Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä nykyinen kumppanisi on sinulle koskaan tehnyt
10.04.2018 |
Aloitan: Kerran riidan yhteydessä kutsui minua h*oraksi ja paiskasi maljakon seinään.
Kommentit (264)
Kerran takaapäinyhdynnän aikana mieheni peenis luiskahti kuivana pepunreikääni sisälle, kuulemma vahingossa. Se teki höpöä, hivenen sattui myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkasi tekevänsä itsemurhan, jos meille tulee ero. Myöhemmin on pahoitellut vuolaasti ja tehnyt töitä päästäkseen läheisriippuvasta käytöksestä eroon, ja on päässytkin. Siksi on edelleen nykyinen kumppani. Paljon tuota pahempia asioita en suhteessani katselisi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vasta huomaa kuinka onnellisessa parisuhteessa on, kun alkaa miettimään tätä kysymystä ja huomaa, ettei tule mieleen muuta kun tyyliin "jätti kuivatavarakaapin oven auki ja kissa oli käynyt puhkaisemassa jauhopussin kylkeen reiän."
Ihana
Vierailija kirjoitti:
Ihan tosissani yritin miettiä, mutta pahimmat, mitkä keksin:
-syyllistynyt sanomaan ”sä aina” kun ollaan jostain kinattu
-unohtanut tuoda kaupasta jotain mitä halusin
Tää oli pahin, jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti että naiset sitten ovat tyhmiä. Ihan vapaasta tahdosta tuollaisten kanssa eli ihan ootte miehenne ansainneet.
Ei minulla kyllä ole mitään kunnoitusta naisia kohtaan enää sen jälkeen kun löysin vauva palstan.
Olet täällä itsekin, munaton mies. Luuletko tosiaan että tämä kuvaa kaikkia naisia? Täällä on murto-osa. Samoin kuin deittisivustoilla tai tinderissä. Minö tuomitsen nyt kaikki miehet naistenvihaajiksi sinun kommenttisi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyönyt, potkinut, töninyt (vielä meidän lapsen nähden joka meni paniikkiin sitä että äidille tehdään noin) päin seiniä, nostanut ilmaan ja heittänyt maahan
Haukkunut lehmäksi, mielisairaaksi, huoraksi
Ei kuuntele minua, toiveitani, ajattele minua tai meidän tulevaisuutta
Pelaa vaan pelejä, elää fantasiamaailmassa lukien star warssia...
mitä näitä nyt on..käyttänyt yhteisiä rahoja tupakkaan ja alkoholiin...
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on varmaan se, kun hänen kavereidensa kanssa unohti minun olemassaoloni kokonaan. Mentiin siis yhdessä vaikka johonkin pippaloihin, joissa en tuntenut ketään. Mies sinkosi heti ovelta kavereidensa seuraan. Minä taas, joka en ole kovin sosiaalinen ja vähän ujo, en ole tyyppi joka pystyy tuosta vaan seurustelemaan kenen kanssa tahansa, vaan olisin kaivannut mieheltä jotain tukea, edes esittelyjen verran. Näin kävi joka kerta, ja asiasta keskusteltiin. Yhden kerran jälkeen (taas uusi kaveriporukka, hänellä on paljon harrastuksia ja eri kaveriporukat niissä..) lähdin mitään ilmoittamatta kotiin, ja totesin seuraavana päivänä, että jos ne kaverit on niin paljon tärkeämpiä kuin minä, ettei minuun voi käyttää edes esittelyjen verran aikaa, niin eiköhän tämä ollut tässä. Edelleen ollaan yhdessä, eikä enää ole hylännyt heti ovelta, vaan katsoo että homma lähtee luistamaan. Ja esittelee!
Menköön kavereidensa kanssa ihan vapaasti, mutta jos mut on pakko raahata mukaan (mieluummin jättäisin yleensä menemättä, olen introvertti ja viihdyn paljon paremmin yksin kotona kuin jossain pippaloissa), niin sitten on syytä katsoa, että minäkin viihdyn.
Olipas aika lapsellinen ja huomionhakuinen. Ei tule kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ai niin vielä lähetellyt jodelissa viestejä "haluaisiko joku kaunis nainen tulla minun kanssa syömään tai lounastamaan"
Valehteli ja petti niin että valehtelu oli pahempaa, tiesin että pettää mutta ei jäänyt enään kiinni ekan kerran jälkeen kun annoin anteeksi se ajoi mieleni totaalisen loppuun nyt en luota keneenkään ✌🏾 En tiedä missä välissä edes kerkesi näkemään muita mutta muille oli sanonut minusta kun seurustelu ei enään kiinnostanut että olen hänen exänsä ja juttumme on loppunut vaikka olimme yhdessä, muuttui täysin. Myöhempinä vuosina ei ostanut edes syntymäpäivä lahjaa tai kerinnyt näkemään ja muru viestejä silti tuli ja turhia lupauksia. Vaikea uskoa koska se henkilö keneen tutustuin ei ollut sellainen. Kusetti minkä jaksoi ja naisia riitti minkä sain valitettavasti selille tutkimani puhelimen. Päivääkään en kadu puhelimen katsomista koska siitä päivästä elämäni alkoi. Muuten totuutta en olisi koskaan saanut häneltä. Ja viha kasvoi ja antoi minun lopettaa suhteen oikeasta syystä kun olin vuosia roikkunut enkä ollut varma. Oikean päätöksen tein. Tämä hyvä esim merkki niille jotka sanovat ei saa tutkia puhelinta koska joskus ei ole muuta vaihtoehtoa toisen pahojen tekojen rinnalla ja ilkeiden puheiden ajan kuluttamisen sijaan se että katson kerran ja saan totuuden selville... sitä en kadu päivääkään ✌🏾
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme syntyi vammaisena. Oli ihan normaali raskaus ja pidin huolen itsestäni. Lääkärit sanoivat että näin vain joskus käy. Kesken riidan mies syytti että lapsen vammaisuus on minun syytäni, kun mun mahassa se kasvoi. En tule ikinä unohtamaan, vaikka kuinka kiihdyksissä vain sanoi ja on pahoillaan. Jollen tarvitsisi hänen apuaan lapsen kanssa, niin olisin eronnut heti. Joka päivä kuitenkin muistan kommentin ja harkitsen onko tämä jo se päivä kun kasvatan selkärangan ja eroan.
Kaiken kukkuraksi en tiedä vieläkään syytä eikö vain halunnut seurustella mutta totuutta en silti saanut kuulla ja hän tod nök olisi pitänyt minut rinnalla koska oli tottunut että olen tukenansa ja siinä tottumuksesta en tiedä miksi ei päästänyt minua silti lähtemään. Se oli vaikeaa. Suoraan puhuminen ei auttanut koska vastaukseksi sai valheita ja että keksin itse kaiken päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”niin pitää miettiä mitää katsoa aikataulut ” ”mun pitää kattoo eka mitä mul on ” ”pitää odottaa” paskan jauhannan lauseet
Ehdottanut pari kertaa että alkaisin tunkemaan ylimääräisiä, haitallisia hormoneja kehooni ehkäisyn nimissä, koska kondomi ei hänestä ole kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ja miksi te hyvät ihmiset olette päätyneet tuommoisiin suhteisiin? Eikö tuommoisesta "häiriökäyttäytymisestä" ole ollut merkkejä jo suhteen alussa vai oletteko vaan työntäneet ne sivuun koska ette ole halunneet olla sinkkuna.
Tätä ketjua lukiessa tulee ensimmäisenä huojentunut fiilis että onneksi ei itse ole tummoisessa suhteessa ja on sinkkuna. Ensireaktion jälkeen tulee huoli teistä ihmisistä jotka katsotte pahoinpitelyä, pettämistä yms. sairasta läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi te hyvät ihmiset olette päätyneet tuommoisiin suhteisiin? Eikö tuommoisesta "häiriökäyttäytymisestä" ole ollut merkkejä jo suhteen alussa vai oletteko vaan työntäneet ne sivuun koska ette ole halunneet olla sinkkuna.
Tätä ketjua lukiessa tulee ensimmäisenä huojentunut fiilis että onneksi ei itse ole tummoisessa suhteessa ja on sinkkuna. Ensireaktion jälkeen tulee huoli teistä ihmisistä jotka katsotte pahoinpitelyä, pettämistä yms. sairasta läpi sormien.
Huoh. Aina tämä sama hyväosaisen ymmärtämätön kommentti.
Ei niitä merkkejä etukäteen aina ole, tai jos on, niitä ei ymmärrä. Parisuhdeväkivalta on salakavala prosessi, ja tähtäimenä on, että kohde ymmärtää asian vasta kun on myöhäistä tai todella vaikeaa paeta oman henkisen jaksamisen vuoksi. Silloin on jo syntynyt ikään kuin riippuvuussuhde. Ja se on sairautta, jota terve mieli ei käsitä, tosin useimmilla ihmisillä on jotain riippuvuuksia.
En jaksa selittää taas kaikkia muita vaikuttavia asioita, joita ovat esim kasvatus, elämäntilanne, persoona... Pelko eron jälkeisestä ajasta. Itse valitsin tuon viimeisen ja erosin, mutta eipä tämä vainotuksi tuleminen ja exän pelkääminenkään kovin paljon parempaa ole kuin sairas suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi te hyvät ihmiset olette päätyneet tuommoisiin suhteisiin? Eikö tuommoisesta "häiriökäyttäytymisestä" ole ollut merkkejä jo suhteen alussa vai oletteko vaan työntäneet ne sivuun koska ette ole halunneet olla sinkkuna.
Tätä ketjua lukiessa tulee ensimmäisenä huojentunut fiilis että onneksi ei itse ole tummoisessa suhteessa ja on sinkkuna. Ensireaktion jälkeen tulee huoli teistä ihmisistä jotka katsotte pahoinpitelyä, pettämistä yms. sairasta läpi sormien.
Huoh. Aina tämä sama hyväosaisen ymmärtämätön kommentti.
Ei niitä merkkejä etukäteen aina ole, tai jos on, niitä ei ymmärrä. Parisuhdeväkivalta on salakavala prosessi, ja tähtäimenä on, että kohde ymmärtää asian vasta kun on myöhäistä tai todella vaikeaa paeta oman henkisen jaksamisen vuoksi. Silloin on jo syntynyt ikään kuin riippuvuussuhde. Ja se on sairautta, jota terve mieli ei käsitä, tosin useimmilla ihmisillä on jotain riippuvuuksia.
En jaksa selittää taas kaikkia muita vaikuttavia asioita, joita ovat esim kasvatus, elämäntilanne, persoona... Pelko eron jälkeisestä ajasta. Itse valitsin tuon viimeisen ja erosin, mutta eipä tämä vainotuksi tuleminen ja exän pelkääminenkään kovin paljon parempaa ole kuin sairas suhde.
En pitäisi itseäni "hyväosaisena". Minua on lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi, kiusattu, vanhemmat olleet henkisesti pahoinpiteleviä yms. Olen ollut kroonisesti masentunut. Kuitenkin tiedän että minulla on ihmisenä ihan sama arvo kuin muillakin riippumatta muiden ihmisten vääristä teoista ja tiedän ettei kukaan ansaitse tuommoista kohtelua ja että tuo pitää sisällään minutkin. Tiedän ja ymmärrän että uhrilla voi kehittyä "tukholma-syndrooma" joka juontaa juurensa arvottomuuden tunteesta. Sanoisin kuitenkin kaikille huonossa/epäterveessä suhteessa kärsiville että: Sinä ansaitset parempaa ja olet arvokas. Kukaan ei ansaitse tuommoista kohtelua ja sinulla on oikeus suojella omaa terveyttäsi, niin fyysistä kuin psyykkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jättänyt kertomatta tärkeitä asioita ja puuhastellut selän takana, ei siis pettämistä, mutta luottamuksen pettämistä kyllä. Asiat tulivat tietooni mutkan kautta ja sen jälkeen asiaa ensin yritettiin selvittää, mutta sen käydessä mahdottomaksi peli vihellettiin poikki ja otin muutaman päivän aikalisän. Mies sai sillä aikaa mietittyä käytöstään ja totesi sen olleen todellakin epäasiallista. Kävimme tilanteen läpi ja sovimme tiettyjä suhteemme pelisääntöjä. Tämän jälkeen meillä ei ole ollut mitään vastaavaa tai lähimainkaan yhtä vakavaa konfliktia. Tästä on pian 2 vuotta aikaa, eli uskon miehen ymmärtäneen asian.
En todellakaan jatkaisi suhdetta sellaisen epäasiallisen käytöksen jäljeen, jota toinen ei ihan aidosti ja vastuun ottavalla tavalla katuisi ja joka ei loppuisi siihen saman tien.
Enkä todellakaan sääli naisia, jotka jäävät raiskaajan, pahoinpitelijän tai alistajan kanssa suhteeseen. Jääminen on sallimista.
Täällä sama, ei pettämistä mutta vähintäänkin kyseenalaista käytöstä ja sen salailua, ja toisen tunteiden tietoista huomioimatta jättämistä parisuhteeseen kuulumattomien salaisten suhmurointien kustannuksella. Erona se että ei koe tehneensä mitään väärin. Tuntuu, että asiat ei ole ennallaan enää. Liekö lopun alkua.
Juuri nämä asiat mättävät täällä myös. Lisänä myös ensiksi kaikenlaiset vaatimukset (oikein listattuna) ja sitten hetken päästä ei enää tiedäkään oikein mitä haluaa...
Valehteli ja huijasi lapsen syntymään saakka. Esitti ihan toisenlaista ihmistä kuin oikeasti on. Paljon on muitakin juttuja, mutta tuo suuruudessaan tuntuu pahimmalta. Nyt olen sitten sidottu kiinni kusipäähän yhteisen lapsen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi te hyvät ihmiset olette päätyneet tuommoisiin suhteisiin? Eikö tuommoisesta "häiriökäyttäytymisestä" ole ollut merkkejä jo suhteen alussa vai oletteko vaan työntäneet ne sivuun koska ette ole halunneet olla sinkkuna.
Tätä ketjua lukiessa tulee ensimmäisenä huojentunut fiilis että onneksi ei itse ole tummoisessa suhteessa ja on sinkkuna. Ensireaktion jälkeen tulee huoli teistä ihmisistä jotka katsotte pahoinpitelyä, pettämistä yms. sairasta läpi sormien.
Huoh. Aina tämä sama hyväosaisen ymmärtämätön kommentti.
Ei niitä merkkejä etukäteen aina ole, tai jos on, niitä ei ymmärrä. Parisuhdeväkivalta on salakavala prosessi, ja tähtäimenä on, että kohde ymmärtää asian vasta kun on myöhäistä tai todella vaikeaa paeta oman henkisen jaksamisen vuoksi. Silloin on jo syntynyt ikään kuin riippuvuussuhde. Ja se on sairautta, jota terve mieli ei käsitä, tosin useimmilla ihmisillä on jotain riippuvuuksia.
En jaksa selittää taas kaikkia muita vaikuttavia asioita, joita ovat esim kasvatus, elämäntilanne, persoona... Pelko eron jälkeisestä ajasta. Itse valitsin tuon viimeisen ja erosin, mutta eipä tämä vainotuksi tuleminen ja exän pelkääminenkään kovin paljon parempaa ole kuin sairas suhde.
En pitäisi itseäni "hyväosaisena". Minua on lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi, kiusattu, vanhemmat olleet henkisesti pahoinpiteleviä yms. Olen ollut kroonisesti masentunut. Kuitenkin tiedän että minulla on ihmisenä ihan sama arvo kuin muillakin riippumatta muiden ihmisten vääristä teoista ja tiedän ettei kukaan ansaitse tuommoista kohtelua ja että tuo pitää sisällään minutkin. Tiedän ja ymmärrän että uhrilla voi kehittyä "tukholma-syndrooma" joka juontaa juurensa arvottomuuden tunteesta. Sanoisin kuitenkin kaikille huonossa/epäterveessä suhteessa kärsiville että: Sinä ansaitset parempaa ja olet arvokas. Kukaan ei ansaitse tuommoista kohtelua ja sinulla on oikeus suojella omaa terveyttäsi, niin fyysistä kuin psyykkistä.
No sinäpä se olet sitten hyvä ihminen.
Ja m7tän hyvää lapsi saa tuollaisesta aikuisen mallista? En voi ymmärtää.