammalle naiselle tavallinen betamies kelpaa vain vaiheessa 2. Muutama komistus hoitaa viihdyttämisen kun naiset ovat kauneimmillaan, sivistynyt viikonloppurakastaja vanhempana.

Diili on tavallisen betamiehen kannalta todella surkea, ja miehet ovat tajuamassa tämän.

Betamieskö ei halua vakiintua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Vieläkään ei kyllä missään selvinnyt, miksi irtosuhteita harrastanut nainen ei kelpaisi parisuhteeseen. 

Miksi kelpaisi?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussahan ennen kaikkea on siis nyt selvinnyt se, että tulevaisuus on huoraavissa ja kumppaneidensa suhteen erittäin nirsoissa naisissa, jotka kaiken lisäksi viihtyvät hyvin yksin (Tinderinsä ja lukemattomien vakipanojensa kanssa)

Onko siis mikään ihme etteivät ihmiset enää perusta perheitä nykypäivänä kun on tällaista vaimomateriaalia?

Kyse on siitä että miesten vs naisten halu saada kumppani on erilainen eri iässä.

Miehen halu saada kumppani, oli se sitten tyttöystävä tai puhtaasti seksikumppani, on kovimmillaan n. 17-25v tienoilla. Naisen halu saada mies on kovimmillaan biologisen kellon tikittäessä, piikki lienee n. 28-32v tienoilla. Vanhana naisen halu on kovempi silloin kun tarvitaan turvaa, nykytilanteessa tilanne saattaa olla kääntynyt toisin päin elintason noustua ja toisaalta miesten kärsiessä aikaisemmin terveysongelmista.

Ennen molemmat sukupuolet tekivät kompromisseja ja elivät koko elämänsä yhdessä. Nyt naiset haluavat vaiheittaisen elämän: 1. Juoksut 2. Vakiintuminen 3. Menot

Yhä useammalle naiselle tavallinen betamies kelpaa vain vaiheessa 2. Muutama komistus hoitaa viihdyttämisen kun naiset ovat kauneimmillaan, sivistynyt viikonloppurakastaja vanhempana.

Diili on tavallisen betamiehen kannalta todella surkea, ja miehet ovat tajuamassa tämän.

Ennen naiset tekivät kompromisseja ja nielivät ne miesten nuoruusiän "juoksut" ja keski-iän kriisin "menot" (unohtamatta "vakiintumisen" aikana tapahtuneita "hairahduksia") koska olivat riippuvaisia miehistä. Nyt kun naisetkin harrastavat samaa mitä miehet ovat harrastaneet kautta historian niin ollaankin yhtäkkiä itkua tihrustamassa. 

Olen psykologi ja työkseni arvioin/tutkin persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Melkeen naurattaa ajatus, että minuun uppoaisi  joku "pelimiesoppaan" sisäistäneen baaripokaajan manipulointiyritys. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni vaikuttaa siltä että naisten on paljon helpompaa löytää kumppani, ainakin ehdokkaita riittää. En ole itse erityisen kaunis, mutta silti sinkkuna vientiä olisi ollut jatkuvasti. Ongelmana oli lähinnä löytää sellainen mies jonka seurassa olisi itse viihtynyt ja tuntenut olonsa mukavaksi kun taas miehille näytti olevan ihan sama millainen olen kunhan vain saisivat jonkun vierelleen. Aika monien nuorten miesparkojen lähestymisistä paistoi silkka epätoivo.

Nykyään olen naimisissa, mutta seurattuani tinderiä käyttävää ystävääni alkoi vähän hirvittää nykymeno. Ystävälläni oli ainakin 10 miestä jotka hän oli luokitellut paremmuusjärjestykseen tyylillä suunnitelma a, suunnitelma b jne. Jutteli kaikkien kanssa yhtä aikaa, kävi parin kanssa treffeillä ja löysi melko nopeasti sellaisen jonka kanssa luonteet mätsäsivät ja nyt hän seurustelee. Näytti siltä kuin olisi valinnut miehen ruokalistalta.

Heh.

Mun siskon tytöt on 14 ja 15, ja niillä on jo toi asenne.

Tytöt on haluttu kasvattaa itsevarmoiksi ja arvonsa tunteviksi, ja sitä ne onkin. Teinifriidutkin tajuaa että pimppi>pippeli.

Hauska nähdä kuinka nää pariutuu kun valtasuhteet alkaa kääntymään ja ne Robinin näköiset pojat oltuaan ottavina osapuolina pyörittääkin vuorostaan naisia kun naiset joskus kolmekymppisinä toivoisi että lopetetaan sittenkin leikki ja perustetaan perheitä.

Että mistähän lapsikato mahtaisi johtua.

 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.

Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.

Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.

Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon

Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.

Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.

Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.

Tässä! Oli niin mainio kuvaus.

Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.

Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.

hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.

Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?

 

Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.

Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?

Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.

Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.

Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.

Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.

Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.

Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.

Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.

Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.

En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.

Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".

Ymmärrän.

Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.

Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D

Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.

Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä. 

Pelimies on kyllä tunnistettavissa.

Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.

Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?

Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.

Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.

Jumalauta sä olet tyhmä ja tosielämästä vieraantunut. Aiheutat näillä jutuillasi niin järkyttävää myötähäpeää, että melkeen oksennus nousee kurkkuun. 

Olen 40-vuotias eikä yksikään mies ole vielä koskaan onnistunut manipuloimaan minua. Minulle ei koskaan "vaan tapahdu asioita", valitsen itse mitä teen ja kenen kanssa. Mutta ethän sinä minua usko, koska elät omassa harhamaailmassasi missä "naiset" ovat kuin ulkoavaruudesta pudonnut vieras rotu eivätkä ihmisiä omine ajatuksineen, toiveineen, haluineen ja persoonallisuuksineen. 

Myötähäpeän lisäksi juttusi herättävät minussa tosi voimakasta suuttumusta. Harvoin saa lukea noin lukijaa ja naisia aliarvioivaa tekstiä. 

Toi taitaa puhua parikymppisistä naisista, ne on kyllä manipuloitavissa

-eri

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni vaikuttaa siltä että naisten on paljon helpompaa löytää kumppani, ainakin ehdokkaita riittää. En ole itse erityisen kaunis, mutta silti sinkkuna vientiä olisi ollut jatkuvasti. Ongelmana oli lähinnä löytää sellainen mies jonka seurassa olisi itse viihtynyt ja tuntenut olonsa mukavaksi kun taas miehille näytti olevan ihan sama millainen olen kunhan vain saisivat jonkun vierelleen. Aika monien nuorten miesparkojen lähestymisistä paistoi silkka epätoivo.

Nykyään olen naimisissa, mutta seurattuani tinderiä käyttävää ystävääni alkoi vähän hirvittää nykymeno. Ystävälläni oli ainakin 10 miestä jotka hän oli luokitellut paremmuusjärjestykseen tyylillä suunnitelma a, suunnitelma b jne. Jutteli kaikkien kanssa yhtä aikaa, kävi parin kanssa treffeillä ja löysi melko nopeasti sellaisen jonka kanssa luonteet mätsäsivät ja nyt hän seurustelee. Näytti siltä kuin olisi valinnut miehen ruokalistalta.

Mikä tuossa siis sinua hirvitti? Eihän tuossa ole kuin se ero "entisaikaan", että ne miehet ovat nyt siellä puhelimen yhteystiedoissa, kun ennen ne miehet olivat siellä sun täällä ripoteltuna pitkin kaveriporukoita, illanviettoja ja baari-iltoja. Ihan samalla tavalla minä muistan "luokitelleeni paremmuusjärjestykseen" miehiä silloin nuorenakin, ennen kuin oli edes nettiä. Asiat vain tapahtuivat eri tavalla.

Esim baari-illan aikana saatettiin alkuillasta kaihoilla jonkun tuttavamiehen perään ja toivottiin, että hän olisi tänään myös baarissa. Sitten illan mittaan jutellaan useamman uuden tuttavuuden kanssa ja parin vanhan tutun kanssa. Loppuillasta sitten se alkuillasta kaihoiltu mies on unohtunut ja halutaan etsiä vielä uudestaan käsiin se mielenkiintoisin uusi tuttavuus. No, hän katosi jonnekin, joten hänet voidaan helposti unohtaa. Saatetaan vielä vaihtaa puhelinnumerot jonkun toisen uuden tuttavuuden kanssa. Sitten vielä kotiin lähtiessä tulee joku vanha tuttavuus kertomaan, että haluaisi lähteä joku päivä kahville ja pyytää puhelinnumeroa. Sitten seuraavalla viikolla joko lähdetään kahville jonkun kanssa tai tutustutaan jossain muussa yhteydessä lisää ja viimeistään seuraavalla kerralla baarissa tavatessa taas vaihdetaan kuulumisia. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäyntiä tuo oli silloin ja sinkkuna tietysti koko ajan oli tutka päällä, kiinnostaisiko joku tyyppi erityisesti ja eteneekö juttu jonkun kanssa ja näitä sitten jauhettiin kavereiden kanssa.