Onko siinä mielestäsi jotain väärää jos tekee taidetta rahan takia eli työkseen eli elääkseen?

No saa todellakin!

Että onko oikea musiikki sitä jota ei missään nimessä ole tehty kaupallisessa tarkoituksessa? Ap

Taide kuuluu kansalle ja näkyvyydessä on taiteilijalle palkintoa riittämiin.

Leikkimistähän se on, hauskanpitoa eikä mitään oikeaa tuottavaa työtä.

Ei. Varmaan ajattelet nyt niitä jotka kritisoi selloutteja. Mutta ei hekään siksi taiteilijoita hauku että saavat työstään rahaa, vaan siksi että uskovat rahan vaikuttavan työhön huonoilla tavoilla.

Taide on aina hengen tuotos. Musiikkia saa tehdä elääkseen, mutta silloin sitä ei saa mainostaa taiteena. Kuulijalle se voi silti olla taidetta, koska makuja on monenlaisia.

Tekemisen motiivit vaihtelevat, mutta lopputulos määrittää taiteen.

Enemmistön mielipide ei sitä määritä, tai sitten lehmänlanta on maailman paras herkku.

Olen tehnyt kaksikymmentä vuotta taidetta rahasta, joidenkin mielestä se on viihdettä ja joidenkin mielestä taidetta. Minua kiinnostaa vain se, että saan tehdä mielekästä ja vapaata työtä ja pystyn maksamaan laskut. Monta kertaa olen ajatellut, että tavallisessa työssä olisi parempi turva, koska toimeentulo on niin helkkarin epävarmaa ja epävarmuus syö ihmistä. En kiinnitä huomiota näihin kansan ääniin, joiden mielestä taide tehdään pyhällä hengellä ja oikea taiteilija kuolee jonnekin nälkään tai romahtaa huumeisiin. Elän tavallista elämää ja hoidan perheeni ja asiani hyvin enkä aio kuolla nälkään.

Rahan takia Michelangelokin maalasi.

Oikeasti.

Ja muut joita nyt ihaillaan (syystäkin).

Vierailija kirjoitti:

Rahan takia Michelangelokin maalasi.

Oikeasti.

Ja muut joita nyt ihaillaan (syystäkin).

Rahan takia Mozartkin sävelsi.

Ei siinä mielestäni ole mitään väärää. Toivoisin että ihmiset tekisivät sitä mistä saavat eniten nautintoa ja mikä on heille luontevinta. Ei siinäkään ole mitään järkeä että väännetään sorvia v.ttuuntuneena koko ikänsä ja sitten kuollaan raihnaisena pois.

Jos jollakulla on lahja maalata, soittaa, säveltää, kirjoittaa niin ilman muuta on oikeus elättää itsensä sillä.

Kyseessä ei ole ainoastaan lopputulos vaan taiteen/luovan työn tekemiseen menee myös aikaa ja joskus muitakin resursseja, kaikkihan hinnoitellaan joka jutussa muuallakin, miksi taide poikkeaisi siitä = miksi sitä ja sen tekijöitä väheksyttäisiin?

Avaa vähän miksi tämä kismittää sinua? Haluaako joku sinulta ilmaiseksi jotain? Jos kyllä niin ohita se olankohautuksella, noita urpoja aina löytyy.

Miettikää millaista palkka nauttii mainostoimiston AD, sitä ei kukaan kyseenalaista.

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Vierailija kirjoitti:

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Ei todellakaan. Taide on taiteilijan suhde tekemäänsä työhön :)

Onko taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian tarkoitus valmistaa aikuisia jotka vain leikkivät, eivät tee osaamisellaan työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Ei todellakaan. Taide on taiteilijan suhde tekemäänsä työhön :)

Aivan. Tilaustyöt ovat asia erikseen vaikka niihinkin sisältyy mainitsemasi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen ideana on se, että se tehdään katsojalle/lukijalle/kuuntelijalle, se on kommunikaatiota, ei oman navan ympärille kiertyvää puuhastelua. Erilaisilla kokeilevilla taideteoksilla yleisö voi olla aluksi pieni, mutta jos  yleisöt kokevat sen mielekkääksi/uusia ajatuksia herättäväksi/kauniiksi tms. yleisöt voivat kasvaa ja teiksill/esityksille tulee enemmän menekkiä ja taiteilijan ansaintamahdollisuudet parantuvat. Alunalkaen pienten yleisöjen kokeileva taide säilyy paremmin, koska se erottuu muusta tekemisestä ja tosissaan tuo jotakin uutta meidän kokonaiskäsitykseemme taiteesta. Tietenkään kaikki kokeileva taide ei ole hyvää, ja perinteisempi huonoa, kumpaakin on parempaa ja huonompaa, ja anakronismeillakin voidaan luoda uutta kuvallista/äänellistä/kirjallista maailmaa.

Osa vaikkapa kirjallisuuhistoriaan kuuluvista teoksista on selvästi viihtellisiä, niin kuin vaikka Charles Dickensin kirjat, osa alkuaan hyvinkin pienen piirin lukemia kuten esimerkiksi James Joyce pääteokset - joten ei se kaupallisuuskaan aina ole mikää  kuolemansuudelma.

Yleensä taiteilijat mielellään eläisivät tekemisellään, ja ne jotka eivät sitä tee, yleensä tekevät jotakin muuta työtä, joka sallii heidän tehdä taidettaan sen ohessa, yleensä sillä ajatuksella, että he joskus voivat elää pelkästään taiteellaan - en ole kuullut joskaan kenestäkään, josta on tullut vahingossa taiteilija, kyllä sitä on ihan itse haluttu, ja sen eteen tehty töitä.

Ei todellakaan. Taide on taiteilijan suhde tekemäänsä työhön :)

Meillä lienee siinä tapauksessa erilainen taidekäsitys - sellaista sattuu. Minusta luomisprosessi on asian toinen puolisko, ei se kokonaisuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian tarkoitus valmistaa aikuisia jotka vain leikkivät, eivät tee osaamisellaan työtä?

Olen valmistunut toisesta. Ja elättänyt itseäni taiteella 25 vuotta. Toki olen joutunut olemaan myöskin kaupallinen.