Pahinta mitä nykyinen kumppanisi on sinulle koskaan tehnyt
Aloitan: Kerran riidan yhteydessä kutsui minua h*oraksi ja paiskasi maljakon seinään.
Kommentit (264)
Vaimoni pani minua vahingossa kakkoseen.
Olisi voinut edes varoittaa ensin.
Vaatinut että mun pitää imuroita... imuroita ja siivota voi jumankekka... ei oo todellista! Voi ihan vapaasti imuttaa mun pipulia, siihen suostun.
Näiden kommenttien jälkeen on taas tuplasti mukavampaa olla sinkku ja vapaa:)
https://philoforchange.files.wordpress.com/2014/04/matslave2.jpg
Joskus pussatessa muljautti suussaan olleen karkin mun suuhun, vaikka tiesi, että se on minusta tosi ällöttävää :/
Sanonut että jos lähden en enää ikinä näe lapsia ja jos hän ei lapsia saa niin en saa minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi te hyvät ihmiset olette päätyneet tuommoisiin suhteisiin? Eikö tuommoisesta "häiriökäyttäytymisestä" ole ollut merkkejä jo suhteen alussa vai oletteko vaan työntäneet ne sivuun koska ette ole halunneet olla sinkkuna.
Tätä ketjua lukiessa tulee ensimmäisenä huojentunut fiilis että onneksi ei itse ole tummoisessa suhteessa ja on sinkkuna. Ensireaktion jälkeen tulee huoli teistä ihmisistä jotka katsotte pahoinpitelyä, pettämistä yms. sairasta läpi sormien.
Huoh. Aina tämä sama hyväosaisen ymmärtämätön kommentti.
Ei niitä merkkejä etukäteen aina ole, tai jos on, niitä ei ymmärrä. Parisuhdeväkivalta on salakavala prosessi, ja tähtäimenä on, että kohde ymmärtää asian vasta kun on myöhäistä tai todella vaikeaa paeta oman henkisen jaksamisen vuoksi. Silloin on jo syntynyt ikään kuin riippuvuussuhde. Ja se on sairautta, jota terve mieli ei käsitä, tosin useimmilla ihmisillä on jotain riippuvuuksia.
En jaksa selittää taas kaikkia muita vaikuttavia asioita, joita ovat esim kasvatus, elämäntilanne, persoona... Pelko eron jälkeisestä ajasta. Itse valitsin tuon viimeisen ja erosin, mutta eipä tämä vainotuksi tuleminen ja exän pelkääminenkään kovin paljon parempaa ole kuin sairas suhde.
En pitäisi itseäni "hyväosaisena". Minua on lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi, kiusattu, vanhemmat olleet henkisesti pahoinpiteleviä yms. Olen ollut kroonisesti masentunut. Kuitenkin tiedän että minulla on ihmisenä ihan sama arvo kuin muillakin riippumatta muiden ihmisten vääristä teoista ja tiedän ettei kukaan ansaitse tuommoista kohtelua ja että tuo pitää sisällään minutkin. Tiedän ja ymmärrän että uhrilla voi kehittyä "tukholma-syndrooma" joka juontaa juurensa arvottomuuden tunteesta. Sanoisin kuitenkin kaikille huonossa/epäterveessä suhteessa kärsiville että: Sinä ansaitset parempaa ja olet arvokas. Kukaan ei ansaitse tuommoista kohtelua ja sinulla on oikeus suojella omaa terveyttäsi, niin fyysistä kuin psyykkistä.
No sinäpä se olet sitten hyvä ihminen.
Okei?
Minulla ei ole kumppania, mutta exäni petti, valehteli, manipuloi, sanoi kaikille horoilleen, että minä olen hullu ja sairaalloisen mustasukkainen... Haukkui lehmäksi ja huoraksi. Olihan siinä monenlaista pientä.
Pettänyt. Vaikee on päästä yli mutta oon päättänyt yrittää.
Teki julmaa henkistä väkivaltaa ja silloin, kun olisin eniten tarvinnut tukea ja empatiaa.
No, jos tässä kahtakin viimeaikaista ehdokasta miettii, niin...
- täydellinen piittaamattomuus asioistani
- kyvyttömyys joustaa
- valehtelu
- halu elää elämää juuri omien tapojen mukaan (eli jos minä haluan puhua esim. uutisista, mutta toinen ei sitä halua, niin minun tehtäväni on lopettaa puhuminen uutisista)
- haluttomuus puhua asioista ja halu henkisesti väkivalloin lopettaa puhumiseni (blokkaus, vastaamattomuus, selän kääntäminen tai lähteminen pois paikalta, kiristäminen suhteen lopettamisella, jos puhun liikaa)
- naimisissa oleminen ja asioista valehtelu
- epävakaa käytös eli moodista toiseen, yhtenä päivänä olen suurin vihamies toiselle, toisena päivänä rakastaja
Oikeastaan olenkin lopulta aika äimänä, mitä minä saan tehdä tässä elämässä vai saanko tehdä oikeastaan yhtään mitään minuna itsenäni. Ei tässä tunnu myöskään pätevän mikään "jos sinä saat tehdä noin, niin minä saan tehdä näin, koitetaan sitten molemmat vain sietää näitä juttuja" -sääntö. Jos minä siedän 10 itselleni vähemmän mukavaa seikkaa, niin jotenkin kummasti tästä silti päädytään siihen, että toinen ei voi sietää yhtäkään itselleen vähemmän mukavaa seikkaa ja minä saan ohjeita, miten minun tulisi olla. Ja minä kuulemma teen toisen vihaiseksi, koska teen niin ja näin. Jaa, minusta taas jokainen on itse vastuussa omista reagoinneistaan eli jos tulee vihaiseksi toisen normaalista puhumisesta tmv., niin ei kai vika minussa ole.
Pahinta? Rakasteli minua kunnes laukesin, vaikka sanoin toistuvasti, että vähempäänkin tyydyn.
Kuuloske112 kirjoitti:
”niin pitää miettiä mitää katsoa aikataulut ” ”mun pitää kattoo eka mitä mul on ” ”pitää odottaa” paskan jauhannan lauseet
NääKIN suhteet on ihan kamalia. Että siinä tuntee itsensä toisarvoiseksi. Miksi oikeasti ihmisten on käyttäydyttävä noin? Miksei voi sanoa, että "sä et kiinnosta mua pätkän vertaa, koska... joten en halua viettää aikaa kanssasi, vaikka kalenteri näyttäisi tyhjää"?
Minusta nykyään on kehitelty paljon ilkeämpiä toimintatapoja, kun koitetaan vältellä sanomasta selkokielellä sitä, että hei, pysy poissa mun elämästä, en viihdy yhtään sun seurassa. Harva oikeasti enää tuollaisen rauhallisen, vakavissaan sanotun kommentin jälkeen on yhteyksissä. Mutta kaikki nuo vippaskonstit, kuten yllä, ovat henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raiskannut, pahinpidellyt jne. mitä näitä nyt on.
Mitä...? Eikö tämä kuuluisi hoitoon tai vankilaan, ja toiseksi, kyseessä oli nykynen kumppani, toivon, että et huomannut otsikkoa oikein.
Ei huvita kirjottaa, kun täällä olikin niin raakaa settiä, etten halu valittaa pienestä hassusta ''hv'' viestistä...
Nyksä on. Joskus uhkaillu tappaakkin ja yrittänytkin.
Luuletko saavasi mitalin, kun olet tuollaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Valehteli ja huijasi lapsen syntymään saakka. Esitti ihan toisenlaista ihmistä kuin oikeasti on. Paljon on muitakin juttuja, mutta tuo suuruudessaan tuntuu pahimmalta. Nyt olen sitten sidottu kiinni kusipäähän yhteisen lapsen myötä.
Ihmiset muuttuu lasten myötä. Itsekin muutuin. Tosi harvat mitenkään parempaan suuntaan. Siksi ohjeeni lapsettomille on että lapsia kannattaa tehdä vain niin hyvän kumppanin kanssa että suhde kestää vaikka se siitä vähän huononotuisikin...
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt on asiat hyvin ettei ole tapahtunut mitään järkyttävää. Eniten on loukannut luoton puute. Ei ikinä lainaa esimerkiksi kännykkäänsä mistään syystä. En siis tavallisesti toisen kännykkää käytä, mutta esimerkiksi jos omani ei satu olemaan lähellä ja pitäisi netistä nopeasti katsoa jokin juttu, ei mieheni suostu lainaamaan. Sen sijaan mieheni kyllä tietää salasanani ja saa lainata. En todellakaan katsoisi hänen viestejään tms. Ei vain luota jostain syystä.
Toinen on tyhjät lupaukset eli luvataan tehdä jotain ja sitä ei sitten koskaan tapahdu.
Te joilla on oikeita ongelma, raiskataan tms. niin lähtekää menemään!!
Hmm, mies ei suostu lainaamaan puhelintaan.. Onkohan teillä kuitenkaan asiat niin hyvin kuin luulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti että naiset sitten ovat tyhmiä. Ihan vapaasta tahdosta tuollaisten kanssa eli ihan ootte miehenne ansainneet.
Ei minulla kyllä ole mitään kunnoitusta naisia kohtaan enää sen jälkeen kun löysin vauva palstan.
Voi kyynel. Jonkun kitkerän k*sipään kunnioitusta varten mä elänkin.
Kunnioittaisitte edes itseänne, surkeat olennot.
MINÄ en ikinä olisi tuollaisten kanssa, MINÄ olen erinomainen. Te olette surkeita. Olen tosinainen!
Söi minun kebapin jääkaapista. Haaveilin itse syöväni sen töiden jälkeen
Vaimoni teki abortin suhteemme alkupuolella kertomatta siitä minulle. Päätös oli toki hänen, mutta olisin halunnut tietää ja keskustella vaihtoehdoista. Nykyään meillä kaksi lasta, mutta joskus mietin, mitä jos olisi tämä ensimmäinen saanut syntyä.
Huusi siitä etten huomioinut häntä kun jäätiin klubille kolmestaan kaverin kanssa ja kaveri (ei pidä miehestä) "varasti" minut itselleen niin että mies jäi yksin pyörimään.