Mikä herättää sinussa kateuden tunteita.

Minusta kateus on jotenkin kamala tunne. En ymmärrä sitä kovin hyvin enkä oikein osaa suhtautua jos huomaan jonkun olevan kateellinen.

Olin esim päälle kaksikymppiseksi aika kokematon ikisinkku, mutta en siltikään osannut kadehtia muiden poikaystäviä tai parisuhteita. Myöskään hienoja taloja, perhettä tai uraa en osaa kadehtia.

Muutaman kerran olen joutunut kateuden valtaan. Ne ovat aina akateemisista saavutuksista. Joskus nuorena kun törmäsin tuttuun, joka oli päässyt opiskelemaan juuri sinne, minne minäkin olin pyrkinyt, mutten päässyt. Tai myöhemmin kun jotkut saivat lopputöistään palkintoja ja minä en. Ja nämä siitä huolimatta, että en ollut kunnolla lukenut pääsykokeisiin tai tein oman lopputyöni aika löysin rantein. Että en kyllä ymmärrä itseänikään :)

Sosiaalituilla elävät työttömät jotka saavat tuhansia kuukaudessa ja nämä pummit eivät tee mitään. Pistää vihaksi tuo loisiminen kun nyt on työpaikkoja vapaana pilvin pimein.

Ihmiset jotka uskaltavat elää niin kuin haluavat. Jos he haluavat esim muuttaa ulkomaille, he pakkaavat laukut eivätkä jää jossittelemaan tai epäröimään kuinka käy.

Mussa ei heeätä mitää, sillä mulla ei oo syytä et miks olisin.

Joten ajattelin kertoo sitte, mun idiootin serkun puolesta joka on mua 2 vuotta nuorempi. Ja myös tyttö.

Eli hän on, mulle siitä ketkra et mulla on elämä hyvin.

T. 13wee tyttö

Kadehdin ihmisiä,joilla on palkalliset lomat.

Kadehdin lapsiperheitä, joilla on hyvä tukiverkko. Ollaan molemmat tähän arkeen totaaliväsyneitä ja parisuhde kuralla, kun koskaan ei ole yhteistä stressitöntä aikaa ilman lapsia ja tilanne ei tästä tule vielä moneen vuoteen muuttumaan. Kateus on mieletön, kun kaverit miestensä kanssa käyvät milloin missäkin ja lähipiiri on muutenkin jatkuvasti arjessa apuna. Välillä tulee itku, kun olen niin katkera siitä miten yksin me ollaan lasten kanssa.

Kateellinen pariskunnille, joilla on hyvä seksielämä, tai sitä ylipäätään on.

Kateellinen heille, jotka osaavat rohkeasti tuoda itseään ja osaamistaan esille ja siksi menestyvät. Kunpa minäkin pääsisin tästä kummallisesta häpeilystä ja "mikä minäkin luulen olevani" -ajatuksista eroon.

En tunne tarvetta olla kateellinen kenellekkään.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Siinä ei kateelisuudet auta

😂

Kun ihmisellä on puoliso, kavereita, yhteistä tekemistä. Kiinteät tissit. Pirteä mieliala. Kiva työ.

Kadehdin niitä joilla menestyksekäs työura ja bonuksena kohtuuhyvä palkka. Itse olen käynyt kouluja vuosia, enkä ole saavuttanut kumpaakaan, joten kyllä itsensä tuntee vialliseksi.

Toisena, sellainen kaveriporukka tai ees yks lenkkikaveri ois kiva.

Olen kateellinen niille, joilla on rahaa hankkia kauniimpi koti kuin meillä. Olen kateellinen niille naisille,, joiden miehet ei katso päivittäin pornoa. Olen kateellinen minua kauniimmille ja niille joilla on parempi vartalo kuin minulla.

Turvalliset ja läheiset perhe- ja ihmissuhteet. Tämä on ollut ihan aina, koska olen alkoholistien ja mielisairaiden suvusta, meidän äiti on sekopää-narsisti ja isä kuollut. Veljeni on koko ikänsä yksin elänyt, syrjäytynyt no life, jolla monenlaisia ongelmia. Ei ole mitään turvaverkkoa itsellä ja nyt vielä kun parisuhde on päättynyt, on todella yksin. Kateus tästä asiasta jäytää mua aamusta iltaan, vuodesta toiseen.

Kevyttä kateutta tunnen silloin, kun punkerokaveri on onnistunut hoikistumaan ja näyttää freesiltä ja itse ei onnistu samassa projektissa. Mutta tämä on sellaista hetkellistä ja lähinnä vaan buustaa itseä, että kyllä minäkin onnistun!

Olen kateellinen kaikille muissa Euroopan maissa asuville, läntisemmissä ja eteläisemmissä varsinkin. Heillä on länsimaiset arvot, jotka ovat vapaammat ja humaanimman oloiset, eikä stressata niin paljon muutenkaan. Suomi on paljon enemmän slaavilainen maa kuin eurooppalainen, paljon tiukempi ja kaikessa pyritään virheettömyyteen.

En yleeensä kadehdi ketään, koska olen saavuttanut elämässäni sen, mitä olen halunnutkin. Nyt kuitenkin kadehdin jokaista, joka reippain askelin kävelee ohitseni. Mulla on onneksi toivoa, että vuoden päästä kävelen reippaasti itsekin, koska olen saamassa polviini uudet nivelet. 

Harvemmin olen kade, mutta itsekuri olisi kiva juttu itselläkin.

Päästään terveistä lapsista. Tuntuu niin kohtuuttomalta, että itse olen nähnyt paljon enemmän vaivaa, ja joutunut tekemään päätöksiä ja hakea apua asioihin joihin muut eivät lapsensa kanssa joudu. He onnittelevat itseään kun ovat tehneet niin hyvää työtä, että sen takia lapsensa ovat niin normaaleja ja hyvin pärjääviä, vaikka tosiasiassa minä olen tehnyt töitä paljon enemmän, ja silti lapseni on mielenterveysongelmainen. 

Lapsia. Itse jouduin käymään pitkät hoidot ja maksettavaa tuli n 50 000.

Tuloksena 1 lapsi ja mnta keskenmenoa.

En voi olla ystävä 3 lapsen äidin kanssa.

Olen onnellinen yhdestäkin. Ja sama kateellinen muille.

Parisuhteessa olevia ja rakkauttaan hehkuttavia.

Niitä joilla on ”kaikki”. Mies, lapset, terveet vanhemmat, iso ystäväpiiri, korkea koulutus, menestyvä ura, talo ja muut puitteet, kauneus, mukava luonne, hyvä parisuhde jne.