Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Että on muitakin ihmisiä, joille yksiavioisuus ja ydinperhe eivät oikein sovi, ja että täydellisen monogamian ja moniavioisuuden välissä on olemassa paljonkin vaihtoehtoja, joita voi toteuttaa ilman valehtelua ja pettämistä.

Sekä sen ymmärtäminen, mistä moraalinen närkästys ja järkytys kumpuaa, ja mikä merkitys sillä on ollut evoluutiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3

Kyllä väärästä uskonnollisuudesta voi ja saa irtautua, vaikka sinä muuta väittäisitkin...

Toki. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa myös oikeutta kuulua mihin tahansa uskontokuntaan. Ei pelkästään olla niistä irrallaan. Vastasit asian vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3

Kyllä väärästä uskonnollisuudesta voi ja saa irtautua, vaikka sinä muuta väittäisitkin...

Toki. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa myös oikeutta kuulua mihin tahansa uskontokuntaan. Ei pelkästään olla niistä irrallaan. Vastasit asian vierestä.

Uskonvapaus ei kuitenkaan saisi tarkoittaa lasten aivopesua, mitä se nykyään todellisuudessa ja käytännössä voi tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain helpotettua kroonista ahdistustani omaksumalla hivenen nihilistisen ajattelutavan. Aina kun joku asia alkaa tuntua liian ahdistavalta sietokyvylle, muistutan itselleni että tässä maailmankaikkeudessa minulla, minun ongelmillani, maapallolla tai ylipäänsä millään käsityskykyni sisälle mahtuvalla ei ole kirjaimellisesti yhtikäs mitään väliä.

minusta sinä edustat universaalin rakkauden koulukuntaa. Arvostan.

Tajusin että voin sanoa ei. Ette kuulkaa uskokaan miten hankaliin tilanteisiin olen itseni saanut, kun en ole osannut pitää puoliani ja olen koittanut miellyttää kaikkia ja suostunut kainenlaiseen, ja myös luopunut omista eduista muiden vuoksi.

Oivallus siitä, että voin paremmin kun olen ihmisten (kavereiden varsinkin) kanssa tekemisissä harvoin. Viestitellä tykkään, kasvokkain en halua ketään, paitsi miesystävääni, tavata kuin kerran-kaksi vuodessa. Eihän tällästä voi myöntää tuttaville, ajattelevat että ihme erakko. Tykkään elää omassa kuplassani :)

Tajusin jo kauan sitten, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Titteli tai ammatti ei tee kestään sen parempaa tai pelättävämpää ihmistä. Kaikki olemme samanarvoisia. Voi kunnioittaa toista, mutta pelätä ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.

Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt. 

Olen ollut yli viisi vuotta vegaani, mutta vähitellen tajusin, ettei tarvi määrittää itseään ismien kautta. Eläinten hyvinvointi on tärkeää, mutta asiat eivät ole mustavalkoisia.

-Nykyjään kasvissyöjä, luomua ja lähiruokaa suosiva eläintuotteissa

Kun tajusin, että autolla ajaminen on ihan okei koska kaikki eivät voi/halua asua kaupungeissa missä on hyvät toimivat bussiyhteydet.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun tämän palstan avulla ymmärsin kuinka sairaita ja outoja muutkin ihmiset voivat olla. Ennen tämän löytämistä luulin itse olevani jotenkin outo ihminen, mutta nyt olen ymmärtänyt että minähän olenkin suhteellisen normaali. Se on aika vapauttavaa. Pystyn nykyään paremmin olemaan oma itseni. En osaa selittää tuota paremmin, eikä siis millään pahalla ketään palstailevaa friikkiä kohtaan.

Mä olen huomannut tuon saman myös ihan irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun tajusin millaista toimintaa tuen käyttämällä tehotuotettuja eläinperäisiä elintarvikkeita. Mullisti ainakin minun ruokailutottumukseni.

Luomutuotetut eivät ole juuri sen kummempia. Minäkin ajattelin kauan noin kuin sinä. Nykyään olen vegaani ja se on ollut elämäni suurin ahaa-elämys. Eli meillä ei ole mitään oikeuttaa tappaa muita eläviä olentoja syötäväksemme, eikä varsinkaan kasvattaa niitä ruuaksi. Ei eläimet halua kärsiä ja kuoll, ne haluavat nauttia elämästä, ne haluavat elää. Veganismi on muuttanut mua ihmisenä kaikintavoin parempaan suuntaan ja kaupanpäälle olen saanut terveyteni takaisin. Ja toivon kovasti, että muutkin ihmiset heräisivät ja ymmärtäisivät saman minkä itse olen ymmärtänyt. 

Käytän enää vain itse metsästettyä tai kalastettua.

Hylkääminen, dissaaminen tai petturuus ei ole aina minun vikani. Ihailemani ihmiset voivat itse olla typeriä, ilkeitä tai kieroja. Ja jos joku hylkää minut, sitä ei tarvitse pitkään murehtia, koska en voi asialle mitään. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka itse hakeutuvat seuraani ja ovat lojaaleja juuri minulle.

Että ketään ei oikeastaan kiinnostaa muut kuin omat asiat. Tämä vapauttaa mm. ujoudesta. Kukaan ei tarkkaile tai katsele sinua, se porukka siellä kauempana ei naura juuri sinulle, vastaantuleva ei "tuomitse" sinua katseellaan. Sinä olet vain ihminen muiden joukossa, etkä erityisen kiinnostava.

Kaikki jännittävät. Jopa esiintyvät ihmiset. Sellaiset jotka ovat hyviä esiintymään. Se on hyvä asia ja osoittaa, että välität yleisöstäsi ja haluat parasta.

Voi olla, että jonkun vuoden kuluttua sinulla on demetia tai hullun lehmän tauti, eivätkä aivosolusi enää kohtaa etkä muista asioita. Millään ei siis oikeasti ole väliä, olet vapaa. Elämään just tässä, olemaan suorittamatta, nauttimaan.

On ok nauttia pienistä höpsöistä asioista. On ihan ok tuntea väristyksiä vaikka tuoksusta, ruuasta, tuulenvireestä ihan kuin jostain "suuremmasta" taiteesta. On hyvä nauttia asioista. Nautinto on tärkeää.

Voit uida vastavirtaan tai myötävirtaan tai sitten vaan kellua. Minä kellun. Se on helppoa ja mukavaa, asiat lutviintuvat, hyvin kaikki menee.

Ihmisistä suurin osa on tosi kivoja ja kaikki haluavat hyvää.

Ruokavalio vaikuttaa siihen miltä sinusta tuntuu. Merkittävästi.

Itsetunto antaa karismaa. Vähemmän klassisen kaunis voi olla todella hurmaava ja vangitseva.

Sinun ei ole pakko osallistua kaikkiin juhliin.

Pakko ei ole juuri mitään, sinusta vaan välillä tuntuu siltä. Voit aina valita.

Vierailija kirjoitti:

Minun ei tarvitse lakeja lukuunottamatta toimia niin kuin koen muiden ja yhteiskunnan olettavan ja odottavan, vaan voin tehdä juuri niin kuin itse haluan ja olla välittämättä sosiaalisista seurauksista. Tuon jälkeen olen tuntenut olevani vapaampi.

Ihan sama! Nykyään lähinnä huvittaa nuo sopulilaumat. Uskallan tehdä just niinku haluan, mutta lakeja en riko. En tunne edes sosiaalista painetta mistään, enkä tee asioita massan mukana, uskallan poiketa normista ja uskallan avata suutani paikoissa, joissa yleensä ei aukaista. Aika siistiä. Olen yli nelikymppinen.

Et tee syntiä, jos laitat tarpeettomia tavaroita roskiin.

Hautausmaalla kaikki näyttäbät samalta. Mistään ei enää tunnista oliko tämä henkilö miljönääri toimitusjohtaja vai siivooja.

Että keho on käyttöä, ei näyttöä varten.

En ole normaalipainoinen, enkä omista enää edes vaakaa. Mutta jaksan vetää leukoja, juosta puolimaratonin ja nostaa painoni verran penkkipunnerruksessa. Minun ei tarvitse olla laiha vaan toimiva. En haaveile siitä, että kilot karisisivat, vaan koko maratonista ja uudesta maastopyörästä. Syön jaksaakseni liikkua, en kituuta.

On paljon palkitsevampaa olla ylpeä kehonsa saavutuksista kuin siitä, että olisi vain kevyt.

Tää on vähän kevyempi juttu mutta: kun tajusin, ettei ole mikään pakko käydä lenkillä elääkseen terveellisesti! Kuulun hullujen juoksijoiden sukuun ja minua oli koko ikäni morkattu laiskaksi ja epäurheilulliseksi, koska vihaan juoksua, hiihtoa ja muuta vastaavaa urheilua. Lukiossa päätin, että nyt saa kärsimys riittää ja lopetin lenkkeilyn.

Parikymppisenä löysin voimaharjoittelun ja nyt olen käynyt kymmenen vuotta kolme kertaa viikossa salilla, penkistä nousee oma paino ja olen satavarmasti vahvempi ja nopeampi kuin kukaan muu perheessäni, vaikka en haluakaan juosta 20 kilometrin lenkkejä.

Urheilua on monenlaista, mielihyvää voi varmasti jokainen saada kun vaan löytää sen itselleen sopivan lajin :)

Minun oloani kevensi tajuta, että olen aina vain yhden päätöksen päässä todella erilaisesta elämästä. Tämän ajatuksen turvin olen mm. uskaltanut jätää väkivaltaisen eksän, lopettaa juomisen ja kysyä ulos miestä, josta olin kiinnostunut. Nykyisin ollaan avoliitossa <3