Lue keskustelun säännöt.
Miehistä 43 % uskoo, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso, naisista vain 13 % uskoo samaan
14.04.2018 |
63 % naisista uskoo, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä helppoa, miehistä 42 % uskoo samaan.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Kommentit (453)
201/453
|
15.04.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v. miehillä etu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etu siirtyy miehille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.
Etu myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.
Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.
40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.
https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…
"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."
Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.
Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä. Eli etu on miehillä.
40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.
Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.
Miesten ansa on tämän kaltainen ajattelu. Kuvitellaan, että nelikymppisenä tuosta vain otetaan nuori nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Pelkät taloudelliset resurssit eivät enää riitä naisen saamiseen. Suomessa on kaikesta hyvät tilastot. Jos mies ei 40-vuotiaana ole isä, näkymät ovat todella heikot. Omassa tuttavapiirissä on 3 nelikymppistä miestä, jotka pyörivät Tinderissä ja muissa sovelluksissa etsien äitiä lapsilleen. Kaikki ovat korkeakoulutettuja Ja töissä IT-alalla. Ei tunnu löytyvän.
Ei varmastikaan löydy. Miehen korkeakoulutus on monelle naiselle turn off etenkin jos se on IT-alalta. Eiköhän mainitsemasi miehet ole huomanneet kelpaamattomuutensa kaikissa ikävaiheissa, joten tuo tuskin tuli yllätyksenä
eri
Miksi miehen koulutus IT-alalta on naisille turn off? Johtuuko jostain stereotypioista alaan liittyen vai mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v. miehillä etu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etu siirtyy miehille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.
Etu myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.
Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.
40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.
https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…
"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."
Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.
Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä. Eli etu on miehillä.
40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.
Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.
Miesten ansa on tämän kaltainen ajattelu. Kuvitellaan, että nelikymppisenä tuosta vain otetaan nuori nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Pelkät taloudelliset resurssit eivät enää riitä naisen saamiseen. Suomessa on kaikesta hyvät tilastot. Jos mies ei 40-vuotiaana ole isä, näkymät ovat todella heikot. Omassa tuttavapiirissä on 3 nelikymppistä miestä, jotka pyörivät Tinderissä ja muissa sovelluksissa etsien äitiä lapsilleen. Kaikki ovat korkeakoulutettuja Ja töissä IT-alalla. Ei tunnu löytyvän.
Ei varmastikaan löydy. Miehen korkeakoulutus on monelle naiselle turn off etenkin jos se on IT-alalta. Eiköhän mainitsemasi miehet ole huomanneet kelpaamattomuutensa kaikissa ikävaiheissa, joten tuo tuskin tuli yllätyksenä
eri
Miksi miehen koulutus IT-alalta on naisille turn off? Johtuuko jostain stereotypioista alaan liittyen vai mistä?
Ei se siitä johdu. Sekä opiskeluaikana että työelämässä on vain niin vähän naisia, että pariutuminen samaan aikaan kuin muut jää vähemmälle. Mun elämäni mies on IT-mies.
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Valitettavasti oma silmäsi näkee juuri samalla tavalla kuin muiden naisten silmät. Eli pitkä, harteikas...
Ei tarvitse selitellä tuolla tavalla mistään omista silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v. miehillä etu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etu siirtyy miehille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.
Etu myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.
Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.
40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.
https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…
"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."
Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.
Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä. Eli etu on miehillä.
40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.
Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.
Miesten ansa on tämän kaltainen ajattelu. Kuvitellaan, että nelikymppisenä tuosta vain otetaan nuori nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Pelkät taloudelliset resurssit eivät enää riitä naisen saamiseen. Suomessa on kaikesta hyvät tilastot. Jos mies ei 40-vuotiaana ole isä, näkymät ovat todella heikot. Omassa tuttavapiirissä on 3 nelikymppistä miestä, jotka pyörivät Tinderissä ja muissa sovelluksissa etsien äitiä lapsilleen. Kaikki ovat korkeakoulutettuja Ja töissä IT-alalla. Ei tunnu löytyvän.
Ei varmastikaan löydy. Miehen korkeakoulutus on monelle naiselle turn off etenkin jos se on IT-alalta. Eiköhän mainitsemasi miehet ole huomanneet kelpaamattomuutensa kaikissa ikävaiheissa, joten tuo tuskin tuli yllätyksenä
eri
Anteeksi mitä?
Jep, kyse siis suomalaisista naisista ja miehistä, ja varmasti on poikkeuksia kuten lääkärit. Naisen kiinnostus katoaa savuna ilmaan, kun mun tutkinto ja ammatti (FM fysikaalisista tieteistä) tulevat ilmi. Samaa ei tapahtunut ennen, kun olin eräässä fyysisessä matalan koulutuksen ammatissa. Osittain vastaavaa kokemusta varmasti edellisen kirjoittajan tuttavamiehillä
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Itse olen mies, joka ei miellytä naisten silmää, joten kauniita tai edes taviksia naisia ei ole tarjolla. Halusin kuitenkin parisuhteeseen, joten ”otin” kivan naisen, joka ei erityisemmin miellytä omaa silmääni (tai varmaan kenenkään muunkaan, jos totta puhutaan) sen kummemmin, mutta ei se ihmisestä huonoa tee.
Ehkä miettisin sinuna, miksi ulkonäkö on noin tärkeä juttu? Et kai sinä lihasten kanssa juttele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Tässä on hyvä kuvaus markkina-arvosta ja sen mekanismeista. Jostain syystä kaikki ymmärtävät tämän tekstin, mutta kun kiltit miehet kuvaavat saman asian, niin alkaa huuto, että ei mitään tasoja ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.
Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.
Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.
Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.
Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.
Minusta siinä on jotain ihailtavaa että mies ei mene mukaan tähän että "miehellä täytyy olla kokemusta jne" juttuihin vaan uskaltaa olla oma itsensä jos se tuntuu oikeammalta. Samahan se on meille naisillekin. Nykyään tuputetaan sitä seksiä ja miten normaalia on edes kokeilla yhden yön juttuja, mutta en minä siihen ole mukaan mennyt.
Ja väitän että kyllä ihmisen luonteesta ja käytöksestä sekä tavasta puhua voi päätellä jotain tämän seksikäyttäytymisestä. Eli myös seksihistoriasta. Viimestäänhän se sillä ensimmäisellä seksikerralla tulee ilmi koska sinähän keskityt siihen miten "taitava" olisit makuukamarissa. Et olisi aidosti tilanteessa mukana vaan esittelisit kokemustasi.
T. se neitsyt edelliseltä sivulta
Sinulla on hyviä kommentteja. Et taida olla neitsyt kuitenkaan, tai jos olet, niin ihmeen hyvin sisäistänyt olet seksin tunnepuolen.
Kiitos. Olen ehtinyt ajatella asiaa monta kertaa mielikuvissani. Neitsyys ei tarkoita sitä ettei asiaa mieti ollenkaan. Minulla on myös vahva intuitio. Pystyn aika pitkälle päättelemään miltä mikin voisi tuntua ilman kokemusta. Ehkäpä se myös on auttanut siinä ettei minun ole tarvinnut kokeilla miltä seksi fyysisesti tuntuu. Ja jos tarkkoja ollaan niin aivothan se suurin seksielin on. T. se neitsyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Tässä on hyvä kuvaus markkina-arvosta ja sen mekanismeista. Jostain syystä kaikki ymmärtävät tämän tekstin, mutta kun kiltit miehet kuvaavat saman asian, niin alkaa huuto, että ei mitään tasoja ole olemassakaan.
Eihän tuossa puhuttu tasoista yhtään mitään. Tasoteoriamiehet pisteyttävät ihmiset lähinnä ulkoisten puitteiden perusteella ja kuvittelevat, että sillä se sopiva puoliso löytyy. Ei se noin toimi. En ole yhdessäkään ketjussa huomannut miesten antavan pisteitä hyvistä käytöstavoista, mutta jykevistä leuoista ja laatikkopäästä siitäkin edestä. Ja luonnehdinta "omaan silmään kivannäköinen" ei tarkoita 190 cm pitkää ja tummaa miestä vaikka miehet niin väittävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Tässä on hyvä kuvaus markkina-arvosta ja sen mekanismeista. Jostain syystä kaikki ymmärtävät tämän tekstin, mutta kun kiltit miehet kuvaavat saman asian, niin alkaa huuto, että ei mitään tasoja ole olemassakaan.
Eihän tuossa puhuttu tasoista yhtään mitään. Tasoteoriamiehet pisteyttävät ihmiset lähinnä ulkoisten puitteiden perusteella ja kuvittelevat, että sillä se sopiva puoliso löytyy. Ei se noin toimi. En ole yhdessäkään ketjussa huomannut miesten antavan pisteitä hyvistä käytöstavoista, mutta jykevistä leuoista ja laatikkopäästä siitäkin edestä. Ja luonnehdinta "omaan silmään kivannäköinen" ei tarkoita 190 cm pitkää ja tummaa miestä vaikka miehet niin väittävätkin.
Niin, ei sanottu suoraan, ja siksi se tuntuukin fiksulta ja järkeenkäyvältä kaikkien mielestä. Mainittiin, että tietynlaisilla miehillä on kova kysyntä, ja he valitsevat mieluummin nuoremman ja nätimmän kuin kirjoittaja. Mitä muuta tämä on kuin tasoteoriaa parhaimmillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Nostan hattua! Itse en ole kynnyksen yli päässyt kuin nuorena yhteen parisuhteeseen.
Onko mitään vinkkejä antaa? Itselläni maisterin tutkinto on, omistan n. 10 hengen asiantuntijafirman, harrastan liikuntaa ja kulttuuria ja muutenkin olen mielestäni ihan kiva perusheppu. Mutta valitettavasti vartaloni muoto on lyhyt ja hintelä, joten lukuisia kertoja olen kuullut, miten mahtava tyyppi olen, mutta seksuaalisesti en sytytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Nostan hattua! Itse en ole kynnyksen yli päässyt kuin nuorena yhteen parisuhteeseen.
Onko mitään vinkkejä antaa? Itselläni maisterin tutkinto on, omistan n. 10 hengen asiantuntijafirman, harrastan liikuntaa ja kulttuuria ja muutenkin olen mielestäni ihan kiva perusheppu. Mutta valitettavasti vartaloni muoto on lyhyt ja hintelä, joten lukuisia kertoja olen kuullut, miten mahtava tyyppi olen, mutta seksuaalisesti en sytytä.
Tuon olen kuullut itse kanssa, pari kertaa. Olen 185cm, mutta kun naamavärkki on mitä on, niin eipä auta. Ei myöskään auta että mulla n.20kg liikaa.
Muutama suhdeviritelmä takana, mutta eipä mun seuraan tunkua ole
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Miksi haluat romanttisen naisen joka ei nauti seksistä ilman syvempiä tunteita, vaikka itse nautit tunteettomasta seksistä? Miksi sinun kaltaisesi nainen olisi huonompi parisuhdekumppani kuin sellainen, joka nauttii seksistä vain silloin kun siihen sisältyy syvempiä tunteita? Et kuitenkaan tunnu mieltävän itseäsi huonoksi parisuhdekumppaniksi, joten miksi sinun kaltaisesi nainen olisi sitä?
"Demiseksuaalinritsytsetä"... En tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta se kuulostaa halveksivalta nimitykseltä. Halveksitko sinä siis miehiä, jotka haluavat seksiä vain rakkaussuhteessa? Ovatko mielestäsi ne sellaiset naiset, jollaisen itse haluaisit vastaavasti demiseksuaalineitsyttätejä?
Eivät ole, koska en halua täti-ikäistä ja tuollaiset ominaisuudet ovat positiivinen asia naisessa. Jos ne olisivat sitä myös miehessä, neitsytsetä ei olisi neitsytsetä vaan naisten haluama mies. Jos naiset oikeasti eivät haluaisi pelimiehiä, seksin saaminen vaikeutuisi jokaisen kaadon myötä. Äänestäminen tapahtuu jaloilla, tai oikeammin jalat avaamalla.
On mielenkiintoista kuinka naiset yrittävät pakottaa miehet arvottamaan heitä samoilla kriteereillä kuin he arvottavat miehiä.
Syyt miksi seksikokemukset lisäävät miehen arvoa, mutta laskevat naisen arvoa:
- miehelle seksin saaminen on vaikeampaa ja siksi arvostetumpaa. Nainen kuin nainen saa seksiä, mies saa vain omatessaan riittävästi naisten suosimia ominaisuuksia
- 99% naisista on enemmän tai vähemmän alistuvia seksissä, ja heille parasta on kun mies vie. Kyky viedä kehittyy irtosuhteissa/panosuhteissa
- suurin osa naisista arvostaa miehessä rentoutta, itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja kykyä toimia kyselemättä lupaa ("mies vain tiesi mitä tehdä"). Nämä ominaisuudet kehittyvät naisia pokaillessa
Suuri määrä seksipartnereita on itsessään huono asia parisuhdetta etsivälle miehellekin. Ero on siinä mitä ominaisuuksia kertyy matkan varrella. Teoriassa monikin nainen voisi haluta kokemattomamman miehen - mutta kun se kokematon mies ei kostuta pikkareita samoin kuin kokenut, itsevarma, määrätietoinen, rento viejämies jonka kanssa seksiobjektinainen sai "vain nauttia".
Huonoimpia miehiä rakastajana ovat miehet, jotka tietävät, mistä naiset pitävät. Vaikka mies olisi täysin kokematon, mutta hän kykenee kommunikoimaan naisen kanssa ja ottamaan seksin huumorilla, tyydyttävä seksi on taattua. Paras kumppanini on ollut lähes kokematon mies ja itsekin olin aika kokematon.
Surkea argumentti. Lisäsit toisen muuttujan tähän. Kuka sanoi että kokenut mies on oppimishaluton ja luulee tietävänsä kaiken, kun taas kokematon on oppimishaluinen ja ottaa seksin huumorilla? Entä jos kokenut mies onkin halukas tyydyttämään kumppaninsa ja oppimisen janossaan kyltymätön, kun taas kokematon mies on tärisevä hermoraunio joka ei saa tehdä mitään?
Et voi verrata omenoita ja päärynöitä, sinun on verrattava samaa miestä kokeneena ja kokemattomana. Ja silloin kokenut voittaa aina kokemattoman.
Vierailija kirjoitti:
Naiset aloittavat seksi- ja parisuhde-elämän miehiä nuorempina ja suurempi osuus heistä on elämänsä aikana avioliitossa. Melkein tekisi mieli kysyä, että millä mittareilla mitattuna naisilla EI olisi miehiä parempi asema tässä asiassa?
Nainen haluaa parisuhteen, perheen ja lapsia.
Nuoren naisen on annettava seksiä jotta saa pojan parisuhteeseen.
Nainen hakeutuu avioliittoon ehkä vähän välttävänkin miehen kanssa että saa lapsia.
En sanoisi että asema on parempi vaan tavoitteet erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun juuri niihin kliseisiin sinkkunaisiin, eli kaupungissa asuva, korkeasti koulutettu kolmekymppinen. Miehen kyllä saisin vaikka viidessä minuutissa ja seksiä sormia napsauttamalla. Ongelma on, että parisuhteeseen kelpuutan vain fiksun, hyvät käytöstavat kotona oppineen, itsestään jossain määrin huolta pitävän, omaan silmääni kivannäköisen miehen.
Jos tämmöisiä on kolme-nelikymppisinä sinkkuina, he ovat "parisuhdemarkkinoilla" niin kovaa valuuttaa, että löytävät helposti minua nuoremman ja nätimmän. Olen tästä todella tietoinen ja varmasti itsekin miehenä toimisin samoin, joten en voi tuomitakaan.
Viihdyn sen verran hyvin yksin etten tyydy kehenkään, josta en aidosti innostu. Tulen varmasti sinkuksi jäämäänkin, kun ihmeitäkään ei tässä universumissa tapahdu, mutta minkäs teet. Elämän realiteetit on mitä on ja onneksi elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin.
Kaikki riippuu siitä onko sun silmää miellyttävä mies sellainen, joka miellyttää muiden silmää. Kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella löytyy sinkkumiehiä vaikka miten paljon
Perinteinen komeus ja miehekkyys on eräänlainen kynnyskriteeri. Sen jälkeen alkavat (parisuhteeseen) vaikuttaa nuo muut asiat.
Fiksuudella, käytöstavoilla ja itsestään huolehtimisella ei yksinään vielä saa yhden yhtä naista.
Huvittaa nämä absoluuttisina totuuksina lauotut kynnysarvohöpinät. Itse olen 169cm "pitkä", lievästi keskivartalolihava ruipelo jolla on pyöreät, leuattomat ja susirumat kasvot ja jonka hiuksetkin alkoivat harventua päälaelta jo lukiossa mutta silti naisseuraa on aina riittänyt niin irto- kuin parisuhteisiinkin. Eli jos joku kynnysarvo on niin kynnys on kyllä sen verran matala että siihen tavallinenkaan mies harvemmin kompastuu kun kerran minäkin olen sen yli vaivattomasti kontannut.
Tässä! Oli niin mainio kuvaus.
Naiselle pariutumiseen, eli pysyvään parisuhteeseen, puolisoksi ja lasten isäksi, ehdottoman tärkeää on luonne.
Luotettava, ystävällinen ja huolehtiva, normaalin älykäs ja hauska ihminen.
hupiseksiin kelpaa joku leveäharteinen hulttiokin satunnaisesti, mutta hullukaan ei luota elämäänsä sellaisen käsiin.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Tämä. Muttakun miehet eivät laske kolmekymppisiä naisia edes naisiksi. Miesten pariutumisongelmat johtuvat vain ja ainoastaan miesten omasta nirsoudesta. Jos miehille kelpaisi omanikäiset naiset, mitään ongelmaa ei olisi.
Kolmekymppinen nainen kelpaa mainiosti 45-> miehelle. Se ikä on naisten valtti ja toisaalta kirous kun sitä alkaa kertyä. Siksi tulisi tarkoin harkita kauanko meinaa karusellissä pyöriä, nollatutkintoa opiskella jne. Jo lässähtänyt, nuoruutensa hehkun menettänyt ja ennen kaikkea katkeroitunut +30v nainen ei monia ikäisiään miehiä säväytä. Jo jos vielä vetkuttavat ja jatkavat ronkelointia tuonkin rajapyykin jälkeen, niin hedelmöityshoidot sun muut odottavat.
Kuten edellä sanottiin, miehet ovat liian nirsoja. Jokainen mies saa parisuhteen helposti, jos miehelle kelpaa omanikäinen ja omantasoinen nainen.
Karusellit ja nollatutkinnot kuulostavat omituisilta. Itse olen neitsyt, koulutuksena peruskoulu. Miehille en ole koskaan kelvannut. Miehille kelpaavat vain kauniit ja itsevarmat naiset. Sellaisilla naisilla on paljon ottajia.
Minulle ainakin kelpasi omanikäinen nainen - siis 25-vuotiaaksi asti. Nyt 31-vuotiaana kelpaisi hieman nuorempi, siis max 25-vuotias. Kyse ei ole siitä etteikö 31-vuotiaissa olisi haluttavia naisia, FWB on minua vanhempi.
1. Minua ei kiinnosta nainen joka on sitä mieltä että parisuhde kanssani olisi uhraus jota ennen pitää saada "elää", mahdollisesti seksiä täysin erilaisten miesten kanssa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa "elää", siis esim. harrastaa ja matkailla, minun kanssani.
2. Minua ei kiinnosta nainen joka tarvitsee miestä perheprojektiinsa. Minua kiinnostaa nainen joka haluaa minut silloinkin kun ei tarvitse miestä tavoitteidensa toteuttamiseksi.
3. Minua ei kiinnosta nainen jolla on taustalla irtosuhteita tai yksikin panosuhde (ja kyllä, itse harrastan molempia jos mahdollista, naisille kun miehen kokemus ja osaaminen ratkaisee enemmän kuin siveellisyys).
4. Haluan naisen jonka kanssa ei tule kiire lisääntyä ennen kuin on hitasuduttu kunnolla yhteen. Pari vuotta on tähän aivan liian lyhyt aika.
En siis halua vaihenaista joka jakaa elämänsä osiin joiden aikana häntä viihdyttävät erilaiset miehet. Elämänkumppani tarkoittaa sitä että jaetaan yhdessä niin matkat ja harrastukset kuin lapsiperheen arkikin.
Jos naista ei ole kiinnostanut seurustelu kunnollisen miehen kanssa 25-vuotiaaksi mennessä, nämä kaikki harvemmin toteutuvat.
Sinun sinkkuutesi syy on ainakin selvästi se, että olet erittäin nirso ja vaativa, etkä kelpuuta oman tasoistasi naista vaan vaadit naiselta paljon enemmän kuin itseltäsi. Jokainen tietysti saa vaatia mitä haluaa, mutta sinuna harkitsisin riman laskemista, jos parisuhteen haluat.
Esimerkiksi tuo ikäjuttu on varmasti ongelma eikä ainakaan parane mitä enemmän itse ikäännyt. Jos naisen pitää olla vähintään kuusi vuotta sinua nuorempi, se on tilastollisesti aika rajaava tekijä, sillä 80%:ssa avioliitoista Suomessa puolisoiden välinen ikäero on maksimissaan viisi vuotta. Ja mitä vanhemmaksi itse käyt, sitä vaikeampaa sinun on luonnollisestikin löytää maksimissaan 25-vuotias nainen, joka on halukas perustamaan perheen kanssasi vasta sitten, kun alat itse kolkuttelemaan keski-ikää.
Toinen ongelma on sitten tuo varsin kaksinaismoralistinen siveellisyyden vaatimus naiselle, vaikka itse et siveellisesti katso tarpeelliseksi käyttäytyä. Minua itseasiassa kiinnostaisi tietää, että miksi vaadit naiselta siveellisyyttä? Mitä ongelmaa parisuhteen kannalta mielestäsi siinä on, että naisella on ollut vaikka muutama irtosuhde sinkkuvuosinaan jos se sama asia ei ole ongelma kuitenkaan silloin, kun sinulla itselläsi on niitä irtosuhteita ollut?
Siksi koska haluan romanttisen naisen, en naista joka nauttii seksistä johon ei liity syvempiä tunteita.
Naiset päättävät mitä he arvostavat miehessä. Jos siveellisyyden puutteeni painaa enemmän vaakakupissa kuin irtosuhteissa saatu itsevarmuus, viettelytaidot ja seksikokemus - naisella on täysi oikeus suosia siveellisiä demiseksuaalineitsytsetiä. En valita.
Miehet päättävät mitä arvostavat naisissa, naiset päättävät mitä arvostavat miehissä.Olen nainen, joka ei arvosta irtosuhteita ja haluan että puolisoni jakaa kanssani tämän arvomaailman. Itsevarmuus on toki plussaa, mutta ei silloin jos se on hankittu ympäriinsä paneskelemalla ilman tunteita. Viettelytaidot eivät minuun vetoa, koska en halua miestä, joka tuntee tarvetta vietellä kenetkään muun kuin minut. Ja seksikokemukset ovat negatiivinen piirre jos ne on hankittu muuten kuin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, sillä kuten jo sanoin, en arvosta irtosuhteita.
Sinä et siis olisi minulle sopiva kumppani, koska sinä arvostat ja harrastat irtosuhteita ja vaikutat muutenkin enemmän ns. pelimieheltä arvomaailmasi suhteen kuin tasa-arvoista ja rakastavaa, yksiavioista parisuhdetta haluavalta mieheltä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta jos mies tykkää tunteettomasta irtoseksistä niin paljon, että hakeutuu irtosuhteisiin toistuvasti, epäilen hänen kykyään pysyä uskollisena pitkässä juoksussa. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin.
Eli sinuun vetoaa itsevarmuus ja viettelytaidot, kunhan niitä ei käytetä muihin eikä niitä ole hankittu irtosuhteilemalla. Ok.
Kun tapaat miehen, köytätkö hänet valheenpaljastuskoneeseen ja kysyt entisten seksikumppanien määrän? Niinpä.
Toisin sanottuna, jos mies X haluaa sinut, hänen kannattaa mieluummin irtosuhteilla kuin olla irtosuhteilematta. Mies Y saattaa ehkä olla riittävän itsevarma ja viettelytaitoinen ilman irtosuhteitakin, mutta hänenkin olisi fiksuinta hankkia näitä ominaisuuksia lisää. Seksihistoriasta voi sitten kertoa myöhemmin, tai jättää kertomatta.
Huoh. Sanoin että itsevarmuus on plussaa ja että viettelytaidot nimenomaan EIVÄT vetoa. Itsevarmuutta ei minusta muuten ole mikään "pakko pokata mimmejä" -tyyli, jossa haetaan ihailua muilta miehiltä ja itsetunto kohoaa mitä kovemmalta naistenkaatajalta muiden miesten silmissä vaikuttaa. Oikeaa itsevarmuutta on se, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä, vaikka sillä ei keräisikään pisteitä wannabe-pelimiesten kultapossukerhossa. Minut vietellään olemalla oma itsensä, ei luottamalla joihinkin päälleliimattuihin viettelytaitoihin, joiden tarkoituksena on saada "naiset avaamaan jalkansa".
Eli jos mies minut haluaa, ei kannata irtosuhteilla, siitä ei kerää mitään sellaista mitä pitäisin suuressa arvossa. Ja päinvastoin, silloin vaan tekee itsensä mieheksi jota en halua. En tietenkään voi tietää varmuudella puhuuko mies totta seksikokemuksistaan, mutta uskoisin että se kyllä tutustuttaessa tulee monella eri tavalla ilmi toisen käytöksestä.
Miten sinä muuten ajattelit varmistaa sen, että se sinun unelmiesi nainen ei valehtele sinulle edellisistä seksikokemuksistaan? Entä odotatko sinä naiselta rehellisyyttä tässä asiassa, vaikka itse aiot mitä ilmeisimmin valehdella hänelle omista kokemuksistasi ja arvomaailmastasikin? Arvostatko sä rehellisyyttä ja luotettavuutta parisuhteessa ollenkaan? Vai onko nekin sellaisia juttuja, joihin vain naisilla on mielestäsi velvollisuus?
Vierailija kirjoitti:
40v. miehillä etu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etu siirtyy miehille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kun puhutaan parisuhteesta eikä pelkästä seksistä jossa naisilla on sanoinkuvaamattoman helppoa löytää seuraa, naisilla on huomattavasti helpompaa.
Selitys on tämä: iässä jossa halu ja tarve pariutua on suurempi, naisella on nuoruuden tuoma etu. Miehellä vastaavaa etua ei ole. Termi "nuori nainen" sisältää jo itsessään oletuksen jostain tavoittelemisen arvoisesta. Termi "nuori mies" ei sisällä vastaavaa oletettua arvoa.
Jos katsotaan 35+ naisia, onko heillä etua miehiin nähden pariutumisessa? Ei - mutta kun naiset menettävät etunsa, he lakkaavat pelaamasta. Saatuaan jo haluamansa eli lapset ja puolet lähinnä miehen hankkimasta omaisuudesta, he voivat olla yksinkin.Mikä sinusta on se ikä jolloin halu ja tarve pariutua on suurempi? Minä veikkaan että se on kolmekymppisillä suurempi kuin 25-vuotiailla. Ylipäätään monet eivät nuorina tunne tarvetta parisuhteeseen, vaan haluavat pikemminkin elää sitä nuoruuttaan ennen vakiintumista. Kolmenkympin korvilla tilanne on jo toinen, nuoruudesta on nautittu, opiskelut opiskeltu ja työelämään päästy käsiksi, silloin elämäntilanne alkaa olla otollinen vakavalle parisuhteelle. Mutta ei kolmekymppisenä naisella enää mitään nuoruuden tuomaa etua miehiin nähden ole.
Hyvin kirjoitettu, sillä naisen etu on silloin, kun moni ei ole vielä vamis edes sitoutumaan vakituisesti ja haluaa keskittyä esim. opintoihinsa.
Etu myös siirtyy miehille - mitä enemmän nainen on yli 30 vuotta ja lopulta etu on täysin miehillä, kun nainen on 40 eli siis perheenperustamismielessä.
Eronneet yms. toisella kierroksella olevat sitten hiukan eri asia.
40-vuotias ei ole enää yleisesti ajateltuna perheenperustamisiässä, vaikka jotkut naiset vielä yhden onnistuvatkin tuossa iässä pyöräyttämään. Vielä 40-45-vuotiaista naisistakin suurempi osuus elää avo- tai avioliitossa kuin vastaavan ikäisistä miehistä, joten väittämälläsi ei ole mitään pohjaa tosielämässä.
https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/04/24/nain-ika-vai…
"40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia."
Mutta se lapseton 40-vuotias sinkkumies ei kuitenkaan halua 40 v. naista - koska haluaa yhä lapsia ja siksi nuoremman naisen.
Eli oman ikäinen ei enää kelpaa miehille tuossa iässä. Eli etu on miehillä.
40v. naisille on huonot valikoimat miehiä - pitää ottaa joku papparainen tai odotella, että erojen kautta vapautuu miehiä markkinoille.
Vain nuorella ja valtaa omaamattomalla naisella on etua - miehillä on siis helpompaa, kun sekä valta että edut lisääntyvät iän myötä.
Miesten ansa on tämän kaltainen ajattelu. Kuvitellaan, että nelikymppisenä tuosta vain otetaan nuori nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Pelkät taloudelliset resurssit eivät enää riitä naisen saamiseen. Suomessa on kaikesta hyvät tilastot. Jos mies ei 40-vuotiaana ole isä, näkymät ovat todella heikot. Omassa tuttavapiirissä on 3 nelikymppistä miestä, jotka pyörivät Tinderissä ja muissa sovelluksissa etsien äitiä lapsilleen. Kaikki ovat korkeakoulutettuja Ja töissä IT-alalla. Ei tunnu löytyvän.
Olen havainnut että mitä kovemmin naista etsii, sitä vähemmän naiset kiinnostuvat. Naiset eivät halua miestä joka vaikuttaa liian halukkaalta parisuhteeseen, tai sanotaanko että miestä joka lähestyy avioliitto edellä.
Tiedän tämän itse. Olen lyhyt, en komea, en varakas, ikisinkkuluuseri 41v mies jolla on ollut koko elämän aikana 2 seksikumppania eikä ainuttakaan parisuhdetta. Nyt kun olen päättänyt etten halua (enää) lapsia ja lapsiperhearkea vaan nauttia elämästä muilla tavoilla, jonossa olisi kolme kiinnostunutta selkeästi alle 30v naista. Kaikki haluaisivat minut juurikin isäksi tuleville lapsilleen.
Suurin osa 40+ miehistä on nuoremmille naisille pappautuneita, ja heti vaimon etsiminen pahentaa asiaa. Minäkin olin liian pappautunut, muutama vuosi sitten kun en vielä ollut nelikymppinen.