Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Sun koti on siellä, missä sun sydän on.

Usko Jeesukseen. Elämäni muuttui täysin, elämällä on jokin tarkoitus. Sain rauhan ja ilon sydämeen. Olen saanut kokea Jumalan suurta rakkautta, ihmeitä, rukousvastauksia. Minusta on tullut parempi ihminen. Osaan antaa muille anteeksi. En koe tarvitsevani mitään päihteitä. En enää stressaa asioista hulluna kun voin luovuttaa kaiken rukouksessa Jumalalle. Tiedän jos aika minusta jättää saan käydä taivaankotiin. :)

Että hyvin harva ihminen on aidosti hyväntahtoinen. Mutta mun ei tarvitse välittää siitä. Jos minä saan hyvää mieltä, että olen tehnyt jonkun hyvän työn tai ajatellut toisen parasta saan olla iloinen. Uskon hyvän karman kerryttämiseen.

Ei kannata jäädä vellomaan pahassa mielessä jos joku on loukannut. Katse vaan eteen päin ja keskittyy omiin juttuihin. En halua lillua katkeruudessa, vihassa, pettymyksestä jne. Parasta on vain kun hyppää pois negaatioidem suonsilmästä.

Ole itsellesi rakastava niin jaksat rakastaa muita. Ole itsellesi armollinen niin jaksat olla muillekin.

Että pettäminen ei ole maailmanloppu. Että kontrolloimalla, vahtimalla ja kieltämällä en voi estää puolisoani pettämästä.

Mukavan rentoa on elämä nykyään, kun ei tarvitse stressata. Jos puoliso on pettääkseen, pettää joka tapauksessa, enkä minä voi siihen vaikuttaa.

Se että rakkaus ei voita kaikkea ja ihmisiä ei voi halia kilteiksi. Sellaista paskaa opetettiin kotona ja sen seurauksena minua on hyväksikäytetty ja alistettu koko elämäni ja olen vaan ajatellut että pitää rakastaa enemmän. Tämän oivalluksen jälkeen maailma on näyttänyt ihan karmealta. Koko maailmankuva romahti.

Vierailija kirjoitti:

Usko Jeesukseen. Elämäni muuttui täysin, elämällä on jokin tarkoitus. Sain rauhan ja ilon sydämeen. Olen saanut kokea Jumalan suurta rakkautta, ihmeitä, rukousvastauksia. Minusta on tullut parempi ihminen. Osaan antaa muille anteeksi. En koe tarvitsevani mitään päihteitä. En enää stressaa asioista hulluna kun voin luovuttaa kaiken rukouksessa Jumalalle. Tiedän jos aika minusta jättää saan käydä taivaankotiin. :)

Tämä minullakin. Jumalan rakkauden kokeminen vapautti sisäisesti. Koen olevani syvästi rakastettu ja arvokas, mikään ulkoinen ei enää määritä arvoani ihmisenä. Juoksin vuosia terapiassa mutta vasta Jumalan rakkaus vapautti ja eheytti minut sisäisistä haavoistani.

Puolisoni petti minua. Kun se paljastui, tuntui kuin maa olisi pudonnut jalkojen alta, tuntui että koko yhteiseksi luulemani elämä olikin ollut valhetta.

No siitä selvisin ja pääsin yli.

Mutta siinä tuskan keskellä oivalsin kristallinkirkkaasti, kuin ilmestyksenä, että olen tässä maailmassa yksin. Vaikka olisi mies, lapsia, vanhemmat, sisko, ystäviä jne. niin loppuviimein olen yksin. Itse minun pitää oma veneeni soutaa. Omat lapsetkaan eivät ikinä rakasta minua niin paljon kuin minä heitä. Olen vain portti jonka kautta he tulivat maailmaan elämään omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin että voin sanoa ei. Ette kuulkaa uskokaan miten hankaliin tilanteisiin olen itseni saanut, kun en ole osannut pitää puoliani ja olen koittanut miellyttää kaikkia ja suostunut kainenlaiseen, ja myös luopunut omista eduista muiden vuoksi.

Sama täällä. Kaikkeni olen kaikkien mieliksi yrittänyt ja lopulta kaikki ovat minulle vihaisia. Ahdistuin aivan älyttömästi aiemmin tuosta ihmissuhdemambosta mutta nyt voin elää levollisesti kun en edes halua sekaantua asiansa sotkeneiden ihmisten auttamiseen.

Mun kanssa on kiva olla ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Se miten tajusin, kuinka paljon ihmisten itsensä arvokkaaksi ja riittävän hyväksi kokemisen tunnetta, sekä joukkoon kuulumisen kokemusta määrittää materiaaliset asiat, tittelit, koulutus, ulkonäkö seikat ja yleisissä ja hyväksytyissä mielipiteissä pysyminen. Sekä se, kuinka edellisistä poikkeaminen saa monilla aikaan tunnetiloja hylätyksi tulemisesta, outoudesta, riittämättömyydestä jne. ja kuinka näiden tunnetilojen välttämiseksi ihmiset saadaan toteuttamaan asioita, kuten esim. kuluttamaan ja kilpailemaan toisiaan vastaan.

Mulla on sama oivallus. Siksi en ole missään naamakirjoissa tai instoissa. En käy missään sosiaalisissa jutuissa vaan hengaan yksin.

On hölmöä kun et koskaan ole ok. Jos olet ruma, lihava, työtön, mt-ongelmainen tai liian alhaisesti koulutettu, et ole mikään ihminen. Toisaalta jos olet liian kaunis, menestynyt ja vaikka rikas, niin sinua inhotaan koska kateus.

Kuulostaa tyhmältä ja itsestäänselvältä kirjoitettuna, mutta se että mun ei tartte olla kaikessa hyvä tai edes kohtalainen. On täysin ok olla huono vaikka matikassa ja ruoan laitossa. Jokainen on hyvä jossain. Mä oon hyvä esim. Sosiaalisissa suhteissa. Tämän oivaltaminen kunnolla vapautti niin, että lopetin jonkunlaisen pienen esittämisen epävarmuuksissani. Uskallan kysyä paremmin apua ja olen huomannut, että monet joita olen pitänyt "parempina" kärsivät myös epävarmuudesta. Vaikea selittää. :)

Etteivät ihmiset usein puhu totta

Syntiä kuuluu pelätä, ei sitä mitä muut ihmiset sanovat

Kuoleman rajalla jokainen on yksin ja silloin eri asioilla on merkitystä

Synti vahingoittaa ihmistä. Kuin luottokortti, käytä nyt maksa myöhemmin

Ihmisillä valtava paine mennä lauman mukana, mutta olennaista on miten itse ajattelee.

Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan elää miten Jeesus haluaa, edes rehellisesti kohdata mikä on totuus. Ja suurin rakkaus meitä kohtaan kuitenkin toteutuu Jeesuksessa. Ei kukaan toinen sua niin rakasta.

Oon armahdettu synneistäni. Ihmiset ovat sumentaneet silmänsä sille mikä on syntiä. Ulkonäkökeskeinen ja pinnallinen yhteiskunta on sairas, itselläkin vaikea välillä nähdä selkeästi. Kenelläkään ihmisellä ei ole tuomiovaltaa toisiin, mutta tekoja ja arvoja kuuluu pohtia kriittisesti

Arvostan ihmisissä luonnetta enkä ulkonäköä

Viisas ihminen on kuin magneetti

Yks aamu kahvia hörppiessäni sen tajusin: voin tehdä ihan mitä haluan! Olen vapaa tekemään elämästäni sellaisen kuin haluan.

Koko maailma aukesi eteeni.

Nyt pitää vain miettiä, haluanko jotain.

Minun ei tarvitse juoda jos en halua.Alkoholi on vaikeuttanut elämääni niin paljon ja ollut riippuvuutena. Tajusin yhtäkkiä että elämänsä voi viettää toisellakin tapaa.

Se ettei mihinkään ole kiire, voi nauttia ihan just niinkuin itse haluaa, tässä ja nyt

Todella suuri ja kaiken mullistavaa oli kuulla toisen suusta että minulla todellakin on lupa vetää rajat!

Pitkä tarina jota en ala tässä toistaa. Lopputulos oli, että jokin voimakas ahdistus aukeni ja aloin uskaltaa! Käsitykseni itsestäni muuttui täysin. Vapauduin vuosien taakasta.

Uskovat voi ottaa toisilta uskovilta palveluksia, aikaa, vaivaa, tavaraa, rahaa ihan kohtuuttomia määriä, koska uskovien kuuluu palvella toisiaan. Jos tekee uskovalle palveluksen, tämä tuudittautuu siihen, että tämä palveluksen tehnyt tekee jatkossakin niin. Sen ja sen uskovan voi milloin vaan kutsua apuun, kun se aina auttaa. Oivallus on se, että näille uskonveljillekin ja uskonsisarillekin voi sanoa, että nyt ei sovi. Eikä ehkä sovi enää jatkossakaan. Harvat "maailman ihmiset" kehtaa ottaa niin paljoa ilmaisia palveluksia toisiltaan.

Jos jostain ihmisestä tulee ensi tapaamisella outo fiilis ja pahat vibat, silloin tuota ihmistä kannattaa vältellä. Ei kannata jäädä katselemaan, josko se ihminen olisi sittenkin "ihan kiva" eikä missään nimessä kannata varsinkaan ryhtyä mihinkään tiiviimpään kanssakäymiseen ko. henkilön kanssa. Olen oppinut, että ensivaikutelmaan ja vaistoon kannattaa luottaa. 

Toki tuo vaisto voi olla toisinaan väärässäkin, mutta mitä sitten. On parempi olla vähän varovainen.