Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ymmärsin että köyhyys ja varattomuus on omia valintoja elämä helpottui. Menin itse jatkamaan opintojani ja lopetin murehtimisen muiden pärjäämisestä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Hehheh. Mikä olisi tilanne jos olisit esim. huomattavasti keskimääräistä lahjattomampi? (tällaisia ihmisiä on paljon) Tai jos opiskeluun palaaminen ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista? (tällaisiakin ihmisiä on paljon) Jokainen on oman onnensa seppä, mutta tarkoin rajoituksin!
Minulla on ystäviä maanrakennus alalla. Heillä ei ole kuin peruskoulu käytynä ja tulot silti 50-60k/vuosi. Palkat nousee jatkuvasti kun työtä on enemmän kuin tekijöitä. Konetta pystyy ajamaan kaikki motorisesti normaalit ihmiset. Se että maataan kotona ja itketään köyhyyttä on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ymmärsin että köyhyys ja varattomuus on omia valintoja elämä helpottui. Menin itse jatkamaan opintojani ja lopetin murehtimisen muiden pärjäämisestä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Hehheh. Mikä olisi tilanne jos olisit esim. huomattavasti keskimääräistä lahjattomampi? (tällaisia ihmisiä on paljon) Tai jos opiskeluun palaaminen ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista? (tällaisiakin ihmisiä on paljon) Jokainen on oman onnensa seppä, mutta tarkoin rajoituksin!
Minulla on ystäviä maanrakennus alalla. Heillä ei ole kuin peruskoulu käytynä ja tulot silti 50-60k/vuosi. Palkat nousee jatkuvasti kun työtä on enemmän kuin tekijöitä. Konetta pystyy ajamaan kaikki motorisesti normaalit ihmiset. Se että maataan kotona ja itketään köyhyyttä on sairasta.
Usein ihmiset ei vain tiedä tällaisista aloista. Mä haluaisin helpon (ei haittaa vaikka olisi fyysisesti raskasta) työn joka mahdollistaisi harrastamisen vapaa-ajalla. Päädyin ravintola-alalle ja se on joka tavalla syvältä. Samoin on siivoaminen, varastotyö ja kassamyyjän työt kun noilla vaaditaan jatkuvaa sykkimistä surkealla palkalla. Toinen juttu on naisena kokemani väheksyntä (varsinkin naisten taholta!) jos haen miesvaltaiselle alalle. Naisena pitäis varmaan vain lukea itsensä hoitajaksi niin ei herättäisi kenessäkään kilpailuviettiä.
Eniten elämääni muutti se oivallus, että kaikki tekemisen arvoinen on edes "sinne päin tekemisen" arvoista.
Olen (olin?) perfektionisti. Minun oli vuosien ajan mahdotonta tehdä yhtään mitään, missä en tiennyt olevani täydellinen. En voinut kokeilla uutta harrastusta, koska olisin saattanut olla siinä huono. En voinut mennä kokeisiin, jos en osannut tenttialuetta ulkoa läpikotaisin ja väärin päin. En voinut laittautua, koska en olisi siltikään ollut kaunis.
Lopulta tajusin, että onpas harvinaisen myrkyllinen tapa ajatella. Tutkin sitä asiaa kaikilta kanteilta ja omia tuntemuksiani ja ajatuksiani myös. Sen myötä syntyi hienoja uusia ajatuksia.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tämän sisäistin konkreettisesti. Jokaiselle jokin asia on vaikea. Ne, jotka ovat taitavia jossakin, ovat suurimmassa osassa tapauksia harjoitelleet todella paljon. Huonosta voi tulla harjoittelemalla hyvä.
Tentistä ei tarvitse saada täysiä pisteitä. Siitä tarvitsee vain päästä läpi. Siis menen sinne tenttiin, teen parhaani, ja jos läpi pääsen, se riittää. Se vie minua eteenpäin.
Minun ei tarvitse näyttää samalta kuin tuntikausia ehostetut ja Photoshopilla korjaillut mallit lehdissä ja Instagramissa. Olen luonnollinen, kaunis myös virheineni.
Voi hyvänen aika sentään, minkälaisia möläytyksiä tuo Antti Rinne on päästänyt suustaan.
Olen juuri käsittänyt, että väärinkäsityksestä voi seurata jotain miltei peruuttamatonta, jota en pysty oikaisemaan millään. Tarkoitin yhtä, toinen käsitti toista, olimme kumpikin kiihtyneessä mielentilassa ja tilanteen ahdistamia, ja soppa oli valmis. Sana kulkee ja some laulaa ja minä olen syypää kaikkeen.
Oivallus tässä on se, että en itse ota kantaa ihmisten välisiin skismoihin. En halua niistä edes kuulla. Niissä kun voi olla kyse ihan mistä tahansa, enkä halua päivitellä jotain "kamalaa juttua" tietämättä siitä kuitenkaan juuri mitään. Se, jota syytetään, saattaakin olla täysin syytön, ajojahdin kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akseli Gallen-Kallelan sukunimi on suomennettu niin että nimessä on sekä ruotsin- että suomenkielinen versio.
Vierailija kirjoitti:
Minun ei tarvitse lakeja lukuunottamatta toimia niin kuin koen muiden ja yhteiskunnan olettavan ja odottavan, vaan voin tehdä juuri niin kuin itse haluan ja olla välittämättä sosiaalisista seurauksista. Tuon jälkeen olen tuntenut olevani vapaampi.
Osittain täysin samaa mieltä, mutta äärimmillään tuosta seuraa vahva itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys kanssaihmisistä. Ja se ei ole kivaa. Yhteiskunta toimii paljon jouhevammin, kun huomioidaan muutkin ihmiset eikä vaina minä, minä, minä ja minun oikeuteni. Siitä syntyy vain jatkuvaa törmäilyä ja turhaa eripuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin, että oma paikkansa pitää työelämässä itse ottaa eikä odottaa, että joku niitä paikkoja pelkästään odottelemalla ja pyytelemällä tarjoilee.
Se että Raamattua kannattaa tutkia Hebrew Roots -lasien kautta. Sen jälkeen kaikki on selvää!! Esim. Amir Tsarfati opettaa Youtubessa huippuhyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten nostaminen jalustalle on lähes aina haitallista. Kaikki ovat epävarmoja, omaavat vääriä uskomuksia, käyvät paskalla, sairastuvat, kuolevat.
Toki esimerkiksi älykkyydellä ja elämänkokemuksella on väliä, mutta maailmankuulu nerokin voi olla monessa asiassa naurettavan väärässä. Aina tulee pyrkiä kohti parempia uskomuksia ja toimintatapoja, mutta absoluuttista ja mustavalkoista totuutta on etenkin yhteiskunnallisissa ja elämänfilosofisissa kysymyksissä harvoin olemassa. Ihminen, joka käyttäytyy kuin tietäisi varmasti totuuden esimerkiksi tiettyjen ihmisryhmien paremmuudesta, oikeanlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä, elämän merkityksestä ynnä muusta muiden ollessa idiootteja, puhuu oletusarvoisesti hevonpaskaa.
"Älä koskaan luota sokeasti auktoriteettiin, sillä aina löytyy eri mieltä oleva, yhtä vakuuttava auktoriteetti."
Se, että elämässä on pohjimmiltaan kyse uskalluksesta. Se, mikä estää meitä elämästä, on hyvin yksinkertaisesti pelko, ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, että minun tarvitsee elää vain niin hyvin, että kelpaan itselleni. Ei siis miellyttää muita, olla suosittu jne., kunhan kykenen katsomaan itseäni peilistä joka päivä ja näen suoraselkäisen ihmisen.
”Yö on universumin luonnollinen olotila” (Emma Kantanen). Jotenkin järisytti jotain sisälläni. Rauhoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jokainen on syntinen ja pelastuu uskomalla Jeesukseen. Että kristittyyn kohdistuu vainoa, mutta se kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
”Yö on universumin luonnollinen olotila” (Emma Kantanen). Jotenkin järisytti jotain sisälläni. Rauhoitti.
Oliko asia sinulle aiemmin epäselvä?
Se, että loppuviimein kaikkien asioiden tärkeys ja järkevyys riippuu aina täysin vain siitä, kuinka asinomainen sitä arvostaa. Kaikki harrastukset, työt, lisääntyminen jne. on aina jonkun mielestä turhaa, mutta toisen mielestä tärkeää, näin on kaikkien maailman asioiden kohdalla. Eläköön siis jokainen omaa elämäänsä. :)
Kun alkaa etukäteen ahdistaa joku edessä oleva epämieluisa asia, keskityn hetkeen ja elän tunnin kerrallaan. Sama juttu jonkun inhottavan asian kanssa, elän sitä hetken kerrallaan, kunnes se on ohi. Opin tämän armeijassa, kun alkoi hajottaa ja siitä on ollut suuri apu myöhemmin. Oli hauska nähdä netflix- sarjassa unbreakable kimmy schmidt, että hänellä oli ollut sama periaate käytössä bunkkerissa: ten seconds at a time. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on oman elämän arvostaminen. Aikaisemmin raadoin suorittavassa työssä ja annoin elämästäni suuren osan asialle josta en pitänyt. Myin siis oman elämäni 11€/h. Nyt olen siirtynyt työelämästä oikeaan elämään. Toki tuilla eläminen on tietyllä tavalla niukempaa, mutta saan pitää koko elämän itselläni. En suosittele kenellekään työtä jos siitä ei nauti!
Siis että tuilla eläminen on sitä "oikeaa elämää"? Voi hyvä Luoja, mikä ajattelumalli. Oletko pohtinut, mitä tapahtuisi jos kaikki ajattelisivat noin? Aikuisuudessa on vapauksia mutta myös vastuuta. Emme voi ajatella kaikesta noin hedonistisesti, Ei elämän kuulukaan olla pelkkää nautintoa, vaan vaikeat vaiheet kehittävät meitä ja vievät eteen päin.
Miksi muuten vaihtoehtosi huonolle työlle on työn tekemättömyys, eikä parempi työpaikka? Sellaiseenkin on aika paljon paremmat mahdollisuudet, jos teet edes JOTAIN työtä, etkä passivoidu kotiin.
Elämäni on vain minun ja olen itse vastuussa valinnoistani. Silloinkin jos joku muu olisi painostanut niihin valintoihin.
Minulla ei ole velvollisuutta elää niinkuin joku toinen haluaa. Minulla on velvollisuus elää elämääni itse ja oikeus jättää huomiotta ulkopuolelta tulevat kontrollointipyrkimykset.
Taustaa sen verran, että toinen vanhempani on erittäin kontrolloiva. Haluaisi määrätä kaikkien läheisten, jopa naapureiden elämän ihan uravalinnoista ja pukeutumisesta lähtien.
Elämäni helpottui kun tajusin ettei minulla ole velvollisuutta elää toisen ihmisen haluamalla tavalla, vaan voin päättää omista asioistani itse.