Lue keskustelun säännöt.
Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan
14.04.2018 |
63 % naisista uskoo, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä helppoa, miehistä 42 % uskoo samaan.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".
Ymmärrän.
Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.
Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D
Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.
Äläpä laita sanoja minun suuhun. Minä en "päädy harrastamaan seksiä" miehen kanssa, joka ei ole valmis suhteeseen. Harrastan seksiä vain parisuhteessa.
Omassa tuttavapiirissä paras flaksi naisten suhteen on yhdellä kaverilla, joka on ulkonäöltään poikamainen, katsoo jutellessa silmiin, on kiinnostunut toisesta, on sosiaalinen ja puhelias. Hän ei kuitenkaan esitä mitään vaan hän on sellainen luonnostaan. Hän osaa jutella kenen kanssa tahansa, niin pikkulapsien kuin heidän isoisoäitien kanssa. Nuo sinun kuvailemat miehet ovat kieroja ja manipuloivia.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".
Ymmärrän.
Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.
Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D
Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.
Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Alfan ei tarvitse välittää naisesta, betan täytyy. Siinä iso ero.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
Miten tämä nyt liittyy siihen väitteeseen, että keskimäärin naisella parisuhdekumppani olisi vähemmän viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot? Vai tajusitko edes mistä tässä nyt yritettiin keskustella?
Ja tottakai nainen puhuu omalta kantiltaan silloin kun hän vastaa väitteeseen, joka koskee nimenomaan sitä naisten näkökulmaa. Miksi sinä yrität projisoida omaa miesnäkökulmaasi väkisin mukaan kun kerran puhutaan siitä, mitä naiset ajattelevat ja kokevat? Vai onko sulle todella noiden iänikuisten pelimiesoppiesi toistelu niin tärkeää, että tunnet tarvetta jankuttaa niitä silloinkin, kun ne eivät aiheeseen liity?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
No jos sinulle elämän tavoite on lukuisa määrä irtosuhteita, niin mikäs siinä sitten. Mahtaako alfa muistaa edes kaikkien naisten nimiä tai mitään muutakaan? Minulle tavoite on pitkä parisuhde yhden ihmisen kanssa ja ihan hyvin olen onnistunut. Se ei onnistu pelkällä ulkonäöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Tai sitten toisinpäin: yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä vielä kunnolla, joten se henkisen tason kiinnostus pitää kompensoida ulkonäöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tuohan se pointti oli. Yhden yön panoissa valitaan mies seksikkyyden perusteella, parisuhteessa aivan kaiken muunkin perusteella. Siksi todennäköistä on, että kaiken muunkin perusteella valittu ei ole kaiken lisäksi se seksikkäin. Varsinkin, kun seksiä nainen saa helposti monilta, mutta suhteita ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Tai sitten toisinpäin: yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä vielä kunnolla, joten se henkisen tason kiinnostus pitää kompensoida ulkonäöllä.
Jos näin olisi, niin pelimiehinä olisi niin komistuksia että "hengenjättiläisiä" Kumpias onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaillaan täällä saman katon alla on mies, joka saisi halutessaan uskollisen, rakastavan, välittävän puolison, mutta ei kuulemma ole halukas sitoutumaan. Minä olen nyt aikani sitä sitoutumista odottanut ja valmistaudun lähtemään tästä suhteesta pois. Ehkä hän löytää paremman. Monenlaista kremppaahan hänellä on diabeteksesta masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen, jonka takia on joutunut ennen aikojaan eläkkeelle. Impotentti, ei pysty yhdyntään vaan saa vain kun jaksaa kädellä runkata kovaa ja kauan. Kädet tärisevät eräästä sairaudesta johtuen niin, että kahviloissa ei pysty itse kantamaan kuppiaan pöytään vaan pitää pyytää työntekijää avuksi, jos yksin on liikkeellä. Pakko-oireita, vääntelee koko ajan raajaansa. Ylipainoinen.
Mutta kai suomalainen 50+ mies on sellainen jumala maailman naisille, ettei kannata sitoutua tavalliseen saman ikäiseen naiseen.
Katsos, tasoteoria on täällä taas. Jälleen kykenimme määrittelemään vinon pinon parametreja, joista miehen markkina-arvo koostuu
Näin ohiksena jäin miettimään tasoteoriaa ja toivoisin, että joku asiasta enemmän tietävä osaisi vastata. Määräytyykö ihmisen taso sen mukaan ketkä tulevat iskemään vai onko taso usean muuttujan funktio, jonka voi kullekin ihmiselle laskea? Jotta teorialla olisi jotain arvoa, sen kokeellisen puolen ja teoreettisen mallin pitäisi osua toisiinsa
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tässä havainnoillistava kuva. Vasemmalla seurustelumarkkinat, oikealla seksimarkkinat. Koska tasokkaat miehet voivat hoidella lukuisia naisia, naisille on tarjolla kovempaa tasoa seksiin kuin seurusteluun.
Seurustelumarkkinat vs seksimarkkinat
Miksi vasemman kuvan alla on vuosiluku 1955 ja oikean alla 2015?
Miten määritellään tasokas mies? Onko tämä määritelmä aina sama riippumatta siitä, millaista miestä kukakin nainen pitää tasokkaana?
Kyllä se lähes aina kulminoituu vain pienin variaation tyyppiin: pitkä, tumma ja komea. Mieskomeus ei ole katsojan silmässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Myönnän olevani nirso naiseksi. En ota sellaista miestä jonka kanssa en usko voivani olla pysyvästi onnellinen. On täysin selvää, että suuri osa naisista suhtautuu asiaan eri tavalla, ja myönnän etten toki puhu heidän puolestaan. Useissa tapauksissa heidät erottaa minusta sukupolven, arvojen, koulutuksen ja luokkataustan synnyttämä kuilu, enkä väitä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai motiivejaan.
Urbaaniksi nuorehkoksi fiksuhkoksi naiseksi en kuitenkaan ole tässä asiassa epätavallinen millään lailla ja voin sanoa ihan suoraan, että mua vastaan ei todellakaan tule neljää aviomieskandidaattia jokaista hoidoksi sopivaa kohtaan.
Tarueläin-panomiehistä en muutenkaan tiedä mitään. En usko tavanneeni ikinä heistä yhtään muissa kuin ehkä täysin epäseksuaalisissa konteksteissa. Minun hoitoni ovat aina olleet melko taviksia, ja vaikka hartioista puhuttiinkin en ole edes valinnut heitä fyysisen viehättävyyden perusteella (vaikkakin kyllä muuten pinnallisista syistä).
Ja mitähän ne "muut pinnalliset syyt" mahtavat olla?
Käyttämäsi kuvaus "melko taviksia" kertoo paljon. Kun tiedämme että naisten silmissä n. 80% miehistä on keskivertoa rumempia ja alle 1% komistuksia, voimme päätellä että todennäköisimmin "melko tavis" = top 5-10% mies. Koska rivien välistä luettuna arvioit oman tasosi korkeaksi (tosin väärillä meriiteillä, akateemisuus jne), tuskin poikkeat tästä ainakaan vähemmän nirsoon suuntaan.
Sivuhuomautuksena, että en ole muuten ollut tuo viestikasan ensimmäinen kirjoittaja kahden väliinpistäjän (joista ensimmäinen oli 169-senttinen mies) jälkeen. Ettet anna hänen sanojensa värittää sitä mitä luet mun kirjoittamieni rivien välistä.
"Pinnalliset syyt" oli ehkä huonosti ilmaistu. Oletan että ajattelet pelimieheyttä ja viettelytaitoja eivätkä ne mielestäni osu tässä maaliin. En usko panneeni koskaan oikeaa kunnon pelimiestä, mutta muutamaakin sellaisena itseään pitävää kyllä. He olivat niitä vähiten suosikkikokemuksiani. Jos on horjumaton usko siihen että nainen haluaa tulla hallituksi, ohjatuksi ja seinää vasten nostetuksi, ei ota herkästi vastaan suoriakaan merkkejä ettei niin olekaan.
Sosiaalisilla taidoilla on paljon tekemistä sen kanssa koenko seksisuhteen jonkun kanssa kokeilemisen arvoiseksi, mutta tämä on niitä asioita joissa rima on paljon matalammalla kuin parisuhdekumppania etsiessä. Seksisuhde ei edellytä toisesta pitämistä, toisen arvostamista tai kunnioittamista. Pinnallisuus sopii kuvioon siten, että vältän tarvittaessa toiseen tutustumista. Olen valmis ohittamaan mokia, kunhan niitä ei tule niin paljon etten pysty ylläpitämään edes jonkinlaista suspension of disbeliefiä.
Olen tietenkin perillä siitä että en vaikkapa sinun mittareillasi ole juuri minkään arvoinen. :) Sen arvaat pieleen, millä perusteella omanarvontuntoni ei kuitenkaan ole säpäleinä, mutta siinä olet oikeassa että (varsin kohtuulliset) luuloni itsestäni perustuvat siihen etten usko että arvosi olisivat objektiiviset tai edes kovin universaalit.
Mietin tässä millähän keinolla vakuuttaisin sulle että hoitoni ovat ihan oikeasti olleet keskimäärin taviksia. En keksi oikein mitään kun en viitsi heidän kuviaankaan tänne linkittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Tai sitten toisinpäin: yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä vielä kunnolla, joten se henkisen tason kiinnostus pitää kompensoida ulkonäöllä.
Jos näin olisi, niin pelimiehinä olisi niin komistuksia että "hengenjättiläisiä" Kumpias onkaan?
Kumpiakin. Ja lisäksi vielä kaikenmaailman elähtäneet miljonääriplayboyt yms. Pelimiehiäkin on aika moneen junaan eivätkä he kaikki myöskään kilpaile samoista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tavannut alle 25v ikisinkkua miestä. Mutta itseni lisäksi tiedän useammankin yli 30v ikisinkun naisen. Irtoseura ei kiinnosta ja vakituista ei löydä mitenkään.
Miesten markkinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tässä havainnoillistava kuva. Vasemmalla seurustelumarkkinat, oikealla seksimarkkinat. Koska tasokkaat miehet voivat hoidella lukuisia naisia, naisille on tarjolla kovempaa tasoa seksiin kuin seurusteluun.
Seurustelumarkkinat vs seksimarkkinat
Miksi vasemman kuvan alla on vuosiluku 1955 ja oikean alla 2015?
Miten määritellään tasokas mies? Onko tämä määritelmä aina sama riippumatta siitä, millaista miestä kukakin nainen pitää tasokkaana?
Kyllä se lähes aina kulminoituu vain pienin variaation tyyppiin: pitkä, tumma ja komea. Mieskomeus ei ole katsojan silmässä
Raamattunne okCupid ei oikein ole tässä asiassa kanssanne samaa mieltä. Esim 165cm miesten naisilta saatujen viestien määrä oli kuitenkin lähes 2/3 eniten viestejä saaneiden eli n. 185cm miesten viestimääristä. Selvästikin siis suurelle osalle naisista pituus ei ole kovinkaan tärkeä kriteeri. Samoin naiset lähettelivät kilpaa viestejä rumiksi arvioimilleen miehille. Tuskinpa tuo tummuuskaan on sen merkitsevämpi kriteeri, vaikka siitä en raamatustanne tilastotietoa löytänytkään.
Itseasiassa kyseinen raamattunne nimenomaan todistaa vahvasti sen puolesta että naisten kriteereissä on joko melko paljon varianssia tai sitten ne eivät ole kovin vahvat eli niistä ollaan useimmiten valmiita tinkimään.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".
Ymmärrän.
Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.
Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D
Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä.
Pelimies on kyllä tunnistettavissa.
Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.
Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?
Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.
Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Tässä se laatu punnitaan. Alfan ei tarvi olla kuin komea ja kelpaa eli laadukas. Itsekin kirjoitit pitkän listan mitä ja miten betat joutuu kompensoimaan sitä ettei ole pöksyjä kastavia komistuksia.
Tai sitten toisinpäin: yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä vielä kunnolla, joten se henkisen tason kiinnostus pitää kompensoida ulkonäöllä.
Tai sitten ihan vain niin, että koska yhden illan jutuissa ei voi tuntea ihmistä kovinkaan hyvin niin ainoa mielekäs kriteeri jonka perusteella sen hoitonsa voi valita on ulkonäkö.
Tämä nyt toki tulee "aidan väärältä puolelta" kun olen itse mies, mutta samat realiteetit ne on naisillakin vaikka ehkä valinnanvaraa hieman vähemmän (jos eivät tee itse aloitteita).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kylläpä taas vedettiin mutkat suoriksi. Mutta mietinpä tässä omaa elämääni.
Hupipanojen piti olla viihdyttävää seuraa yhden illan ja yön aikana ja siitäkin iso osa vällyjen välissä.
Kun taas aviomieheni on ollut minulle viihdyttävää seuraa lukuisin eri tavoin sekä fyysisesti että henkisesti kohta 18 vuoden ajan.
Hupipanolle riitti että se oli suunnilleen seksikäs sen yhden yön ajan, jolloin humalatila tuskin oli ainakaan terävöittänyt kummankaan harkintakykyä.
Aviomieheni on onnistunut olemaan silmissäni seksikäs sekä fyysisesti että ennen kaikkea henkisesti valtaosan näistä lähes 18 yhteisestä vuodesta.
En menisi tällä elämänkokemuksella väittämään, että minun elämänkumppanini häviäisi lainkaan sen enempää viihdyttävyydessä kuin seksikkyydessäkään yhdellekään menneisyyteni hupipanoista. Ihan täysin päinvastoin. Enkä todellakaan usko olevani tässä suhteessa mikään uniikki lumihiutale naisten joukossa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".
Ymmärrän.
Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.
Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D
Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.Niin. Eli miten sitten naisten tulisi tunnistaa ne pelimiehet, kun ne ovat juuri niitä ihania tavallisia miehiä eivätkä niitä, jotka pyörittelevät haaremeita? Tässähän se ristiriita taas tuleekin, kun kuka tahansa mies, josta kukaan nainen koskaan kiinnostuu, määritelläänkin pelimiesalfaksi, vaikka päälle päin sitä ei kukaan etukäteen nähnyt. Eli mitä tahansa nainen tekee, hän tekee aina väärin, kun kiinnostuu miehestä.
Pelimies on kyllä tunnistettavissa.
Ongelma on siinä että pelimiehen tunnistaa parhaiten niistä piirteistä joita naiset pitävät ihanina ja sytyttävinä. Mies on himokas mutta rento, ei jännittämistä tai epäröintiä. Kaikki on luontevaa ja helppoa, ilta on kuin elokuva. Asiat vain tapahtuvat.
Oliko sinulle yllätys että pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia? Millä kuvittelet että esim. minun tuntemani 200+ seksikumppanin miehet ovat kaataneet niin monta naista? Olemalla epämiellyttäviä urpoja jotka leuhkivat panokokemuksellaan?
Ei tietenkään. Pelimies on ammattimies joka tietää kuinka näytelmä käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään. Kun tunteet saavat vallan, nainen ei pysähdy ihmettelemään miksi kaikki tuntuu sujuvan liiankin sulavasti ja miksi mies vaikuttaa siltä että tämä on pelannut samat kuviot läpi ennenkin.
Naiset rakastavat manipulointia, silloin kun se tehdään taitavasti. Ja se ei olekaan helppo taito oppia.
Tai sitten voisi vain suhtautua naisiin ihmisinä eikä esineinä niin ei tarvitsisi näytellä eikä manipuloida ja flaksikin olisi parempi. Se ei tosin ilmeisesti ainakaan sinulle ole yhtään sen helpompi taito oppia.
Ymmärrän.
Kuten naiset aina pelimiehistä puhuttaessa, kuvittelet mielessäsi negatiivisen stereotypian pelimiehestä. Se voi olla uhoava panomies, kehuskeleva pikkutakkipelle, lipevä ällömies, tms.
Se mies ei ole pelimies, vaan wannabe-pelimies joka ei saa naisia. Älä kysy mistä tämän tiedän :D
Pelimies oli se "ihana tavallinen mies" jonka kanssa vain päädyitte harrastamaan seksiä, mutta mies ei ollut juuri nyt valmis suhteeseen.