Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Moniko viitsisi enää nykyisin kirjoitta ja lähettä postikortin johonkin radio-ohjelmaan toivoen jotain harvemmin soitettua biisiä ja sit kuunnella esim joka perjantai-ilta sen kolme tuntia radiota käsi koko ajan valmiina painamaan rec-nappia jos se soittaakin sen biisin. Ja muutenkin olla koko ajan valmiina nauhoittamaan hyvät biisit radiosta. Tai jos on jo joku biisi kasetilla, mut juontaja puhuu päälle, niin sais nauhoitettua paremman, kokonaisen version siitä.
Sit parhaalle kaverille voi kopsata ne hyvät biisit, jos se tuo oman kasetin.
Minusta on jännää että ihmiset vieläkin pyytää että radiossa soitetaan joku biisi, senhän voi nykyään kuunnella milloin vain netistä, vaikka 100 kertaa.
Ennen niitä biisejä toivottiin siksi että kuulisi sen kappaleen tai just sen takia että sen sais kasetille ja voisi kuunnella muulloinkin.
Jos joskus osti jonkun bändin /laulajan kasetin, niin sitä kuunneltiin tosiaan aluksi monta päivää.
Meidän kylässä eräs nuori heppu oli joskus 60-luvun lopulla kai hankkinut kylän ensimmäisen c-kasettinauhurin. Teki sellaisen jäynän, että nauhoitti "uutisen", jossa möreällä äänellä kertoi tunnetun vankilasta paenneen murtomiehen liikkuvan juuri meidän alueella ja poliisin kehottavan kaikkia suureen valppauteen sekä vahtimaan kotejaan. Sitten kun joku naapuri poikkesi käymään sanoi että "ohhoh, kello onkin tasan, kuunnellaas uutiset tästä uudesta radiosta". Ja naapuri oli kuunnellut "uutista" tukka pystyssä ja juossut sitten vahtimaan kotiaan.
Huoltoasemilla oli myynnissä pitkät rivit kasetteja. Oli Finnhitsejä, Euroviisuja, Kirkaa, Dannya ja tietty humppaa kuten Erkki Junkkarista. Yleensä semmoista iskelmäpainotteista tavaraa.
Oliko kellään sellaista mankkaa joka käänsi itse kasetin puolen? Mulla oli.
Tai eihän se kirjaimellisesti kääntänyt sitä, se kasetti vaan alkoi pyöriä toiseen suuntaan, mut siis kun painoi jonkun napin pohjaan, niin se soitti eka A-puolen ja kun kasetti loppui, se soitti B-puolen siihen perään.
Meillä koettiin erään joulun alla pienimuotoinen kriisi. Menin teinin huoneeseen (itse oli kavereillaan) imuroimaan ja ajattelin imuroida siitä pöydältä myös. Siirtelin tavaroita eestaas. Sitten huomasin, että vaikka olin koittanut varoa sitä kasettia, jonka huomasin pöydällä olevan -itse nauhoitettu kasetti - niin hups vaan, imuri imaisi kasetin nauhaa pitkälti...Pysäytin imurin ja vedin nauhan; ihan sotkussahan se oli :( Ei tainnut poikki sentään mennä.
Teini saapui sitten illalla ja tunnustin hänelle tekoseni. Lupasin ostaa saman CD:n kyllä, koska olin selvästi syypää tekoon. Angstiahan siitä ensin seurasi, teini heitti kasetin nurkkaan ja huusi, että mitä minä yleensä tulen hänen huoneeseensa!! Rauhoittui kyllä ja pyysi jopa anteeksi. Annoin sitten rahaa, että pääsee ostamaan sen levyn. Oli varmaan jotain kirkonpolttometallia :)
Vierailija kirjoitti:
Ihana triidi. Musiikkia tosiaan arvosti enemmän kun se oli hankalampaa saada. Mutta voi sitä, jos pyysi lahjaksi "jotain levyä" ja sai sitten vanhempien älyttömän valinnan. Kaveri, rokkimies, sai lahjaksi Carola Häggkvistin levyn. :) Veljeni sai Showaddywaddyn (googlatkaa) kasetin ja minä, Beatles- ja Who-fani, sain kasetillisen Boney M:n diskorenkutuksia. Joulu pilalla!
Kasettikoteloihin korvakuulolta kirjoitettu kappaleiden nimet muuttuivat mielenkiintoisiksi: Rod Stewartin "Do you think I'm sexy" oli "Are you thinking I am sex". Saman esittäjän "I am sailing" oli "I am sailor" ja Dire Straitsin "Money for nothing" oli "Money four, nothing".
Tosiaan, piti aina yrittää kuunnella tarkasti mikä on biisin nimi, joskus kuuli oikein, joskus ei.
Ja biisien sanoja tuli kirjoitettua käsin paperille, jos jostain ne sai käsiinsä, esim kaverin/kirjaston kasetin kansipaperista tms... tai piti yrittää vaan saada selvää, kuten joku kuvaili aiemmin, tyyliin: kuuntele, pause, kirjoita, kuuntele, pause, kirjoita jne
Ja radion JOKAINEN biisitoive päättyi sanoihin, pliis älä puhu päälle.
Muistaako joku vielä sellaisen Mafian ohjelman kuin Faksimafia? Hitto, naurattaa ihan tuo nimi :)
Oli niin hienoa, kun studioon voi lähettää faksin! Faksi-Blondi ja Salovaara siinä olivat - tai äänessä taisi olla vain Salovaara. Kata Kärkkäinen oli tosin myös ihan äänessä siinä :)
En muista, toivottiinko siinä mitään biisejä. Itse kuuntelin sitä töissä, surkeasta kelloradiostani :)
Tein myös jossain vaiheessa oikein luettelon äänityksistäni. Ja olin sentään "jo" yli 20 v, mutta oli niin hienoa silloin voida äänittää kunnon laitteista (oli jonkin aikaa sellaiset). Kirjoitin kasettien kääreisiin kaikkien biisien nimet ja esittäjät sekä numeroin kasetit raaputettavilla numeroilla ja kirjoitin sinnekin niiden biisien nimet ja esittäjät.
Tätä kesti jonkin aikaa, kunnes intoni lopahti.
Mulle lähetti serkku Lahdesta nauhoitettuja kasetteja joita ei kellään kaverilla ollut keski-suomessa, ne ihmetteli "mikä Apulanta ja Tehosekoitin". Kukaan ei ollu kuullutkaan jostain Apulannasta, onko se joku bändi??
No, mä tykkäsin kuunnella silloin paljon muutakin kun mitä radiossa soitettiin ja monien kans läheteltiin nauhoitettuja kasetteja postissa ympäri suomea.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku vielä sellaisen Mafian ohjelman kuin Faksimafia? Hitto, naurattaa ihan tuo nimi :)
Oli niin hienoa, kun studioon voi lähettää faksin! Faksi-Blondi ja Salovaara siinä olivat - tai äänessä taisi olla vain Salovaara. Kata Kärkkäinen oli tosin myös ihan äänessä siinä :)
En muista, toivottiinko siinä mitään biisejä. Itse kuuntelin sitä töissä, surkeasta kelloradiostani :)
Mä kuuntelin ANSSIa ja Salovaaraa, vaikka periaatteessa kai ois pitänyt tykätä vaan toisesta!
Sit ne teki joskus niitä kiertueita, ne tuli tekemään radio-ohjelmaa livenä(?) niihin samoihin paikkoihin missä bändit kävi soittamassa, tietty piti mennä paikalle, sain nimmaritkin, Anssi kirjoitti sen ihoon kun pyysin :)
Salovaara tuli perjantai-iltana radiosta, mut en muista milloin ANSSI tuli, muistaako joku?
Minulla on tallessa c-kaseteilla 80-luvun Radio Cityn ohjelmia, mm. Pullakuskeja :).
Radio-ohjelma kun tuli radiosta, niin jos ei silloin ollut kuuntelemassa, niin sitä ei voinut kuunnella sit enää mistään eikä ne tullut uusintana, niinkun nykyisin monista lähetyksistä tulee kooste viikonloppuna tai illalla tai voi kuunnella podcastina.
Ja radioo kuunneltiin suurimmaksi osaksi sen takia että voi nauhottaa kasetille hyviä biisejä.
Miksiköhän helvetissä ne juontajat aina puhuivat biisien päälle? Ihan vittumaisuuttaan vai sen takia, että ei muka voisi nauhoittaa (tekijänoikeudet tms tms)? Tätä mietin vieläkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku vielä sellaisen Mafian ohjelman kuin Faksimafia? Hitto, naurattaa ihan tuo nimi :)
Oli niin hienoa, kun studioon voi lähettää faksin! Faksi-Blondi ja Salovaara siinä olivat - tai äänessä taisi olla vain Salovaara. Kata Kärkkäinen oli tosin myös ihan äänessä siinä :)
En muista, toivottiinko siinä mitään biisejä. Itse kuuntelin sitä töissä, surkeasta kelloradiostani :)
Mä kuuntelin ANSSIa ja Salovaaraa, vaikka periaatteessa kai ois pitänyt tykätä vaan toisesta!
Sit ne teki joskus niitä kiertueita, ne tuli tekemään radio-ohjelmaa livenä(?) niihin samoihin paikkoihin missä bändit kävi soittamassa, tietty piti mennä paikalle, sain nimmaritkin, Anssi kirjoitti sen ihoon kun pyysin :)
Salovaara tuli perjantai-iltana radiosta, mut en muista milloin ANSSI tuli, muistaako joku?
Ai niin, ja Jusu. Tuli nimi mieleen kun lueskelin ketjua, oliko sillä joku oma ohjelma? Luultavasti oli. Tuliko se Salovaaran jälkeen?
Kesällä tuli Heinähässäkkä, mut oliko se jonakin kesä nimeltään Heinähärdelli?
Aika paljon oli muuten ainakin meillä käytössä sanat hässäkkä ja härdelli, kun ne Salovaaralta "oppi".
Vierailija kirjoitti:
Tiina H., Voitko palauttaa Flashdance-kasetin. Luulisin että olet kerinnyt jo kuunnella.
She's a maniac.
Se muuten oli ärsyttävää, kun radiojuontaja puhui kappaleen päälle. Ei taaskaan saanut kappaletta ehjänä kasetille. Piti odottaa seuraavaan kertaa. Radion toivelauluohjelmiin joihin lähetettii laulutoive postikortilla jotkut kirjoitti "älä puhu päälle"-pyynnön juontajalle.
Vuonna -94, kun CatCat edusti Suomea Euroviisuissa, heidän jättihittinsä "Bye bye baby" soi radiossa jatkuvasti. Kuunneltiin siskon kanssa yhtenä aamuna radiota ja odotettiin, milloin se Bye bye baby tulisi radiosta. Aikeena siis nauhoittaa se biisi vihdoikin, että voisi kuunnella sitä monta kertaa peräkkäin. Voi sitä riemua, kun radiojuontaja kertoi, että seuraavaksi kuunnellaan Suomen euroviisubiisi ja saatiin se nauhoitettua!
Sitten meillä oli siskon kanssa peruukit ja harjoiteltiin se niiden "Bye bye baby" -koreokrafia. Siis toinen oli vaalea peruukki ja toinen tumma. Ja sit kun tuli vieraita, joitain sukulaisia tms. niin laitettiin kasetti soimaan ja esitettiin vieraille CatCattia. SIt meille tuli aina tappelu, kumpi saa sen vaalean peruukin, kun se vaalea kätkätti oli paremman näköinen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku vielä sellaisen Mafian ohjelman kuin Faksimafia? Hitto, naurattaa ihan tuo nimi :)
Oli niin hienoa, kun studioon voi lähettää faksin! Faksi-Blondi ja Salovaara siinä olivat - tai äänessä taisi olla vain Salovaara. Kata Kärkkäinen oli tosin myös ihan äänessä siinä :)
En muista, toivottiinko siinä mitään biisejä. Itse kuuntelin sitä töissä, surkeasta kelloradiostani :)
Mä kuuntelin ANSSIa ja Salovaaraa, vaikka periaatteessa kai ois pitänyt tykätä vaan toisesta!
Sit ne teki joskus niitä kiertueita, ne tuli tekemään radio-ohjelmaa livenä(?) niihin samoihin paikkoihin missä bändit kävi soittamassa, tietty piti mennä paikalle, sain nimmaritkin, Anssi kirjoitti sen ihoon kun pyysin :)
Salovaara tuli perjantai-iltana radiosta, mut en muista milloin ANSSI tuli, muistaako joku?
Mäkin kuuntelin molempia! Anssi tuli sunnuntai-iltapäivällä.
Salodangerilla oli kaksi vakioteinipoikasoittajaa, joilla oli jotkin omat hokemat. Toinen niistä oli "no huh huh", en muista toista? Ja joku kerta oli sitten jokin yhteinen Salovaara-Anssi spesiaali, jossa molemmat esiintyi vuorotellen ja teeskenteli että tulivat studioon aina niin että toinen olikin juuri lähtenyt pois tms.
Kun joku kaveri oli ostanut uusia levyjä sovittiin että se tulee levyjen kanssa kylään ja minä nauhoitan ne omalle kasetille (tai päinvastoin).
Nauhoittaminen tapahtui tietenkin reaaliajassa joten siksi aikaa piti keksiä jotain tekemistä. Kerran sitten siirrettiin huonekaluja ja pompoteltiin koripalloa olohuoneessa nauhoituksen ajan koska vanhemmat olivat poissa paikalta ja ehkä siinä tuli vähän pelattuakin koska rymisteltiin melkoisesti.
Vasta kasettia myöhemmin kuunnellessa tajusin että räkki jossa levysoitin majaili ei vaimentanut lautalattian töminää pätkääkään vaan jokainen jysähdys oli välittynyt suoraan äänirasian neulaan koska lp-soitinkin oli sellainen halpismalli jonka jousitetuilta näyttävät jalat olivat vain pohjaan liimattuja kovia muovinkappaleita.
Sain sitten käyttää toiset kaksi tuntia ja nauhoittaa lätyt uudelleen.