Muistoja c-kaseteista

Vierailija kirjoitti:

Toivoin joskus 12-vuotiaana Pulpin Disco 2000 -biisiä jostain radio-ohjelmasta ja sormi rec-nappulalla odottelin. Toive luettiin, mutta se biisi oli niin uusi, että totesivat vaan, ettei sitä levyä ole vielä saatu studioon. Vieläkin kyrsii, kun muistin tuon! Ei näköjään ollut ysärin puolivälissäkään vielä mitään cd-aikaa.

Viimeksi ostin uuden c-kasetin pari kuukautta sitten. Mikä sen hipsteri-indiempää kuin julkaista levy vain kasetilla.

Tottahan cd-aika jo ysärillä oli, mutta eihän cd ollut c-kasetin, vaan vinyylin korvaaja. Tallentavat cd:t alkoivat kunnolla yleistyä vasta 2000-luvulla, eikä niistä koskaan kerinnyt tulemaan koko kansan tallennusvälineitä, koska se polttaminen piti tehdä pääasiassa tietokoneella, kun tallentavat cd-soittimet oli sikakalliita ja taas tietokoneita ei ollut läheskään kaikilla. Kun tallentavat cd:t halpeni ja tietokoneet yleistyi niin oltiinkin jo mp-3 ajassa ja sitten tulikin älypuhelimet, eli nykyaika.

Ysärillä itseasiassa c-kasetin korvaajaksi lanseeratiin minidisc, joka olikin ihan kelpo peli, eli kokolailla c-kasetin kaltainen tallennin, mutta minidisc "kasetti" oli huomattavasti pienempi ja siis formaatti oli digitaalinen, eli äänenlaatu parempi kuin c-casetissa ja käyttö monin verroin helpompaa, kun kappaleita ei tarvinut kelailla. Senkin aika jäi kovin lyhyeksi, kun tuli mp-3 soittimet sunmuut,  eikä siitäkään koskaan kerinnyt tulemaan tavallisen kansan soitinta. Itse aikoinaan minidisc soittimen hankin osittain siitä syystä, että olin musiikkialalla. Se soitin on minulla edelleenkin ja läjäpäin minidiscejä, jotka nyt pölyttyy vintillä.

Tässäpä kiva aihe. Kuuntelin aina monta tuntia putkeen eri radiokanavia ja etsin tietty parhaita biisejä niistä. Jos radiossa oli jokin toivekonsertti-tyyppinen ohjelma, niin sai aina jännittää, pääsisikö oma ehdotus läpi. Eniten arvostin niitä ohjelmia, jotka soittivat kappaleet kokonaan tai korkeintaan muutama sekunti alusta tai lopusta pois.

Hype ja Pertti Salovaaran oma radio-ohjelma olivat ne parhaat ja joskus "Puhelinlangat laulaa" soitti myös hyvää musiikkia. Samoin Anssi, mutta hän (Ari Peltonen) saattoi kesken kappaleiden mäjäyttää jotakin nasevaa linjoille ja sitä myöten menetetty kappale.

Muistan, kun joskus eräs kuuntelija avautui Salovaaralle tämän puhumisesta biisien päälle. Tämän myötä Pertti laittoi jonkun tunnetun kappaleen soimaan ja tämä puhelinvastaajaan jätetty kiukkuinen viesti häiritsi kappaletta taustalla.  Se oli hauska veto.

Oli niitä C-kasetteja valtava pino, kun joskus huvikseni rakensin niistä tornin. Ja kaikki täynnä hyvää musiikkia.

Ai että, c-kasetit oli yhteen aikaan parhaita äänilähteitä mihin musiikkia nyt pysty nauhottamaan. Helppoahan se oli jos oli perus töpselillä toimiva radio. Ei muuta kun radio soimaan rec päälle. Heti kun hyvä biisi alko niin äkkiä piti painaa rec:-) Ja mä aina odotin, että heti kun biisi loppuu niin painoin recin pois päältä, ettei se kasetti mitään turhaa höpinää nauhoittanut, kun meikäläisellä oli melkein aina niitä tdk:n 60 minuuttisia kasetteja. Niitä tuli autoradiosta kyllä paljon kuunneltua, siellä oli jos rock'n rollia, teknoa, mitä radiosta nyt sattuikaan ikinä tulemaan, jotain hyvää:) 

Muistan sitten kun kasettisoitin joskus kumman syystä imaisi sen nauhan sinne sisään ja sitä piti kalastella sieltä välistä ja kerran sitten kävi niin, että katkesi koko nauha. Oli kaiken lisäksi venynyt niin ohueksi, että piti leikata jonkin matkaa pois sitä nauhaa ja sit piti säästää ne sileät ja ehjät kohdat ja teippailla niitä yhteen... ai että sitä aikaa. Sitten kun soittimesta alan kuuntelemaan niin huomaan, että oon teipannu sen pätkän siitä nauhasta ylösalaisin ja se pyörittää sitä kasettia hetken takaperin ja oli se ihan hauskaa kuunneltavaa. Muistan sen, että se nauha joka katkesi oli vieläpä krominauhaa eli muka sitä parempaa nauhaa, ihan sama vaikka jäi krominauha tai normaali soittimen väliin, niin kyllä se todennäköisesti aina katkesi!

Teiden varsilla oli joskus varmaankin autosta ulos heitettyjä rikki menneitä kasetteja ja minua pentuna jotenkin inhotti ja jopa pelotti ne rikkinäiset kasetit, tai se nauha, kun nauha oli levinnyt ympäriinsä sotkuiseksi vyyhdiksi risukkoon kuin jotkut suolet. Inhosin ja pelkäsin niitä ihan kuin jotain käärmeitä, mutta en tiedä miksi. Olen kumminkin omia kasetteja käsitellyt ilman mitään ongelmaa.

Mutta joo, radiosta nauhottaminen sehän se oli vasta jännittävää ja kun niitä vaan ajan saatossa kuuntelee niin nehän aina kuluivat ja joissain kaseteissa se äänikin alkoi oudosti aaltoilemaan?! Ja sitten Muistan vielä sen, että jos oli mennyt nauhoitus jotenki pieleen niin jos ei niitä kasetin yläpäitä oltu tukittu jo valmiiksi niin siihenhän piti laittaa teippiä niiden aukkojen päälle, niin sitten pysty uudelleen nauhottaa siihen päälle jonkun toisen biisin. Meikäläinen käytti melkein aina tdk:n kasetteja limpparia oli ehdottomasti tdk: D 60. Sitten joskus oli myös TDK SA 60 ja TDK AD 90, mutta niitä oli harvoin. Kuuskyt minuuttiset oli parhaita eikä liian pitkiä tai lyhyitä:-) 

Kun kuuntelen Spotifysta tai radiosta jotain vanhaa kappaletta esim. Van Halenin Jump niin väkisin tuleemieleen että tämän kappaleen jälkeen pitäisi tulla Die Straitsien Money for Nothing. Niin monta kertaa vanhoja kasetteja tuli kuunneltua että vieläkin muistaa kappalejärjestyksen.

Vierailija kirjoitti:

hyi kun olette vanhoja t -95 

Sinä se vanha vasta oletkin, kun olet kuunnellut Disneyn satukasetteja, äänimerkin kuultuasi käännä sivua satukirjasta

Voi niitä aikoja kun releohjatun Technicsin kasettidekin viisarit heiluivat musiikin tahtiin.

Kylläpä tulee nuoruus mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Huoltoasemilla oli myynnissä pitkät rivit kasetteja. Oli Finnhitsejä, Euroviisuja, Kirkaa, Dannya ja tietty humppaa kuten Erkki Junkkarista. Yleensä semmoista iskelmäpainotteista tavaraa.

Ei siitä kovin kauaa ole, kun huoltoaseman alelaarista löytyi c-kasetteja.

Vuonna 2002 olin kaverilla kylässä hieman nuhjuisessa mutta kodikkaassa lähiössä. Keittiössä tuoksui makkaramunakas. Pysähtynyt tunnelma. Radio oli päällä. Yhtäkkiä kuulin sieltä jotain, millaista en ollut ikinä ennen kuullut ja viittoilin kaverille, että "shh!". Maailmamme mullistui, kun kuultiin melkein kokonaan Mariskan Tarkasta tämä-biisi. Oli ennenkuulumatonta (ainakin meille) että tyttö räppäsi. Arveltiin, että biisi saattaisi kuulua uudelleen, joten c-kasetti viritettiin valmiiksi ja oltiin koko ilta valmiina nappaamaan tuo biisi, lopulta onnistuen :) 

Kuuntelin 80-luvulla Rölli-kasetteja. Jorasin parhaiden biisien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Perjantaina Salovaarashow ja lauantaina Dancemob, viikonloppuöisin olisko ollut la-su yö Tri Patin Partyline. Mankka nauhotusvalmiina vieressä.

Dancemob tuli perjantaina Salovaaran jälkeen kymmenestä kahteentoista. Tri Patti tuli sen jälkeen ja kesti parhaimmillaan melkein viiteen asti.

Itselle musa 80 luvulla oli kuin siirtyminen toiseen maailmaan ja jota on vaikea selittää ja pukea sanoiksi. Myös kommenteista näkee ettei näin suinkaan ollut kaikilla. Musiikki ei herättänyt heissä mitään tunteita. itse puolestaan tätä on erittäin vaikea ymmärtää.

90 min. kasetissa nauha alkoi joskus venyttämään ... sotkeutui ja meni poikkikin, jos oli mennäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoin joskus 12-vuotiaana Pulpin Disco 2000 -biisiä jostain radio-ohjelmasta ja sormi rec-nappulalla odottelin. Toive luettiin, mutta se biisi oli niin uusi, että totesivat vaan, ettei sitä levyä ole vielä saatu studioon. Vieläkin kyrsii, kun muistin tuon! Ei näköjään ollut ysärin puolivälissäkään vielä mitään cd-aikaa.

Viimeksi ostin uuden c-kasetin pari kuukautta sitten. Mikä sen hipsteri-indiempää kuin julkaista levy vain kasetilla.

 

Tottahan cd-aika jo ysärillä oli, mutta eihän cd ollut c-kasetin, vaan vinyylin korvaaja. Tallentavat cd:t alkoivat kunnolla yleistyä vasta 2000-luvulla, eikä niistä koskaan kerinnyt tulemaan koko kansan tallennusvälineitä, koska se polttaminen piti tehdä pääasiassa tietokoneella, kun tallentavat cd-soittimet oli sikakalliita ja taas tietokoneita ei ollut läheskään kaikilla. Kun tallentavat cd:t halpe

Kyllä MiniDisc muualla jotenkin menestyi. Japanissa toimivat datan tallentamiseenkin kuten disketit tai CD-RW-levyt. Se oli meikälle kätevä formaatti kasettien lisäksi aikana, jolloin tietokoneiden kovalevyt olivat vielä yhden-parin CD-levyn kokoisia tallennuskapasiteetiltaan.

Kasetit toimi ensimmäisten kotitietokoneiden tallennusvälineenäkin, esim. Commodore 64:ssa. Muistan kun pelasin alkuperäistä ostettua Leaderboardia (golf peli), ja painoin kasettiaseman stop nappia kun peli oli latautunut ja pyörimässä jo, koneen grafiikka jotenkin sekosi ja alkoi piirrellä maisemia sattumanvaraisiin kohtiin ruudulla, mutta ohjelman suoritus jatkui kuitenkin eikä pysähtynyt mihinkään virheilmoituksiin.

Muistoja c-kaseteista. Ensimmäinen ulkomaanmatka yksin ja mun keltaiset Sony Walkman korvalappusterkat. Tuli huolella kuunneltua niitä kasetteja, joita oli mukana, koska muutakaan ei voinut kuunnella. Maailma ei ollut rajaton silloin, mutta maailma oli jännittävämpi. 

Mun ekat C-kasetit oli Nimeni on Dingo ja Kerjäläisten Valtakunta. Äänitin kaverilta. Niitä luukutettiin. Olin ehkä 9 v. muistaakseni. 

Ei tarvitse muistella, vielä ovat käytössä.