Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä nykyinen kumppanisi on sinulle koskaan tehnyt
10.04.2018 |
Aloitan: Kerran riidan yhteydessä kutsui minua h*oraksi ja paiskasi maljakon seinään.
Kommentit (264)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa huomioon, että tässä ketjussa useat kertoo oikeasti pahoista jutuista, ihmettelen miten jotkut tulee kertomaan tyyliin "mies ei sanonut aamulla huomenta, kurja tyyppi."
Tarkoitus on varmaan olla hauska, mutta muiden kertomusten rinnalla aika tylyä ja omakehuista. No teillä on hyvä mies, perustakaa oma ketju niiden kehumista varten
Minun mielestäni ne ovat parhaita vastauksia juuri, ja vastaavat ihan yhtä hyvin aloituksen kysymykseen kuin ne pahemmatkin.
Sain keskenmenon rv 19. Mies syytti että olen toivonut lapsen kuolevan.
Toinen juttu, kärsin kovista kivuista ja oli vessassa oksentamassa ja laskin alleni, hän vain huusi mulle että miksi olin ottanu buranaa. Oikeasti minulla oli sydän-keuhkotulehdus ja jouduin sairaalaan viikoiksi. Mies luuli että teeskentelin oireeni. Luulee varmaan edelleen. Vaikka olisin kuolemansairas, hän ei soita ambulanssia.
Lapsen takia olemme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa huomioon, että tässä ketjussa useat kertoo oikeasti pahoista jutuista, ihmettelen miten jotkut tulee kertomaan tyyliin "mies ei sanonut aamulla huomenta, kurja tyyppi."
Tarkoitus on varmaan olla hauska, mutta muiden kertomusten rinnalla aika tylyä ja omakehuista. No teillä on hyvä mies, perustakaa oma ketju niiden kehumista varten
Minun mielestäni ne ovat parhaita vastauksia juuri, ja vastaavat ihan yhtä hyvin aloituksen kysymykseen kuin ne pahemmatkin.
Minusta noissa ei ole mitään vikaa, mutta olen miettinyt, onko niiden tarkoituksena olla tunnelmankeventäjiä eikä totuutta haluta kertoa, vai onko todella pahinta ikinä se, jos mies on syönyt kebabin jääkaapista tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi joskus ikinä tehnyt jotain pahaa, niin ei oltais yhdessä!! Arvostakaa itseänne perkele, ja lähtekää huonosta suhteesta!
No en ole missään suhteessa tällä hetkellä, vaikka tähän ketjuun kommentoinkin. Mutta en tiedä, muuttuuko mikään silti eri miehen myötä (toki väkivalta ym. on eri asia, sillä suurin osa on kuitenkin ei-väkivaltaisia miehiä). Onhan tässä jo elämää nähnyt, ja usein samat asiat tulevat vastaan.
Monissa miehissä ei ole sellaista joustavuutta, ymmärrystä, tasavertaisuutta, molemminpuolisuutta, epäitsekkyyttä, analyyttisyytta ja kompromissihalua, jota minä kaipaan. Kaikki tuntuu olevan vaan sitä, että minäminä ja mut kun mä haluun ja mut kun mä en tykkää, kun teet noin. Mentaliteetti tuntuu hyvin usein olevan se, että nallekarkit nyt eivät vaan mene tasan, ja näin se vaan menee. Mies jakelee käskyjä, joita sitten nainen noudattaa tai sitten laitetaan lusikat jakoon, jos ei noudata. Harvoin sitä törmää mieheen, jonka kanssa onnistuisi palaveri siitä, että okei, tehdäänpä tässä nyt kunnon pelisäännöt eli minä haluaisin näin, mitä sinä haluaisit, käviskö sulle tämä, no ok, tässä ois demokraattinen kompromissi. En ymmärrä logiikkaa, miksi täytyisi elää toisen ehdoilla ja miksi taas ne omat ehtoni ovat jotenkin huonommat. Miksi toinen ei itse suin surminkaan jousta niihin?
Millaisia miehiä oikein tapailet??
Tapailee varmaan ihan tavallisia miehiä, mutta on vain älykkäämpi, loogisempi, ajattelevaisempi, tarkempi ja hoksaavampi kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tretweert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi joskus ikinä tehnyt jotain pahaa, niin ei oltais yhdessä!! Arvostakaa itseänne perkele, ja lähtekää huonosta suhteesta!
No en ole missään suhteessa tällä hetkellä, vaikka tähän ketjuun kommentoinkin. Mutta en tiedä, muuttuuko mikään silti eri miehen myötä (toki väkivalta ym. on eri asia, sillä suurin osa on kuitenkin ei-väkivaltaisia miehiä). Onhan tässä jo elämää nähnyt, ja usein samat asiat tulevat vastaan.
Monissa miehissä ei ole sellaista joustavuutta, ymmärrystä, tasavertaisuutta, molemminpuolisuutta, epäitsekkyyttä, analyyttisyytta ja kompromissihalua, jota minä kaipaan. Kaikki tuntuu olevan vaan sitä, että minäminä ja mut kun mä haluun ja mut kun mä en tykkää, kun teet noin. Mentaliteetti tuntuu hyvin usein olevan se, että nallekarkit nyt eivät vaan mene tasan, ja näin se vaan menee. Mies jakelee käskyjä, joita sitten nainen noudattaa tai sitten laitetaan lusikat jakoon, jos ei noudata. Harvoin sitä törmää mieheen, jonka kanssa onnistuisi palaveri siitä, että okei, tehdäänpä tässä nyt kunnon pelisäännöt eli minä haluaisin näin, mitä sinä haluaisit, käviskö sulle tämä, no ok, tässä ois demokraattinen kompromissi. En ymmärrä logiikkaa, miksi täytyisi elää toisen ehdoilla ja miksi taas ne omat ehtoni ovat jotenkin huonommat. Miksi toinen ei itse suin surminkaan jousta niihin?
Hassua, kun minulla on täsmälleen sama kokemus, mutta naisista? Ehkäpä tämä ei olekaan sukupuolikysymys?
Molemmissa sukupuolissa on mielenvikaisia varmaan suunnilleen yhtä paljon. Mutta vain naiset voivat yleistää mielenvikaisten miesken kanssa seurustellessaan, että "kaikki miehet ovat samanlaisia".
Silti naisia kuolee miespuolisen kumppanin tai exän toimesta varmaan kymmenkertainen määrä miehiin verrattuna. Mutta vain miehet voivat yrittää selittää mustaa valkoiseksi tai että kyllä ne naisetkin...
Painostanut seksiin ja keskittyy usein vain omaan tyydytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin tekemässä muuttoa, ja seuravaana päivänä oli tarkoitus isäni kanssa mennä tapetoimaan uutta asuntoa. Mies sanoi illalla ottavansa muutaman. Aamulla herätessäni mies oli edelleen hereillä ja ympärikännissä. Oli kiva selitellä, miksi hän ei tullut mukaan auttamaan tapetoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta mitä mieheni on minulle tehnyt on luokkaa söi viimeisen palan pizzaa, jonka olin säästänyt välipalaksi. Että suhteellisen mukavasti meillä taitaa mennä. Itse kyllä olen ollut sanallisesti vttumainen hänelle.
Minulla oli Faxerin Remix pussi piilotettuna työhuoneessa kirjoituspöydän laatikkoon. Mies oli löytänyt sen ja syönyt kaikki hyvät karkit niin , että minulle jäi ne tosi happamat greipin makuiset kolmiot, joita vihaan.
Hahaha. Tässä ketjussa ilmenee hyvin se syy miksi naiset eivät huoli ketä tahansa. Kuka nyt tuollaisen sian huolisi ;)
Oikeasti. Tällaiset on hauskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tretweert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi joskus ikinä tehnyt jotain pahaa, niin ei oltais yhdessä!! Arvostakaa itseänne perkele, ja lähtekää huonosta suhteesta!
No en ole missään suhteessa tällä hetkellä, vaikka tähän ketjuun kommentoinkin. Mutta en tiedä, muuttuuko mikään silti eri miehen myötä (toki väkivalta ym. on eri asia, sillä suurin osa on kuitenkin ei-väkivaltaisia miehiä). Onhan tässä jo elämää nähnyt, ja usein samat asiat tulevat vastaan.
Monissa miehissä ei ole sellaista joustavuutta, ymmärrystä, tasavertaisuutta, molemminpuolisuutta, epäitsekkyyttä, analyyttisyytta ja kompromissihalua, jota minä kaipaan. Kaikki tuntuu olevan vaan sitä, että minäminä ja mut kun mä haluun ja mut kun mä en tykkää, kun teet noin. Mentaliteetti tuntuu hyvin usein olevan se, että nallekarkit nyt eivät vaan mene tasan, ja näin se vaan menee. Mies jakelee käskyjä, joita sitten nainen noudattaa tai sitten laitetaan lusikat jakoon, jos ei noudata. Harvoin sitä törmää mieheen, jonka kanssa onnistuisi palaveri siitä, että okei, tehdäänpä tässä nyt kunnon pelisäännöt eli minä haluaisin näin, mitä sinä haluaisit, käviskö sulle tämä, no ok, tässä ois demokraattinen kompromissi. En ymmärrä logiikkaa, miksi täytyisi elää toisen ehdoilla ja miksi taas ne omat ehtoni ovat jotenkin huonommat. Miksi toinen ei itse suin surminkaan jousta niihin?
Hassua, kun minulla on täsmälleen sama kokemus, mutta naisista? Ehkäpä tämä ei olekaan sukupuolikysymys?
Molemmissa sukupuolissa on mielenvikaisia varmaan suunnilleen yhtä paljon. Mutta vain naiset voivat yleistää mielenvikaisten miesken kanssa seurustellessaan, että "kaikki miehet ovat samanlaisia".
Silti naisia kuolee miespuolisen kumppanin tai exän toimesta varmaan kymmenkertainen määrä miehiin verrattuna. Mutta vain miehet voivat yrittää selittää mustaa valkoiseksi tai että kyllä ne naisetkin...
Minä olin tuo, joka noita kompromisseja ym. tuolla aiemmin toivoi, ja siitä sitten näemmä lähti keskustelua, onko tämä kuitenkaan sukupuolikysymys. Kyllä mä väitän, että tuo on silti jossain määrin sukupuolikysymys. Usein naiset eivät ole ihan yhtä suoraviivaisia kuin miehet, vaan asioita voidaan tarkastella toistenkin kantilta. Ei toki kaikki näin tee. Mutta ainakin naisystävien kesken minä olen saanut olla minä, omine kummallisine piirteineni ja tapoineni. Ehkä joku on ajatellut, että no niin, tuo on tuollainen ärsyttävä tässä asiassa, mutta antaa sen nyt olla sellainen. Ystävien kanssa olen voinut vapaasti puhua vaikeistakin asioista. Että hei, miksi sä teet noin, voisitko tehdä näin. En tiedä, onko keskustelut aina johtaneet mihinkään, mutta ainakaan ei ole sanottu, että hei lopeta tästä asiasta puhuminen, en kuuntele. Tiedä sitten, muuttuvatko nämä samaiset naiset aivan toisenlaisiksi parisuhteissa miesten kanssa.
Mutta toki kaikki on suhteellista. Olen minä yhdeltäkin ihmiseltä (mieheltä) kuullut, että hän näkee, että minä haluan asiat omalla tavallani, kun taas minä näen asian niin, että hän haluaa asiat omalla tavallaan. Molemmissa näkemyksissä on totuuden siementä, mutta ero vaan on siinä, että toinen vie sen niin pitkälle, että hän yksiselitteisesti kieltää minulta tietyt tavat ja jos en siihen suostu, hän ei ole tekemisissä lainkaan. Minä taas en ole laittamassa väliimme jotain pleksiä erilaisten persoonallisuuksien takia, vaan näen asian niin, että ihmisten pitäisi tehdä kompromisseja, kunnioittaa toisen tapoja ja luonnetta ja käytännössä kärvistellä, jos sen niin haluaa nähdä. Ei elämä ole mitään ruusuilla tanssimista koskaan. Toki jos toisen tavat vievät ihmisen ihan haudan partaalle, niin on syytä jättää sellainen ihminen kokonaan taakseen, mutta periaatteessa en ymmärrä sellaista mentaliteettia, että "sä haluat tuon eri tavalla kuin minä, en mä jaksa sellasta, hyi yök kamalaa ja rasittavaa, meen pois".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tretweert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi joskus ikinä tehnyt jotain pahaa, niin ei oltais yhdessä!! Arvostakaa itseänne perkele, ja lähtekää huonosta suhteesta!
No en ole missään suhteessa tällä hetkellä, vaikka tähän ketjuun kommentoinkin. Mutta en tiedä, muuttuuko mikään silti eri miehen myötä (toki väkivalta ym. on eri asia, sillä suurin osa on kuitenkin ei-väkivaltaisia miehiä). Onhan tässä jo elämää nähnyt, ja usein samat asiat tulevat vastaan.
Monissa miehissä ei ole sellaista joustavuutta, ymmärrystä, tasavertaisuutta, molemminpuolisuutta, epäitsekkyyttä, analyyttisyytta ja kompromissihalua, jota minä kaipaan. Kaikki tuntuu olevan vaan sitä, että minäminä ja mut kun mä haluun ja mut kun mä en tykkää, kun teet noin. Mentaliteetti tuntuu hyvin usein olevan se, että nallekarkit nyt eivät vaan mene tasan, ja näin se vaan menee. Mies jakelee käskyjä, joita sitten nainen noudattaa tai sitten laitetaan lusikat jakoon, jos ei noudata. Harvoin sitä törmää mieheen, jonka kanssa onnistuisi palaveri siitä, että okei, tehdäänpä tässä nyt kunnon pelisäännöt eli minä haluaisin näin, mitä sinä haluaisit, käviskö sulle tämä, no ok, tässä ois demokraattinen kompromissi. En ymmärrä logiikkaa, miksi täytyisi elää toisen ehdoilla ja miksi taas ne omat ehtoni ovat jotenkin huonommat. Miksi toinen ei itse suin surminkaan jousta niihin?
Hassua, kun minulla on täsmälleen sama kokemus, mutta naisista? Ehkäpä tämä ei olekaan sukupuolikysymys?
Molemmissa sukupuolissa on mielenvikaisia varmaan suunnilleen yhtä paljon. Mutta vain naiset voivat yleistää mielenvikaisten miesken kanssa seurustellessaan, että "kaikki miehet ovat samanlaisia".
Silti naisia kuolee miespuolisen kumppanin tai exän toimesta varmaan kymmenkertainen määrä miehiin verrattuna. Mutta vain miehet voivat yrittää selittää mustaa valkoiseksi tai että kyllä ne naisetkin...
Kymmenkertainen määrä? Vielä jokin aika sitten naisten osuus oli 44%? Luin tuon 2012 julkaistusta gradusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävinnyt päiviksi ja viikonkin mittaiseksi ajaksi, ilmoittamatta mitään. Tuonut sukupuoliteitse tarttuvan tuliaisen. Pettänyt lupauksiansa toistuvasti, minulle ja lapsilleen. Jättänyt pulaan useasti, ei olekaan maksanut laskua jonka aikoi, ei ole hakenut lasta vaikka lupasi jne.
Ollaan yhdessä edelleen. Puolisollani on mielenterveysongelmia, silloin kun lääkitys ja hoito on kohdallaan kaikki sujuu hyvin. Kun ei ole, mikään ei ole niin kuin pitäisi ja käytös on arvaamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tretweert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi joskus ikinä tehnyt jotain pahaa, niin ei oltais yhdessä!! Arvostakaa itseänne perkele, ja lähtekää huonosta suhteesta!
No en ole missään suhteessa tällä hetkellä, vaikka tähän ketjuun kommentoinkin. Mutta en tiedä, muuttuuko mikään silti eri miehen myötä (toki väkivalta ym. on eri asia, sillä suurin osa on kuitenkin ei-väkivaltaisia miehiä). Onhan tässä jo elämää nähnyt, ja usein samat asiat tulevat vastaan.
Monissa miehissä ei ole sellaista joustavuutta, ymmärrystä, tasavertaisuutta, molemminpuolisuutta, epäitsekkyyttä, analyyttisyytta ja kompromissihalua, jota minä kaipaan. Kaikki tuntuu olevan vaan sitä, että minäminä ja mut kun mä haluun ja mut kun mä en tykkää, kun teet noin. Mentaliteetti tuntuu hyvin usein olevan se, että nallekarkit nyt eivät vaan mene tasan, ja näin se vaan menee. Mies jakelee käskyjä, joita sitten nainen noudattaa tai sitten laitetaan lusikat jakoon, jos ei noudata. Harvoin sitä törmää mieheen, jonka kanssa onnistuisi palaveri siitä, että okei, tehdäänpä tässä nyt kunnon pelisäännöt eli minä haluaisin näin, mitä sinä haluaisit, käviskö sulle tämä, no ok, tässä ois demokraattinen kompromissi. En ymmärrä logiikkaa, miksi täytyisi elää toisen ehdoilla ja miksi taas ne omat ehtoni ovat jotenkin huonommat. Miksi toinen ei itse suin surminkaan jousta niihin?
Hassua, kun minulla on täsmälleen sama kokemus, mutta naisista? Ehkäpä tämä ei olekaan sukupuolikysymys?
Molemmissa sukupuolissa on mielenvikaisia varmaan suunnilleen yhtä paljon. Mutta vain naiset voivat yleistää mielenvikaisten miesken kanssa seurustellessaan, että "kaikki miehet ovat samanlaisia".
Silti naisia kuolee miespuolisen kumppanin tai exän toimesta varmaan kymmenkertainen määrä miehiin verrattuna. Mutta vain miehet voivat yrittää selittää mustaa valkoiseksi tai että kyllä ne naisetkin...
Kymmenkertainen määrä? Vielä jokin aika sitten naisten osuus oli 44%? Luin tuon 2012 julkaistusta gradusta.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut…
"Reilusti yli puolet henkirikoksista on miesten keskinäistä väkivaltaa (61 %). Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on kuitenkin parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen (16 %). Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miehiä useammin."
Arviointini osui nähtävästi hieman pieleen. Nelinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5/6 naisista kenen kanssa olen ollut suhteissa ovat valehdelleet ja pettäneet. Sairasta. Myös tämä viimeisin, tuleva ex-vaimoni.
Näitä kun lukee niin alan sinkuksi eli yksineläjäksi.
Jättää edelleen bönthön kannen ylös, vaikka sovimme ettei niin enää tapahtuisi.
On estänyt minua tapaamasta edellisessä suhteessa syntynyttä poikaani. Poika oli viimeksi tavattaessa 6, nyt hän on 24 jos on vielä elossa.
Hän kehtasi syödä kattilallisen hernekeittoa eikä jättänyt minulle yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Hän kehtasi syödä kattilallisen hernekeittoa eikä jättänyt minulle yhtään.
ja pieraisi naamalle
Pyytänyt exäänsä treffeille yms. ja viestittelyä suhteemme alussa, jolloin olin itse umpirakastunut nainen. Lisäksi erään riitaisa ajan aikana mies oli laittanut viestiä toiselle exälleen.
Nämä vahingossa paljastuivat minulle, kun mies puhui ohi suunsa. Vaikka näistä on vähän aikaa jo mennyt, niin luottamus on kärsinyt ja pilasi muistoni suhteen ihanasta alusta. Koen kaiken peruustuneen valheelle. Lisäksi tuntuu etten tunnekaan miestä ollenkaan. Uskoin hänen olevan suoraselkäinen ja rehti, mutta nyt en enää tiedä.