Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Mulle on ollut vapauttavaa tajuta, että mulla ei tarvitse olla mielipidettä kaikesta. Jos tuttavat keuhkoavat somessa siitä, miten joku julkkis on toiminut väärin, mun ei ole pakko alkaa pohtia asiaa. Samaan liittyen olen tajunnut, ettei muiden tekemisten moraalinen paheksunta tee musta yhtään oikeamielisempää ihmistä. Saan paheksua tai olla paheksumatta, mutta se ei määrittele mua tai muuta mitään.
Saan valita ammattini itse, vaikka se vaatisi uudelleenkouluttautumista tai herättäisi sukulaisissa kummastusta. Vanhasta ystävästä voi ottaa "eron", jos ei enää synkkaa. Jos harrastusporukka tai muu ihmisyhteisö ei ole mieluinen, sitä voi yrittää muuttaa tai sen voi jättää taakseen. Tylsän kirjan voi jättää kesken jo ekan sivun jälkeen. Läheisiä voi auttaa sen verran kuin jaksaa, muttei enempää. Kenellekään ei tarvitse ryhtyä ilmaiseksi terapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle opetettiin lapsena, ettei koskaan saa verrata itseään itseänsä huonompiin.
Jossain kohtaa ymmärsin, ettei minun tarvitse verrata itseäni keneenkään.
Muiden ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa
Nuo oli oikeasti elämää parantavia asioita, kun ne oivalsin
Finderella kirjoitti:
Hetkessä eläminen.
En aiemmin tajunnut oikeasti mistä siinä on kyse. Aina murehdin mennyttä tai tulevaa.Viimeksi tänään kokouksessa töissä kuunnellessani jotain valitusta meinasin naurahtaa ääneen koska minusta tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisin voittanut salaa lotossa..
Hei, opeta minullekin! Murehdin aina jotain mennyttä ja varsinkin tulevaa...
Vierailija kirjoitti:
Tajusin ettei elämässä olekaan kyse itsensä löytämisestä vaan itsensä rakentamisesta. Kiinnostuin tämän oivalluksen jälkeen pitämään paljon parempaa huolta sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnistani. Aloin syömään terveellisesti, harrastamaan liikuntaa ja opiskelemaan. Ennen vain maleksin masentuneena kotona tekemättä mitään, murehtimassa sitä millainen ihminen olen versus millainen haluaisin olla.
Kiitos tämän jakamisesta. Kirjoitin "itsensä rakentamisen" ajatuksen muistikirjaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan äänestää Kokoomusta -en varmaan aio, mutta saisin!!!- ja olla uskossa eikä isi suutu siitä. tai siis että sillä ei ole mitään väliä mitä hän asiasta mahdollisesti ajattelisi :)
ja terapiassa ollaan.
sama isin pieksemä jatkaa,
Saan olla naisellinen nainen eikä mitään pahaa tapahdu. itku siitä hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että olen itse vastuussa omista tunteistani. Ja että toista ihmistä ei todellakaan kannata yrittää muuttaa. Muutos lähtee minusta itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvä olo tuli kun tajusin yli kolmikymppisenä, ettei minun tarvitse olla kenenkään sellaisen kanssa tekemisissä, joiden kanssa en halua. Isäni kuului tähän porukkaan.
Keneltäkään ei tarvitse ottaa kuraa jatkuvasti niskaan!Elämä parani heti!
Täällä saman huomion tehnyt, isä ja kaksi sisarta ulkoistettu täysin elämästä. Ah ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ei tarvitse olla fiksu ihminen eikä vaikuttaa sellaiselta.
Se että mun ei tarvii stressata kouluhommista. Jos aikataulut on tehty mahdottomiksi ja tekemistä liikaa, niin sitten vain höllään ja olen välittämättä opettajien kuumotuksesta. Valmistun kuitenkin, vaikka sitten vähän myöhässä. Parempi myöhään kuin ajoissa ja hermorauniona elemän ilon menettäneenä. Olen kärsinyt elämässä jo ihan tarpeeksi, ei tarvitse kärsiä kenenkään painostuksesta yhtään lisää. Saan päättää omat kärsimykseni.
En jaksa enää suorittaa. Olen huomannut, että asiat rullaa kun on aitoa kiinnostusta asiaan. Siispä hakeudun niiden juttujen pariin, joista motivoidun ilman pakottamista. En usko enää mihinkään ”näin nyt on vain tehtävä ja kärsittävä”-juttuun, jotta voisi olla kunnon ihminen. Jos joku arvostelee minun tapaani elää, niin so what. Kerään ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat samanlaisen arvo- ja moraalimaailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönteinen ja kannustava ketju täällä. Miten hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on paljon hyviä juttuja, mutta paljon on myös epärealistista, harhaista paskaa.
Se miten tajusin, kuinka paljon ihmisten itsensä arvokkaaksi ja riittävän hyväksi kokemisen tunnetta, sekä joukkoon kuulumisen kokemusta määrittää materiaaliset asiat, tittelit, koulutus, ulkonäkö seikat ja yleisissä ja hyväksytyissä mielipiteissä pysyminen. Sekä se, kuinka edellisistä poikkeaminen saa monilla aikaan tunnetiloja hylätyksi tulemisesta, outoudesta, riittämättömyydestä jne. ja kuinka näiden tunnetilojen välttämiseksi ihmiset saadaan toteuttamaan asioita, kuten esim. kuluttamaan ja kilpailemaan toisiaan vastaan.
Se että voin antaa anteeksi jollekin minua loukanneelle ilman anteeksipyyntöä. Ei tämän loukkaajan vuoksi vaan itseni. Siksi että itse ymmärrän että minua kohtaan on tehty vääriin ja annettuani anteeksi päästän asian menemään. Näin ollen tunnen olevani asian ”yläpuolella” enkä jää vellomaan siihen tunteeseen että tarvitsen anteeksipyynnön ja katumuksen minua loukanneelta ihmiseltä päästäkseni eteenpäin.
Elämä on sellainen minkä siitä itse tekee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.
Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt.
Tajuatko sitten, että niitä kotieläimiä ei edes olisi olemassa ilman ihmistä. Sen takiahan ne ovat aikanaan kesyyntyneetkin, mahdollistaakseen mahdollisimman hyvin lisääntymisensä, mikä on koko evoluution perustarkoitus. Lehmiä ei siis olisi täällä nauttimassa elämästä, jos niiden maitoa ei juotaisi ja lihaa syötäisi. Ja kyllä, monet lehmät myös nauttivat. Meillä on emolehmätila, jossa eläimet voivat elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Vanhin lehmämme kuoli yli 20-vuotiaana (se on toki harvinaista). Luonnossa naudat, siis villeinä elävät, voivat elää maksimissaan 8-vuotiaaksi. Mutta turhaan vegaaneita on käännyttää, kiihkouskovaisia siinä missä muutkin.
Avioeron jälkeen kävin koko kodin läpi ja laitoin valtaosan irtaimistosta kiertoon. Sain kivasti rahaa, siivoaminen huomattavasti helpompaa.
Pidän paljon listoja, esim kesän risteily varataan Mammuttimarkkinoilta saadulla alelapulla ja ostan kerralla mm vuoden astiaineet ja Lumenet.
Muutama vuosi meni ”kaaoksen” selvittämiseen, mutta meillä on nyt aina siistiä.
Työvaatteet ovat omassa paikassaan, kynttilät yhdessä, joulukortit tehdään ajoissa jne.
Ja kun kaikki on hoidossa, jos pitää tehdä jotain paperiasioita, hoidan ne heti.
Kunhan Onnibussin liput tulevat myyntiin, on meidän kesälomakin pulkassa. Loppusumma on myös hyvin pieni, kun kaikki on ostettu tarjouksesta.
Terapiassa olen alkanut käsittämään, miten omat vääristyneet ajatusmallini ovat hankaloittaneet elämääni. Olen tosi iloinen tästä oivalluksesta!