Onko siinä mielestäsi jotain väärää jos tekee taidetta rahan takia eli työkseen eli elääkseen?

Vierailija kirjoitti:

Taide kuuluu kansalle ja näkyvyydessä on taiteilijalle palkintoa riittämiin.

Ai, taiteilijan ei tarvitse kyetä laskunmaksuihin tai saada syötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian tarkoitus valmistaa aikuisia jotka vain leikkivät, eivät tee osaamisellaan työtä?

Olen valmistunut toisesta. Ja elättänyt itseäni taiteella 25 vuotta. Toki olen joutunut olemaan myöskin kaupallinen. 

Laitoinkin tuon sen takia kun joku ensimmäisellä sivulla vähätteli taiteilijoita, puhui jotain leikkimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Ei todellakaan. Taide on taiteilijan suhde tekemäänsä työhön :)

Meillä lienee siinä tapauksessa erilainen taidekäsitys - sellaista sattuu. Minusta luomisprosessi on asian toinen puolisko, ei se kokonaisuudessaan.

Minusta (en ole se jolle vastasit) myös valmis työ on taiteilijan suhde siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian tarkoitus valmistaa aikuisia jotka vain leikkivät, eivät tee osaamisellaan työtä?

Olen valmistunut toisesta. Ja elättänyt itseäni taiteella 25 vuotta. Toki olen joutunut olemaan myöskin kaupallinen. 

Eli tavallaan ymmärrän ap:n kysymyksen. Taide, joka syntyy tiukkojen rajojen puitteissa ja muiden määräyksestä ei aina ole tuntunut taiteelta itsestäkään. Joskus kun on käskytetty tekemään suoranaista paskaa, olisi ollut kiva laittaa siihen työhön käskyttäjän nimi, eikä omaansa. Toisaalta olen mielestäni laittanut ammatillista osaamistani pieniin ja vaatimattomiinkin juttuihin ehkä enemmän kuin moni on ymmärtänyt. Siksi mieltä lämmittää että näkee omia vanhoja tuotoksiaan käytössä vielä vuosienkin jälkeen. En edes tiedä, mitä syntyisi, jos saisi talouspuolen hoidettua muuten ja  saisi tehdä vapaata taidetta. Syntyisikö edes mitään. Vai ryhtyisikö multitaiteelliseksi.

Minulla on ammattitaiteilija ystävänä joka usein kipuilee tämän aiheen kanssa. Hänkin on joutunut tekemään tilaustöinä teoksia, johon hän itse ei ole tyytyväinen ja jotka todellakin ovat asiakkaan tahdon mukaisia. Ne hän kokee masentaviksi vaikka toki hän niitä ammatin puitteissa tekee. Ne missä asiakas kertoo teeman mitä toivoo ja antaa taiteilijalle muuten vapaat kädet, niin niistä hän pitää. Taitelija saa olla luova eikä vain asiakkaan mielikuvan kopioija. 

Suomessa on vain kourallinen taiteilijoita, jotka elävät omalla työllään. Yhteiskunnan rahoituksella tuetaan sellaistakin taidetta, joska kukaan ei olisi valmis maksamaan centtiäkään. En ota kantaa onko se hyvä vai huono asia. 

Mielestäni siinä ei ole väärää. Sitäpaitsi hupeneehan taideteoksen tekemiseenkin voimavaroja, aikaa ja yleensä materiaalisiakin resursseja – ei ole väärin hinnoitella aikaansaannosta.

Toisaalta ei siinäkään mitään väärää ole, jos joku haluaa jakaa taidettaan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Ei todellakaan. Taide on taiteilijan suhde tekemäänsä työhön :)

Aivan. Tilaustyöt ovat asia erikseen vaikka niihinkin sisältyy mainitsemasi suhde.

En ota sellaisia tilaustöitä, joista en pidä. Ohjaan tilaajan sellaiselle henkilölle jonka intohimona ovat hänen toivomansa jutut. Tämä siksi, että en halua tehdä työtä vellovassa inhossa ja vastenmielisyydessä ja se välittyisi kyllä työstäkin pahana energiana. Teen vain sellaiset työt joista pystyn oikeasti nauttimaan ja jotka herättävät intohimoa.

Tässäpä saattaisi aueta hyvä filosofinen kysymys, mitä on taide ja miten se eroaa jostain muusta tekemisestä?

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä saattaisi aueta hyvä filosofinen kysymys, mitä on taide ja miten se eroaa jostain muusta tekemisestä?

Taiteilija joka tekee sekä itselleen, että muille tietää ja tuntee eron.

Vierailija kirjoitti:

Että onko oikea musiikki sitä jota ei missään nimessä ole tehty kaupallisessa tarkoituksessa? Ap

On, mutta saa kaupallistakin roskaa tehdä. Raha on kivaa

Anteeksi jo etukäteen, mutta. Joskus vain tuntuu siltä, että mitä siellä Taideteollisessa korkeakoulussa oikein opetetaan?

Moni taideteos on sellainen, että sen voisi taviskin toteuttaa. Esim. liimata muovisia esineitä kasaksi, kiinnittää vanhoihin suksiin sulkia, kaataa maaleja kankaalle ja laapia niitä vähän sekaisin, ripustella vanhoja vaatteita pyykkinarulle ja roiskia verta päälle... jos "teoksen" viereen laitettaisiin joku uskottava CV ja tarina "taiteilijasta", menisi varmasti täydestä yleisöön.

Tai Teatterikorkeakoulussa? Moni näyttelijä artikuloi epäselvästi tai teennäisesti, useissa elokuvissa ylinäytellään. Samat (ohjaajia miellyttävät) naamat kiertää joka produktiossa. Musiikki pauhaa, mutta puheesta ei saa selvää jne.

Mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jo etukäteen, mutta. Joskus vain tuntuu siltä, että mitä siellä Taideteollisessa korkeakoulussa oikein opetetaan?

Moni taideteos on sellainen, että sen voisi taviskin toteuttaa. Esim. liimata muovisia esineitä kasaksi, kiinnittää vanhoihin suksiin sulkia, kaataa maaleja kankaalle ja laapia niitä vähän sekaisin, ripustella vanhoja vaatteita pyykkinarulle ja roiskia verta päälle... jos "teoksen" viereen laitettaisiin joku uskottava CV ja tarina "taiteilijasta", menisi varmasti täydestä yleisöön.

Tai Teatterikorkeakoulussa? Moni näyttelijä artikuloi epäselvästi tai teennäisesti, useissa elokuvissa ylinäytellään. Samat (ohjaajia miellyttävät) naamat kiertää joka produktiossa. Musiikki pauhaa, mutta puheesta ei saa selvää jne.

Mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Samat näyttelijät kiertävät joka filmissä, koska ne on todettu toimiviksi työntekijöiksi. Uuden tuntemattoman näyttelijän palkkaamisessa on aina riski joutua metoo kiristyksen uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jo etukäteen, mutta. Joskus vain tuntuu siltä, että mitä siellä Taideteollisessa korkeakoulussa oikein opetetaan?

Moni taideteos on sellainen, että sen voisi taviskin toteuttaa. Esim. liimata muovisia esineitä kasaksi, kiinnittää vanhoihin suksiin sulkia, kaataa maaleja kankaalle ja laapia niitä vähän sekaisin, ripustella vanhoja vaatteita pyykkinarulle ja roiskia verta päälle... jos "teoksen" viereen laitettaisiin joku uskottava CV ja tarina "taiteilijasta", menisi varmasti täydestä yleisöön.

Tai Teatterikorkeakoulussa? Moni näyttelijä artikuloi epäselvästi tai teennäisesti, useissa elokuvissa ylinäytellään. Samat (ohjaajia miellyttävät) naamat kiertää joka produktiossa. Musiikki pauhaa, mutta puheesta ei saa selvää jne.

Mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Jos kuka tahansa voisi tehdä saman, niin miksi hän ei tee sitä? Minäkin voisin opiskella lääkäriksi tai lakimieheksi, mutta en tee sitä, koska minua ei kiinnosta. Voisiko olla niin, että kun jotain tekee, niin siinä kehittyy hyväksi. Olkoon se sitten ihmisten tai sulkien liimaamista, niin hatun nosto sille.

Kai kirjailijat rahan vuoksi kirjoittavat?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jo etukäteen, mutta. Joskus vain tuntuu siltä, että mitä siellä Taideteollisessa korkeakoulussa oikein opetetaan?

Moni taideteos on sellainen, että sen voisi taviskin toteuttaa. Esim. liimata muovisia esineitä kasaksi, kiinnittää vanhoihin suksiin sulkia, kaataa maaleja kankaalle ja laapia niitä vähän sekaisin, ripustella vanhoja vaatteita pyykkinarulle ja roiskia verta päälle... jos "teoksen" viereen laitettaisiin joku uskottava CV ja tarina "taiteilijasta", menisi varmasti täydestä yleisöön.

Tai Teatterikorkeakoulussa? Moni näyttelijä artikuloi epäselvästi tai teennäisesti, useissa elokuvissa ylinäytellään. Samat (ohjaajia miellyttävät) naamat kiertää joka produktiossa. Musiikki pauhaa, mutta puheesta ei saa selvää jne.

Mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Siitä olen samaa mieltä että suurin osa ns nykytaiteesta on sellaista että en kestäisi katsoa sitä seinälläni.

Outi Kirves on ihana poikkeus, ei tosin ihan nuori eikä modernein, hänen työnsä ovat kauniita ja ostaisin monta jos olisi varaa. Samoin Yli-Mäyry, jonka taide on kukkaron ulottumattomissa.

Mutta kaikki töherrökset joissa on huima sanoma, ei kiitos...

Joidenkin taiteilijoiden kannattaisi vähän miettiä sitä markkina-arvoakin..

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jo etukäteen, mutta. Joskus vain tuntuu siltä, että mitä siellä Taideteollisessa korkeakoulussa oikein opetetaan?

Moni taideteos on sellainen, että sen voisi taviskin toteuttaa. Esim. liimata muovisia esineitä kasaksi, kiinnittää vanhoihin suksiin sulkia, kaataa maaleja kankaalle ja laapia niitä vähän sekaisin, ripustella vanhoja vaatteita pyykkinarulle ja roiskia verta päälle... jos "teoksen" viereen laitettaisiin joku uskottava CV ja tarina "taiteilijasta", menisi varmasti täydestä yleisöön.

Tai Teatterikorkeakoulussa? Moni näyttelijä artikuloi epäselvästi tai teennäisesti, useissa elokuvissa ylinäytellään. Samat (ohjaajia miellyttävät) naamat kiertää joka produktiossa. Musiikki pauhaa, mutta puheesta ei saa selvää jne.

Mielestäni hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Ei osaa. Ensinnäkään kaikille ei tule mieleen yhdistellä samoja asioita keskenään. Toisekseen kaikilla ei ole sama silmä, eli ihmiset asettelevat asiat eri lailla. Kaikki eivät tietenkään tykkää kaikesta taiteesta vaan jokainen viehättyy eri asioista. Yksi tutkii valoa, toinen kontrasteja jne. Jos 60 taitelijaa laitetaan tekemään sama aihe samoilla välineillä niin tulos on silti erilainen. Ohjeita seuraavat tekevät sitten mallin mukaan.

Taideteos on usein taitelijan omaa terapiaa. Kiva, jos tuotos viehättää muitakin ja siitä vielä joku maksaa! :-)

Vierailija kirjoitti:

Onko taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian tarkoitus valmistaa aikuisia jotka vain leikkivät, eivät tee osaamisellaan työtä?

Eipä tietääkseni ole.

Totta kai taiteen tekeminen on työtä, kovaa työtä.

Se on usein raskasta ja paljon raadollisempaa kuin moni sellainen työ, joka ns. oikeaksi työksi mielletään.

Taiteen tekeminen on henkisesti ja useimmiten fyysisestikin paljon raskaampaa kuin vaikkapa ns. kahdeksasta neljään -toimistotyö.

Taiteilija ei voi aina erottaa vapaa-aikaansa työstä.

Taiteilijalla ei ole mitään lakisääteisiä lomia tai tyhjästä tulevia lomarahoja.

Taiteilijan itsekurin on oltava hyvin vahva, koska ei välttämättä ole paikkaa johon aamulla menisi töihin, olisi siellä tietyn ajan ja lähtisi pois, vaan on noustava ja tehtävä työtä ilman niskaan hengittävää pomoa.

Se, että voisi alkaa mielivaltaisesti juopotella, on täyttä hölynpölyä, jos aikoo menestyä ja maksaa ne laskunsa.

T. Taiteen maisteri

Jos tosiaan olet niin onnekas, että pystyt itsesi (ja perheesi?) taiteella elättämään ja olet tyytyväinen elämääsi, niin miksi ihmeessä ei saisi tehdä? Ei tuota vastusta kuin sellaiset taide-ihmiset, jotka eivät osaa tai halua myydä työtään.

Vain todella harva voi taiteella elää. Lue itsesi onnekkaisiin, jos siihen pystyt.