Lue keskustelun säännöt.
Miksi anorektikkojen sairaalahoitojaksot voivat kestää jopa useita kuukausia?
13.04.2018 |
Mietityttää vaan, kun itse tulin osastolle toissapäivänä itsemurhayrityksen takia ja ovat jo ensi viikolla kotiuttamassa, vaikka edelleen on tosi huono olo. Sitten täällä on myös yksi anorektikko, joka on ollut tällä osastolla jo puoli vuotta ja on kotiutumassa vasta kuukauden päästä... Jotenkin taas tuntuu, ettei minun vointini kiinnosta ketään. Toki syömishäiriökin on vakava sairaus, en sitä tarkoita...
Kommentit (52)
Anoreksia on kaikista mt-ongelmista tappavin, joten siihen käytetään eniten resursseja. Voit toki uhkailla itsemurhalla jos haluat jäädä pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ongelma ole siinä, että anorektikkoja hoidetaan paremmin, vaan siinä että masennuksen hoitoon ei ole tarvittavia resursseja. masennusta on tosin myös joissain tapauksissa periaatteessa mahdollista hoitaa kotoa päin, anoreksiaa oikein ei.
Vierailija kirjoitti:
Anorektikoilla on todella pinttynyt, vuosia kestänyt, sairaalloinen lihomisen pelko josta ei pääse kovin helposti eroon. Itsemurhayritykset ovat tähän verrattuna melko spontaaneja tekoja, eivät kroonista itsensä pahoinpitelyä.
Ja juu, tiedän että Suomessa on asiat todella huonosti mitä tulee itsemurhaa yrittäneisiin.
No olen minäkin itsemurhaa pyöritellyt päässäni jo pari vuotta ja se totta tosiaan tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. :( Tiedän jo että kotona ollessani jatkan vaan sen itsarin suunnittelua ja sopivan päivämäärän etsimistä. En jaksa ainakaan kotona edes miettiä muita vaihtoehtoja, koska se kuolema vaan houkuttaa niin paljon.
Ap
Ei anorektikkoa voi parantaa. Hän on sairaalassa vain kiusattavana. Täysin turhaan. Selviää jos selviää, samoin selviäisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikoilla on todella pinttynyt, vuosia kestänyt, sairaalloinen lihomisen pelko josta ei pääse kovin helposti eroon. Itsemurhayritykset ovat tähän verrattuna melko spontaaneja tekoja, eivät kroonista itsensä pahoinpitelyä.
Ja juu, tiedän että Suomessa on asiat todella huonosti mitä tulee itsemurhaa yrittäneisiin.
No olen minäkin itsemurhaa pyöritellyt päässäni jo pari vuotta ja se totta tosiaan tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. :( Tiedän jo että kotona ollessani jatkan vaan sen itsarin suunnittelua ja sopivan päivämäärän etsimistä. En jaksa ainakaan kotona edes miettiä muita vaihtoehtoja, koska se kuolema vaan houkuttaa niin paljon.
Ap
Mitä haluaisit? Että sinua pidetään ostastolla ja saat aamu- ja iltalääkkeet ja jutteluaikoja hoitajien kanssa? Haluatko sähköhoitoa, terapiaa, vahvan lääkityksen? Haluatko että joku osaisi sinulle selittää miksi elämä on elämisen arvoista?
Jos ihminen haluaa kuolla niin siihen on toisilla todella vähän sanomista/tekemistä pidemmän päälle.
Olen itsekin miettinyt itsemurhaa jo 15 vuoden ajan ja tiedän ettei siihen muut voi oikein vaikuttaa. En ole kuitenkaan yrittänyt itseäni tappaa koska kuolla ehtii aina.
No joo, viikon sairaalahoito ei riitä millään, jos itsetuhoiset ajatukset ovat noin pinttyneitä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että sulla kävi mieletön tuuri, kun sait noinkin pitkän hoitojakson
Vierailija kirjoitti:
Resurssien tuhlausta pitää montaa kuukautta lukkojen takana jotain prinsessaa, joka on päättänyt ettei edes halua parantua... Tekohengitystä nenämahaletkun kautta.
Ei se parantumisen halu tule heti, koska ihminen on sairas. Sitähän tuossa yritetään muuttaa, ei pelkästään hoideta fyysisesti kuntoon vaan henkisesti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että sulla kävi mieletön tuuri, kun sait noinkin pitkän hoitojakson
Jep, monesti näitä itsarikandidaatteja kotiutetaan jo samana/seuraavana päivänä. En ole kuullutkaan aikoihin että joku saisi noin pitkäksi aikaa jäädä hoitoon.
En osaa sanoa tuosta hoitoaikojen määräytymisestä, mutta tilanteesi kuulostaa surulliselta.
Miksi sinä haluat tappaa itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi anorektikkoja PAKKOhoidetaan. Jos haluaa olla laiha niin senkus on, jokaisen oma kroppa ja päätökset.
No minusta on kyllä hyvä ettei mielenterveysongelmaisten vain anneta tappaa itseään. Eiköhän lähes jokainen vaikkapa teini-ikäisenä anoreksian takia hoitoon laitettu ole aikuisena kiitollinen ettei kuollut vaan sai hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Resurssien tuhlausta pitää montaa kuukautta lukkojen takana jotain prinsessaa, joka on päättänyt ettei edes halua parantua... Tekohengitystä nenämahaletkun kautta.
Minä sairastin erittäin vaikeaa anoreksiaa monta vuotta nuorempana. Ilman sairaalaa olisin kuollut. Nyt olen terve, syömishäiriöstä ei jälkeäkään ja käyn töissä. Anoreksia ei ole mikään leikkisairaus tai sairastuneen oikuttelua, se on vakava häiriö päässä, jolla on psykosomaattiset seuraukset ja joka hoitamattomana johtaa nälkäkuolemaan. Miksi helvetissä kommentoit sairaudesta josta et tiedä mitään? Itse uskon että anoreksia on perinnöllinen, äidillänikin oli se.
AP, jos pelkäät että teet itsellesi jotain pahaa, kerro se hoitohenkilökunnalle. Ei he sinua voi kotiin päästää, jos sinulle on selvät itsemurhasuunnitelmat.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikoilla on todella pinttynyt, vuosia kestänyt, sairaalloinen lihomisen pelko josta ei pääse kovin helposti eroon. Itsemurhayritykset ovat tähän verrattuna melko spontaaneja tekoja, eivät kroonista itsensä pahoinpitelyä.
Ja juu, tiedän että Suomessa on asiat todella huonosti mitä tulee itsemurhaa yrittäneisiin.
No olen minäkin itsemurhaa pyöritellyt päässäni jo pari vuotta ja se totta tosiaan tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. :( Tiedän jo että kotona ollessani jatkan vaan sen itsarin suunnittelua ja sopivan päivämäärän etsimistä. En jaksa ainakaan kotona edes miettiä muita vaihtoehtoja, koska se kuolema vaan houkuttaa niin paljon.
Ap
Mitä haluaisit? Että sinua pidetään ostastolla ja saat aamu- ja iltalääkkeet ja jutteluaikoja hoitajien kanssa? Haluatko sähköhoitoa, terapiaa, vahvan lääkityksen? Haluatko että joku osaisi sinulle selittää miksi elämä on elämisen arvoista?
Jos ihminen haluaa kuolla niin siihen on toisilla todella vähän sanomista/tekemistä pidemmän päälle.
Olen itsekin miettinyt itsemurhaa jo 15 vuoden ajan ja tiedän ettei siihen muut voi oikein vaikuttaa. En ole kuitenkaan yrittänyt itseäni tappaa koska kuolla ehtii aina.
Sama koskee sitten myös anorektikkoja. Jos ihminen haluaa laihtua niin siihen on toisilla todella vähän tekemistä pidemmän päälle. Vai onko? Anorektikkoja menee pakkohoitoon. Sulla ei myöskään kovin vakavia itsemurha-ajatuksia ole, jos pystyt kuittaamaan ne sillä, että kuolla ehtii aina. Jos on tosi pahoja itsemurha-ajatuksia niin silloin haluaa kuolla jatkuvasti tässä ja nyt.
Oliko yrityksesi millainen ja olisiko oikeasti ollut tappava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikoilla on todella pinttynyt, vuosia kestänyt, sairaalloinen lihomisen pelko josta ei pääse kovin helposti eroon. Itsemurhayritykset ovat tähän verrattuna melko spontaaneja tekoja, eivät kroonista itsensä pahoinpitelyä.
Ja juu, tiedän että Suomessa on asiat todella huonosti mitä tulee itsemurhaa yrittäneisiin.
No olen minäkin itsemurhaa pyöritellyt päässäni jo pari vuotta ja se totta tosiaan tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. :( Tiedän jo että kotona ollessani jatkan vaan sen itsarin suunnittelua ja sopivan päivämäärän etsimistä. En jaksa ainakaan kotona edes miettiä muita vaihtoehtoja, koska se kuolema vaan houkuttaa niin paljon.
Ap
Mitä haluaisit? Että sinua pidetään ostastolla ja saat aamu- ja iltalääkkeet ja jutteluaikoja hoitajien kanssa? Haluatko sähköhoitoa, terapiaa, vahvan lääkityksen? Haluatko että joku osaisi sinulle selittää miksi elämä on elämisen arvoista?
Jos ihminen haluaa kuolla niin siihen on toisilla todella vähän sanomista/tekemistä pidemmän päälle.
Olen itsekin miettinyt itsemurhaa jo 15 vuoden ajan ja tiedän ettei siihen muut voi oikein vaikuttaa. En ole kuitenkaan yrittänyt itseäni tappaa koska kuolla ehtii aina.
Haluaisin, että joku muu ottaisi edes hetkeksi vastuuta minusta. En jaksa huolehtia itsestäni kunnolla ja se tietysti vaikuttaa myös mielialaan, kun ei saa oikein mitään aikaan. Haluaisin, että elämä ei tuntuisi niin vastenmieliseltä ja kamalalta.
Mutta ilmeisesti nuo on liikaa vaadittu. En jaksa enää pitää itseäni pinnalla. Aion tappaa itseni heti, kun minut "potkitaan" täältä pihalle. Olen nämä pari päivää yrittänyt vakuuttaa hoitajia ja lääkäriä pahasta olostani ja siitä että todellakin aion tappaa itseni ja tällä kertaa myös onnistua siinä heti kun täältä pois pääsen. Tästä huolimatta sovittiin uloskirjauspäivä ja vastaanottoaika kotiutushoitajalle siitä seuraavalle päivälle. En jaksa enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko yrityksesi millainen ja olisiko oikeasti ollut tappava?
En halua kertoa siitä netissä, ettei kukaan saa vinkkejä. Olisi ollut, mutta yritykseen liittyi lääkkeitä enkä niiden vaikutuksen alaisena onnistunut viemään juttua loppuun. En tiennyt, että lääkkeet vaikuttaisivat minuun niin voimakkaasti. Seuraavalla kerralla huomioin tämän ja teen valmistelut niin, ettei haittaa, vaikka olenkin lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että sulla kävi mieletön tuuri, kun sait noinkin pitkän hoitojakson
Jep, monesti näitä itsarikandidaatteja kotiutetaan jo samana/seuraavana päivänä. En ole kuullutkaan aikoihin että joku saisi noin pitkäksi aikaa jäädä hoitoon.
Oho. Mä sain olla neljä kuukautta osastolla hoidossa (en pakkohoidossa) "pelkän" masennuksen vuoksi. En ollut edes yrittänyt itsemurhaa ja varsinaisesti edes suunnitellut tekeväni sitä. Ainoastaan ajatellut, että olisi parempi olla kuollut.
Anorektikoilla on todella pinttynyt, vuosia kestänyt, sairaalloinen lihomisen pelko josta ei pääse kovin helposti eroon. Itsemurhayritykset ovat tähän verrattuna melko spontaaneja tekoja, eivät kroonista itsensä pahoinpitelyä.
Ja juu, tiedän että Suomessa on asiat todella huonosti mitä tulee itsemurhaa yrittäneisiin.