Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Olin vielä yli 3-kymppisenäkin hieman sottapytty. Yritin pitää kodin päällisin puolin siistinä, mutta totuus paljastui viimeistään minkä tahansa kaapin avaamalla. Roinaa oli liikaa, en tiennyt, missä mikään oli. Jokainen vaatakaappi ja komero oli sekasorron vallassa. Meikkejä oli vuodelta tikku ja kivi, kuiva-ainekaapissa pusseja purnukoita samalta ajalta. Työssänikin paperit ja kansiot olivat aina sekaisin ja pöydillä ja hyllyillä oli pinoja, joista en tiennyt, mitä ne oikein sisältävät.
Jossain vaiheessa tajusin, ettei ole mikään pakko elää näin. Yksi kerrallaan olen pannut kaapit kuntoon ja laittanut pois turhia ja vanhoja tavaroita. Nyt kaikella on paikkansa ja löydän heti tarvitsemani esineet. Kun avaan kuiva-ainekaapin, näen saman tien, mitä siellä on. Meikit mahtuvat yhteen pussiin. Missään ei enää loju epämääräisiä ryönäkasoja.
Elämä on paljon helpompaa näin. Siisteys myös säästää aikaa, koska minun ei tarvitse kuluttaa sitä etsimällä mitään tai yrittämällä siivoilla kekojani.
Se että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos onnelisuuteni riippuu toisesta ihmisestä, niin kävelen jatkuvasti heikoillajäillä, onni voidaan ottaa minulta pois.
Toinen: rakastaa voi ketä tahansa, jos vain itse haluaa.
Kolmas: Parisuhde voi hyvin, kun kumpikin on siinä vapaaehtoisesti.
Olen päässyt miellyttämisen tarpeesta.
Lisäksi olen oivaltanut, että moni hienolla tittelillä tai koulutuksella varustettu ihminen ei välttämättä olekaan kovin fiksu.
Huoh. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
Tajuatko sitten, että niitä kotieläimiä ei edes olisi olemassa ilman ihmistä. Sen takiahan ne ovat aikanaan kesyyntyneetkin, mahdollistaakseen mahdollisimman hyvin lisääntymisensä, mikä on koko evoluution perustarkoitus. Lehmiä ei siis olisi täällä nauttimassa elämästä, jos niiden maitoa ei juotaisi ja lihaa syötäisi. Ja kyllä, monet lehmät myös nauttivat. Meillä on emolehmätila, jossa eläimet voivat elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Vanhin lehmämme kuoli yli 20-vuotiaana (se on toki harvinaista). Luonnossa naudat, siis villeinä elävät, voivat elää maksimissaan 8-vuotiaaksi. Mutta turhaan vegaaneita on käännyttää, kiihkouskovaisia siinä missä muutkin.
Ei ne itsestään ole kesyyntyneet, kyllä ne on ihmisen tarpeisiin kesytetty ja otettu kiinni. Siksi niitä on nykyään niin paljon kun ihmiset omiin tarpeisiin niitä lisänneet, ei tällä ole evoluution kanssa mitään tekemistä tai ainoastaan se kuvaa ravinnontuotannon kulttuurievoluutiota osaltaan. En ole vegaani mutta kannatan kasvisten osuuden lisäämistä ruokavaliossamme.
Lykkääminen ei tee asioista helpopaa, päinvastoin!
Huoh. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
Tajuatko sitten, että niitä kotieläimiä ei edes olisi olemassa ilman ihmistä. Sen takiahan ne ovat aikanaan kesyyntyneetkin, mahdollistaakseen mahdollisimman hyvin lisääntymisensä, mikä on koko evoluution perustarkoitus. Lehmiä ei siis olisi täällä nauttimassa elämästä, jos niiden maitoa ei juotaisi ja lihaa syötäisi. Ja kyllä, monet lehmät myös nauttivat. Meillä on emolehmätila, jossa eläimet voivat elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Vanhin lehmämme kuoli yli 20-vuotiaana (se on toki harvinaista). Luonnossa naudat, siis villeinä elävät, voivat elää maksimissaan 8-vuotiaaksi. Mutta turhaan vegaaneita on käännyttää, kiihkouskovaisia siinä missä muutkin.
Tällä samalla logiikalla afrikkalaiset ryhtyivät joukolla orjiksi mahdollistaakseen mahdollimman tehokkaan lisääntymisen Amerikoissa. Orjien sieppaajat, orjakauppiaat, orjalaivojen omistajat ja kapteenit ja orjaplantaasien omistajat olivat hyväntekijöitä, jotka soivat näille uudesta hyvästä lisääntymispaikasta unelmoiville afrikkalaiselle tämän onnen. Siellä puuvillapeltojen paahteessa orjat nauttivat elämästään ruoskien viuhuessa. Naiset olivat ihan onnessaan, kun isäntä myi heidän lapsensa jo pieninä antaen heillekin mahdollisiuden lisääntyä uuden isännän hellässä hoivassa.
Mun ei tarvitse selitellä valintojani kenellekään. Siis voin ostaa uuden auton tai muuttaa, pukeutua miten huvittaa tai syödä mitä mieli tekee, harrastaa just mitä haluan.
Ulkonäkö todellakin merkitsee, ja siitä kannattaa pitää huolta.
Se, että jos joku päättää inhota, sille ei voi mitään. Kaikkia ihmisiä ei vain voi miellyttää.
Toinen on se, että suurin osa ihmisistä on äärettömän lapsellisia.
Saan haluta olla nätti ja saan olla silti sopivan rauhassa. Voin pukeutua naisellisesti eikä sen tarvitse tarkoittaa että haen ketään tai mitään. voin nauttia päivästäni nättinä ja olla vihdoin tyytyväinen ulkonäkööni.
myös hyvin kehnoilla lähtökohdilla voi elää elämäänsä ja pyrkiä onneen
Että minun ei tarvitse olla kaunis tai kiinnostava ihminen. Minä en ole olemassa vain viihdyttääkseni muita tai siksi että muut saisivat katsella hyvännäköistä ihmistä. Olen silti ihmisenä ihan yhtä arvokas kuin muutkin, vaikka olen aika tylsä enkä ole mikään missi.
Sinua kohdellaan niin kuin annat itseäsi kohdeltavan. Meni aika kauan että älysin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Että ketään ei oikeastaan kiinnostaa muut kuin omat asiat. Tämä vapauttaa mm. ujoudesta. Kukaan ei tarkkaile tai katsele sinua, se porukka siellä kauempana ei naura juuri sinulle, vastaantuleva ei "tuomitse" sinua katseellaan. Sinä olet vain ihminen muiden joukossa, etkä erityisen kiinnostava.
Kaikki jännittävät. Jopa esiintyvät ihmiset. Sellaiset jotka ovat hyviä esiintymään. Se on hyvä asia ja osoittaa, että välität yleisöstäsi ja haluat parasta.
Voi olla, että jonkun vuoden kuluttua sinulla on demetia tai hullun lehmän tauti, eivätkä aivosolusi enää kohtaa etkä muista asioita. Millään ei siis oikeasti ole väliä, olet vapaa. Elämään just tässä, olemaan suorittamatta, nauttimaan.
On ok nauttia pienistä höpsöistä asioista. On ihan ok tuntea väristyksiä vaikka tuoksusta, ruuasta, tuulenvireestä ihan kuin jostain "suuremmasta" taiteesta. On hyvä nauttia asioista. Nautinto on tärkeää.
Voit uida vastavirtaan tai myötävirtaan tai sitten vaan kellua. Minä kellun. Se on helppoa ja mukavaa, asiat lutviintuvat, hyvin kaikki menee.
Ihmisistä suurin osa on tosi kivoja ja kaikki haluavat hyvää.
Olipas ihanan naiivia:)
Oletko koskaan miettinyt miksi jotkut juorulehdet ym. vastaavat formaatit porskuttavat vuodesta toiseen? Ihmiset eivät ole pääsääntöisesti ' hyviä '. Ihmiset ovat itsekkäitä, uteliaita, juoruilevia ja hyviä peittämään todelliset ajatuksensa. Suurin osa ihmisistä vain sietää toisiaan ja pyyteettä kunnioittaa ja välittää muutamista ihmisistä elämässään. Jotkut yksilöt eivät välitä kenestäkään ja jotkut sitten kuvittelevat olevansa maailmaa ja ihmisiä suvaitsevaisia hörhelöitä:)
Huoh. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
Tajuatko sitten, että niitä kotieläimiä ei edes olisi olemassa ilman ihmistä. Sen takiahan ne ovat aikanaan kesyyntyneetkin, mahdollistaakseen mahdollisimman hyvin lisääntymisensä, mikä on koko evoluution perustarkoitus. Lehmiä ei siis olisi täällä nauttimassa elämästä, jos niiden maitoa ei juotaisi ja lihaa syötäisi. Ja kyllä, monet lehmät myös nauttivat. Meillä on emolehmätila, jossa eläimet voivat elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Vanhin lehmämme kuoli yli 20-vuotiaana (se on toki harvinaista). Luonnossa naudat, siis villeinä elävät, voivat elää maksimissaan 8-vuotiaaksi. Mutta turhaan vegaaneita on käännyttää, kiihkouskovaisia siinä missä muutkin.
Lehmän tai minkään muunkaan luontokappaleen onnellisuudesta ei kerro pitkä ikä. Hyvä jos teillä kuitenkin panostetaan eläimen luonnonmukaiseen elämään. Niin sen pitäisi olla aina ja kaikkialla. Myös eläimet tuntevat ja ymmärtävät asioita, ainakin omasta elämästään...
Vierailija kirjoitti:
Saan haluta olla nätti ja saan olla silti sopivan rauhassa. Voin pukeutua naisellisesti eikä sen tarvitse tarkoittaa että haen ketään tai mitään. voin nauttia päivästäni nättinä ja olla vihdoin tyytyväinen ulkonäkööni.
Tämä. Hemmetti laihdutin tooooodella paljon ja nyt kroppa OK kun olen kuntoillut kaksi vuotta säännöllisesti. Pukeudun naisellisesti ja panostan ulkonäkööni, koska se ilahduttaa MINUA itseäni. En tee sitä esim miesten takia. En myöskään hae ketään.
Kun kerrankin elämässä voi edes vähän tuntea mielihyvää omasta itsestä entisen inhon sijaan, aion nauttia uudesta kauniista ulkonäöstä ihan joka päivä ja pukeudun naisellisesti, koska koen oloni naiselliseksi.
Että sinä itse ja oma terveytesi on elämäsi tärkein asia.
Elämänlaatu alkoi parantua huomattavasti, kun oivalsin, että syömishäiriöini liittyivät suoraan laihduttamiseen ja ymmärsin lopettaa laihduttamisen. Se oli ensimmäinen askel 15 vuotta jatkuneista syömishäiriöistä paranemiseen. Sen jälkeen alkoi tapahtua muitakin hyviä asioita, kun aivokapasiteetti ei ollut vain laihduttamisen ja ruuan käytössä.