Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Elämän ei tarvitse aina olla mukavaa. Pitää olla valmis sietämään epämukavuutta, jos haluaa saavuttaa jotain. Tämän avulla olen mm. laihtunut ylipainosta normaalipainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma elämä on ollut täynnä velvollisuuksia.
En ole sallinut itselleni juuri mitään kivaa.
Aina olen huolehtinut siitä että muilla ihmisillä ja eläimillä on kaikki hyvin ja ovat tyytyväisiä.
Olen voinut itse huonosti.
Ja olen ylihuolehtivainen ja yritän elää niin että kun katson itseäni kärpäsperspektiivistä, kaikki näyttää täydelliseltä.
Nyt lapset ovat omillaan ja olen eronnut, olen pitkään ollut hämmennyksissä siitä, että kenestä nyt huolehdin.
Opettelen elämää velvollisuuksista pois ja elämästä nauttimiseen. Se on hyvin vaikeaa yksin.
Kuitenkin ymmärrän, että jos en olisi yksin, niin taas huolehtisin jostakusta ja unohtaisin itseni. Äidin ja vaimon roolista onnellisen naisen rooliin on pitkä matka.
Kun mietin sitä, että ketä kohtaan minun tulee olla eniten lojaali ja panostaa eniten aikaani..
Työ
Harrastustoverit
Sukulaiset
Lemmikit
Lapset
Naapurit
Ystävät
Mietin, että ketkä tulevat tuomaan kukkia haudalleni.
Valinta on helppo.
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun olet 15 sekuntia raivoisan rohkea. Eli vaikeiltakin tuntuvat asiat tarvitsevat vain sen pienen hhetkeneyken rohkeutta. Sen verran vain että saat rykäistyä asun ulos.
Häh minkä asun ulos?
Varmaan se ettei tarvitse elää niinkuin opetetaan: kouluttaudu, saa vakityö jossa olet eläkkeelle saakka, osta talo, tee töitä, hoida puutarhaa ja siivoa, tee lapsia jne. Ei niin tarvitse elää. Voi elää ihan niinkuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se ettei tarvitse elää niinkuin opetetaan: kouluttaudu, saa vakityö jossa olet eläkkeelle saakka, osta talo, tee töitä, hoida puutarhaa ja siivoa, tee lapsia jne. Ei niin tarvitse elää. Voi elää ihan niinkuin itse haluaa.
Kyllä kunhan teet sen omalla kustannuksellasi.
Minua ei huvita maksaa sinun haahuiluasi verojen muodossa.
Hyvinvointivaltio perustuu siihen että kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä että ne jotka oikeasti eivät pysty, voidaan elättää.
Sitten on yhteiskuntia joissa ei niin paljon makseta veroja eikä ole tukiverkkoa yhteiskunnalta.
Jokainen tekee mitä haluaa ( = mihin on varaa).
En toivo sellaista mutta siihen se menee jos kovin yleistyy ajattelumalli jossa töitä tehdään vain jos se on tarpeeksi kiinnostavaa
Eikä siksi että elättäisi itsensä ja sairaat, vanhukset jne
Onpa hyvä ketju! Tulee huojentunut olo, kun näitä lukee!
Parikymppisenä elämäni mullistui, kun tajusin, ettei baareissa tarvitse juosta. Nuorena opiskelijana kuvittelin, että kaikkien pitäisi hypätä yöelämässä ja ihmettelin opiskelututtuja, jotka hengasivat paikallisissa yökerhoissa kuin kotonaan. Oli huojentavaa tajuta, että voin jättää baarikierrokset välistä ja viihtyä ihan vaan kotona.
Seuraava suuri oivallus tuli reilu kolmekymppisenä, kun ymmärsin, ettei kaikkien tarvitse hankkia lapsia. Olin kipuillut asian kanssa kymmenen vuotta, eronnutkin muun muassa sen vuoksi, eikä mieli ollut muuttunut miksikään. Oli huojentavaa tajuta ja hyväksyä, että voin elää hyvää ja täyttä elämää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko enää psykiatriaan, joka tarjoaa ihmisten elämään monesti ratkaisuksi pillereitä ja diagnooseja (on kovin biologiskeskeistä siinä miten näkee ihmiselämän ongelmat) eikä näe oikeasti monia syitä mitkä kärsimyksessä ja pahassa olossa on taustalla. Kaikkea katsotaan lääketieteellisten lasien läpi, pitäen jotain luonnollisiakin reaktioita elämään epänormaaleina ja sairaina ja on sokea asioille mitkä oikeasti voi aiheuttaa pahaa oloa ja niitä varmasti liikaa diagnosoidaan sairauksina. Psykiatrilla käyminen tuntui lisäävän vain pahaa oloani, ja hän huonolla tuntemuksella heitti aivan liian isoja olettamuksia minusta.
Saan paljon enemmän apua terveellisestä ruokavaliosta, koirasta, luonnosta liikkumisesta, ihmisten kanssa juttelusta kuin ikinä käymisestä jollain mielenterveysammattilaisella puimassa ongelmiani jolla on oikeus kirjoittaa minusta kaikenlaista papereihini jotka vuosia eteenpäin säilyy siellä ja jotka on kaikkien luettavissa terveydenhuollon puolella. Toki olen tavannut ihan hyviäkin tyyppejä järjestelmässä ollessani mutta suurimmaksi osaksi mielenterveyspuoli oli hyödytön ja pillerikeskeinen ja terapiaan oli hankala päästä. Ensimmäinen ratkaisu oli pillerit joita tuputettiin hyvin matalalla kynnyksellä aikanaan.
Taustalla oli myös karu opetus. Käytin vuosia masennuslääkkeitä josta sain haittaa, lopetusoireita ja koen että ne minulle virheellisesti perusteltiin. En usko että ne korjasivat masennustani enkä usko että minun aivoissani oli mitään vikaa miksi minun olisi pitänyt alkaa kemiallisesti itseäni hoitamaan lääkkein. Ne aiheutti paljon haittoja, vuosien käytössä yhä lisääntyviä ongelmia ja sitten lopetuksessa tuli pahoja oireita. Niistä tuli minulle paljon harmia. Olo oli pahempi kuin ennen käyttöä lopetuksessa. Nykyään en pistäisi koskaan niitä suustani alas.
Vuosia luulin että tarvitsen lääkkeitä mutta ne olikin pitkälti lopetusoireita mitkä teki lopetuksesta vaikeaa.
Vasta nelikymppisenä tajusin, että oikeasti ihan mukava ja helppo ihminen, mutta äidilläni on hyvin todennäköisesti jonkinasteinen persoonallisuushäiriö. Etäisyyden ottaminen on silloin tervettä. Äidillä oli hyvin vaikeat kotiolot lapsuudessa joten en häntä syytäkään, mutta sitä draamaa, syyllistämistä, haukkumista, rajattomuutta, omakehua, manipulointia ja pahaa oloa ei vaan tarvitse ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin ap:lla. Lisäksi sen oivaltaminen, ettei minun tarvitse aina toimia niin, että muilla on kivaa, vaan tietty määrä itsekkyyttä on täysin sallittua ja hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun olet 15 sekuntia raivoisan rohkea. Eli vaikeiltakin tuntuvat asiat tarvitsevat vain sen pienen hhetkeneyken rohkeutta. Sen verran vain että saat rykäistyä asun ulos.
Häh minkä asun ulos?
Jos on vaikka sukan syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla päinvastoin kuin ap:lle. Elämälle tuli tarkoitus ja turvallisuudentunne yms. kun löysin Jeesuksen.
Vierailija kirjoitti:
Erään ydinfysiikan tohtorin motto ”kaikki on täydellistä ikuisesti”.
Ymmärrän sen niin, että se mitä on, vain on, ja sen on täydellinen ja juuri hyvä niin, ja jokainen nykyhetki on täydellinen, kokonainen, eikä voisi olla muunlainen, ja että aina tulee jatkumaan näin, aina uudessa hetkessä.
Tämä ajattelu ei ole estänyt minua yrittämästä vaikuttaa itseäni koskeviin asioihin tai ympäristöön, päinvastoin olen tosi kova tekemään :) Mutta tuossa on jotain aivan vastustamattoman hienoa, sen naiviuteen sisältyy suuri viisaus ja totuus. Ja sit tietty se, että se on ydinfyysikon suusta eikä jonkun yksisarvisenkelihoitajan.
Tykkään! Muistatko kuka tuo ydinfyysikko oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaalla kaikki näyttäbät samalta. Mistään ei enää tunnista oliko tämä henkilö miljönääri toimitusjohtaja vai siivooja.
Onko tämä joku käännös englanninkielestä? Oletko käynyt suomalaisilla hautausmailla? Kyllä sieltä jo kaukaa erottaa herrojen haudat muista.
Vainajien kannalta tietysti ihan sama.
Eiköhän tässä tarkoitettu niitä luita siellä maassa.
Kamppailulajien harrastajilla on hyvin lihaksikas ja kookas perse.
Voimantuotto tulee jaloista ja lantiosta joten lihaksisto on aika massiivinen perceessä.
Laihaperceinen budoka ei ole voimakas.
Ettei kenestäkään voi eikä tarvitse tietää onko hän se ns oikea loppuelämän kumppani. Tajusin tämän, kun suhde josta olin varma että se kestää ikuisesti, kariutui. Ikinä ei tiedä mihin oma tai kumppanin elämä vie, ja tällöin ei välttämättä auta edes yhteinen päätös pysyä yhdessä ihan sama mitä tapahtuu.
Ystävät monesti kyselevät mistä tietää olevansa oikean ihmisen kanssa. Ei mistään. Tärkeintä on että suhde tuntuu sillä hetkellä oikealta.
Olin vuosia mennyt töihin mustan kahvin varassa ja ihmettelin, miksi olen aina aamupäivisin niin ärtyisä. Työtoverini neuvosta aloin syödä aamuisin lautasellisen graham-puuroa, jonka kanssa nautin ripauksen mansikkahilloa. Elämäni muuttui yhdessä hetkessä paljon valoisammaksi.
Että omasta elämästä täytyy ottaa vastuu ihan itse. Eikä syyttää lapsuutta, yhteiskuntaa tai tähtien asentoa.
Kaikki ärsytykset ja pettymykset muita kohtaan kannattaa käsitellä yksin, ei toisten edessä.
Alue: Aihe vapaa
Se että täällä kannattaa pitkissä viesteissä katsoa ensin ylä- ja alapeukut. Jos jälkimmäisiä reilusti enemmän viesti kannattaa jättää lukematta. Säästyy elämää.