Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Ärsyttää kun ketju on täynnä "katsoin taivaalle ja tajusin syvällisesti pienuuteni" -settiä. Ei se tee elämässä helpommiksi jaksoja joita leimaa jatkuvien lamaavien vastoinkäymisten kokeminen. Minua juuri lamaa se etteivät asiat ole käsissäni, vaikka miten yritän niitä korjata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok olla introvertti. Kaikkien ei tarvitse olla überhyperöversosiaalisia "hyviä tyyppejä". Itse asiassa nämä über... jne sosiaaliset hyvät tyypit ovat yliarvostettuja.
Etta voin pitää töissä ihan samaa, kauhtunutta neuletakkia koko viikon (pesen välillä) ja taas seuraavalla viikolla. Ei yhtään haittaa, mitä muut ajattelevat "univormustani".
Tulen toimeen silpputyöllä ja on henkisesti helpompaa.En tarvi vakituista virkaa mihinkään.
Kun ymmärsin että köyhyys ja varattomuus on omia valintoja elämä helpottui. Menin itse jatkamaan opintojani ja lopetin murehtimisen muiden pärjäämisestä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei tää on aika nolo; luin jokin aikaa sitten artikkelin missä räppäri Uniikki kertoi, että selvisi paniikkikohtauksista (kuolemanpelko) kun alkoi ajattelemaan, että okei jos mä nyt kuolen niin sitten kuolen. Tää oli mielestäni tosi hyvin sanottu.
Mulla on paljon erilaisia pelkotiloja kuolemaan liittyen. Saatan pelätä esim terrorismia lentokentällä ollessani ihan yllättäen tosi paljon yms, minut valtaa nopeasti hyvin vahva kuolemanpelko. Näillä hetkillä koitan ajatella, että jos kuolen nyt, niin sitten kuolen. Ja se rauhoittaa mieltäni. Ajatus jotenkin pakottaa laskemaan sitä omaa kontrollin tarvetta tilanteeseen, ja hyväksymään sen että vaikka kuinka olisin varuillani ja peloissani, niin silti mitä tahansa voi tapahtua ja en sille mitään voi.
Kyllä se on oman elämän arvostaminen. Aikaisemmin raadoin suorittavassa työssä ja annoin elämästäni suuren osan asialle josta en pitänyt. Myin siis oman elämäni 11€/h. Nyt olen siirtynyt työelämästä oikeaan elämään. Toki tuilla eläminen on tietyllä tavalla niukempaa, mutta saan pitää koko elämän itselläni. En suosittele kenellekään työtä jos siitä ei nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ymmärsin että köyhyys ja varattomuus on omia valintoja elämä helpottui. Menin itse jatkamaan opintojani ja lopetin murehtimisen muiden pärjäämisestä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Kauheasti alapeukkuja. Tässähän kerrotaan vaan totuus.
Mun ei tarvi kelvata muille. Oon pienen ikäni koettanut elää muiden odotusten mukaan, koti on ollut aina sen näköinen että kukaan ei edes asu siellä ja rähjäsin perheelle aina, kun vanhemmat oli tulossa käymään ja itketin lapsiani, jos niillä oli joku Lego leikki levällään. Mun maailmani on romahtanut, jos en ole ollut muiden (=äidin ja isän) mielestä täydellinen ja jos he löysi moitittavaa musta, kodista tai lapsista. Lopulta tämä elämän suorittaminen muiden hyväksynnän saamiseksi johti ahdistukseen, burn outiin ja masennukseen. Terapiassa syttyi joku lamppu, että niin, kyllä mä saan elää omaa elämääni kuten itse tykkään ja jos on joku kahvikuppi pöydässä, Legot lattialla tai en ole imuroinut kun äiti tulee käymään niin mitä helvetin väliä silläkään on, mun ja mun perheen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ymmärsin, että olen itse ainoa ihminen joka minusta välittää. Tämän jälkeen olen alkanut kohdella itseäni paremmin ja voin paremmin. Aiemmin odotin puolisoltani tukea vaikeissa tilanteissa, odotin että vanhempani soittaisivat ja haluaisivat tietää kuinka minulla menee, odotin että minusta välitetään ja minusta ollaan kiinnostuneita. Sitten tajusin että ainoa joka minusta todella välittää ja joka puoliani pitää olen minä itse. Lakkasin odottamasta muilta mitään ja aloin olla itseni paras ystävä. Edelleenkään kukaan muu ei osoita välittävänsä minusta, mutta nyt sentään itse välitän itsestäni. Aiemmin asetin aina muut itseni edelle, nyt osaan pitää paremmin huolta itsestäni.
Kun tajusin, ettei minun ole pakko omistaa juuri mitään. En tarvitse autoja enkä omaa asuntoa, enkä oikeastaan paljoakaan omaisuutta muutenkaan elääkseni hyvää elämää. Onnellinen poika on hevoseton poika, kuten joku sanonta kuuluu. Kun ei mitään omista ei voi mitään menettääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että Iltalehti ja Ilta-Sanomat haluavat vain lietsoa negatiivisuutta ja vihaa ympäristöönsä. Joskus hyvin harvoin siellä on asiallisia uutisia, josita on informatiivista hyötyä, mutta vain harvoin.
Se, että lukee näitä ennemmin vähemmän kuin enemmän, on parantanut omaa mielenterveyttäni hurjasti.
Vierailija kirjoitti:
Ajokorttia ei tarvitse hommata jos ei halua. Jotenkin on ollut lapsesta asti pelko perseessä kun kaikki sukulaiset jne puhuu ajokortista, ja kuinka se pitää hommata kun täyttää 18. Ei kukaan voi pakottaa aikusta ihmistä. Julkiset on keksitty ja oikeastaan se on ympäristöystävällisempää olla omistamatta omaa autoa. :-)
Ootko sä se tyttö ,joka yritti läpäistä ajokoulun 3 (kolme) kertaa..eikä onnistunut:)?
Tytön äiti oli lohduttanut : me ois joka tapauksessa annettu ne autokouluun laitetut rahat hyväntekeväisyyteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
driving lessons for dummies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajokorttia ei tarvitse hommata jos ei halua. Jotenkin on ollut lapsesta asti pelko perseessä kun kaikki sukulaiset jne puhuu ajokortista, ja kuinka se pitää hommata kun täyttää 18. Ei kukaan voi pakottaa aikusta ihmistä. Julkiset on keksitty ja oikeastaan se on ympäristöystävällisempää olla omistamatta omaa autoa. :-)
Ootko sä se tyttö ,joka yritti läpäistä ajokoulun 3 (kolme) kertaa..eikä onnistunut:)?
Tytön äiti oli lohduttanut : me ois joka tapauksessa annettu ne autokouluun laitetut rahat hyväntekeväisyyteen...
Mä tajusin ,että en saa ajokorttia..koska KÖYHÄT ei saa..mut se ei helpottanut oloa:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tajusin täydellisen kiltteyden ja narsistisen persoonallisuushäiriön olevan sama asia.
Kyseessä on häiriintynyt suhde normaaliin terveeseen itsetuntoon, terveeseen narsismiin.
Mikä tahansa häiriintynyt suhde johonkin tunne-elämän osa-alueeseen voi näyttäytyä täysin vastakkaisina käyttäytymisinä, mutta kyseessä on sama ongelma.
Narsisti ei ole täydellisen kiltti.
Kyseessä on narsismin alalaji: läheisriippuvaiset ns. ohutnahkaiset narsistit. Täydellisessä kiltteydessä ja muiden miellyttämisessä on kyse usein juuri tästä.
Mutta pitää muistaa, että suurin osa ei tee sitä tahallaan. Siksi tuo narsistiksi sanominen antaa kovin väärän kuvan.
Ohis, jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, luin kaikki kommentit ja todella moni toi hymyn huulille. :)
Tässä muutamia omia oivalluksiani - toivottavasti näitä on luvassa vielä paljon lisää:
- Minun ei tarvitse hankkia lapsia. Ei ole mitään pakkoa. Vuosikausia kärvistelin ja pelkäsin, kunnes koin ahaa-elämyksen. Ei tarvitse! Kukaan ei pakota! Olen hyvin myötätuntoinen, rakastava ja välittävä ihminen, mutta omia lapsia en ole koskaan halunnut - en vain koskaan tajunnut tätä (nyt kovin yksinkertaiselta kuulostavaa) tosiasiaa.
- Rehellisyys on ihailtavaa, mutta erityisen tärkeää on, että olet rehellinen itsellesi.
- En tule koskaan olemaan "valmis," kuten ei kukaan meistä. Toivon silti, että sillä hetkellä kun kuolen, olen ainakin yrittänyt olla paras versio itsestäni.
- Elämän ja sen kokemisen monimuotoisuus eri lajien välillä on päätä huimaavaa. Olen lukenut muutamia kirjoja mm. apinoista, valaista ja mustekaloista - villein fantasiakirjakaan tuskin pystyisi keksimään tiettyjä lajeja, jotka tällä pallolla elelevät. Yksi isoimmista oivalluksista oli (myös sinänsä helppo) ajatusharjoitus, että muut eläimet eivät todellakaan koe elämäänsä kuin ihmiset - ja siinä kontekstissa esim. peilin näyttäminen kissalle on aivan turhaa, koska peilillä ei heidän elämässään ole yhtikäs mitään merkitystä.
- Minulla on samanaikaisesti mahdollisuus vaikuttaa suunnattomasti, ja olla vaikuttamatta.
Betty Whiten sanoin; paras keino pysyä elossa on yrittää olla kuolematta. :D Katsokaa siis sinne vasempaan ja oikeaan, laittakaa ne turvavyöt kiinni, pyöräilykypärät päähän... Ja tarkastelkaa itseänne, sillä se, mitä haluat elämältä, voi muuttua koko ajan. Ja se on ihan OK.
Muutos on ainoa pysyvä asia tässä maailmassa ja elämässä.
Ihana kirjoitus <3
Vierailija kirjoitti:
Kun ymmärsin että köyhyys ja varattomuus on omia valintoja elämä helpottui. Menin itse jatkamaan opintojani ja lopetin murehtimisen muiden pärjäämisestä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Hehheh. Mikä olisi tilanne jos olisit esim. huomattavasti keskimääräistä lahjattomampi? (tällaisia ihmisiä on paljon) Tai jos opiskeluun palaaminen ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista? (tällaisiakin ihmisiä on paljon) Jokainen on oman onnensa seppä, mutta tarkoin rajoituksin!
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ihmisissä luonnetta enkä ulkonäköä
Viisas ihminen on kuin magneetti
Entä jos on ruma tyhmä ja lihava ja haisee pissalle?
mutta LUONNE ON MAHTAVA!
Mun ei tarvitse lukea Wilmaa. Jos haluan, voin lukea sitä esim. vain kerran viikossa. Yleensä en halua.
Jaaha. Mistä tiedät tämän?