Lue keskustelun säännöt.
Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan
14.04.2018 |
63 % naisista uskoo, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä helppoa, miehistä 42 % uskoo samaan.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Nämä on näitä naisvaltaisten palstojen höpöhöpöjä, kun naiset yrittävät porukalla kiillottaa sädekehäänsä valehtelemalla suut ja silmät täyteen, välillä toki "miehenä" kirjoittaen.
"Sä voit puhuu mitä vaan, mut teot ne lasketaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Nostan hattua! Itse en ole kynnyksen yli päässyt kuin nuorena yhteen parisuhteeseen.
Onko mitään vinkkejä antaa? Itselläni maisterin tutkinto on, omistan n. 10 hengen asiantuntijafirman, harrastan liikuntaa ja kulttuuria ja muutenkin olen mielestäni ihan kiva perusheppu. Mutta valitettavasti vartaloni muoto on lyhyt ja hintelä, joten lukuisia kertoja olen kuullut, miten mahtava tyyppi olen, mutta seksuaalisesti en sytytä.
Millaisia naisia sä yrität? Vaikea uskoa että noilla statseilla olisi kauhean vaikeaa löytää halukasta kumppania.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.
Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.
Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.
Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.
Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.
Huoh. Sanoin että itsevarmuus on plussaa ja että viettelytaidot nimenomaan EIVÄT vetoa. Itsevarmuutta ei minusta muuten ole mikään "pakko pokata mimmejä" -tyyli, jossa haetaan ihailua muilta miehiltä ja itsetunto kohoaa mitä kovemmalta naistenkaatajalta muiden miesten silmissä vaikuttaa. Oikeaa itsevarmuutta on se, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä, vaikka sillä ei keräisikään pisteitä wannabe-pelimiesten kultapossukerhossa. Minut vietellään olemalla oma itsensä, ei luottamalla joihinkin päälleliimattuihin viettelytaitoihin, joiden tarkoituksena on saada "naiset avaamaan jalkansa".
Eli jos mies minut haluaa, ei kannata irtosuhteilla, siitä ei kerää mitään sellaista mitä pitäisin suuressa arvossa. Ja päinvastoin, silloin vaan tekee itsensä mieheksi jota en halua. En tietenkään voi tietää varmuudella puhuuko mies totta seksikokemuksistaan, mutta uskoisin että se kyllä tutustuttaessa tulee monella eri tavalla ilmi toisen käytöksestä.
Miten sinä muuten ajattelit varmistaa sen, että se sinun unelmiesi nainen ei valehtele sinulle edellisistä seksikokemuksistaan? Entä odotatko sinä naiselta rehellisyyttä tässä asiassa, vaikka itse aiot mitä ilmeisimmin valehdella hänelle omista kokemuksistasi ja arvomaailmastasikin? Arvostatko sä rehellisyyttä ja luotettavuutta parisuhteessa ollenkaan? Vai onko nekin sellaisia juttuja, joihin vain naisilla on mielestäsi velvollisuus?
Tietenkin olen rehellinen, jos asiasta kysytään.
Minähän muuten olin 25-vuotiaaksi asti kuten sinä. Romanttinen ja kiltti mies. Halusin vain parisuhteen, en hakenut irtosuhteita saati panosuhteita.
Osaatko arvata kuinka moni nainen kiinnostui suhteesta kanssani? Tai ylipäätään mistään romanttis-seksuaalisesta?
Ei yksikään.
Ihan yhtä lailla ne kiltit ja ujot tytöt syttyivät menevämmistä, määrätietoisesti kohti seksiä pyrkivistä itsevarmoista miehistä jotka kokemuksensa turvin "saivat heidät rentoutumaan".
Nyt tilanne on monin verroin parempi. Hankkiuduin poikuudesta eroon maksullisella ja onnistuin lopulta saamaan irtosuhteita ja jopa FWB-suhteen. Ne olivat fiksuja päätöksiä, olin 25-vuotiaaksi asti todella hölmö.
ps. kerrohan minulle neitsytnainen, jos sinun pitäisi valita, kumman haluaisit "vievän" seksissä? Miehen vai naisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Äläpäs nyt vääristele muiden kirjoituksia, tuossa sanottiin että se leveäharteinen hulttiokin kelpaa, eikä suinkaan että sellainen vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Äläpäs nyt vääristele muiden kirjoituksia, tuossa sanottiin että se leveäharteinen hulttiokin kelpaa, eikä suinkaan että sellainen vaaditaan.
Avainkysymys onkin, että kelpaako kapeaharteinen hulttio?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Ei minusta. Jos siinä hupipanossa ei ole mitään vikaa ja elämänkumppania kaipaa, niin tietenkin sen hupipanon haluaa sitten elämänkumppaniksi. Totaalisen kauhea ihminenkin voi olla miellyttävää seuraa riittävän pinnallisesti ja riittävän lyhyellä aikajänteellä. Harvoin se huuma kestää täydellisesti toisilleen sopivillakaan pareilla, ei maratoneja vaan kannata yrittää sprintata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v. miehillä etu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etu siirtyy miehille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.
Etu myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.
Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.
40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.
https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…
"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."
Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.
Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä. Eli etu on miehillä.
40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.
Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.
Miesten ansa on tämän kaltainen ajattelu. Kuvitellaan, että nelikymppisenä tuosta vain otetaan nuori nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Pelkät taloudelliset resurssit eivät enää riitä naisen saamiseen. Suomessa on kaikesta hyvät tilastot. Jos mies ei 40-vuotiaana ole isä, näkymät ovat todella heikot. Omassa tuttavapiirissä on 3 nelikymppistä miestä, jotka pyörivät Tinderissä ja muissa sovelluksissa etsien äitiä lapsilleen. Kaikki ovat korkeakoulutettuja Ja töissä IT-alalla. Ei tunnu löytyvän.
Sano niille miehille rehellisesti, että suuremmasta tarjonnasta huolimatta, suomalaiset naiset eivät ole kovin laadukkaita miehiin verrattuna.
Anna heille hyvä vinkki, että jos haluavat oikean naisellisen, kauniin ja nuoren naisen, suntaavat katseensa Filippiineille. Siellä on satoja tuhansia hyviä naisia ja paljon parempaa vaimomatskua kuin suomalaiset loppuunajetut luuskat.
Suomalaiset miehet ja naiset ovat kasvaneet samassa kulttuurissa, mikä tarkoittaa sitä, että aika samalla tasolla ollaan. Suomessa monet miehet kuitenkin kasvatetaan liian vanhanaikaiseen miehen malliin, minkä vuoksi he syrjäytyvät. Täällä Espoon keskiluokkaisissa ympyröissä pojilla menee ihan hyvin. Pelkällä peruskoululle ja viiden sanan sanavarastolla ei enää pärjää moderneissa yhteiskunnissa. Bottom 10% miehillä ainoa ratkaisu on köyhien maiden vanhanaikaisesta kulttuureista tulevat naiset. Voihan sen asian tietysti noinkin kääntää kuin kirjoitit, mutta kyllähän jengi noille pareille ainakin sisimmässään naureskelee.
Ei se ole kasvatuksesta kiinni, vaan ihan oman järjenkäytön sanelemaa. Miten jokaiselle persettään levittänyt voisikaan olla luotettava kumppani ja hyvä äiti lapsille? Ei mitenkään.
Jonkinasteisesta tunnevammasta tai mielenterveysongelmastahan silloin on kyse, kun nainen on monien miesten pantavana nuoren elämänsä aikana. Seksuaalisuuttaan kun voi tiedostaa muutenkin kuin olemalla jakorasia.
Miksi sitä kutsutaan syrjäytymiseksi miesten kohdalla, jos ei halua mennä massan mukana ja nussia puolta maailmaa, kun taas vastaavaa naista pidetään itsenäisenä ja kumppanin löytymättömyys on joko miehen vika tai jotenkin hyvä ja positiivinen asia.
Itse olen harrastanut seksiä vain parisuhteissa. Ei ole koskaan ollut mitään yhden illan juttuja. Enkä usko, että kukaan ystävistänikään ihailee holtitonta seksikäyttäytymistään. Enkä ole varmasti se uniikki lumihiutale. Voihan sitä omaa saamattomuuttaan noinkin selitellä. Koska kaltaiseni naiset eivät huoli teitä bottom 10% -miehiä, te kutsutte meitä hu...riksi. Ok.
Veikkaan, että sinuun ja ystäviisi kohdistuva nimittely on vain vastakaikua nytkin käyttämällesi epäkunnioittavalle tavalle puhutella miehiä.
Ottaen huomioon, että naisia tässä on nyt puhuteltu niinkin kunnioittavasti kuin loppuunajetut luuskat, jokaiselle persettään levittäneet, äideiksi kelvottomat ja tunnevammaiset mielenterveysongelmaiset jakorasiat, niin kuinkahan kunnioittavaa kielenkäyttöä miehisty on tällaisen jälkeen kohtuullista pyytää? Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Nostan hattua! Itse en ole kynnyksen yli päässyt kuin nuorena yhteen parisuhteeseen.
Onko mitään vinkkejä antaa? Itselläni maisterin tutkinto on, omistan n. 10 hengen asiantuntijafirman, harrastan liikuntaa ja kulttuuria ja muutenkin olen mielestäni ihan kiva perusheppu. Mutta valitettavasti vartaloni muoto on lyhyt ja hintelä, joten lukuisia kertoja olen kuullut, miten mahtava tyyppi olen, mutta seksuaalisesti en sytytä.
Tuon olen kuullut itse kanssa, pari kertaa. Olen 185cm, mutta kun naamavärkki on mitä on, niin eipä auta. Ei myöskään auta että mulla n.20kg liikaa.
Muutama suhdeviritelmä takana, mutta eipä mun seuraan tunkua ole
Itse olen seuraillut jo toistakymmentä vuotta paria kaveria jotka järjestään päätyvät ns. friendzonelle sellaisten naisten kanssa joista ovat itse kiiinnostuneita. Yhdistävä tekijä näillä on että kumpikin tuntuu tiedostamattaan vaimentavan maskuliinisuutensa minimiin kulloisenkin ihastuksensa kanssa keskustellessaan. Minusta ei ole kovinkaan yllättävää että seksuaalista jännitettä ei synny jos käyttäytyy täysin sukupuolettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Äläpäs nyt vääristele muiden kirjoituksia, tuossa sanottiin että se leveäharteinen hulttiokin kelpaa, eikä suinkaan että sellainen vaaditaan.
Avainkysymys onkin, että kelpaako kapeaharteinen hulttio?
Kelpaa.
t: kapeaharteinen hulttio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.
Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.
Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.
Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.
Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.
Huoh. Sanoin että itsevarmuus on plussaa ja että viettelytaidot nimenomaan EIVÄT vetoa. Itsevarmuutta ei minusta muuten ole mikään "pakko pokata mimmejä" -tyyli, jossa haetaan ihailua muilta miehiltä ja itsetunto kohoaa mitä kovemmalta naistenkaatajalta muiden miesten silmissä vaikuttaa. Oikeaa itsevarmuutta on se, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä, vaikka sillä ei keräisikään pisteitä wannabe-pelimiesten kultapossukerhossa. Minut vietellään olemalla oma itsensä, ei luottamalla joihinkin päälleliimattuihin viettelytaitoihin, joiden tarkoituksena on saada "naiset avaamaan jalkansa".
Eli jos mies minut haluaa, ei kannata irtosuhteilla, siitä ei kerää mitään sellaista mitä pitäisin suuressa arvossa. Ja päinvastoin, silloin vaan tekee itsensä mieheksi jota en halua. En tietenkään voi tietää varmuudella puhuuko mies totta seksikokemuksistaan, mutta uskoisin että se kyllä tutustuttaessa tulee monella eri tavalla ilmi toisen käytöksestä.
Miten sinä muuten ajattelit varmistaa sen, että se sinun unelmiesi nainen ei valehtele sinulle edellisistä seksikokemuksistaan? Entä odotatko sinä naiselta rehellisyyttä tässä asiassa, vaikka itse aiot mitä ilmeisimmin valehdella hänelle omista kokemuksistasi ja arvomaailmastasikin? Arvostatko sä rehellisyyttä ja luotettavuutta parisuhteessa ollenkaan? Vai onko nekin sellaisia juttuja, joihin vain naisilla on mielestäsi velvollisuus?
Tietenkin olen rehellinen, jos asiasta kysytään.
Minähän muuten olin 25-vuotiaaksi asti kuten sinä. Romanttinen ja kiltti mies. Halusin vain parisuhteen, en hakenut irtosuhteita saati panosuhteita.
Osaatko arvata kuinka moni nainen kiinnostui suhteesta kanssani? Tai ylipäätään mistään romanttis-seksuaalisesta?
Ei yksikään.
Ihan yhtä lailla ne kiltit ja ujot tytöt syttyivät menevämmistä, määrätietoisesti kohti seksiä pyrkivistä itsevarmoista miehistä jotka kokemuksensa turvin "saivat heidät rentoutumaan".
Nyt tilanne on monin verroin parempi. Hankkiuduin poikuudesta eroon maksullisella ja onnistuin lopulta saamaan irtosuhteita ja jopa FWB-suhteen. Ne olivat fiksuja päätöksiä, olin 25-vuotiaaksi asti todella hölmö.
ps. kerrohan minulle neitsytnainen, jos sinun pitäisi valita, kumman haluaisit "vievän" seksissä? Miehen vai naisen?
Olin mieheni tavatessani neitsyt, ja tunnen monia muitakin, jotka ovat pitäneet tärkeänä odottaa sitä oikeaa.
En koskaan olisi huolinut miestä, jolla olisi ollut irtosuhteita tai jopa prostituutiota taustalla. Ja tiedän, ettei kukaan muukaan tuntemani kaltaiseni nainen olisi huolinut. Mieheni oli neitsyt kun tapasimme. Arvostin sitä. Kumpikaan ei vienyt, vaan opettelemme yhdessä. Olisi ollut todella ällöttävää, jos mies olisi jotain pornoa katsonut ja luullut, että miehen pitää olla itsevarma ja viedä. Yäk.
Keskity sinä kertomaan, mitä sinä miehenä haluat, äläkä yritä naisten puolesta väittää, mitä me haluamme.
Mutta yleisesti niin, että kokeneet naiset haluavat kokeneen miehen, kokemattomat kokemattoman. Eikä kukaan halua miestä, jonka mielestä moraali on eri miehelle ja naiselle. Se on aivan ehdoton ei joka ikiselle suomalaiselle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Fantasiakirjallisuudessa kyllä.. En kyllä ymmärrä motiiviasi valehteluun? Paitsi jos olet nainen, niin saada naiset näyttämään "paremmalta"
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.
Rima on seksikumppanille korkeampi ainoastaan jos huitaiset kokonaan sivuun ne minun arvoni ja mittarini, joilla itse seurani valitsen ja tulkitset tekemisiäni omasta viitekehyksestäsi sillä oletuksella, että tietenkin tiedät minua paremmin miksi teen mitä teen ja mikä minulle oikeasti on tärkeää. Minkä tietenkin saat vapaasti tehdä, mutta sitten minulle ei kyllä ole edes päälläni seisten mahdollista käydä sinun kanssasi minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Minulla on niitä hupipanoja mutta ei sitä elämänkumppania siitä syystä, että hupipanoja on helpompi löytää. Siitä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Minulle olennaisia asioita etualalla pitäen näyttää kovasti siltä, että hupipanorima on matala ja elämänkumppanirima korkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli keskimäärin naisella elämänkumppani ei ole niin viihdyttävä ja seksikäs kuin aiemmat hupipanot?
Ikävä uutinen parisuhteessa oleville miehille. Toki ei mikään uusi havainto tämä.
Uliakatemian ihan perusteesejä. Jo ensimmäisen kurssin aiheena.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Eli rima on seksiseuralle huomattavasti korkeampi.
Tämän todistaa sekin että n. 80% miehistä saa parisuhteen, kun taas seksimarkkinoilla menestyy halutessaan pieni vähemmistö miehistä.
Tai se että naisen kysyntä seksiin on kovempi kuin parisuhteeseen, mikä mahdollistaa suuremman nirsoilun esim. ulkonäön tai viihdyttävyyden perusteella.
Se että vaatimuksia on pienempi määrä ei tarkoita matalampaa rimaa, jos nämä vaatimukset (esim. ulkonäkö ja viihdyttävyys) ovatkin huomattavasti kovempia. Yhtä lailla voidaan sanoa että arkiliikenteessä on enemmän vaatimuksia kuin formulakisoissa, mutta se ei tarkoita että rima olisi korkeammalla autokoulussa kuin formuloissa.Rima on seksikumppanille korkeampi ainoastaan jos huitaiset kokonaan sivuun ne minun arvoni ja mittarini, joilla itse seurani valitsen ja tulkitset tekemisiäni omasta viitekehyksestäsi sillä oletuksella, että tietenkin tiedät minua paremmin miksi teen mitä teen ja mikä minulle oikeasti on tärkeää. Minkä tietenkin saat vapaasti tehdä, mutta sitten minulle ei kyllä ole edes päälläni seisten mahdollista käydä sinun kanssasi minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Minulla on niitä hupipanoja mutta ei sitä elämänkumppania siitä syystä, että hupipanoja on helpompi löytää. Siitä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Minulle olennaisia asioita etualalla pitäen näyttää kovasti siltä, että hupipanorima on matala ja elämänkumppanirima korkea.
Väärä johtopäätös.
Katsot asiaa vain omasta näkökulmastasi. Katsos, miehen rima seksikumppanille on alhaisempi kuin elämänkumppanille. Komeat ja suositut miehetkin usein hoitelevat tavallisen näköisiä tai peräti epäedustavia naisia himojensa tyydyttämiseksi.
Tästä johtuu se että seiskan nainen voi edellyttää panoiltaan ysin ulkonäköä ja viihdyttävyyttä, ja löytää sellaisia, kun taas itselle sopivaa kasin parisuhdemiestä ei helposti löydykään.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
Mutta miksi seksiin vaaditaan leveäharteinen hulttio, kun taas suhteeseen/elättäjäksi kelpaa hintelä mutta luotettava mies?
Rima on elämänkumppanille paljon korkeampi, mutta kun niitä rajoittavia muuttujia ei tarvitse seksiseuran kohdalla optimoida, voi ottaa sitten helposti saatavilla olevista vaihtoehdoista viihdyttävimmän.
Parisuhteen rima on paljon matalampi. Kelpaahan miehistä parisuhteeseen 80%. Joskin sekin näyttää vähenevän. Irtoseksiin taas kelpaa noin 20% miehistä ja he sitten TODELLA kelpaavat. Siellä on rima korkealla. Siksi miehet kokee sen arvostettavammaksi ja imartelevammaksi asiaksi.
Yksinkertainen nyrkkisääntö on että koska aloitat takamatkalta niin kannattaa huolehtia siitä että maaliviiva on riittävän kaukana.
Eli koska ensinäkemältä nainen ei tiedä sinusta mitään muuta kuin ulkonäkösi niin sinun kannaltasi on sitä parempi, mitä myöhemmin nainen joutuu päättämään onko kiinnostunut sinusta vai ei. Suorat iskuyritykset ja tinderit voi siis unohtaa.
Aika on kuitenkin puolellasi: tuttuusefekti kompensoi hieman ulkonäön puutteita ja toisaalta mitä paremmin tutustut, sen pienempi merkitys ulkonäöllä on.
Mitä seksuaaliseen sytyttämiseen tulee niin koska seksiä ei lyödy naamasta eikä kropasta niin sitä täytyy löytyä elekielestä ja puheista. Tässä vähemmän on kuitenkin yleensä enemmän, tarkoitus ei ole vaikuttaa Putous-hahmolta eikä päätyä #metoo-kohun keskipisteeksi.