4.-luokkalaista masentaa, kun ei osaa vielä kuukausia

Poika ei varmaan opi kuukausia siksi että hänen äitinsä äiti on loukannut äitiänsä ja aiheuttanut tälle huonon itsetunnon joka nyt heijastuu poikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No opettele ne kuukaudet lapsesi kanssa tänä iltana. Normaali lapsi oppii ne alle tunnissa. Ryhdistäytykää molemmat.

Viestiisi tuntuu kiteytyvän palstan kollektiivinen mielipide. Onkohan täällä nyt oikein tajuttu edes mistä on kyse? Veikkaampa ettei pojalla ole mitään ongelmaa oppiia luettelemaan kuukaisia alle tunnissa, niin kuin sanot. Eihän tässä tuon kaltaisesta oppimisesta ole kyse, vaan muistijäljen jäämisestä. Ongelma ei siis ole oppiminen vaan unohtaminen. 

Unohtaminen kuuluu oppimiseen ja saattapa jopa olla luovuuden ja analyyttisen ajattelun edellytys. Listassa kuukausia ei ole mitään kontaktipintaa. Sellaiset "oppimistekniikat",  joista tässä olisi hyötyä eivät kuulu 4-luokkailaisen työkaluihin. Tallaisten asioiden pänttääminen on mielestäni aika turhaa, ehkä jopa haitallista. Siitä tosin olen samaa mieltä, että nykyisessä koulujärjestelmässä ongelmia saattaa olla edessä, mutta mikä on kaavamaisen opiskselun hinta?

Oon samaa mieltä. Voinkin mainita pojalle että unohda rauhassa tuollaiset jotka voi tarkistaa helposti jostain, aivosi askaroivat nyt suurempien kysymysten äärellä, koska niinhän se onkin. Onnekiåsi en ole tyhmä, se ero näkyi vanhemmissani, isä oli yllämainittua mieltä, äiti palstan valtamielipiteen mukaan uskova, ja isä heistä kahdesta älykkäämpi on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Että lukutekniikkaa en sanoisi olleeni vailla, ennemmin päämääriä, joita sillä saavuttaa. Eli eikö lukutekniikka löydy, jos haluaa oppia?

ap

No eiks sun vanhempana pitäis tässä vaiheessa alkaa miettiä, et miten voisit motivoida lastasi oppimaan? Vinkki: Saat karkkia jos opettelet -tyyli ei kanna elämässä kovin pitkälle.

Hullua että kuukaudet olisi joku erityisesti opeteltava asia. Tai eikö ne tule selväksi muutenkin, arkisen juttelun kautta?

Nyt vanhemmuus hanskaan ja asennemuutos. Lapsesi ei ole älykäs, jos oppii vain asioita, jotka häntä kiinnostavat. Hän on laiska. Sinun tehtäväsi vanhempana on opettaa, että koulun eteen täytyy tehdä töitä. Eniten niitä töitå täytyy tehdä vähiten itseä kiinnostavien asioiden eteen, koska kiinnostavat oppii luonnostaan.

Ulkoaopettelu on meidän koulujärjestelmässämme toistaiseksi edellytys pärjäämiselle. Yläasteen loppuun pärjää kyllä lukematta, mutta lukiossa tulee seinä vastaan ylioppilaskokeissa. Myös yliopistojen pääsykokeet ovat pitkälti ulkoaopettelua ja tiedon soveltamista. Voitte valita taistella tuulimyllyjä vastaan ja päätyä juuri niihin suorittavan tason töihin tai niellä ylpeytenne ja opiskella siten kuin nykyinen järjestelmä vaatii.

Ongelma ei ole kuukausien osaamattomuus vaan tuo järjetön asenne, joka tulee kostautumaan ja pahasti. Lääkiksen, oikiksen, kauppiksen ym. pääsykokeessa ei auta kirjoittaa, että ulkoaopettelu on tyhmää ja on epäreilua, ettei kysytty siitä aiheesta, mikä itseä on kiinnostanut oppia.

Selvitä lapsen kanssa mistä kuukausien nimet tulee, siinä sivussa oppii järjestyksenkin.

Vierailija kirjoitti:

Poika? 

Eivät kaikki opi samalla tavalla. Itselleni ei millään jää tuollaiset listat mieleen, tai edes yksinkertaisemmat asiat. Unohtuu nopeasti, ellei aktiivisesti käytä, tai näe tärkeäksi.

Kelasin kuukaudet läpi mielessäni juuri, eikä mennyt kerralla oikein. Ikää on päälle 30 ja ÄO riittäisi mensan jäsenyyteen. Oppimisvaikeuksia, tai muuta normaalista poikkeavaa ei ole koskaan diagnosoitu, vaikka olen psykologin penkilläkin istunut.

Rohkenen epäillä.

Elämä on ihan helvetin hankalaa, jos ei osaa yksinkertaisia asioita ulkoa. Laskekaapa joskus huviksenne, kuinka monta kertaa viikossa tarvitsette aakkosjärjestystä, kuukausia tai yksinkertaisia jako- ja kertolaskuja. Varmaan joku selviytyy 0:lla kerralla mutta eläähän jotkut ihmiset ilman raajojakin.

Kyllä kai viikonpäivät ja kuukaudet opittiin ennen jo kotona alle kouluikäisinä. Monet oppivat myös tuntemaan kellon. Jos neljäsluokkalainen ei vielä osaa kuukausia, niin se kuvastaa jotakin suhteesta vanhempien ja lapsen välillä. Oletteko tekin niitä perheitä, joissa istutaan vain nokka kiinni illat pitkät älylaitteissa puhu8matta ja pukahtamatta? Mitä muita perusasioita lapsenne ei hallitse? Pankaa nyt ne älyromppeet syrjään ja alkakaa keskustella koko perheen kesken monenlaisista asioista. Siinä sivussa tyhmempikin tenava alkaa oppia yhtä jos toista, mm. monenlaista ajanhallintaa.

Muistan kyllä elävästi omilta kouluajoilta, miten monet olivat sitä mieltä, ettei mitään kannata koskaan opetella ulkoa, koska se on turhaa ja kaiken voi kuitenkin tarkistaa kirjoista ja netistä. Harmi vaan, että todellisuudessa uusi tieto rakentuu sen edellisen päälle. Valtioiden välisistä suhteista on melko hankala oppia, jos ei muista valtioista mitään, kieltä ei opi kirjoittamaan kunnolla, jos ei muista lauseenrakenteita ja yksinkertaistenkin yhtälöiden ratkaisemiseen menee loputtoman kauan, jos ei osaa kertolaskuja.

Näistä ulkoa opettelun kovapintaisista vastustajista on sittemmin tullut työttömiä ja duunareita, ei siinä tietysti mitään pahaa ole, jos se on ap:n poikkeuksellisen älykkään lapsen tavoite.

On tiettyjä asioita, jotka pitää osata ulkoa, sillä ilman niiden osaamista elämä on vaikeaa tai jopa vaarallista. Tällaisia asioita ovat aakkoset, numerot, peruslaskutoimitukset, viikonpäivät, kuukaudet, oma nimi ja syntymäaika, hetu, oma osoite perus liikennesäännöt, lämpötilat (eli miltä suunnilleen tuntuu 10 asteen pakkanen tai 30 asteen helle), kellonajat, yleinen hätänumero yms.

Näitä asioita voi oppia eri tavoin. Voi joko päntätä ja kerrata jos ne alkavat unohtua, niitä voi opetella lorujen ja musiikin avulla, pelien ja leikkien avulla, kirjallisten tehtävien avulla, käytännönläheisten tehtävien avulla taikka ihan käytännön elämässä. Ei ole olemassa metodia, joka auttaisi yhtä lailla kaikkeen oppimiseen, ja yleensä kouluopetuksessa ja kasvatuksessa käytetään eri oppimismetodeja.

Esim. yleistä hätänumeroa ei voi opetella vain käytännön tilanteessa eli kun koulussa on tulipalo, vaan sitä opetellaan ehkä jonkin melodian avulla, kirjoitustehtävin ja suullisesti. Samoin kuukausia voi opetella monin tavoin. Se "tammi, helmi, maalis, huhti, ..." rimpsu on suhteellisen helppo oppia, siksi sitä käytetään usein. Joillekin lapsille on helpompi jäsentää kuukaudet eri vuodenaikojen mukaan ja katsella vaikka valokuvia luonnosta eri kuukausina. Voi myös pitää kalenteria, johon merkitään syntymä- ja nimipäivät sekä joulut ja juhannukset. Kuukausista voi myös laulaa. Niistä voi kirjoittaa pienen tarinan (4-luokkalaiset osaavat jo kirjoittaa pitkähköjä tekstejä).

Tärkeää on nyt, että lapsesi oppii kuukausien nimet. Tapoja on monia ja niitä on hyvä yhdistellä. Lapsesi kai viestii masennuksellaan, ettei hän osaa vielä itse säännellä oppimistaan, ja hän varmasti toivoisi, että autat häntä oppimisessa.

Lapset oppivat tällaisia asioita suhteellisen nopeasti, jos oppimiselle on hyvät puitteet. Mieti, kuinka hyvältä sinusta ja lapsestasi tuntuu ehkä jo viikon päästä, kun hän osaa kaikki kuukaudet ja tietää suunnilleen, mitä missäkin kuussa tapahtuu!

Mä luulen, että tossa on jotain muuta..esim. tuon ikäinen jo varmaan häpeää sitä, ettei osaa kuukausia. Sen takia on helpompi selittää jotain ulkoaoppimisen järkevyydestä. Meillä eskarilainen opetteli kuukaudet ulkoa ja oli ylpeä taidostaan. Eskarilainen ei vielä kyseenalaista, että onko ulkoaoppiminen järkevää. Mutta ymmärrän, ettei varmaan 10-vuotiaana ole enää samalla lailla ylpeä tuollaisesta perustaidosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ennemmin vanhempana masentaisi, jos 4-luokkalainen ei osaisi kuukausia...

Mua ei, koska minusta ulkoaopettelun ylpeys on tyhmille.

On kyseessä poika, opettaja on kehunut erittäin hoksaavaksi ja hyvin yleistietoa hallitsevaksi. Mm. avaruudesta tietää paljon, koska se kiinnostaa.

ap

Kummallista, että on kiinnostunut avaruudesta, mutta ei kuitenkaan tiedä/osaa/tunnista/viitsi opetella kuukausia...

Kuitenkin avaruuteen/tähtitieteeseen, tähtiin/kuu/planeetat/aurinko, luonnon kiertokulkuun, maapallooon kuuluu osata tietää mitä kaikkea tapahtuu missäkin vaiheessa vuotta, eli kuukausissa. Missä kohtaa kuukaudessa/päivässä on täysikuu, vuorovedet, ym. vastaavaa.

Missä paikassa maapallolla on on nyt kesä ja missä talvi ja mitkä kuukaudet siellä on juuri silloin menossa. Esim. nyt on Australiassa menossa syksy, kun taas meillä alkaa kevät. 

Jos hän aikoo oikeasti suuntautua opiskelemaan esim. tähtitiedettä, niin eipä siinä pitkälle pötkitä, jos ei edes aluksi osaa niinkin helppoja asioita kuin kuukaudet, viikonpäivät ja vuodenajat. Nämä, kun kaikki liittyvät toisiinsa ja kaikkiin vaikuttavat avaruuden tapahtumat. 

Ei se sinun lapsinerosi niitä planeettojen etäisyyksiä ja läpimittoja ole itse laskenut, vaan nekin on opeteltu ulkoa jostain.

Minusta on aika surkeaa, että ap:n lapsi on ahdistunut koska tarvitsee apua perusasioiden opetteluun, jotka muut jo osaavat mutta äiti auttamisen sijaan vaan lietsoo ahdistusta ja vänkää, että MITÄÄN EI TARVITSE OSATA ULKOA ELLEI KIINNOSTA.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin ne lopullisesti vasta teini-iän loppupuolella. Kotona ei ollut kalenteria, vanhempia ei kiinnostanut ja koulussa ne skipattiin kun "kyllähän te ootte ne kotona oppineet". Päälle vielä lievä hahmotushäiriö, niin hyvin meni.

Mulla sama. Hävetti hirveesti ko en osannu niitä ja häpeä sitten jotenkin aiheutti paniikin oppimisille. Lopulta opin ne käytännön elämässä. Ketään ei kiinnostanut auttaa ja siihen aikaa lukihäiriö oli suht uusi käsite.

Kuukaudet oppii helposti ilman varsinaista ulkolukuakin, kun ostaa lapselle oman kalenterin, johon lapsi merkitsee (tarvittaessa yhdessä vanhemman kanssa) kaikki tärkeät päivät kuten läheisten syntymä- ja nimipäivät, juhlapyhät, koulun loma-ajat, harrastusaikataulut, esiintymiset/kisat jne.

Lapsi ei ole älykäs, jos ei pysty vielä 10-vuotiaana hahmottamaan vuoden kulumista ja kuukausia.

Ei liity oikeen mut mulla on joku ajatusongelma parin kuukauden kanssa ja oon 26. Mulle on helppo muistaa et tammi- ja helmikuu on 1 ja 2. Kesä- ja heinäkuu 6 ja 7. Marras- ja joulukuu 11 ja 12. Muut siinä välissä olevat ei tuu kuin apteekin hyllyltä. Varsinkin maaliskuu ja lokakuu tarvii miettii käymällä läpi koko lista tammi,helmi,maalis,huhti... 🤔 Jos joku sanoo että joku juttu on 8.3. Tai 11.10. niin rimpsu pitää käydä läpi. Kun taas jos nään 6 ajattelen heti kesäkuuta. Ihan hiton ärsyttävää.

Vanhemmilla asenneongelma ja kärsijänä lapsi parka.

Vierailija kirjoitti:

Ei liity oikeen mut mulla on joku ajatusongelma parin kuukauden kanssa ja oon 26. Mulle on helppo muistaa et tammi- ja helmikuu on 1 ja 2. Kesä- ja heinäkuu 6 ja 7. Marras- ja joulukuu 11 ja 12. Muut siinä välissä olevat ei tuu kuin apteekin hyllyltä. Varsinkin maaliskuu ja lokakuu tarvii miettii käymällä läpi koko lista tammi,helmi,maalis,huhti... 🤔 Jos joku sanoo että joku juttu on 8.3. Tai 11.10. niin rimpsu pitää käydä läpi. Kun taas jos nään 6 ajattelen heti kesäkuuta. Ihan hiton ärsyttävää.

Uskomatonta, mulla on ihan sama juttu! ja just samat kuukaudetkin vielä! :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opi opettelematta. Lapsellasi on huono asenne jos ajattelee että ne vain pitäisi osata. Ja jos tuollaisesta masentuu olisin todella huolissani lapsesta.

Toisaalta ei niin huono asenne, koska lapsi ei varmaan käsitä, miksi ne pitää osata ulkoa? Mutta ehkä se masentaa, jos muut kuitenkin jo osaavat ne ulkoa. Lapselle ei ois ongelma tarkistaa muilta tai netistäkin, jos muut ei halua auttaa, että "milloin on toukokuu" tai "mikä kuukausi seuraava on".

ap

Jaa, meinaat että noin voi elää? Ne pitää opetella, jos ei opi niin on oppimimisvaikeuksia, toivotaan nyt että edes sitä ei olisi.

Ja ei ole oppimisvaikeuksia, mutta onhan tuollainen ulkoaopetteleminen 10-vuotiaan mielestä luonnollisesti vailla mitään järkeä.

Perustele miksi ne kuukaudet on hyvä osata. Paikallaan on myös keskustelu siitä että kukaan ei osaa kaikkea mutta jokainen voi oppia ja opetella uusia asioita. Jotkut asiat vievät enemmän aikaa oppia ja vaativat paljon harjoittelua. Kannusta, auta ja motivoi. Koulusta ja elämästä on vaikea selvitä asenteella että jos jokin on vaikeaa eikä sitä heti osaa sitä ei tarvitsekaan osata/ opetella.