Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
En enää välitä siitä, miten minun pitäisi muiden suomalaisten naisten mielestä olla äiti, pukeutua, meikata, puhua ja olla parisuhteessa. Olen uraäiti, mies on kotona meillä. Laittaudun huolellisesti, pukeudun omasta mielestäni kauniisti, käytän paljon korkokenkiä, meikkaan joka päivä (en meikkaa, jos olen vain kotona). Minulla on pitkät vaaleat hiukset. Meillä on erittäin avoin ja hyvä suhde, on OK esimerkiksi, jos mies haluaa joskus vaihtelua seksiin toisen naisen kanssa. Saisin varmasti itsekin luvan, jos haluaisin. Lisäksi olemme ulkosuomalaisia. Se kritiikin määrä, mitä olen saanut Suomessa kavereilta ja tutuilta naisilta on ollut hämmentävää. Olen kuitenkin onnellinen ja päätin, etten välitä, vaikka menetinkin useita kavereita. En vaan halua muuttaa esimerkiksi parisuhdettani heidän hyväksymään malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin tässä hiljattain, etten olekaan täydellinen. En pidä enää muita tyhmänä. Elämä opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain ihmisestä tulee ensi tapaamisella outo fiilis ja pahat vibat, silloin tuota ihmistä kannattaa vältellä. Ei kannata jäädä katselemaan, josko se ihminen olisi sittenkin "ihan kiva" eikä missään nimessä kannata varsinkaan ryhtyä mihinkään tiiviimpään kanssakäymiseen ko. henkilön kanssa. Olen oppinut, että ensivaikutelmaan ja vaistoon kannattaa luottaa.
Toki tuo vaisto voi olla toisinaan väärässäkin, mutta mitä sitten. On parempi olla vähän varovainen.
Minä ihmettelin mieheni uuden kaverin vaimon jyräävyyttä yhteisillä ravintolatreffeillä. Sen lisäksi hän oli epämiellyttävän tungetteleva kysymyksissään. Miehet toivoivat, että meistäkin tulisi ystäviä. No, kuinkas olet ystävä sellaisen jyrääjän kanssa? Yritin mutta kerroin rehellisesti miehelleni että minulle tulee vain paha olo kun jyrä yrittää järjestää elämääni mieleisekseen. Jos olisin ollut viisas olisin kieltäytynyt edes yrittämästä ystävyydensolmimisesta jyrän kanssa. Hänhän näytti jo taipumuksensa tunnissa ruokapöydässä eikä asia ainakaan paremmaksi muuttunut jatkossakaan.
Ikinä ei kukaan ole haukkunut kotiamme yhtä paljon kuin tämä jyrä. Kaikki oli hänen mielestään aivan väärin meillä.
Kenen tahansa elämä voi päättyä yllättäen koska tahansa.
Tämä oivallus on auttanut kyllä olemaan kiitollinen joka hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on tämä minä jota kohtaa tapahtuma X? Tässä tapauksessa tämä minä joka lukee tätäkin tekstiä. Objekti. Heitä se pois. (Oivallus alempana)
Tänään huomasin tunteen ja ajatuksen: ajatuksen minusta joka teki väärin. Ajatuksen tuottama tunne ei hälvennyt, vaikka käytin siihen tavanomaista ”se ei olisi voinut tapahtua muulla tavoin kuin se tapahtui” -järkeilyäni. Olin inhimillisesti unohtanut seuraavan keinon: kun outo tunne valtaa mielen, sen takana on yleensä ajatus minästä, tarina, ego. Olen ottanut tavaksi siis kysyä itseltäni: ”Kuka sitten on tämä minä joka on tämän tarinan päähenkilö”? Missä hän on? Kuka todella on tämä kaltoin kohdeltu minä? Kun etsit todella, etkä löydä sitä, on kuin elämän huijausmoodi, joka romahduttaa pohjan yllättävän monelta turhalta asialta. Samaan aikaan kun keskittyy kovasti olemaan nykyhetkessä mahdollisimman laaja-alaisella näkökulmalla, alkaa olla jo aika zen-olo. Olen huomannut, että mitä pidempään tätä harjoittelee, sitä paremmin se alkaa sujumaan. Suosittelen testaamaan, se onnistuu vaikka heti nyt :D
(Tätä kyselyä kannattaa muuten kokeilla kaikkiin hyviinkin asioihin)
Emme voi muuttaa elämäämme helpommaksi, mutta näkemällä minämme sinä minä se on, elämämme muuttuu yksinkertaisemmaksi.
se, että sukuni sekoilu ei ole minun syyni eikä häpeäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän pinnallisempi väläys, mutta ei se mitään. En siis ole koskaan ollut mikään himoshoppaaja, mutta joskus tajusin, että ostin monesti tavaroita saadakseni mielihyvää / täyttääkseni jonkin määrittelemättömän tarpeen. Kun tiedostin tämän, osteluni alkoi vähentyä ja vähentyä, ja nykyään useimmiten jätän ostamatta kuin ostan. En missään nimessä moralisoi muita tai ole sitä mieltä, ettei mitään kivaa saisi ikinä ostaa (rakastan kaikkea kaunista ja minulle on tärkeää, että koti on viihtyisä). On kuitenkin ihanaa, kun tavaraa ei kerry, rahaa säästyy ja mikä parasta, sitten kun jotakin ostaa, voi oikeasti käyttää siihen rahaa hyvällä omallatunnolla ja ostaa juuri sellaisen kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
Itse haluaisin luopua lihatuotteista mutta vatsa ei kestä melkein mitään kasvikunnan proteiineja. Soijallekin olen kaiken lisäksi allerginen.
En saa koostettua terveellistä ruokavaliota jolla jaksaisin ilman lihaa.
Otan ehdotuksia vastaan todella mielelläni.
On olemassa täydellisiä k*sipäitä (joskus minulla oli naiivi usko, että kaikissa on jotain hyvää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Minun ei tarvitse viettää hetkeäkään aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka saavat vain pahan olon minulle.
2. Muiden lällättelyistä ja vähättelyistä huolimatta olen ihan yhtä arvokas ja hyvä ammatissani kuin muut vaikka olen ollut aina kurssini ja kaveripiirini nuorin.
3. Voin laittaa itselleni kasvisruokaa vaikka mieheni ei sitä suostuisikaan syömään.
4. Minulla ei ole enää mitään syytä nöyristellä muiden ihmisten edessä.
5. Minun ei tarvitse miettiä mitähän mieltä muut ovat minusta
t. entinen nöyrä kympin tyttö
Kuuntele vanhuksia, kaikkia vanhuksia. Kunnioita edellistä sukupolvea vaikka omien vanhempien taholta olisit kärsinyt vääryyttä. Suojele lapsia. Ole hyvä ystävä toisille. Ole rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on tämä minä jota kohtaa tapahtuma X? Tässä tapauksessa tämä minä joka lukee tätäkin tekstiä. Objekti. Heitä se pois. (Oivallus alempana)
Tänään huomasin tunteen ja ajatuksen: ajatuksen minusta joka teki väärin. Ajatuksen tuottama tunne ei hälvennyt, vaikka käytin siihen tavanomaista ”se ei olisi voinut tapahtua muulla tavoin kuin se tapahtui” -järkeilyäni. Olin inhimillisesti unohtanut seuraavan keinon: kun outo tunne valtaa mielen, sen takana on yleensä ajatus minästä, tarina, ego. Olen ottanut tavaksi siis kysyä itseltäni: ”Kuka sitten on tämä minä joka on tämän tarinan päähenkilö”? Missä hän on? Kuka todella on tämä kaltoin kohdeltu minä? Kun etsit todella, etkä löydä sitä, on kuin elämän huijausmoodi, joka romahduttaa pohjan yllättävän monelta turhalta asialta. Samaan aikaan kun keskittyy kovasti olemaan nykyhetkessä mahdollisimman laaja-alaisella näkökulmalla, alkaa olla jo aika zen-olo. Olen huomannut, että mitä pidempään tätä harjoittelee, sitä paremmin se alkaa sujumaan. Suosittelen testaamaan, se onnistuu vaikka heti nyt :D
(Tätä kyselyä kannattaa muuten kokeilla kaikkiin hyviinkin asioihin)
Emme voi muuttaa elämäämme helpommaksi, mutta näkemällä minämme sinä minä se on, elämämme muuttuu yksinkertaisemmaksi.
Aivan huippu! Tähän tiivistyy koko ihmiselämä! Kopioin tämän talteen heti.
Se, että keskiluokkainen elämäntapa jättilainoineen, lapsineen, perheautoineen ja lemmikkeineen ei todellisuudessa ole kovin mukava tai edes tavoiteltava tila. Joka tuutista hoetaan: "lapset on hankittava nyt", "kai sinäkin paremman auton joskus ostat?", "kyllä ymmärrät sitten, kun...".
Tästä kaikesta vapautuminen on ollut itselleni elämäni suuri oivallus ja vapauttanut paljosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on tämä minä jota kohtaa tapahtuma X? Tässä tapauksessa tämä minä joka lukee tätäkin tekstiä. Objekti. Heitä se pois. (Oivallus alempana)
Tänään huomasin tunteen ja ajatuksen: ajatuksen minusta joka teki väärin. Ajatuksen tuottama tunne ei hälvennyt, vaikka käytin siihen tavanomaista ”se ei olisi voinut tapahtua muulla tavoin kuin se tapahtui” -järkeilyäni. Olin inhimillisesti unohtanut seuraavan keinon: kun outo tunne valtaa mielen, sen takana on yleensä ajatus minästä, tarina, ego. Olen ottanut tavaksi siis kysyä itseltäni: ”Kuka sitten on tämä minä joka on tämän tarinan päähenkilö”? Missä hän on? Kuka todella on tämä kaltoin kohdeltu minä? Kun etsit todella, etkä löydä sitä, on kuin elämän huijausmoodi, joka romahduttaa pohjan yllättävän monelta turhalta asialta. Samaan aikaan kun keskittyy kovasti olemaan nykyhetkessä mahdollisimman laaja-alaisella näkökulmalla, alkaa olla jo aika zen-olo. Olen huomannut, että mitä pidempään tätä harjoittelee, sitä paremmin se alkaa sujumaan. Suosittelen testaamaan, se onnistuu vaikka heti nyt :D
(Tätä kyselyä kannattaa muuten kokeilla kaikkiin hyviinkin asioihin)
Emme voi muuttaa elämäämme helpommaksi, mutta näkemällä minämme sinä minä se on, elämämme muuttuu yksinkertaisemmaksi.
Olen tyhmä, en ihan tajunnut tätä, mutta haluaisin ymmärtää. Osaisiko joku vielä avata juttua kaltaiselleni tampiolle?
Se, että jokaisella meistä on paheita, luonteen heikkouksia ja arkoja kohtia. Kun ne puolet oppii hyväksymään itsessään, elämä alkaa maistua ihan eri lailla. Mitä enemmän joku paasaa anteeksiannon, terveellisten elämäntapojen, suvaitsevaisuuden tai muun hyveellisenä pidetyn asian puolesta, sitä todennäköisemmin kyseessä on pimeä ja pakkomielteinen ihminen, josta on parempi pysyä kaukana.
Ettei mun tarvitse toimia sen mukaan mikä on yleinen normi ja odotus ( kuitenkin siis hyvää makua ja lakeja noudattaen).
Että ajatukset eivät ole aina totta. Esim. vaikka ajattelisin, etten pysty johonkin asiaan, voin silti yrittää ja onnistuakin.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli myös tämä. Havahduin yksi päivä siihen ettei minun tarvitse tehdä työtä jota vihaan. Minä voin ihan oikeasti sanoa itseni irti ja mitä siitä tapahtuu? Loppuuko maailma? Ei. Kuoleeko joku? Ei.