Lue keskustelun säännöt.
Narsismia perheessä. Aikuistuneet lapset eivät uskalla tai halua puhua perheen dynamiikasta tai lapsuudestaan.
11.04.2018 |
Onko tämä kuinka yleistä? Menneisyys painetaan villaisella eikä perhe-elämää uskalleta jälkikäteen analysoida mitenkään. Kaikki ovat pääosin omaksuneet oman roolinsa hierarkiassa niin hyvin, ettei sitä uskalleta kyseenalaistaa.
Edes vanhempien väkivaltaisuudesta ei pystytä puhumaan, kun sitä "ei tarkkaan muisteta". Ja jos yrität saada aikaan keskustelua menneistä, niin sinut suljetaan perheen ulkopuolelle ikävänä ihmisenä?
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaikki narsistiperheen lasten roolit: näkymätön lapsi/pakenija, syntipukki jota narsisti pisti koko perheen kiusaamaan ja syyttämään kaikesta ja sitten tietysti se kultainen lapsi.
Ainoastaan syntipukki on käsitellyt asiat ja tietoinen vanhemman narsismista ja tilanteen todellisuudesta. Kultalapsen elämä ollut mahalaskua runsaiden päihde-ja mielenterveysongelmien muodossa. Yhä helposti manipuloitavissa ja narsistin talutusnuorassa. Täysin ymmärtämätön mitä omassa perheessä tapahtunut ja miksi. Pakenija taas saanut hyvän elämän ja katkaissut välit perheeseen. Silti myös täysin tiedostamaton perheen narsistisesta dynamiikasta ja sairaudesta.
Mikähän siinä on, että juuri se syntipukki-lapsi usein aikuisena ymmärtää kuvion rakentumisen mutta se kultainen, hehkutettu lapsi ei? Onko se jotakin defenssiä?
Vain syntipukki tietää itse kaikesta häneen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta, joka tapahtuu myös sisarusten läsnäolematta. Kaikelle hulluudelle syntipukki alkaa aikuisena etsimään apua ja selitystä. Löysin mielenkiintoisen sivun. Kaikki muut kohdat pitävät tämän syntipukin osalta paikkansa, paitsi että siskoni YRITTI joskus puolustaa minua. Ja minusta nykyään välitetään, miten narsistivanhempi kohtelee minua. Löydättekö te muut uhrit itsenne täältä?
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsistisen-perheen-syntipukki…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaikki narsistiperheen lasten roolit: näkymätön lapsi/pakenija, syntipukki jota narsisti pisti koko perheen kiusaamaan ja syyttämään kaikesta ja sitten tietysti se kultainen lapsi.
Ainoastaan syntipukki on käsitellyt asiat ja tietoinen vanhemman narsismista ja tilanteen todellisuudesta. Kultalapsen elämä ollut mahalaskua runsaiden päihde-ja mielenterveysongelmien muodossa. Yhä helposti manipuloitavissa ja narsistin talutusnuorassa. Täysin ymmärtämätön mitä omassa perheessä tapahtunut ja miksi. Pakenija taas saanut hyvän elämän ja katkaissut välit perheeseen. Silti myös täysin tiedostamaton perheen narsistisesta dynamiikasta ja sairaudesta.
Mikähän siinä on, että juuri se syntipukki-lapsi usein aikuisena ymmärtää kuvion rakentumisen mutta se kultainen, hehkutettu lapsi ei? Onko se jotakin defenssiä?
Meillä on juuri päinvastoin. Minä kultainen lapsi kyllä jossain vaiheessa ymmärsin minkälainen dynamiikka meillä oli. Mutta vaikka olen tiennyt tämän kuvion jo pitkään niin yhäkin olen sen kahleissa. Vaikea luopua jo saaduista eduista ja koska elämä on mennyt pershilleen niin oman vanhemman ihannointi on ainoa mitä on jäljellä. Sen sijaan kun kerran teini-ikäisenä puhuin kahden veljeni kanssa siitä että meidän äiti ei toimi nyt oikein niin hän suuttui minulle. Hän on tämä syntipukki. En muista sanantarkkaan mitä hän sanoi, mutta minä saan ainakin kuvan jostain joka palvelee sokeasti vanhempaansa eikä hän halua tästä sanottavan mitään poikkipuolista sanaa.
Itsetunto siis ilmeisesti poljettu aivan alas, ettei irtautumiseen ole voimia?
Veikkaan näin. Tosin pintapuolisesti hänellä menee paremmin kuin minulla. Saanut juuri korkeakouluopinnot päätökseen.
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Raimo Mäkelän "naamiona terve mieli" on erittäin hyvä opus. kyllä kirjallisuutta on hyvin saatavilla jo. Richadr Haren "ilman omaatuntoa" on niin paha etten jaksanut lukea kovinkaan kauaa. se käsittelee muistaakseni jo psykopatiaa/sadismia ja on rankka kirja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Raimo Mäkelän "naamiona terve mieli" on erittäin hyvä opus. kyllä kirjallisuutta on hyvin saatavilla jo. Richadr Haren "ilman omaatuntoa" on niin paha etten jaksanut lukea kovinkaan kauaa. se käsittelee muistaakseni jo psykopatiaa/sadismia ja on rankka kirja
Kiitos! Tähän Raimo Mäkelän kirjaan pitää tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Janne Viljamaa; Narsistin lapsena, Pitkä tie itsenäisyyteen. Katriina Järvinen; Kaikella kunnioituksella, Irtiottoja vanhempien vallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Janne Viljamaa; Narsistin lapsena, Pitkä tie itsenäisyyteen. Katriina Järvinen; Kaikella kunnioituksella, Irtiottoja vanhempien vallasta.
Kiitos myös näistä lukuvinkeistä 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaikki narsistiperheen lasten roolit: näkymätön lapsi/pakenija, syntipukki jota narsisti pisti koko perheen kiusaamaan ja syyttämään kaikesta ja sitten tietysti se kultainen lapsi.
Ainoastaan syntipukki on käsitellyt asiat ja tietoinen vanhemman narsismista ja tilanteen todellisuudesta. Kultalapsen elämä ollut mahalaskua runsaiden päihde-ja mielenterveysongelmien muodossa. Yhä helposti manipuloitavissa ja narsistin talutusnuorassa. Täysin ymmärtämätön mitä omassa perheessä tapahtunut ja miksi. Pakenija taas saanut hyvän elämän ja katkaissut välit perheeseen. Silti myös täysin tiedostamaton perheen narsistisesta dynamiikasta ja sairaudesta.
Mikähän siinä on, että juuri se syntipukki-lapsi usein aikuisena ymmärtää kuvion rakentumisen mutta se kultainen, hehkutettu lapsi ei? Onko se jotakin defenssiä?
Vain syntipukki tietää itse kaikesta häneen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta, joka tapahtuu myös sisarusten läsnäolematta. Kaikelle hulluudelle syntipukki alkaa aikuisena etsimään apua ja selitystä. Löysin mielenkiintoisen sivun. Kaikki muut kohdat pitävät tämän syntipukin osalta paikkansa, paitsi että siskoni YRITTI joskus puolustaa minua. Ja minusta nykyään välitetään, miten narsistivanhempi kohtelee minua. Löydättekö te muut uhrit itsenne täältä?
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsistisen-perheen-syntipukki…
Oho! Järkyttävän tarkka kuvaus syntipukin roolista narsistin hallitsemassa perheessä. Olen tuon itse kaiken luetellun kokenut.
T. syntipukkitytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa mikä olisi näitä narsistisen perheen rooleja koskevaa kirjallisuutta? Kun kieltäydyin minulle tarjotusta vanhempien "jatkeen" roolista, niin se siirrettiin eteenpäin toiselle sisarukselle, jolla ei ollut yhtä paljon voimia pistää hanttiin. Häntä sitten kultalapsi myös yrittää pomotella vanhempien lisäksi. Jos asiaan yrittää puuttua, niin saa osakseen naurua ja tokaisuja, että kyllä tämän X saa hoitaa, kun ei ole vastaan sanonut (sellaisissa asioissa, mitkä aikuiset yleensä itse hoitavat).
Raimo Mäkelän "naamiona terve mieli" on erittäin hyvä opus. kyllä kirjallisuutta on hyvin saatavilla jo. Richadr Haren "ilman omaatuntoa" on niin paha etten jaksanut lukea kovinkaan kauaa. se käsittelee muistaakseni jo psykopatiaa/sadismia ja on rankka kirja
Missä menee narsismin ja sadismin raja? Käsitelläänkö Harenin kirjassa esim. narsistin organisoimaa väkivaltaa? Olen lukenut narsismista ja koen, etten saa vielä kaikkeen selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän sivustoon perehdyn kunnolla ajan kanssa. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jaksanut koko ketjua lukea, mutta onko täällä käsitelty sitä, että joku sisaruksista on narsisti? Näkyykö se välttämättä lapsuuden perheessä, vai onko sillä vaikutusta enemmän vasta, kun narsistilla on oma perhe.
Tuli mieleeni, kun kaverini sanoo ex-miehensä olevan narsisti. Tunnen myös tuon ex-miehen lapsuuden perheen, enkä ole koskaan kuullut sisarusten puhuvan veljestään mitään, mikä viittaisi narsismiin. Mietin vain, että voiko se olla mahdollista, että narsismi on "puhjennut" vasta aikuisena vai onko kaverini väärässä? Diagnoosiahan tästä ei ole tehty, mutta kaverini kertoo ex-miehensä käytöksestä ja hänen puheiden perusteella mies on aivan hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaikki narsistiperheen lasten roolit: näkymätön lapsi/pakenija, syntipukki jota narsisti pisti koko perheen kiusaamaan ja syyttämään kaikesta ja sitten tietysti se kultainen lapsi.
Ainoastaan syntipukki on käsitellyt asiat ja tietoinen vanhemman narsismista ja tilanteen todellisuudesta. Kultalapsen elämä ollut mahalaskua runsaiden päihde-ja mielenterveysongelmien muodossa. Yhä helposti manipuloitavissa ja narsistin talutusnuorassa. Täysin ymmärtämätön mitä omassa perheessä tapahtunut ja miksi. Pakenija taas saanut hyvän elämän ja katkaissut välit perheeseen. Silti myös täysin tiedostamaton perheen narsistisesta dynamiikasta ja sairaudesta.
Mikähän siinä on, että juuri se syntipukki-lapsi usein aikuisena ymmärtää kuvion rakentumisen mutta se kultainen, hehkutettu lapsi ei? Onko se jotakin defenssiä?
Vain syntipukki tietää itse kaikesta häneen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta, joka tapahtuu myös sisarusten läsnäolematta. Kaikelle hulluudelle syntipukki alkaa aikuisena etsimään apua ja selitystä. Löysin mielenkiintoisen sivun. Kaikki muut kohdat pitävät tämän syntipukin osalta paikkansa, paitsi että siskoni YRITTI joskus puolustaa minua. Ja minusta nykyään välitetään, miten narsistivanhempi kohtelee minua. Löydättekö te muut uhrit itsenne täältä?
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsistisen-perheen-syntipukki…
Oho! Järkyttävän tarkka kuvaus syntipukin roolista narsistin hallitsemassa perheessä. Olen tuon itse kaiken luetellun kokenut.
T. syntipukkitytär
Todellakin osuva! Tavallaan järkytyin näistä, jotka laittoivat miettimään käytöstäni:
"Onko vielä niin, että sinä olet jollain tavalla perheen empaattisin ja huolehtivaisin jäsen?. Usein näin on syntipukin ollessa kyseessä.
Oletko sinä, perhekriisin iskiessä se, joka ryntäät auttamaan ja selvittämään sotkut? Kiitos menee yleensä muuhun osoitteeseen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistaako kukaan perheessään ilmiön, että äiti haluaa pitää ohjakset-vallan kuhunkin lapseen erikseen, eikä suvaitse lasten keskenäistä sisaruskiintymystä toisiinsa?
Voih, tama! Meilla aiti niin kuin jonkinlainen jengipomo - haluaa, etta me aikuiset lapset olemme tekemisissa, mutta ainoastaan hanen hallinnassaan. Haukkuu aina vahintaan yhta ja pelaa peleja toisiamme vastaan. Hankkii suuria lahjoja yhdelle muiden selan takana kiusatakseen muita...aina on vahintaan yksi hampaissa, mutta tama henkilo vaihtelee. Haluaa tehda ihmiset taloudellisesti/henkisesti tms. riippuvaiseksi
aina kun vain haistaa mahdollisuuden!
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut koko ketjua lukea, mutta onko täällä käsitelty sitä, että joku sisaruksista on narsisti? Näkyykö se välttämättä lapsuuden perheessä, vai onko sillä vaikutusta enemmän vasta, kun narsistilla on oma perhe.
Tuli mieleeni, kun kaverini sanoo ex-miehensä olevan narsisti. Tunnen myös tuon ex-miehen lapsuuden perheen, enkä ole koskaan kuullut sisarusten puhuvan veljestään mitään, mikä viittaisi narsismiin. Mietin vain, että voiko se olla mahdollista, että narsismi on "puhjennut" vasta aikuisena vai onko kaverini väärässä? Diagnoosiahan tästä ei ole tehty, mutta kaverini kertoo ex-miehensä käytöksestä ja hänen puheiden perusteella mies on aivan hirviö.
Sisaruksista todennäköisimmin kultaisesta lapsesta voi kasvaa narsisti, narsistin jatkeena. Eikä narsismi "puhkea" yllättäen aikuisena. Mies voi olla hirviö, ainakin katkeran exän mielestä, mutta narsismin unohtaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistaako kukaan perheessään ilmiön, että äiti haluaa pitää ohjakset-vallan kuhunkin lapseen erikseen, eikä suvaitse lasten keskenäistä sisaruskiintymystä toisiinsa?
Voih, tama! Meilla aiti niin kuin jonkinlainen jengipomo - haluaa, etta me aikuiset lapset olemme tekemisissa, mutta ainoastaan hanen hallinnassaan. Haukkuu aina vahintaan yhta ja pelaa peleja toisiamme vastaan. Hankkii suuria lahjoja yhdelle muiden selan takana kiusatakseen muita...aina on vahintaan yksi hampaissa, mutta tama henkilo vaihtelee. Haluaa tehda ihmiset taloudellisesti/henkisesti tms. riippuvaiseksi
aina kun vain haistaa mahdollisuuden!
Meilläkin on yritetty peluuttaa lapsia toisiaan vastaan jatkuvasti vertailemalle lapsia toisiinsa. Yleensä hyvin ilkeästi. Välillä jotakuta on nostettu, mutta silti annettu ymmärtää se, että jokaisessa on jotakin perustavalla tavalla pielessä. Narsisti on mielestään nähnyt kaikkien läpi lastensa "todellisen olemuksen". Ja tiennyt tietysti jokaisen puolesta, mikä kaikille olisi parasta ja ajatuksiaan kerta toisensa jälkeen tuonut hyvin lannistavaan tyyliin esiin.
"Pari sanaa narsistista isänä:
1. Lapset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan aikuisten avulla. Narsisti ei huomaa näitä kaikkia tunteita, joten narsisti ei voi reagoida niihin kuten pitäisi. Narsisti kasvattaa järjellä. Järjellä kasvattaminen saa lapsen työntämään tunteensa sivuun, hämmentymään niistä, pitämään niitä jotenkin pahoina. Tuloksena on ongelmia tunne-elämässä.
2. Narsistille lapsi on narsistin jatke. Lapsen oma identiteetti ei pääse kehittymään ja seurauksena on vakavia identiteettikriisejä myöhemmin elämässä. Lapsen oma tahto tulee aina olemaan narsistin käsissä. Narsisti määrää, ohjaa, tukee oikeaksi katsomaansa suuntaan. Ulkoapäin katsottuna narsisti voi itse asiassa näyttää täydelliseltä vanhemmalta, mutta ne vauriot tulevat pintaa syvemmälle.
3. Lapset vaistoavat herkästi asioita, mutta näistä asioista tulee heille normaaleja. Narsisti vaikuttaa lapsen myöhempiin ihmissuhteisiin. Parisuhde narsistin kanssa ei ole koskaan normaali, mutta se vaikuttaa lapsen käsityksiin siitä, mitä on rakkaus ja millaista on parisuhde. Lapsi saa mallia siitä, että parisuhteisiin kuuluvat salamyhkäinen ilmapiiri, muut naiset, manipuloiminen. Vaikka äiti sulkee silmänsä tietyiltä asioilta, lapset imevät kokemaansa kuin sienet ja toistavat niitä myöhemmin elämässään."
http://rakasstacy.blogspot.fi/2018/04/narsistimies-puolisoksi.html
Onko muiden äideissä tämä piirre?:
"Psykopaattia (= narsistinen persoonallisuushäiriö) ei haittaa valheesta kiinni jääminen, hän vain muokkaa tarinansa uusiksi ja tosiasiat valheeseen sopiviksi. Hän ei piittaa, paljastuuko valehtelijaksi vai ei."
Narsismi on yleisimpiä vakavia mielisairauksia. Parantumaton sairaus.
Itsetunto siis ilmeisesti poljettu aivan alas, ettei irtautumiseen ole voimia?