4.-luokkalaista masentaa, kun ei osaa vielä kuukausia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika? 

Eivät kaikki opi samalla tavalla. Itselleni ei millään jää tuollaiset listat mieleen, tai edes yksinkertaisemmat asiat. Unohtuu nopeasti, ellei aktiivisesti käytä, tai näe tärkeäksi.

Kelasin kuukaudet läpi mielessäni juuri, eikä mennyt kerralla oikein. Ikää on päälle 30 ja ÄO riittäisi mensan jäsenyyteen. Oppimisvaikeuksia, tai muuta normaalista poikkeavaa ei ole koskaan diagnosoitu, vaikka olen psykologin penkilläkin istunut.

Rohkenen epäillä.

Elämä on ihan helvetin hankalaa, jos ei osaa yksinkertaisia asioita ulkoa. Laskekaapa joskus huviksenne, kuinka monta kertaa viikossa tarvitsette aakkosjärjestystä, kuukausia tai yksinkertaisia jako- ja kertolaskuja. Varmaan joku selviytyy 0:lla kerralla mutta eläähän jotkut ihmiset ilman raajojakin.

Monestiko sinua on pyydetty luettelemaan kuukaudet järjestyksessä? Ei minun ainakaan ole tarvinnut aikuisiällä kuukausia koskaan luetella. Se, että teen tietyn virheen luetellessani ei tarkoita, että en osaisi kuukausia järjestykseen pistää. Osaan kyllä odottaa tekeväni virheen, mutta se ei sitä poista, ellei siihen tietoisesti kiinnitä huomiota. Ei muistoon käsiksi pääsy toimi aina samalla tavoin, tai samaa polkua. Muita, paremmin ongelmaa havainnolistavia esimerkkejäkin olisi nuoruudesta antaa, mutta niistä kertomalla saattaisin paljastaa identiteettini.

Ap on ketjussa sanonut: 

Tuo ei ole ratkaisu, koska lapsen tuntien asia pitäisi oppia ilman erillistä (isoa) yrittämistä. Kai sitä nyt mitä tahansa oppii panostamalla siihen, mutta miten moni sellainen asia on vaivan arvoinen?

Tuo kertoo kaiken olleellisen ja sen olisi pitänyt lopettaa nämä sössötyksen älykkyyden puutteesta ja laiskuudesta. Joku myös totesi, että perustietoa tarvitaan uusien asioiden oppimiseen, mutta huomaamatta jää, että pohjalla on vain vähän tietoa jonka pohjalta kuukausien järjestystä voisi mallintaa. Pänttäämällä oppimisen kohde ei ole kuukaudet, ei edes järjestys, vaan kuukausijono (vertaa numeroiden opetteluun). Järjestys on näennäinenm, eikä sitä opetella, vaan se opitaan käytännössä kuukausien ominaisuuksien avulla.

Minusta tuossa on kyseessä vain yhdestä kognitiivsesta vinoumasta muiden joukossa, mikä ehkäpä tuo etua jollain muulla älykkyyden saralla.

PS. Alkuperäisessä tekstissäni on ajatusvirhe. Tarkoitus oli sanoa, että psyykkisiä ominaisuuksiani on testattu, mutta ei varsinaisesti oppimisvaikeuksien takia (eikä oppimisvaikeuksia tietääkseni ole edes epäilty olevan).

Mua taas kiinnostaa, miten tää osaamattomuus ilmenee. Harvemmin kai tarvitsee mitään ritirimpsuja ruveta aikuisenakaan luettelemaan niin että kävisi aina samassa järjestyksessä kuukaudet läpi vaan pikemminkin niin että pitää valita sieltä joukosta se sopiva kuukausi. Esim. koska on juhannus? Missä kuussa koulu alkaa kesäloman jälkeen?  Eli osaako hän sitten valita sen oikean kuukauden ja heittää sen oikeaan kohtaan keskustelua? Sekoittaako peräkkäisiä kuukausia keskenään? Ei osaa vastata lainkaan vai kehittelee jotain omia höpöhöpönimiä kuukausille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole ratkaisu, koska lapsen tuntien asia pitäisi oppia ilman erillistä (isoa) yrittämistä. Kai sitä nyt mitä tahansa oppii panostamalla siihen, mutta miten moni sellainen asia on vaivan arvoinen? Vaiva vs tulos on oleellista jos oppija on fiksu.

Oppia ilman yrittämistä? Voi apua! Sitähän oppiminen nimenomaan on, opettelua. Ajatteletko että pikkunerosi on syntymälahjana saanut kaiken tiedon maailmasta ja sinun tehtäväsi on nyt vain houkutella se suuri älykkyys esiin? Mieti minkä karhunpalveluksen teet lapsellesi, elämää on myös ala-asteen jälkeen. Lisäksi asian osaamattomuudesta koituva haitta vaikuttaa olevan varsin merkittävä, kun olet tehnyt tämän aloituksen. Sinuna miettisin vielä tätä asiaan panostamista.

No hän on oppinut todella monta muutakin asiaa pänttäämättä. Siitä on varmaan lapsen kohdalla kysymys, että jos numeroitakaan ei tarvinnut opetella ulkoa, niin miksi tätäkään pitäisi?

Sanoit asian MASENTAVAN lastasi, olisiko siinä riittävästi syytä? Lisäksi tässä olisi sinulle hyvä tilaisuus toimia kannustavana ja rohkaisevana kasvattajana. Anna itsellesi lupa kaivaa lapsi pumpulista tähän maailmaan. Toki jokin hahmotushäiriö tai oppimisvaikeus voi tulla myös kyseeseen, mutta ympäristövaikutuksille ei sinunkaan lapsesi valitettavasti mitään voi. Haluatko että lapsesi heittäytyy itsesääliin myös seuraavalla kerralla kun joku asia ei onnistu?

Lapsen pitäisi ymmärtää, että hän on oikeassa, ulkoaopettelu on suhteellisen tyhmää ja tarkoitettu suorittaviin töihin hakeutuville.

ap

Ei pidä opetella ulkoa kuukausia vaan sisäistää vuoden käsite. Pane nyt hyvä ihminen se kalenteri seinälle ja alatte seurata sitä.

Jos aiot saada tenavasi muihin kuin suorittaviin tehtäviin, niin voin paljastaa, että meillä töissä myös ns. suorittavia tehtäviä tekevien on ymmärrettävä kalenterin periaate.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opin ne lopullisesti vasta teini-iän loppupuolella. Kotona ei ollut kalenteria, vanhempia ei kiinnostanut ja koulussa ne skipattiin kun "kyllähän te ootte ne kotona oppineet". Päälle vielä lievä hahmotushäiriö, niin hyvin meni.

Niinpä. Riittää, että oppii ne joskus. Harmi vaan, että nyt masentaa. Ilmeisesti koulussa mennään tyhmien ehdoilla ts. tyhmät jaksaa ylpeillä tuon tasoisilla avuilla.

ap

Tuon tasoisissa avuissa on kysymys siitä, että on omaksunut aika-käsitteen ja  pystyy hallitsemaan oman ajankäyttönsä sekä suunnittelemaan omat tekemisensä sekä tekemään suunnitelmallista yhteistyötä muiden kanssa.

Vuosikalenteri tarjoaa lapselle runsaasti kiinnostavaa tietoa erilaisista asioista ja voi johdattaa vaikkapa tähtitieteen pariin. Eilen esimerkiksi oli Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä: lapsikin saattaa kiinnostua kielemme kehitysvaiheista.

Pelkällä älyllä ei pitkälle potkita jos puuttuu tietoa ja viisautta käyttää lahjojaan. 

5luokalla enkun ope teki lapun että muistan kuukaudet suomeksi että enkuks, oon nykyää 14 ja satun vieläki aina välillä sekoittamaan heinäkuun ja kesänuun

syytä ollakin et masentaa huomasin juuri, että ysiluokkalainen ei osaa analogista kelloa

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella, kohta ne pitää osata englanniksi ja ruotsiksi myös.

Englanniksi ne opeteltiin jo toka luokalla, ruotsiksi sitten kutosella.

Opettelin huvikseni n. 20 vuotiaana bonuskorttini 15 numeroisen luvun ulkoa. Osaan sen vielä näin 20 vuotta myöhemmin. Ei ikinä kannata muistamisissa heittää toivoa kaivoon, kunnea alzhaimeri iskee.

Lapsellani oli uskonnossa numero 5 ja ajattelin et nyt yhdessä opiskellaan. Mullakin alko kiinnostaa ne erilaiset uskonnot, että luin lapselle mielenkiinnolla sen uskonnonkirjaa ja muistelin omia erilaisia kokemuksia etelän lomilla moskeijoissa vieraillessa, nykyään on työkavereitakin eri uskonnoista jne. Jotain sillä jäi minun ääneen lukemisista mieleen ( se vaikutti kun minullakin kiinnosti) sai seuraavasta kokeesta 9-.