Lue keskustelun säännöt.
Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Radiosta nauhoitin hyviä kappaleita.
Joskus kun aloitin aktiivisemman musiikin kuuntelun, niin muistan äänittäneeni radiosta yksittäisiä kappaleita, mutta monesti sai olla tarkkana sillä radiotoimittajat saattoivat tarkoituksella puhua kappaleen päälle. Kaverini äänittivät myös minulle joitakin LP-levyjä C-kaseteille, ja niihin kasetteihin piti itse kirjoittaa kappaleiden nimet. Vinyylilevyjen sisäpussissa oli kuitenkin varoitusteksti, jossa todettiin että "home taping is killing music, and it's illegal". Tuohon liittyi tietynlainen logo, jossa C-kasetin alla oli kaksi luuta ristissä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Home_Taping_Is_Killing_Music#/media/File:…
Ennen muinoin stereoiden eri osat sijoitettiin tavallisesti toistensa päälle niin että päällimmäisenä oli vinyylilevysoitin ja sen alle tulivat kasettisoitin, viritin ja vahvistin, ja joskus vielä taajuudenkorjain.
Minusta tuli joka tapauksessa hyvin nopeasti vinyylilevyjen keräilijä, ja se oli minusta samalla muusikkojen tukemista. Suosin LP-levyjä myös oman kokoelman yhtenäisyyden kannalta, joten C-kaseteilla ei ollut minulle suurta merkitystä. Siirryin CD-aikakauteen vasta vuonna 1999, ja siitä lähtien olen suosinut järjestelmällisesti CD-levyjä. Monessa tapauksessa olen hankkinut noiden vanhojen LP-levyjen rinnalle samat albumit digitaalisesti remasteroituina deluxe CD-levyinä bonusmateriaalin kera. Tietyllä tavalla nuo LP- ja CD-levyt muistuttavat omasta henkilöhistoriasta kuten mistä bändistä tai laulajasta on ollut erityisen innostunut vuosien varrella ja milloin ko. tuotannon on hankkinut. Rock- ja popmusiikki eri vuosikymmeniltä on minulle edelleen aktiivinen kuuntelu- ja keräilyharrastus, minkä lisäksi luen aika paljon englanniksi alan kirjallisuutta kuten bändihistoriikkeja, muusikoiden elämänkertoja ja musiikkilehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen oma kasettini oli Helen Hoffnerin Summer of Love. Sitä mainostettiin tv:ssä ja se piti saada. Tämä oli joskus 90-luvun alussa, kun olin ala-asteella. Nauhoitin tyhjälle c-kasetille suosikkiartistini lauluja cd:ltä ja lähetin sen kirjekaverilleni Japaniin, tykkäsi!
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston äänikirjat oli aivan mahtavia. Omat vanhemmat kyllä mielellään luki iltasadun, mutta se oli aina yksi, hyvin lyhyt satu. Kirjaston paketissa oli usein jopa kuusi kasetillista (kokonainen oikea pitkä kirja) tarinaa, ja jos sitä kuunteli kuulokkeilla, ei vanhemmat edes tienneet että tuli valvottua taas melkein koko yö. :)
Salovaaran ohjelmasta, ja mikähän mahtoi olla se yksi kesäshow mikä tuli joskus RadioMafialta, tuli nauhoiteltua useampikin kasetillinen suosikkeja. Aivan kuten moni muukin on jo sanonut, ne satunnaiset juontajan äänet ja seuraavaksi äänitetyt kappaleet tulevat usein vielä tänäkin päivänä mieleen jos kyseisiä kappaleita kuulee jostakin.
Ihan ensimmäiset omat kasetit taisivat olla 80-luvulla joitain lapsille tarkoitettuja lastenlaulu- ja satukasetteja. Ensimmäinen "oikea kasetti" jolla oli musiikkia, oli New Kids On The Block. Sitä kuunnellessa piti aina tuijottaa kaverin isosiskon Suosikista saatua jättilakanajulistetta bändin pojista. :)
Ihan kuin minun muistoistani!
Olimme serkkujen kanssa kovia faneja. Minulta löytyi ensin vain C-kasetti (Itsenauhoitettuja) mutta lopulta minulla oli 2 fani- t-paitaa, tyynyliina ja tyynyliina johon oli painettu heidän ryhmäkuva
Se ääni, kun mankka imee nauhan sisäänsä. Niin nostalginen =) Sillon ei tietty naurattanut yhtään koittaa kelata kynän tai sormenpäällä nauhaa takas kasettiin ja toivoa, ettei kaikki hartaudella tehdyt radionauhoitukset menneet pilalle yhdessä vilauksessa. Voi niitä aikoja, nauru pääsee =)
Vierailija kirjoitti:
siistiä kun sai punaisen kannetavan korvalappustereon
Sama muisto mullakin! Nimeomaan punaiset korvalappustereot! Olin 80-luvulla sukulaisperheessä lapsenlikkana mutaman viikon kesällä ja lähtiessäni sain palkan lisäksi palkkioksi setäni viallisena löytämät ja korjaamat, punaiset korvalappustereot. Muistan vieläkin sen onnen tunteen, kysyin moneen kertaan onko nää nyt varmasti mun ikiomat! Ja kuuntelin siltä jotain euroviisukasettia, junassa matkalla takasin kotiin "kesätöistä"=) PIENET ilot, niin rakkaat muistot. Ei vaatinut liikoja, ilahtui pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutena vuotena telkkarista tuli Duran Duranin konsertti. Meillä ei ollut videoita, mutta nauhoitimme keikan c-kassulle. Se oli suosikki "levyni" pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siistiä kun sai punaisen kannetavan korvalappustereon
Sama muisto mullakin! Nimeomaan punaiset korvalappustereot! Olin 80-luvulla sukulaisperheessä lapsenlikkana mutaman viikon kesällä ja lähtiessäni sain palkan lisäksi palkkioksi setäni viallisena löytämät ja korjaamat, punaiset korvalappustereot. Muistan vieläkin sen onnen tunteen, kysyin moneen kertaan onko nää nyt varmasti mun ikiomat! Ja kuuntelin siltä jotain euroviisukasettia, junassa matkalla takasin kotiin "kesätöistä"=) PIENET ilot, niin rakkaat muistot. Ei vaatinut liikoja, ilahtui pienestä.
Minulla myös :D ja ne on vieläkin tallessa jossakin vanhempieni luona
Sain pikkupoikana lahjaksi W.A.S.P.in Wasp-kasetin ja diggasin sitä kuin hullu puuroa. Ahkeran soittamisen seurauksena nauha meni poikki enkä tiennyt että sen voisi korjata. Kaveri imuroi nauhan pölynimuriin. Se siitä sitten. 18-vuotiaana ostin saman albumin CD:llä mutta kämppis lainasi sen eteenpäin ja se jäi sille tielleen.
Teininä äänittelin aluksi vaan jotain musaa radiosta josta en saanut paljoakaan irti, myöhemmin Dancemobia ja Tapani Ripatin Yövuoroa, jossa oli ne parhaat biisit kun konemusa alkoi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänitin itselleni satukasetteja kun minulle ei ostettu niitä kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ala-asteella, kun petri nygårdin ensimmäiset rivot räpit ilmestyi ja kaverini äänitti ne c-kasetille. Laitoin kotona kasetin polleaa soimaan ja sanomistahan siitä tuli!
Koulun jälkeen iltapäivällä kuuntelin Rockradiota. Minulla oli 13-vuotiaana syntymäpäiväksi saamani mankka. Mankka oli pöydällä, kasetti valmiina - ja Duran Duran, ABC tai Pet Shop Boys:ia nauhoittamaan. Myöhemmin esimerkiksi Madonnan ja David Bowien kappaleita. (Muistan vieläkin minkä tunteen Madonna eka hitti sai aikaan: pysähdyin kuuntelemaan, ja olin heti että vau! Myöhemmin tämä sama ilmiö toistui Adelen eka hittiä kuullessa....). (Mankan ja kasettien vieressä koulupöydällä oli Lorealin Studioline:n geeli, että sai sivuhiukset littanaksi ja päälaen hiukset pystyyn. Tämä oli tärkeää. Hajuvetenä Jardinin tuoksu. Collegepaidassa luki "Frankie goes Hollywood". Kaupungin ainoalta R-kioskilta ostin 14-vuotiaana "punaista mallua" ja Blackpete-patukkaa. Ikää ei kyselty).
Ne olivat tärkeitä kasetteja. Niihin sai nahoittaa juuri sellaista musiikkia, mistä tykkäsi. Isosiskoni pilkkasi musiikkimakuani. Erityisesti on jäänyt mieleen Mike Oldfieldin kappale Moonlight Shadow....
Kasetteja kertyi lopulta iso laatikollinen. Myöhemmin joskus 90-luvulla heitin roskiin. Silmäilin kylläkin pitkään lyijykynällä kirjoitettuja biisilistoja, joiden englanti oli vähän niin ja näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikkelissä tuli 90-luvulla suosittu radiohjelma Diskontti, aina sai jännittää että lukeeko Harppa kirjeeni ja soittaako toivomani kappaleen ! Edes vessaan ei voinut mennä, kun piti kytätä .D Nauhoitin kasettitolkulla lempimusiikkiani ja fiksailin teipillä venyneitä nauhoja.
Muistan elävästi miten about 9-vuotiaana nauhoitin radiosta jonkun perhanan olympialaisten avajaislähetyksen, olin ihan fiiliksissä siitä että nyt tapahtuu jotain hienoa... Kumma kyllä, ko. kasettia ei oikeastaan jaksanut kuunnella kertaakaan sen jälkeen.
Kun olin viikonloppuisän autossa jossa hän soitti itse nauhoittamaansa kasettia, totesin että "tää on tosi hyvä" ja hän lahjoitti kasetin minulle. Sen etikettiin oli kirjoitettu kuulakärkikynällä "Dance -87".
Bogart Co -kasetti tuli kuunneltua 8-vuotiaana loppuun. Siitä vuosi eteenpäin AC/DC:n livekasetti koki saman kohtalon. Sitä seurasikin sitten elämäni eka cd, joka oli Iron Maidenin live-levy.
Sellainen muisto, että ensimmäinen tietokone jota olen käyttänyt oli ruotsalaisvalmisteinen ABC 80, ks. https://sv.wikipedia.org/wiki/ABC_80. Sillä opettelin BASIC-ohjelmointia, ja C-kasetille tallennettiin työt. Olikohan niin, että koneeseen ladattiin käyttöjärjestelmäkin C-kasetilta?
Sony walkmanit tietty ja läjä kasetteja repussa kouluun, ja vitutus kun patterit loppui eikä ollut varapatskuja mukana. Ennen walkmaneja kaikenmaailman halpis korvalappustereoita. Kuulokkeet oli nappikuulokkeet ja niitä ennen sangalliset, mutta pienet. Isoja kuulokkeita ei kukaan kehdannut käyttää ulkona ennen 2000-lukua, paitsi nyt ehkä jotkut harvat tiukan linjan tai wannabe-hopparit. Edistyksellisissä walkmaneissa pystyi vaihtamaan puolen nappia painamalla, ei tarvinnut ottaa kasettia ulos. Tai se vaihtui automaattisesti kun puoli tuli loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olin matkalla autolla 80-luvulla Leningradiin (nykyään Pietari). Soittimessa oli kasetti ja se oli asetettu kohtaan, jossa Beatlesin 'Back into USSR'.
Neuvostoliiton tullimies pyysi soittamaan kasettia ja hemostui kun tunsi kappaleen. Pyysi sitten kääntämään kasetin. Toinen puoli oli kokonaan tyhjä ja tätä tullimies ei tajunnut ollenkaan... Selviteltiin aikamme asiaa ja päästiin lopulta rajan yli ja musa soimaan!
Höpöhöpö, 80-luvulla ei ykstyisautolla ollut mitään asiaa Neuvostoliittoon. Ikipäivänä et olisi viisumia yksityisautoiluun saanut.
Mä muistan Matchboxin, Grazy Cavanin ym. ”rockabilly-kasetit”. Kun olin vesirokossa, mutsi toi mulle The Boppersin -kasetin, että sain kuunnella Ruotsin poikien rockabillyä. Tuli kuunneltua musiikkia laidasta laitaan, tänään kuulin radiosta Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma ja Pellenkin kasetti kyllä löytyi.
Joo, silloin oli äärimmäisen tarkeää että radiojuontaja sanoi biisin nimen ja esittäjän kun biisi loppui, muuten ei mistään tiennyt kuka esittäjä on. Hankalinta oli yrittää saada selvää englannin- tai muunkielisistä nimistä, varsinkin kun oma englanti ei ollut niin kovin hyvää vielä silloin aluksi.
Nykyään on niin helppioa, vaikkei olisi juuri silloin netin äärellä, vilkaiset kelloa ja pidät muistissa sen moneltako kappale radiossa soi ja käyt netistä katsomassa esittäjän ja biisin nimen.
Ja jos haluat kuunnella uudelleen, niin netistä löytyy.
Ennen piti laittaa postikortti tai soittaa radioon ja toivoa biisiä, ja hyvällä tuurilla just sun toive toteutettiin. Piti vaan tietää biisin nimi, eikös niitä tosiaan jossain Suosikissa tai jossain voinut kysellä??