Lue keskustelun säännöt.
Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan
14.04.2018 |
63 % naisista uskoo, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä helppoa, miehistä 42 % uskoo samaan.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Onko todella rima korkealla vai ovatko miehet vain niin helppoja että naisten ei tarvitse rimaa edes miettiä kun tarjolla on aina myös niitä top10 miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.Rima on seksikumppanille korkeampi ainoastaan jos huitaiset kokonaan sivuun ne minun arvoni ja mittarini, joilla itse seurani valitsen ja tulkitset tekemisiäni omasta viitekehyksestäsi sillä oletuksella, että tietenkin tiedät minua paremmin miksi teen mitä teen ja mikä minulle oikeasti on tärkeää. Minkä tietenkin saat vapaasti tehdä, mutta sitten minulle ei kyllä ole edes päälläni seisten mahdollista käydä sinun kanssasi minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Minulla on niitä hupipanoja mutta ei sitä elämänkumppania siitä syystä, että hupipanoja on helpompi löytää. Siitä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Minulle olennaisia asioita etualalla pitäen näyttää kovasti siltä, että hupipanorima on matala ja elämänkumppanirima korkea.
Ehkä niitten useiden hupipanojenkin vuoksi sinun on hankala löytää elämänkumppania:
1. Koska se rajaa monet miehet pois ( eivät tykkää naisista, jotka hupipanevat)
2. Koska saat hupipanna laadukkaitten alfaurosten kanssa ,ei tavismiehet oikein sytytä.
121212 kirjoitti:
Tässä havainnoillistava kuva. Vasemmalla seurustelumarkkinat, oikealla seksimarkkinat. Koska tasokkaat miehet voivat hoidella lukuisia naisia, naisille on tarjolla kovempaa tasoa seksiin kuin seurusteluun.
Seurustelumarkkinat vs seksimarkkinat
Miten yllättävää että lähteenä return of kings.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Myönnän olevani nirso naiseksi. En ota sellaista miestä jonka kanssa en usko voivani olla pysyvästi onnellinen. On täysin selvää, että suuri osa naisista suhtautuu asiaan eri tavalla, ja myönnän etten toki puhu heidän puolestaan. Useissa tapauksissa heidät erottaa minusta sukupolven, arvojen, koulutuksen ja luokkataustan synnyttämä kuilu, enkä väitä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai motiivejaan.
Urbaaniksi nuorehkoksi fiksuhkoksi naiseksi en kuitenkaan ole tässä asiassa epätavallinen millään lailla ja voin sanoa ihan suoraan, että mua vastaan ei todellakaan tule neljää aviomieskandidaattia jokaista hoidoksi sopivaa kohtaan.
Tarueläin-panomiehistä en muutenkaan tiedä mitään. En usko tavanneeni ikinä heistä yhtään muissa kuin ehkä täysin epäseksuaalisissa konteksteissa. Minun hoitoni ovat aina olleet melko taviksia, ja vaikka hartioista puhuttiinkin en ole edes valinnut heitä fyysisen viehättävyyden perusteella (vaikkakin kyllä muuten pinnallisista syistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.Rima on seksikumppanille korkeampi ainoastaan jos huitaiset kokonaan sivuun ne minun arvoni ja mittarini, joilla itse seurani valitsen ja tulkitset tekemisiäni omasta viitekehyksestäsi sillä oletuksella, että tietenkin tiedät minua paremmin miksi teen mitä teen ja mikä minulle oikeasti on tärkeää. Minkä tietenkin saat vapaasti tehdä, mutta sitten minulle ei kyllä ole edes päälläni seisten mahdollista käydä sinun kanssasi minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Minulla on niitä hupipanoja mutta ei sitä elämänkumppania siitä syystä, että hupipanoja on helpompi löytää. Siitä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Minulle olennaisia asioita etualalla pitäen näyttää kovasti siltä, että hupipanorima on matala ja elämänkumppanirima korkea.
Ehkä niitten useiden hupipanojenkin vuoksi sinun on hankala löytää elämänkumppania:
1. Koska se rajaa monet miehet pois ( eivät tykkää naisista, jotka hupipanevat)
2. Koska saat hupipanna laadukkaitten alfaurosten kanssa ,ei tavismiehet oikein sytytä.
Ehkä. En kuitenkaan ole kokenut oikein mitään mikä vahvistaisi kumpaakaan hypoteesia tai edes sopisi niihin kovin hyvin. En ole koskaan oikein lämmennyt miehille joita kaltaiseni löyhämoraaliset naiset joko inhottaa tai pelottaa, he eivät ole kuuluneet kohderyhmääni missään vaiheessa. Vastaani on tullut muutamia miehiä joille hyvin ilmeisesti olisin kelvannut siitä huolimatta että käytökseni suututti. En väitä ymmärtäväni mitä ne laadukkaat alfaurokset on, koska mulle tulee noista sanoista aivan eri mielleyhtymät kuin ne tavikset joita olen elämäni varrella pannut. Uskon ja hyväksyn että he olisivat sinusta määritelmällisesti alfoja, kun ovat kerta irtoseksiä päässeet harrastamaan. Mutta en muuta tässä omaa maailmankuvaani kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.Rima on seksikumppanille korkeampi ainoastaan jos huitaiset kokonaan sivuun ne minun arvoni ja mittarini, joilla itse seurani valitsen ja tulkitset tekemisiäni omasta viitekehyksestäsi sillä oletuksella, että tietenkin tiedät minua paremmin miksi teen mitä teen ja mikä minulle oikeasti on tärkeää. Minkä tietenkin saat vapaasti tehdä, mutta sitten minulle ei kyllä ole edes päälläni seisten mahdollista käydä sinun kanssasi minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Minulla on niitä hupipanoja mutta ei sitä elämänkumppania siitä syystä, että hupipanoja on helpompi löytää. Siitä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Minulle olennaisia asioita etualalla pitäen näyttää kovasti siltä, että hupipanorima on matala ja elämänkumppanirima korkea.
Väärä johtopäätös.
Katsot asiaa vain omasta näkökulmastasi. Katsos, miehen rima seksikumppanille on alhaisempi kuin elämänkumppanille. Komeat ja suositut miehetkin usein hoitelevat tavallisen näköisiä tai peräti epäedustavia naisia himojensa tyydyttämiseksi.
Tästä johtuu se että seiskan nainen voi edellyttää panoiltaan ysin ulkonäköä ja viihdyttävyyttä, ja löytää sellaisia, kun taas itselle sopivaa kasin parisuhdemiestä ei helposti löydykään.
Tietenkin katson asiaa vain omasta näkökulmastani, kun koko panokseni tähän keskusteluun on avata sitä teille. Ymmärrän hyvin että minäkään en ole hupipanojeni mielestä vaimomateriaalia tai muuten vaan kiinnostava. Tämä on jopa yksi piirre jonka perusteella he valikoituvat hoidoiksi, sellaisesta tulee paha mieli jos näyttää heti aluksi että toisella on eri toiveet suhteen kehitykselle.
Sitä en ymmärrä, miten tämän pitäisi osoittaa vääräksi se havaintoni, että minulle elämänkumppaniksi kelpaavia miehiä on 1-2 kertaluokkaa vähemmän kuin hoidoiksi kelpaavia. Oletatko esimerkiksi, että voin arvioida miehen haluttavuutta ainoastaan jos mieskin suostuisi naimaan minua ja havainnoissani on siten vinouma? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Myönnän olevani nirso naiseksi. En ota sellaista miestä jonka kanssa en usko voivani olla pysyvästi onnellinen. On täysin selvää, että suuri osa naisista suhtautuu asiaan eri tavalla, ja myönnän etten toki puhu heidän puolestaan. Useissa tapauksissa heidät erottaa minusta sukupolven, arvojen, koulutuksen ja luokkataustan synnyttämä kuilu, enkä väitä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai motiivejaan.
Urbaaniksi nuorehkoksi fiksuhkoksi naiseksi en kuitenkaan ole tässä asiassa epätavallinen millään lailla ja voin sanoa ihan suoraan, että mua vastaan ei todellakaan tule neljää aviomieskandidaattia jokaista hoidoksi sopivaa kohtaan.
Tarueläin-panomiehistä en muutenkaan tiedä mitään. En usko tavanneeni ikinä heistä yhtään muissa kuin ehkä täysin epäseksuaalisissa konteksteissa. Minun hoitoni ovat aina olleet melko taviksia, ja vaikka hartioista puhuttiinkin en ole edes valinnut heitä fyysisen viehättävyyden perusteella (vaikkakin kyllä muuten pinnallisista syistä).
Ja mitähän ne "muut pinnalliset syyt" mahtavat olla?
Käyttämäsi kuvaus "melko taviksia" kertoo paljon. Kun tiedämme että naisten silmissä n. 80% miehistä on keskivertoa rumempia ja alle 1% komistuksia, voimme päätellä että todennäköisimmin "melko tavis" = top 5-10% mies. Koska rivien välistä luettuna arvioit oman tasosi korkeaksi (tosin väärillä meriiteillä, akateemisuus jne), tuskin poikkeat tästä ainakaan vähemmän nirsoon suuntaan.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.
Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.
Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.
Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.
Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.
Huoh. Sanoin että itsevarmuus on plussaa ja että viettelytaidot nimenomaan EIVÄT vetoa. Itsevarmuutta ei minusta muuten ole mikään "pakko pokata mimmejä" -tyyli, jossa haetaan ihailua muilta miehiltä ja itsetunto kohoaa mitä kovemmalta naistenkaatajalta muiden miesten silmissä vaikuttaa. Oikeaa itsevarmuutta on se, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä, vaikka sillä ei keräisikään pisteitä wannabe-pelimiesten kultapossukerhossa. Minut vietellään olemalla oma itsensä, ei luottamalla joihinkin päälleliimattuihin viettelytaitoihin, joiden tarkoituksena on saada "naiset avaamaan jalkansa".
Eli jos mies minut haluaa, ei kannata irtosuhteilla, siitä ei kerää mitään sellaista mitä pitäisin suuressa arvossa. Ja päinvastoin, silloin vaan tekee itsensä mieheksi jota en halua. En tietenkään voi tietää varmuudella puhuuko mies totta seksikokemuksistaan, mutta uskoisin että se kyllä tutustuttaessa tulee monella eri tavalla ilmi toisen käytöksestä.
Miten sinä muuten ajattelit varmistaa sen, että se sinun unelmiesi nainen ei valehtele sinulle edellisistä seksikokemuksistaan? Entä odotatko sinä naiselta rehellisyyttä tässä asiassa, vaikka itse aiot mitä ilmeisimmin valehdella hänelle omista kokemuksistasi ja arvomaailmastasikin? Arvostatko sä rehellisyyttä ja luotettavuutta parisuhteessa ollenkaan? Vai onko nekin sellaisia juttuja, joihin vain naisilla on mielestäsi velvollisuus?
Tietenkin olen rehellinen, jos asiasta kysytään.
Minähän muuten olin 25-vuotiaaksi asti kuten sinä. Romanttinen ja kiltti mies. Halusin vain parisuhteen, en hakenut irtosuhteita saati panosuhteita.
Osaatko arvata kuinka moni nainen kiinnostui suhteesta kanssani? Tai ylipäätään mistään romanttis-seksuaalisesta?
Ei yksikään.
Ihan yhtä lailla ne kiltit ja ujot tytöt syttyivät menevämmistä, määrätietoisesti kohti seksiä pyrkivistä itsevarmoista miehistä jotka kokemuksensa turvin "saivat heidät rentoutumaan".
Nyt tilanne on monin verroin parempi. Hankkiuduin poikuudesta eroon maksullisella ja onnistuin lopulta saamaan irtosuhteita ja jopa FWB-suhteen. Ne olivat fiksuja päätöksiä, olin 25-vuotiaaksi asti todella hölmö.
ps. kerrohan minulle neitsytnainen, jos sinun pitäisi valita, kumman haluaisit "vievän" seksissä? Miehen vai naisen?
Jos sinä kerran olet rehellinen irtopaneskeluhistoriastasi, niin miksi oletit että mies jollaista minä etsin ei olisi?
En usko että sinä olet koskaan ollut minun kaltaiseni. Sinähän heitit pelkän tunteettoman paneskelun takia arvomaailmasi roskikseen, et ole vieläkään saanut kaipaamaasi parisuhdetta, mutta silti nyt sielusi irtoseksin himossasi myyneenä pidät tilannettasi kuitenkin parempana. Miten noin täydellinen takinkääntö onnistuu ihmiseltä, joka ei arvosta eikä halua irtosuhteita?
En ole enää neitsyt, sillä olen ollut vakavassa parisuhteessa. Olimme molemmat kokemattomia ja opimme toinen toisiltamme. Kumpikaan ei vienyt toista. En ole koskaan harrastanut sellaista seksiä jossa toinen vie. En tiedä mitä se tarkoittaa. Minusta seksi oli aivan ihanaa ja mahtavaa kun kumpikin oli siinä tasavertaisena mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Myönnän olevani nirso naiseksi. En ota sellaista miestä jonka kanssa en usko voivani olla pysyvästi onnellinen. On täysin selvää, että suuri osa naisista suhtautuu asiaan eri tavalla, ja myönnän etten toki puhu heidän puolestaan. Useissa tapauksissa heidät erottaa minusta sukupolven, arvojen, koulutuksen ja luokkataustan synnyttämä kuilu, enkä väitä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai motiivejaan.
Urbaaniksi nuorehkoksi fiksuhkoksi naiseksi en kuitenkaan ole tässä asiassa epätavallinen millään lailla ja voin sanoa ihan suoraan, että mua vastaan ei todellakaan tule neljää aviomieskandidaattia jokaista hoidoksi sopivaa kohtaan.
Tarueläin-panomiehistä en muutenkaan tiedä mitään. En usko tavanneeni ikinä heistä yhtään muissa kuin ehkä täysin epäseksuaalisissa konteksteissa. Minun hoitoni ovat aina olleet melko taviksia, ja vaikka hartioista puhuttiinkin en ole edes valinnut heitä fyysisen viehättävyyden perusteella (vaikkakin kyllä muuten pinnallisista syistä).
Ja mitähän ne "muut pinnalliset syyt" mahtavat olla?
Käyttämäsi kuvaus "melko taviksia" kertoo paljon. Kun tiedämme että naisten silmissä n. 80% miehistä on keskivertoa rumempia ja alle 1% komistuksia, voimme päätellä että todennäköisimmin "melko tavis" = top 5-10% mies. Koska rivien välistä luettuna arvioit oman tasosi korkeaksi (tosin väärillä meriiteillä, akateemisuus jne), tuskin poikkeat tästä ainakaan vähemmän nirsoon suuntaan.
"Kun tiedämme...." viitannee taas siihen miljoonaan kertaan esille otettuun okCupid-graafiin, eikö niin?
Unohdit kuitenkin että samassa blogipostissa oli toinenkin graafi, joka kuvasi naisten miehille lähettämiä viestejä suhteessa miesten ulkonäköön. Kannaltasi kiusallinen totuus joka tuosta jälkimmäisestä graafista paljastui on että vaikka naiset arvioivatkin suurimman osan miehistä asteikon alapäähän niin viestijakauman perusteella naisten ulkonäköpreferenssi oli kuitenkin heikompi kuin miehillä. Eli molemmat graafit huomioon ottaen se tavis on kuitenkin todennäköisemmin asteikon alkupäähän arvioitu "mediaanimies" eikä suinkaan puoliväliin arvioitu ylimmän desiilin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
En ole kuullut miehestä, joka saisi seksiä, mutta ei parisuhdetta. Sen sijaan tunnen itseni lisäksi paljon miehiä, jotka ovat olleet parisuhteessa, mutta eivät ole saaneet pelkkää seksiä.
Itse ainakin olen päässyt parisuhteeseen aivan riittävästi eli neljä kertaa elämässäni (olen 35-vuotias), mutta irtoseksiä en ole saanut koskaan. Käsitykseni on, että parisuhdemaailmassa (miltei) jokaiselle on joku, mutta irtoseksihommissa potentiaalisesti naisen sytyttäviä miehiä on ehkä noin neljäsosa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
Siis mitä nainen ei tajunnut on että sehän puhui panomiehestä. Sen panomiehen on helppo teeskennellä yhden yön ajan kunnollista. Siihen pystyy kuka vaan.
Juju onkin siinä että millä se luotettava ja kunnollinen mies teeskentelee panomiestä (sulavaa ja sytyttävää, ei mitää uhoavaa urpoa) sen ajan että saa naisen petiin. Se o aivan v-tusti haastavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaillaan täällä saman katon alla on mies, joka saisi halutessaan uskollisen, rakastavan, välittävän puolison, mutta ei kuulemma ole halukas sitoutumaan. Minä olen nyt aikani sitä sitoutumista odottanut ja valmistaudun lähtemään tästä suhteesta pois. Ehkä hän löytää paremman. Monenlaista kremppaahan hänellä on diabeteksesta masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen, jonka takia on joutunut ennen aikojaan eläkkeelle. Impotentti, ei pysty yhdyntään vaan saa vain kun jaksaa kädellä runkata kovaa ja kauan. Kädet tärisevät eräästä sairaudesta johtuen niin, että kahviloissa ei pysty itse kantamaan kuppiaan pöytään vaan pitää pyytää työntekijää avuksi, jos yksin on liikkeellä. Pakko-oireita, vääntelee koko ajan raajaansa. Ylipainoinen.
Mutta kai suomalainen 50+ mies on sellainen jumala maailman naisille, ettei kannata sitoutua tavalliseen saman ikäiseen naiseen.
121212 kirjoitti:
Tässä havainnoillistava kuva. Vasemmalla seurustelumarkkinat, oikealla seksimarkkinat. Koska tasokkaat miehet voivat hoidella lukuisia naisia, naisille on tarjolla kovempaa tasoa seksiin kuin seurusteluun.
Seurustelumarkkinat vs seksimarkkinat
Miksi vasemman kuvan alla on vuosiluku 1955 ja oikean alla 2015?
Miten määritellään tasokas mies? Onko tämä määritelmä aina sama riippumatta siitä, millaista miestä kukakin nainen pitää tasokkaana?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.En ole kuullut miehestä, joka saisi seksiä, mutta ei parisuhdetta. Sen sijaan tunnen itseni lisäksi paljon miehiä, jotka ovat olleet parisuhteessa, mutta eivät ole saaneet pelkkää seksiä.
Itse ainakin olen päässyt parisuhteeseen aivan riittävästi eli neljä kertaa elämässäni (olen 35-vuotias), mutta irtoseksiä en ole saanut koskaan. Käsitykseni on, että parisuhdemaailmassa (miltei) jokaiselle on joku, mutta irtoseksihommissa potentiaalisesti naisen sytyttäviä miehiä on ehkä noin neljäsosa.
Jatkan vielä viestiäni siltä osin, että tilanne on aivan ymmärrettävä. Seksiin valitaan mies seksikkyyden perusteella, parisuhteeseen parisuhdekelpoisuuden perusteella. Seksikkyys on viime kädessä aika simppeli juttu: pitkälti maskuliininen ulkonäkö ja käytös. Parisuhdekelpoisuus taas muodostuu lukuisista asioista, joista osa on vaikeasti järjellä eriteltävissä, joten silloin yksi ominaisuus ei korostu samalla tavalla, vaikka seksikkyys jossain määrin tärkeä onkin.
Joku mainitsi, että parisuhteessa olevat miehet eivät yleensä olisi naisen mielestä kaikista seksikkäimpiä tai kiihottavimpia kumppaneita naisen seksihistoriassa. Eivät varmasti olekaan, mutta kuitenkin kokonaisuutena parhaita, mitä saatavilla oli. Ehkä joku niistä panohistorian komistuksista olisi ollut muutenkin parempi mies, mutta suhteeseen asti ei päästy, joten se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaillaan täällä saman katon alla on mies, joka saisi halutessaan uskollisen, rakastavan, välittävän puolison, mutta ei kuulemma ole halukas sitoutumaan. Minä olen nyt aikani sitä sitoutumista odottanut ja valmistaudun lähtemään tästä suhteesta pois. Ehkä hän löytää paremman. Monenlaista kremppaahan hänellä on diabeteksesta masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen, jonka takia on joutunut ennen aikojaan eläkkeelle. Impotentti, ei pysty yhdyntään vaan saa vain kun jaksaa kädellä runkata kovaa ja kauan. Kädet tärisevät eräästä sairaudesta johtuen niin, että kahviloissa ei pysty itse kantamaan kuppiaan pöytään vaan pitää pyytää työntekijää avuksi, jos yksin on liikkeellä. Pakko-oireita, vääntelee koko ajan raajaansa. Ylipainoinen.
Mutta kai suomalainen 50+ mies on sellainen jumala maailman naisille, ettei kannata sitoutua tavalliseen saman ikäiseen naiseen.
Katsos, tasoteoria on täällä taas. Jälleen kykenimme määrittelemään vinon pinon parametreja, joista miehen markkina-arvo koostuu
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
Vai vielä kuninkuuslajeja. Sinun ongelmasi on se että suhtaudut naisiin esineinä joita oikealla tavalla manipuloimalla saa pillua. Tuolla tavalla ajatellen hommasta toki tulee vaikeaa koska silloin sinä ihan itse teet siitä epäaidon ja -rehellisen näytelmän ja saanti riippuu täysin siitä onnistutko huijaamaan naista vai et. Surullisinta kannaltasi tuossa on se, että noista lähtökohdista tuskin tulet koskaan saamaan sen kummemmin hyvää seksiä kuin merkityksellistä parisuhdettakaan - molempiin kun tarvitaan sekä rehellisyyttä että itsetuntemusta ja -luottamusta jotka sinulta tyystin puuttuvat.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Kai sinä nyt ymmärrät, että yhden illan ja yön voi kuka tahansa teeskennellä olevansa millainen tahansa? Yhdenyönsuhteen kanssa ei keskustella syvällisiä eikä tyypistä opi tuntemaan mitään. Parisuhteessa vuosikin on lyhyt aika oppia toinen, lisäksi ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. Huumorintajulla ja sen laadulla, arvoilla, tulevaisuuden suunnitelmilla, alkoholin käytöllä, haluaako lapsia vai ei, pitkävihaisuudella tai millään ei ole merkitystä muutaman tunnin tapaamisessa, mutta vuosikymmenien suhteessa on.
Et voi olla noin yksinkertainen mitä esität.
Ei. Naisena projisoit oman tilanteesi miehiin. Koska sinulle naisena on helppoa saada yhden yön seuraa, oletat miesten olevan samassa tilanteessa.
Todellisuudessa, ellet ole ulkonäöltäsi huippuluokkaa tai muuten vain todella onnekas, se on kaukana helposta. Useimmissa tapauksissa se edellyttää rohkeutta tehdä aloite seksuaalisella tavalla (#MeToo-vaara) ja täydellistä onnistumista viettelyssä. Pitää osata viedä, on edettävä oikealla tavalla ja nopeudella, pitää olla sopivan itsevarma/määrätietoinen mutta ei liian röyhkeä, täytyy osoittaa kiinnostusta mutta näyttämättä epätoivoiselta tai liian takertuvalta, mahdolisesti pitää hoidella naisen tyttökaverit pois tieltä ja estää kilpakosijan pääsy jaolle.
Vähäisinkin moka latistaa helposti naisen fiilikset, seksiä kun on saatavilla helposti joten random miehelle on varaa antaa pakit.
Tavismiehen, tai keskivertoa rumemman miehen, näkökulmasta baaripokaaminen on kuin näytelmä joka miehen on käsikirjoitettava, ohjattava ja näyteltävä jotta nainen saa täydellisen kokemuksen. Naiselle asiat vain tapahtuvat, miehen on laitettava ne tapahtumaan.
Se on kaukana helposta. Irtoseksin ja panosuhteiden saaminen ovat kuninkuuslajeja. Niihin verrattuna parisuhteen saaminen, ainakin 28-35v nurkilla, on paljon helpompaa.
En enää tiedä, pitäisikö noille sun jutuille itkeä vai nauraa. Myötähäpeää niitä lukiessa kyllä tunnen.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ne tuntuu jo ajatuksena epämiellyttäviltä. Jos joku olisi kertomasi tavalla yrittänyt iskeä minua, niin olisin poistunut paikalta hyvin pian. Ja jos olisin tutustunut johonkin kiinnostavaan mieheen, niin kiinnostus olisi loppunut alkuunsa, jos mies olisi höpissyt jotain panosuhteiden "kuninkuuslajista".
Tässä havainnoillistava kuva. Vasemmalla seurustelumarkkinat, oikealla seksimarkkinat. Koska tasokkaat miehet voivat hoidella lukuisia naisia, naisille on tarjolla kovempaa tasoa seksiin kuin seurusteluun.
Seurustelumarkkinat vs seksimarkkinat