Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä herättää sinussa kateuden tunteita.
Kommentit (81)
Pandoja, kadehdin pandoja. Ja delfiinejä. Ja vähän apinoita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Afrikkalaisille, että saivat syntyä sinne. En toki tiedä mistä puhun edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin myös niitä (kauniita), jotka ovat päässeet yliopistoon opiskelemaan. Itsellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimia eikä muita ominaisuuksia siihen.
Nro 13
miten nämä " kauniit " hyötyvät "kauneudestaan" elämässä?
Yleensä parempi itsetunto ja -varmuus. Kun katsoo peiliin, tunnistaa itsensä. Kehtaa käyttää ponnaria, jossa naamasta näkyy enemmän. Kehtaa tehdä sellaisia ilmeitä kuin huvittaa. Kehtaa mennä päivällä lenkille. Kehtaa uida julkisella paikalla. Pystyy harrastamaan seksiä. (Ainakin minuun nämä pätisivät, jos olisin kaunis. Ja en nyt tarkoita mitään missitasoa vaan perusviehättävää ulkomuotoa).
Plus rakastettuna olo, jopa parempi suhtautuminen omilta vanhemmilta. Ja sit kautta itsetunto ja itsensä rakastaminen. Jos olisi vihattu, niin voi lohduttautua "ovat vaan kateellisia" -uskomuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin myös niitä (kauniita), jotka ovat päässeet yliopistoon opiskelemaan. Itsellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimia eikä muita ominaisuuksia siihen.
Nro 13
Jos on opinnot jääneet kesken, on ns. gradua vaille maisteri - niin vain hirveä henkinen taakka ja monelle jopa häpeä...
- samoin jos ei saakaan oman alan töitä, niin pidetään suorastaan superlooserina...
Pelkkää sisäänpääsyä ei kannata kadehtia...
Eikä tarvitse olla ruudinkeksijä, että pääsee sisään.
En nyt voi sanoa varsinaisesti kadehtivani, mutta menetin isovanhempani, joista kaikkia en edes tavannut jo pikkulapsena. Ei ole ollut koskaan mummolaa mihin mennä. Myöskään isän kanssa en ollut läheinen. Lisäksi sairastuminen jo nuorena ja tämän jälkeen lapsen pitkäaikaissairaudet aiheuttavat välillä pahaa mieltä. Huolettomuus olisi ihanaa, mutta sellaista ei minulla ole koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin paksutukkaisia ihmisiä ja muutenkin kauniita. Minulle jaettiin syntyessä surkeat kortit ulkonäön suhteen ja jo ennen neljääkymppiä valmiiksi liru tukka on ohentunut puoleen. Nenä on iso pottu ja silmäluomet alkaa vähän roikkua. En todellakaan ole mikään kaunotar kaulasta ylöspäin, vartalo on onneksi ok.
Muuten elämä on mallillaan, on kiva työ, ihana koti, rakas puoliso ja suloinen lapsi. Raha-asiatkin on kunnossa. Vaan olisi se niin mukavaa jos naamakin olisi nätti, siihen vaan ei kamalasti voi vaikuttaa jos ei leikkaamassa käy ja tukkaan ei oikeastaan mitenkään :(. Jos rahalla saisi kauniin tukan olisin heti jonossa ostamassa, toistaiseksi en kuitenkaan ole niin epätoivoinen että peruukkikaupoille lähtisin.
Pitäisi varmaan olla kiitollinen että asiat on näinkin hyvin, mutta kyllä tuo harva kuontalo vetää mielen joka aamu matalaksi kun peilin edessä yrittää järjestää itseään ihmisen näköiseksi...
No minulla on se paksutukka, mutta ei sitten kyllä muuta...hahaha. En ole huomannut hyötyväni kovinkaan paljon siitä. Täytynee sitten iloita edes siitä.
Voisin tehdä siitä sinulle peruukin jos saisin turvalliselta paikalta ihanan kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin myös niitä (kauniita), jotka ovat päässeet yliopistoon opiskelemaan. Itsellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimia eikä muita ominaisuuksia siihen.
Nro 13
miten nämä " kauniit " hyötyvät "kauneudestaan" elämässä?
Yleensä parempi itsetunto ja -varmuus. Kun katsoo peiliin, tunnistaa itsensä. Kehtaa käyttää ponnaria, jossa naamasta näkyy enemmän. Kehtaa tehdä sellaisia ilmeitä kuin huvittaa. Kehtaa mennä päivällä lenkille. Kehtaa uida julkisella paikalla. Pystyy harrastamaan seksiä. (Ainakin minuun nämä pätisivät, jos olisin kaunis. Ja en nyt tarkoita mitään missitasoa vaan perusviehättävää ulkomuotoa).
Plus rakastettuna olo, jopa parempi suhtautuminen omilta vanhemmilta. Ja sit kautta itsetunto ja itsensä rakastaminen. Jos olisi vihattu, niin voi lohduttautua "ovat vaan kateellisia" -uskomuksella.
minäki ajattelin noin kauan. sitten oivalsin, että se kuka olen oikeasti on sieluni ja sydämeni ja vähän aivonikin.
ole hellä ja rakastava itsessäsi niitä kohtaan, ne ovat ydintä sinussa ja niistä ihmiset ovat kiinnostuneita kun haluavat olla kanssasi. Ne tekevät Sinusta kauniin, ulkonäkösi lisäksi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis iho, ja ihmiset jotka ovat ns. läpipaskoja, eli syövät ihan kunnolla eivätkä liiku töihin kävelemistä enempää, mutta pysyvät silti hoikkina.
Ei pelkkä sisäänpääsy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin myös niitä (kauniita), jotka ovat päässeet yliopistoon opiskelemaan. Itsellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimia eikä muita ominaisuuksia siihen.
Nro 13
Jos on opinnot jääneet kesken, on ns. gradua vaille maisteri - niin vain hirveä henkinen taakka ja monelle jopa häpeä...
- samoin jos ei saakaan oman alan töitä, niin pidetään suorastaan superlooserina...
Pelkkää sisäänpääsyä ei kannata kadehtia...
Eikä tarvitse olla ruudinkeksijä, että pääsee sisään.
Niitä on muitakin ominaisuuksia kuin äly, joita opiskelussa vaaditaan, ja mulla ne on valovuosien päässä. Kateutta herättää (kauniit) ihmiset, joille ne on niin itsestään selviä asioita, ettei tule edes mieleen. Mm. pitkäjänteisyys ja se että on tarpeeksi vakaa mieleltään kyetäkseen ylläpitämään opiskelua vuosia putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä joilla on vahva itseluottamus, työpaikka, hyviä ystäviä ja viehättävä ulkonäkö.
kyky aidosti valittaa pikkuasioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä joilla on sellainen työpaikka minne meneminen ei aiheuta suurta vitutusta joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin 60- ja 70-luvun musiikkikulttuuria todella paljon. Onneksi on äänilevyt
Kadehdin yliopisto-opiskelijoita. En ole itse päässyt mihinkään korkeakouluun, vaikka olen ihan älykäs. Kauneutta en kadehdi, koska kauneudesta ei ole mitään hyötyä, ainakaan jossain Suomessa.
Mä en kauneudesta ja hoikkuudesta ole hirveästi hyötynyt. Ällöttävät setämiehet ehdottelee kahvitteluja yms. Oma mies vaan on mustasukkainen kun muut miehet huomio.
Naiset joilla on rikas mies, naiset jotka ovat kauniita, naiset joilla on täydellinen kroppa, naiset joilla on isot tissit, miljonäärit.
Ehdottomasti parisuhde.
Katson ahdistuneen kateellisena pariskuntia jotka kävelee käsi kädessä :(
Alue: Aihe vapaa
Kadehdin paksutukkaisia ihmisiä ja muutenkin kauniita. Minulle jaettiin syntyessä surkeat kortit ulkonäön suhteen ja jo ennen neljääkymppiä valmiiksi liru tukka on ohentunut puoleen. Nenä on iso pottu ja silmäluomet alkaa vähän roikkua. En todellakaan ole mikään kaunotar kaulasta ylöspäin, vartalo on onneksi ok.
Muuten elämä on mallillaan, on kiva työ, ihana koti, rakas puoliso ja suloinen lapsi. Raha-asiatkin on kunnossa. Vaan olisi se niin mukavaa jos naamakin olisi nätti, siihen vaan ei kamalasti voi vaikuttaa jos ei leikkaamassa käy ja tukkaan ei oikeastaan mitenkään :(. Jos rahalla saisi kauniin tukan olisin heti jonossa ostamassa, toistaiseksi en kuitenkaan ole niin epätoivoinen että peruukkikaupoille lähtisin.
Pitäisi varmaan olla kiitollinen että asiat on näinkin hyvin, mutta kyllä tuo harva kuontalo vetää mielen joka aamu matalaksi kun peilin edessä yrittää järjestää itseään ihmisen näköiseksi...