Mies "pappantunut" aivan täysin

Hanki ostarilta nuori alkoholisti viinapalkalla rusikoimaan paksulla ja suonikkaalla ky*vällän sua kakkoseen eteisen lattialla. Loppuu se tylsyys ja kurjuus ja on jotain hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Karu totuus on, että miehet rupsahtavat todella nopeasti ja menettävät haluttavuutensa. Harmaissa hiuksissa, kaljuuntumisessa, rypyissä, kaljamahassa ja paksuuntuneessa ja löystyneessä nahassa ei ole mitään seksikästä. Persekin alkaa miehillä roikkumaan jo ennen kolmikymppisiä.Vaihtamalla paranee

Ikävintä tuollaisessa kommenteissa on, että osa niistä on kirjoitettu aivan tosissaan. On vaikea näin miehenä kuvitella, miten suomalaiseen naiseen voi mahtua noin paljon katkeruutta. Itselläni on kroonisia fyysisen terveyden ongelmia, enkä silti (ainakaan omasta mielestäni) ole koskaan eloni aikana ollut noin katkera.

Masennusta? Kannattaisi hakea jostain apua, sillä tuo kuulostaa siltä että taustalla jotain muuta mikä saa sinut ajattelemaan noin. Surullista tosiaan.. Kannattaa lähteä työstämään uskoa omaan itseen? Aika tärkeä juttu olisi.

Kumppanin vaihto auttaa. Itse kadun, että niinkin pitkään katselin miestä, joka ei ikinä halunnut esimerkiksi miettiä, mitä mukavaa tekisimme yhdessä viikonloppuna. Sitä kiinnosti jääkiekko ja telkkarin katselu. Meistä ei ollut edes Prisma-perheeksi, kun yhteiset kauppareissutkin olivat väkinäistä vääntöä. Minä aloin viihtymään koneella ja syömään herkkuja (voi kyllä, aloin läskiksi, hyi minua!). Olisin halunnut kainaloon, yhteisiä leffailtoja, kävelyä käsi kädessä, läheisyyttä ja rakkautta, sitä että poltetaan kynttilöitä, juodaan punaviiniä, höpötellään ja kokkaillaan yhdessä, suunnitellaan tulevia reissuja, tutkitaan kaupungin kulttuuritarjontaa... Läsnäolevasti, molempien halusta. Seksikin meni aina saman kaavan mukaan, täysin mekaanisesti ilman mitään henkistä yhteyttä. Kerran laitoin korsetin päälle, eikä mies edes tajunnut sitä. Joskus aloin ottamaan suihin olohuoneen sohvalla, ja lähdin siitä kävelemään kohti makkaria...Mies jäi telkkarin ääreen katselemaan ohjelman loppuun.

Nykyisella miehellä oli vähän sama juttu exänsä kanssa. Olemme todenneet että meillä oli vaan väärät kumppanit. Oikean ihmisen kanssa haluaa viettää aikaa, haaveilla ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Parisuhteessa näkee itsensä aina osittain myös toisen silmin. Itsestään on vaikea enää pitää, kun kumppani katoaa jonnekin ja elät yksin yhdessä. Näin nelikymppisenä voin sanoa eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Rakkaus on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä, sitä pitää yhdessä vaalia, ja jos sitä ei ole, kannattaa sen perään lähteä. Sydämestäni toivon, että myös exälläni on nyt hyvä olla, kaukana minun rasittavista vaatimuksistani -näin hän ne varmasti koki.

Ihminen ei kauheasti muutu. Ne asiat mistä nykyisen kumppanini kanssa nautin, ovat lopulta sivuseikka. Oleellista on se, että teen niitä asioita oikean ihmisen kanssa. Vaikea kuvitella näin jälkikäteen, että exän kanssa olisi aidosti nautittu niistä asioita, kun ne eivät luontevasti ja pakottamatta elämäämme kuuluneet.

Perhe-elämä latistaa miehet papoiksi jo alle nelikymppisinä. Siinä syy.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vaihto auttaa. Itse kadun, että niinkin pitkään katselin miestä, joka ei ikinä halunnut esimerkiksi miettiä, mitä mukavaa tekisimme yhdessä viikonloppuna. Sitä kiinnosti jääkiekko ja telkkarin katselu. Meistä ei ollut edes Prisma-perheeksi, kun yhteiset kauppareissutkin olivat väkinäistä vääntöä. Minä aloin viihtymään koneella ja syömään herkkuja (voi kyllä, aloin läskiksi, hyi minua!). Olisin halunnut kainaloon, yhteisiä leffailtoja, kävelyä käsi kädessä, läheisyyttä ja rakkautta, sitä että poltetaan kynttilöitä, juodaan punaviiniä, höpötellään ja kokkaillaan yhdessä, suunnitellaan tulevia reissuja, tutkitaan kaupungin kulttuuritarjontaa... Läsnäolevasti, molempien halusta. Seksikin meni aina saman kaavan mukaan, täysin mekaanisesti ilman mitään henkistä yhteyttä. Kerran laitoin korsetin päälle, eikä mies edes tajunnut sitä. Joskus aloin ottamaan suihin olohuoneen sohvalla, ja lähdin siitä kävelemään kohti makkaria...Mies jäi telkkarin ääreen katselemaan ohjelman loppuun.

Nykyisella miehellä oli vähän sama juttu exänsä kanssa. Olemme todenneet että meillä oli vaan väärät kumppanit. Oikean ihmisen kanssa haluaa viettää aikaa, haaveilla ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Parisuhteessa näkee itsensä aina osittain myös toisen silmin. Itsestään on vaikea enää pitää, kun kumppani katoaa jonnekin ja elät yksin yhdessä. Näin nelikymppisenä voin sanoa eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Rakkaus on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä, sitä pitää yhdessä vaalia, ja jos sitä ei ole, kannattaa sen perään lähteä. Sydämestäni toivon, että myös exälläni on nyt hyvä olla, kaukana minun rasittavista vaatimuksistani -näin hän ne varmasti koki.

Ihminen ei kauheasti muutu. Ne asiat mistä nykyisen kumppanini kanssa nautin, ovat lopulta sivuseikka. Oleellista on se, että teen niitä asioita oikean ihmisen kanssa. Vaikea kuvitella näin jälkikäteen, että exän kanssa olisi aidosti nautittu niistä asioita, kun ne eivät luontevasti ja pakottamatta elämäämme kuuluneet.

Ap ei voi erota koska se ei ole taloudellisesti mahdollista:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vaihto auttaa. Itse kadun, että niinkin pitkään katselin miestä, joka ei ikinä halunnut esimerkiksi miettiä, mitä mukavaa tekisimme yhdessä viikonloppuna. Sitä kiinnosti jääkiekko ja telkkarin katselu. Meistä ei ollut edes Prisma-perheeksi, kun yhteiset kauppareissutkin olivat väkinäistä vääntöä. Minä aloin viihtymään koneella ja syömään herkkuja (voi kyllä, aloin läskiksi, hyi minua!). Olisin halunnut kainaloon, yhteisiä leffailtoja, kävelyä käsi kädessä, läheisyyttä ja rakkautta, sitä että poltetaan kynttilöitä, juodaan punaviiniä, höpötellään ja kokkaillaan yhdessä, suunnitellaan tulevia reissuja, tutkitaan kaupungin kulttuuritarjontaa... Läsnäolevasti, molempien halusta. Seksikin meni aina saman kaavan mukaan, täysin mekaanisesti ilman mitään henkistä yhteyttä. Kerran laitoin korsetin päälle, eikä mies edes tajunnut sitä. Joskus aloin ottamaan suihin olohuoneen sohvalla, ja lähdin siitä kävelemään kohti makkaria...Mies jäi telkkarin ääreen katselemaan ohjelman loppuun.

Nykyisella miehellä oli vähän sama juttu exänsä kanssa. Olemme todenneet että meillä oli vaan väärät kumppanit. Oikean ihmisen kanssa haluaa viettää aikaa, haaveilla ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Parisuhteessa näkee itsensä aina osittain myös toisen silmin. Itsestään on vaikea enää pitää, kun kumppani katoaa jonnekin ja elät yksin yhdessä. Näin nelikymppisenä voin sanoa eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Rakkaus on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä, sitä pitää yhdessä vaalia, ja jos sitä ei ole, kannattaa sen perään lähteä. Sydämestäni toivon, että myös exälläni on nyt hyvä olla, kaukana minun rasittavista vaatimuksistani -näin hän ne varmasti koki.

Ihminen ei kauheasti muutu. Ne asiat mistä nykyisen kumppanini kanssa nautin, ovat lopulta sivuseikka. Oleellista on se, että teen niitä asioita oikean ihmisen kanssa. Vaikea kuvitella näin jälkikäteen, että exän kanssa olisi aidosti nautittu niistä asioita, kun ne eivät luontevasti ja pakottamatta elämäämme kuuluneet.

Ap ei voi erota koska se ei ole taloudellisesti mahdollista:(

Jos tekee avioehdon, pitää olla tarkkana, että molemmat tienaa yhtä paljon.

Ilmainen työ kodin hyväksi ei kannata, sairastuminen, lisääntyminen ym. on huono juttu.

Avioehto on merkki siitä, että ei sitouduta avioliittoon.

Onko joku palstalaisista naimisissa vain koska ei ole rahaa erota?

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vaihto auttaa. Itse kadun, että niinkin pitkään katselin miestä, joka ei ikinä halunnut esimerkiksi miettiä, mitä mukavaa tekisimme yhdessä viikonloppuna. Sitä kiinnosti jääkiekko ja telkkarin katselu. Meistä ei ollut edes Prisma-perheeksi, kun yhteiset kauppareissutkin olivat väkinäistä vääntöä. Minä aloin viihtymään koneella ja syömään herkkuja (voi kyllä, aloin läskiksi, hyi minua!). Olisin halunnut kainaloon, yhteisiä leffailtoja, kävelyä käsi kädessä, läheisyyttä ja rakkautta, sitä että poltetaan kynttilöitä, juodaan punaviiniä, höpötellään ja kokkaillaan yhdessä, suunnitellaan tulevia reissuja, tutkitaan kaupungin kulttuuritarjontaa... Läsnäolevasti, molempien halusta. Seksikin meni aina saman kaavan mukaan, täysin mekaanisesti ilman mitään henkistä yhteyttä. Kerran laitoin korsetin päälle, eikä mies edes tajunnut sitä. Joskus aloin ottamaan suihin olohuoneen sohvalla, ja lähdin siitä kävelemään kohti makkaria...Mies jäi telkkarin ääreen katselemaan ohjelman loppuun.

Nykyisella miehellä oli vähän sama juttu exänsä kanssa. Olemme todenneet että meillä oli vaan väärät kumppanit. Oikean ihmisen kanssa haluaa viettää aikaa, haaveilla ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Parisuhteessa näkee itsensä aina osittain myös toisen silmin. Itsestään on vaikea enää pitää, kun kumppani katoaa jonnekin ja elät yksin yhdessä. Näin nelikymppisenä voin sanoa eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Rakkaus on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä, sitä pitää yhdessä vaalia, ja jos sitä ei ole, kannattaa sen perään lähteä. Sydämestäni toivon, että myös exälläni on nyt hyvä olla, kaukana minun rasittavista vaatimuksistani -näin hän ne varmasti koki.

Ihminen ei kauheasti muutu. Ne asiat mistä nykyisen kumppanini kanssa nautin, ovat lopulta sivuseikka. Oleellista on se, että teen niitä asioita oikean ihmisen kanssa. Vaikea kuvitella näin jälkikäteen, että exän kanssa olisi aidosti nautittu niistä asioita, kun ne eivät luontevasti ja pakottamatta elämäämme kuuluneet.

Sitten kun on lapsia ja talo ylläpidettävänä, ei ole aikaa eikä energiaa tehdä mitään mukavaa viikonloppuna. Sinänsä viestissäsi oli paljon asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku palstalaisista naimisissa vain koska ei ole rahaa erota?

Kyllähän nykyään ihminen joutuu myymään lähes kaiken ihmisarvonsa, rahasta itsensä huoraaminen (kuka mitenkin) on pikemminkin yhteiskunnan osalta annettu määräys kuin jokin paheksittu asia. Myös imagonsa varjelussa on ihan ok myydä kaiken moraalinsa.

Ap haluaa käydä keikoilla (Popeda ja Yö) mut mies ei anna.

Mies on myös absolutisti ja vaatii samaa Ap:ltä

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa käydä keikoilla (Popeda ja Yö) mut mies ei anna.

Mies on myös absolutisti ja vaatii samaa Ap:ltä

Miksi jankutat samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap pysty yksin käymään keikoilla ja rilluttelemaan? Parempihan se niin on, että pappa hoitaa mukulaa kotona, jos äidin kunnianhimoinen ja nuorekas tavoite on kännätä Rammsteinin keikoilla.

No minähän olen täysi absolutisti nykyään juuri miehen toiveesta. On ollut pakko alkaa absolutistiksi jos haluaa pitää perheen kasassa. Jos tilanne olisi toisinpäin, etten minä voisi käyttää terveyssyistä alkoholia niin antaisin kyllä mieheni käyttää sitä. Ap

Luin nuo kaikki tekstisi (siis nekin mitkä laitoit muilla nimimerkeillä) läpi ja sen verran on tullut psykaa opiskeltua, että olet joko

A. trolli

B. mielenvikainen

C. todella onneton

Kamalaa, jos joku nykypäivän Suomessa oikeasti ajattelee, ettei ole varaa erota, vaikka haluaisi?! Kyllä itse ainakin mieluummin vaikka aloittaisin tyhjästä, menisin vaikka opiskelemaan uutta alaa ja sitä kautta rakentamaan uutta elämää, kuin jäisin rahan takia sellaiseen parisuhteeseen, jossa ei olisi hyvä olla. Alku voisi toki olla hankalaa, mutta mieluummin niin, että olisi muutama vuosi rahallisesti hankalaa, kuin että olisi loppuelämä emotionaalisesti hankalaa.

Ja onhan Suomessa pahimman varalle kuitenkin sosiaaliturvajärjestelmä - ehkä tuossa kohtaa sitten olisi paikka käyttää vaikka sitä?

Kamalaa tai ei, niin mulla on sellainen tilanne, ettei ole varaa erota. Elintaso ei ole nytkään häävi, eletään lähes kädestä suuhun, mutta jos ero tulisi, niin sitten elintasoa ei olisi ollenkaan. Mun työ menisi alta, koska en tässä asunnossa voisi jatkaa asumista ja työntekoa, ja iso perhe tarvii kuitenkin ison asunnon. Yksin en pystyisi vuokraa maksamaan. Sen verran on kuitenkin tuloja, että asusmistukea saisin vain vähän. Lapset on sen ikäisiä, ettei tule lapsilisiä, ja tuloja taas juuri ja juuri sen verran, että kotona asuvat nuoret eivät saa opintotukea. Ei tulisi mitään, jos ero tulisi. Olen sitä aina silloin tällöin pohtinut ihan vakavastikin, kun ei meillä hyvin mene, mutta aina päädyn siihen tulokseen, että ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa tai ei, niin mulla on sellainen tilanne, ettei ole varaa erota. Elintaso ei ole nytkään häävi, eletään lähes kädestä suuhun, mutta jos ero tulisi, niin sitten elintasoa ei olisi ollenkaan. Mun työ menisi alta, koska en tässä asunnossa voisi jatkaa asumista ja työntekoa, ja iso perhe tarvii kuitenkin ison asunnon. Yksin en pystyisi vuokraa maksamaan. Sen verran on kuitenkin tuloja, että asusmistukea saisin vain vähän. Lapset on sen ikäisiä, ettei tule lapsilisiä, ja tuloja taas juuri ja juuri sen verran, että kotona asuvat nuoret eivät saa opintotukea. Ei tulisi mitään, jos ero tulisi. Olen sitä aina silloin tällöin pohtinut ihan vakavastikin, kun ei meillä hyvin mene, mutta aina päädyn siihen tulokseen, että ei ole varaa.

Onko miehesi kyyläävä absolutisti ,joka pitää sinua vankina kotonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap pysty yksin käymään keikoilla ja rilluttelemaan? Parempihan se niin on, että pappa hoitaa mukulaa kotona, jos äidin kunnianhimoinen ja nuorekas tavoite on kännätä Rammsteinin keikoilla.

No minähän olen täysi absolutisti nykyään juuri miehen toiveesta. On ollut pakko alkaa absolutistiksi jos haluaa pitää perheen kasassa. Jos tilanne olisi toisinpäin, etten minä voisi käyttää terveyssyistä alkoholia niin antaisin kyllä mieheni käyttää sitä. Ap

Luin nuo kaikki tekstisi (siis nekin mitkä laitoit muilla nimimerkeillä) läpi ja sen verran on tullut psykaa opiskeltua, että olet joko

A. trolli

B. mielenvikainen

C. todella onneton

C

Aurinko paistaa ihanasti:) taidampa poiketa lähiterassille parille kylmälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta en voi olla kertomatta exästäni, joka oli nelikymppinen erotessamme. Ero johtui viimeisimmästä löydöstään, väsyin lopultakin jatkuvaan uskottomuuteen. Mutta siis: 5-kymppisenä ukolle iski se kuuluisa villitys. Osti ensin rullaluistimet. Heh. Sitten sirkuspyörän. Heh HEH. Sitten moottoripyörän. Sissus sentään.

Toki oli tiukasti sen löytönsä kanssa koko ajan. Mutta mitä tekivät työkaverit: 50-vuotislahjaksi tälle uusionuorelle ostivat reinot! Minulla riitti huutonaurua tuon kuultuani.

Eli ap, älä huolestu vaan odottele ukkosi 5-kymppisiä. Sitten alkaa tapahtua!

Eli sua harmitti kun ukkosi hommasi paremman naisen tilallesi sekä ison määrän mukavia leluja ajanviettekseen.  

Reinot on ihan käypäset jalkineet, joten en käsitä tuota huutonauru juttuasikaan.... ehkä väärät lääkkeet? 

Paremmasta en tiedä, mutta lastenhoitajan löysi ja sehän sopi ukolle paremmin kuin hyvin. Pieni paksu ja kouluttamaton tantta se on. Ja etkö tajua, että uutta nuoruutta ukko etsi noilla typerillä leluilla (kuvittele 50-vuotiasta pappaa horjumassa sirkuspyörällä...tai rulliksilla!). Ja et tajua sitäkään, että työkaverit sievästi vinoilivat noilla reinoilla, olivat kai huomanneet nuoruuden etsijän haaveet.

Mikäli reinot on "käypäset jalkineet", olen turhaan kirjoittanut edellä olevan. :(

Meillä on suhde toiminut jo oikein hyvin, vaikka miehellä ja minulla ei ole laisinkaan samoja kiinnostuksenkohteita. Hän on kiinnostunut minun mielestäni erittäin tylsistä asioista, joista en itse tiedä mitään. Minun kiinnostuksenkohteistani taas mies ei tajua mitään. Tämä ei ole haitannut meitä. Miksi pitäisi olla yhteiset harrastukset ja kiinnostukset?. Ja arvomaailmassakin on aika isoja eroavaisuuksia oikeastaan: mies on uskovainen konservatiivi absolutisti , minä olen liberaali nautiskeleva ateisti. Tämäkään ei haittaa, koska pystymme keskustelemaan ja kompromissaamaan lasten kasvatusasioista. Mutta sellainen "perusarvomaailma", eli mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei, saako käydä baarissa yksin jne. on meillä sama.