Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Vaikka olen opettaja, minun ei tarvitse olla yli-ihminen ja mallikansalainen. Jos minun tekee mieli v a p a a - a j a l l a ostaa kaljaa, viiniä tms. ja vaikka mennä baariin,voin sen tehdä. Ja voin polttaa tupakkaakin, jos siltä tuntuu. Tinderiin en kuitenkaan mene, olkoon se vielä minua kahlitseva asia.

Onnellisuuttaan ei saa koskaan laittaa kenenkään ihmisen varaan, ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Yksin pitää osata olla, pitää tuntea itsensä ja olla sinut ja onnellinen ihan vaan itsensä kanssa. 

Myös se, että kaikki ei johdu aina minusta. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa pähkäilin, että miksi ihmeessä ihastukseni ei laita minulle viestiä, eikö häntä kiinnosta pätkääkään!? Paljastui, että kyllä häntä kiinnosti, hänellä oli vain omassa elämässään stressaava aika meneillään.

Laitan tähän tekstin, jonka juuri postasin toiseen ketjuun, mutta joka sopii tännekin.

Olen mies, ja noin 25 ikävuoteen asti olin ajatuksiltani liberaali. Olin sitä mieltä, että mitä enemmän ihmiset ylipäätään sekstaavat sen parempi, ja tieto senaikaisen tyttöystäväni (oikeastaan avovaimon, koska olimme monta vuotta yhdessä ja asuimmekin yhdessä) entisistä seksikumppaneista ainoastaan kiihotti minua. Sanoin hänelle, että hän voi panna muita jos haluaa, ja minäkin saatan tehdä niin. Tyttöystävä oli tätä vastaan ja pettynyt asenteestani, enkä ymmärtänyt miksi. Ajattelin, että yhteiskunnassa seksivastaisuus (se vähä mitä sitä on) johtuu uskonnosta jääneistä tottumuksista.

Sitten kerran kun ajatuksissa on fantasioin eräästä naisesta, ja ajatukseni harhailivat siihen, millaista olisi mennä hänen kanssaan naimisiin, ihan puun takaa yllättäen minulle nousi voimakas kieltävä tuntemus, että tuo nainen ei käy, koska hänellä on paljon entisiä seksikumppaneita. Tämä tuntemus on kuin yltyvä kipu, mahdoton kuvitella, että sitä vastaan pidemmän päälle mentäisiin. Leukani loksahti hämmästyksestä auki, ja maailmankuvani nyrjähti ympäri, kun yhtäkkiä oivalsin, miksi suurin osa ihmisistä käyttäytyy seksin ja parisuhteiden osalta niin kuin käyttäytyy nyt ja kautta historian. Tämä tuntemus on kerran ilmaannuttuaan jäänyt minulla toimintaan, ja se ilmaantuu nyt ennustettavasti.

Vaihdoin naista ja menin naimisiin. Yhdessä tämän tuntemuksen-jonka-nimeä-en-tiedä tuli myös halu perustaa perhe (ajatus että aiempi tyttöystäväni pamahtaisi minulle paksuksi oli minulle ennen hikoiluttavan karmea) ja terve mustasukkaisuus vaimoani kohtaan. Olen nyt perhettä koskevissa asioissa konservatiivi.

Se hetki kun tajusin, että minun tulee itse vetää rajani. Että olen itse vastuussa siitä millainen elämäni on.

- Vaatiavat lapset. Tajusin, että voin aivan hyvin sanoa lapsilleni että "nyt sinun tulee mennä nukkumaan, minun ei kuulu nukuttaa sinua vaan sinun on itse otettava vastuu rauhoittumisestasi". Tai että "nyt sinun pitää hetki leikkiä itseksesi, koska minua väsyttää ja haluan laittaa ruokaa rauhassa". Toimii ihan pienillekin.

- Työ. Olen todella motivoitunut ja ahkera, mutta sanomalla ÄÄNEEN että minulla on myt sata rautaa tulessa enkä voi ottaa lisää duunia ennen ensi viikkoa, aiheutin sen että porukka auttaa nyt MINUA ja pomo ei syydä niskaan ylimääräisiä duuneja.

- Parisuhde. Sanomalla SUORAAN puolisolle että koska olen nyt kuormittunut niin haluan asiat x, y ja z, jotta jaksan taas, niin ihme kyllä kukaan ei kyseenalaistanut mitään vaan asiat tapahtuivat juuri kuten kaipasin.

Tajusin siis että ei kannata olettaa, odottaa, eikä etenkään nalkuttaa ja valittaa. Pitää vain hoitaa asiat valittamatta mahdollisimman hyvin ja kun joku on liikaa, niin asiallisesti vetää raja ja sanoa, että tämä ei käy nyt näin, vaan minä haluan........

Jokaisen elämä on sellainen minkä siitä itse tekee.

Elämä on todella tässä ja nyt. Ja kaikki päädymme samaan paikkaan eli kuollaan. Todella kuollaan! Siksi on turhaa ottaa pulttia pienistä asioista tai murehtia liiaksi isompiakaan murheita.

Minun ei tarvitse tehdä päätöksiä niin että se miellyttää äitiäni. Miten vapauttavaa.

Että Aurinko palaa valtavalla määrällä kaasua pois koko ajan. Että se kaasun on josku loputtava.

Mutta että sitä ei koskaa ole ollutkaa määrättömiä määriä.

Siksi se on siihen asetettu.

Siis LUOTU.

Se oli yksi yksinkertainen oivallus.

Onneksi kaikki lapset olivat autos, niin kerroin tämän oivalluksen heillekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä tajusin erään paskasuhteen jälkeen, että jatkossa arvostan ja kuuntelen niitä pieniä hälytyskelloja suhteen alussa, vaikka olisin kuinka ihastunut. Nyt sivuutin ne täysin jostain kumman syystä ja päädyin tilanteeseen, jossa en enää tiennyt mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Halusin vain rakkautta liian paljon ja selittelin joka asian jotenkin parhain päin, vaikka sisimmässäni jo tiesin, että sysipaska suhde kyseessä.

Eli kyttäät toisen elämää, milloin se tekee virheen, että pääset oksentamaan hänen päälleen sanasi.

Ei mee hyvin sullakaan. Pohjois-Koreassa on kyttääjän paikkoja auki.

Tajusin että on aivan sama mitä muut puhuu tai ajattelee. Itse karsin vmäiset ihmiset pois elämästäni. Ei tarvitse aikuisena sietää mitään verkostoja tai porukoita jos ja kun tulee itsensä kanssa toimeen.

Jätän tämän vain tähän.

Riittää kun olet 15 sekuntia raivoisan rohkea. Eli vaikeiltakin tuntuvat asiat tarvitsevat vain sen pienen hhetkeneyken rohkeutta. Sen verran vain että saat rykäistyä asun ulos.

Olen nuoresta asti viihtynyt seurustelusuhteissa, enkä ole kovin montaa viikkoa/kuukatta ollut ilman kumppania koskaan. Aikuisiällä perustin perheen ja parisuhde kesti yli 20 vuotta. Suhde oli välillä melko raskas ja riitoja oli paljon. Sen jälkeen tajusin, ettei minun tarvitse muuttaa enää kenenkään miehen kanssa saman katon alle, vaikka seurustelenkin. Saan elää ilman riitelyä omalla tyylilläni omassa kodissani ihan miten haluan. Löysin mukavan elämänkumppanin itselleni, enkä aio pilata tätä suhdetta yhteenmuutolla. Paljon paremmin sujuu, kun molemmilla on omat asunnot ja taloudet.

Se että mun ei tosiaankaan tarvitse tulla toimeen pelkästään ansiotuloillani vaan voin laittaa talletustililtäni isohkon summan osakkeisiin ja sijoittaa niiden osingot joka vuosi niin saan vuosi vuodelta enemmän pääomatuloja. Eikä tässä ole mitään väärää tai vahingollista vaan se on jopa toivottavaa käyttäytymistä pienempituloisia aikoja varten, tuottaa pääomaverotulojakin yhteiskunnalle ja pitää yritysten ja rahoituspääomien omistajuutta suomessa. Toivottavasti Rinne ei pääse pääministeriksi kun on uhannut perua osakesäästötili-lakimuutoksen, jonka pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Siinä meidät piensijoittajat päästettäisiin samalle viivalle suursijoittajisen kanssa mutta eihän se vasemmistolle tietenkään sovi että kansa vaurastuu koska sehän vie heidän politiikaltaan pohjan pois. 

Notta:

Luota omaan vaistoosi.

Älä luota muihin ihmisiin 100%...älä yhtään kehenkään.

Tee itsesi onnelliseksi, muut eivät sitä tee.

Että ihmisen tehtävä on toimia pyyteettömästi toistensa hyväksi eikä toimia itsekkäästi.

Että perinteiset hyväksikoetut ja tavoittelemisen arvoiset ratkaisut kuten omistusasunto ja vakituinen työ eivät tee minua onnelliseksi. Minun polulleni onnen ja rauhan tuo vaihtelu, epävarmuus ja niiden myötä vapaus.

Minua taas yhteys Jeesukseen on auttanut paljon. Ihmiset ovat todella epätäydellisiä ja monissa uskonnollisissa piireissä on hengellistä väkivaltaa. Jeesus itse on kuitenkin rakkaus.

Koko elämääni ja erityisesti ihmissuhteitani auttoi se oivallus, että ystävällisyys muita kohtaan ei ole kynnysmattoutta.

Voin olla ihan eri mieltä kuin joku muu ja silti olla hänelle ystävällinen. Vaikka en pitäisi jostain ihmisestä, voin silti käyttäytyä kauniisti häntä kohtaan. En ala enää vänkäämään mistään asiasta, voin kertoa oman kantani kauniisti ja toista kunnioittaen ja sen jälkeen kuunnella uteliaana ja arvostaen sen toisen näkökulmia vaikka ne olisi minusta miten käsittämättömiä tahansa. Jos minua kohdellaan huonosti, en enää mene siihen mukaan enkä vastaa samalla mitalla tai ylikin, vaan käyttäydyn itse hyvin siitä huolimatta. Olen vastuussa vain omasta käytöksestäni. Voin pitää henkistä ja fyysistä etäisyyttä johonkin ihmiseen ilman että katkaisen välejä kokonaan ja ilman että mun tarvitsee koskaan olla ilkeä.

Tällä tyylillä olen tullut toimeen missä vaan, kenen vaan kanssa. Sata(tuhatta) stressiä ja konfliktia on jäänyt tulematta. Ero entiseen on suuri, teräväkielisyys toi mulle vain huonoa, ystävällisyys on keino selviytyä missä tahansa, kenen kanssa tahansa. Ystävällisyydellä saa jopa arvostusta ja se tapahtuu paljon pidemmällä aikavälillä ja vaikutukset on pidemmät kuin äkkipikaisuudella saatu ristiriitainen "arvostus".

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kevyempi juttu mutta: kun tajusin, ettei ole mikään pakko käydä lenkillä elääkseen terveellisesti! Kuulun hullujen juoksijoiden sukuun ja minua oli koko ikäni morkattu laiskaksi ja epäurheilulliseksi, koska vihaan juoksua, hiihtoa ja muuta vastaavaa urheilua. Lukiossa päätin, että nyt saa kärsimys riittää ja lopetin lenkkeilyn.

Parikymppisenä löysin voimaharjoittelun ja nyt olen käynyt kymmenen vuotta kolme kertaa viikossa salilla, penkistä nousee oma paino ja olen satavarmasti vahvempi ja nopeampi kuin kukaan muu perheessäni, vaikka en haluakaan juosta 20 kilometrin lenkkejä.

Urheilua on monenlaista, mielihyvää voi varmasti jokainen saada kun vaan löytää sen itselleen sopivan lajin :)

Olen kokeillut satoja urheilulajeja. En pidä ainoastakaan.

Se ettei puolisoa ole pakko olla. En haaveile ydinperheestä missä on isä, äiti, tyttö, poika ja vielä koira.

Elän ihanaa elämää kahdestaan poikani kanssa ja enempää en voisi toivoa. Rakastan sitä tunnetta kun olen yksin perheen pää ja pidän huolta meistä itse. En vois kuvitellakaan että tässä pyöris toinen aikuinen, kokeiltu on mutta se ei tunnu yhtään oikealta.

Aluksi on ollut huono omatunto siitä ja muut puhuneet että lapsi tarvitsee "miehen mallin". Hah! Lapsi tarvitsee ympärilleen vain rakastavia ihmisiä ja sen niin tärkeän "miehen mallin" saa läheisiltä sukulaisilta.

Ennen kun joku vastaa että olen katkera yh, kyllä, olen joskus ollut kun jäin yksin.

Kaikella on tarkoituksensa, olen onnellinen että olen nyt tässä elämäntilanteessa.