Sanna Sairaanhoitaja on Helsingissä vuokra-asuntoloukossa

Valinta perustaa elämänsä maan kalleimmille seuduille silloinkun työ (esim. kansanedustaja) ei sitä välttämättä vaadi on silkkaa typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi vaihtaa se pesti Lohjan tai Hyvinkään sairaalaan. Helsingissä hyvätuloinenkin putoaa köyhäksi jollei ole sitä asuntoa jo maksanut. Lisäksi Helsinki aikoo nostaa tonttivuokria nykyiseltä 300M€ vuodessa 1,000M€:oon vuodessa parin seuraavan vuoden aikana. Tämä näkyy myös niiden jo asuntonsa maksaneiden kukkarossa, jos luukku on vuokramaalla.

Niin, pitäähän pöhöttynyt julkinen sektori elättää. Tuohon vielä lämmityskulujen nousu vihreiden utopioiden vuoksi kun täysin käyttökelpoinen Hanasaarenvoimala halutaan sulkea. Hyvätuloinen koulutettu tekee viisaiten kun pakkaa jo nuorena matkalaukun ja jättää Suomen virkarälssin miettimään keskenään kuka heidät elättää tulevaisuudessa.

Tämä on jotenkin huomattavan näköalaton keskustelu. Ei ymmärretä sitä, että se on ihan jokaisen peruspalkansaajan ongelma, jos asumisen kulut nousevat ja vastaavasti joudutaan asumaan kauempana työpaikasta (mikä nostaa kulkemisen kuluja, heikentää elämänlaatua jne). Pitkällä tähtäimellä se tekee sen, että entistä harvemman kannattaa tehdä töitä, elleivät palkat nouse suhteessa enemmän.

Kohtuullinen asumiskulujen määrä on noin 30-40% tuloista. Mieluiten lähempänä kolmeakymmentä. Kaikki tuosta ylimenevä tekee sen, että ihmiset eivät kuluta esimerkiksi palveluihin, mikä taas heikentää työllisyyttä. Vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat sijoittaa ylimenevää rahaa, mikä tuo veroja ja kasvattaa kansakunnan vaurautta. Tai vaikka tehdä yhden lapsen enemmän, jos isommasta perheestä haaveilee. Pelkästään positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnalle.

Harva sinänsä vaatii kohtuuttomia asumiseltaan. Järkevä sijainti suhteessa palveluihin ja työpaikkaan, tai jos arvostaa enemmän luonnonrauhaa, on myös valmis matkustamaan kauempaa. Lapset voivat varmasti jakaa yhä edelleen huoneita, kunhan huoneet ovat sen verran isoja, että ne pystyy jakamaan ja säilytystilaa on muutakin kuin pari onnetonta kaappia. Olohuoneessa nukkuminen, etenkin parisuhteessa, alkaa jo mennä epämukavuuden puolelle, mutta tilapäisenä ratkaisuna lienee kestettävissä.

Vielä yksi iso juttu on se, että etenkin yksinasuva perheellinen keskituloinen on käytännössä samassa asemassa kuin pienituloinen eri tukien vaikutuksesta. Ei se oikein reilulta tai palkitsevalta tunnu sekään.

Ja sitten täällä jauhetaan, ettei ole kansalaisoikeus asua omakotitalossa keskustassa, tai ei saa omistaa artekin penkkejä tai kuka paistaa pekonia mihinkin aikaan. Ihmiset hei, yrittäkää edes?

Homma ratkeaa osittain sillä, että asumistukien saajien tulisi esim kerran vuodessa toimittaa perustelu (samalla kun asumistuki muutenkin tarkistetaan), että miksi hänen pitäisi saada asua juuri tässä sijainnissa. Jos perustelu on jotain muuta kuin oma/puolison työ- tai opiskelupaikka, ja asumistukea olisi maksettu esim kauemmin kuin 2 vuotta, hänet voitaisiin siirtää halvempaan asuntoon joko samassa kunnassa tai tietyn kilometrimäärän sisällä. Näitä siirtoja ei kuitenkaan voisi tehdä kuin kerran esim viidessä vuodessa, jotta vaikkapa lapset eivät kohtuuttomasti kärsi.

Näin saataisiin ne pahimmat sossutapaukset pois niistä sijainneista, joita työssäkäyvät ja opiskelijat tarvitsevat. Jos on ollut kauemmin kuin 2v pois työelämästä, ei se työhaastatteluissa ramppaaminenkaan varmasti niin jokapäiväistä enää ole, että tämä haittaisi olennaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Homma ratkeaa osittain sillä, että asumistukien saajien tulisi esim kerran vuodessa toimittaa perustelu (samalla kun asumistuki muutenkin tarkistetaan), että miksi hänen pitäisi saada asua juuri tässä sijainnissa. Jos perustelu on jotain muuta kuin oma/puolison työ- tai opiskelupaikka, ja asumistukea olisi maksettu esim kauemmin kuin 2 vuotta, hänet voitaisiin siirtää halvempaan asuntoon joko samassa kunnassa tai tietyn kilometrimäärän sisällä. Näitä siirtoja ei kuitenkaan voisi tehdä kuin kerran esim viidessä vuodessa, jotta vaikkapa lapset eivät kohtuuttomasti kärsi.

Näin saataisiin ne pahimmat sossutapaukset pois niistä sijainneista, joita työssäkäyvät ja opiskelijat tarvitsevat. Jos on ollut kauemmin kuin 2v pois työelämästä, ei se työhaastatteluissa ramppaaminenkaan varmasti niin jokapäiväistä enää ole, että tämä haittaisi olennaisesti.

Kannatan ehdottomasti jotain tämän suuntaista, ei ole mitään järkeä sellaisten asua hyvillä paikoilla, jotka eivät käy työssä/opiskele, ja työttömäksi jäämisestäkin on jo pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen näköalatonta keskustelua. Ei tämä palsta kykene pohtimaan asumisen kustannusten ongelmallisuutta yleisemmällä tasolla. Takerrutaan yhden sairaanhoitajan tilanteeseen, lapsilukuun jne kun kyseessä on ihan kaikkia koskettava ongelma, jonka ratkeamisesta luultavasti ihan jokainen meistä hyötyisi ainakin välillisesti.

Asumisen kustannusten ongelmallisuus on kaikkialla maailmassa, eikä Helsinki ole poikkeus, jonka vuokrataso kansainvälisessä vertailussa on maltillinen, kun vertaa palkkatasoon. Lontoossa, Pariisissa se vasta kallista onkin, vaikka asuntojen laatu on aivan toista kuin Suomessa.

Asuntojen hinnat laskisi roimasti, myös Helsingissä, jos tyytyisumme vähempään ja käytettäisiin halpoja materiaaleja, eikä talot olisi niin laadukkauta ja säästettäisiin ylläpitokustannuksista esim. lämmitys, mutta kuinka moni olisi niissä valmis asumaan.

Ja mitä tulee vuokra-asuntoihin, niin harvoin ne ovat ylihinnoiteltu, sillä tuotto asuntotuotosta on vain 4-5%.

En minä sanokaan, että asuntojen vuokria sinänsä on ylihinnoiteltu, mutta asuntotuotannolla jne voitaisiin vaikuttaa asuntojen myyntihintoihin, mikä vaikuttaisi vuokriinkin. Ja asumistukipolitiikalla voitaisiin vaikuttaa siihen, että tulottomat eivät vie parhailta paikoilta asuntoja - eikä tämä tarkoita sitä, että tulottomat kaduille. Ja jotain pitäisi tehdä sille, että keskituloinen on käytännössä samassa asemassa tulojen suhteen kuin pienituloinen.

Ei asuntojen myyntihinnatkaan ole ylihinnoiteltu, sillä Suomen ilmasto ja olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia, jotka maksavat. Suomessa ulkolämpötila vaihtelut voivat olla jopa 80astetta, sen lisäksi meillä on isot palkkakustannukset rakentamisessa, jotka vaikuttavat suoraan asuntojen hintaan.

Maapohja on halpaa, paitsi Helsingissä, koska se sijaitsee veden äärellä ja näin maapohjaa ei voi keskustassa hyödyntää tehokkaasti.

Ja taas Euroopassa ja muualla maapohjasta on usein huutava pula, joka nostaa asuntojen hintoja.

Jos rakentaminen olisi kultakaivos, niin rakennusliikkeitä olisi pilvin pimein, mutta moni rakentaja selviintyy markkinoilla lyhyen ajan, niin kova kilpailu on urakkamarkkinoilla.

Suomen "eritysivaatimukset" ovat suurimmaksi osaksi vihreiden ideologisia oikkuja. Ruotsin nykyiset lämpöeristymääräykset vastaavat Suomen nykyisiä. Lämpöeristykset suhteen jo 80-luvulla saavutettiin optimaalinen taso.

Lisäksi Suomessa kustannuksia nostetaan pommisuojien rakentamisella jopa huoltoasemille jotka ovat taatusti jos sota syttyy suljettuja. Vaatimukset kaavoituksessa talojen ulkonäöstä. Jopa ikkunoiden määrään tai paikkaan puututuaan. Pientalopuolella on sadevesiviemäriä tontilla ja kunnan sadevesiviemäri pakkoliittymmisiä ym. Kaikki rakentamiseen liittyvät verot ja viranomaismaksut ovat nousseet sekä lisääntynyt säätely tuo loputtomasti lisää kuluja.

Sitten oma lukunsa ovat varsinkin puurakentamisen käytännässä estävät maailman tai ainakin Euroopan tiukimmat äänieristysmääräykset. Ei kyse ole todellisista äänieristyksen ongelmista sillä äänetön ei ole kuin metrin betoniseinä. Tolkuttomat paloeristysmääräykset talossa jonka seinät ovat 15cm paksua clt puulevyä. Kaikki pinnat melkein levytettyjä ja vielä springlerit. Asukkaat ovat tosin jo kuolleet savukaasuihin kun springleri laukeaa. Täysin suhteellisuuden tajun kadottaneiteita vaatimuksia vai onko betonitaloissa irtaimistokin kiveä?

Nämä kaikki viranomaisten oikut nostavat tolkuttomasti kustannuksia mutta viranomaisellahan ei ole vastuuta mistään. Suomi tukehtuu tähän mitään hyödyttämättömään lähinnä ideologisista syistä kumpuavaan sääntelyyn. Älkää verratko Suomea ylikansoitettuun Keski-Eurooppaan vaan vaikka Teksasiin joka on Yhdysvaltojen toiseksi väkirikkain ja taloudellista toiseksi vaurain alue. Vaikka siellä on meropoleja kuten kymmenen miljoonan asukkaan Houstonin ja Dallasin alue asuminen on edullista mihin yksi syy on vähäinen säätely. Toki siellä ei tietystikään ole 20 asteen pakkasia.

Sen sijaan Suomessa viranomaisille ilon aihe on maanhinnan nousu kehäradan vuoksi vaikka asumiskuluen nousu ei hyödytä kuin rakennusliikkeitä. Kunnallispoliitikkojen pitäisi paremminkin kysyä onko kaupungilla liikaa työnteijöitä kun mitkään kerätyt verot tahdo riitttää. Suomalaisten suurin vihollinen on suomalainen viranomainen ei Putinin panssarit.

Jokainen viranomainen on hyvällä asialla ja mistään ei voi tinkiä että liian moni on Suomessa julkisen sektorin töissä. Suomessa pitäisi löytyä eduskuntaan kansanedustajia jotka rupeavat toden teolla norminpurku talkoisiin ja aloittavat turvonneen virkarälssin irtisanomiset. Voi sanoa kuten joku viisas kirjoitti että kenties suomalaisten menestyminen ei olekaan valtion ansiota vaan paremminkin siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi iso juttu on se, että etenkin yksinasuva perheellinen keskituloinen on käytännössä samassa asemassa kuin pienituloinen eri tukien vaikutuksesta. Ei se oikein reilulta tai palkitsevalta tunnu sekään.

Ei tosiaan tunnu reilulta ja palkitsevalta näin työssäkäyvän veronmaksajan näkökulmasta.

Me elämme yhteiskunnassa, jossa työnteolla ei ole enää mitään merkitystä, kun työtä tekemättäkin saa saman elintason. Työnteon ja elintason välinen yhteys on täysin hämärtynyt ihmisiltä. Hoetaan, että on oikeus siihen ja tähän, ihan riippumatta siitä, mitä omien asioidensa eteen on tehnyt.

Normaalit veronmaksajat eivät Helsingissä tietyillä (huonoilla) asuinalueilla pääse enää lääkäriin, kun terveysasemat ovat niin kuormitettuja. Samaan aikaan vihreät puuhasivat paperittomille ilmaisen terveydenhuollon... milloinhan se saataisiin ihan tavallisille suomalaisille veronmaksajille?

Joo tuolla 1200€ /kk ei kyllä lyhennetä helsinkiläistä perheasuntoa. Tuolla kuukausierällä 3% korolla (matalat korot ei kestä ikuisesti kun EKP:n tukiohjelma ajetaan alas) saa n. 250 000€ lainaa, jolla taas saa kaksion n.44 neliötä ~5 km Helsingin keskustasta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on just hyvä esimerkki siitä kuinka köyhät pysyy aina köyhinä. Tuolla 1200€ lyhentäisi todella hyvin Helsingissä asuntolainaa tietenkin vähän pienempiin neliöihin tyytyen. Voi vain kuvitella kuinka köyhää tulee olemaan tämän henkilön elämä kunhan jää eläkkeelle. Minunkin vaimoni on sairaanhoitaja eikä meillä ole koskaan ollut rahasta pulaa vaikka asumme Helsingissä ja melkein aina meillä on ollut omistusasunto.

Sitä asuntoa ei voi ostaa jos ei saa lainaa! Moni maksaa korkeampaa vuokraa kuin mitä lainan maksaminen olisi mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja kun on korkea vuokra niin ei saa edes rahaa säästöön että joskus saisi sen lainan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotenkin huomattavan näköalaton keskustelu. Ei ymmärretä sitä, että se on ihan jokaisen peruspalkansaajan ongelma, jos asumisen kulut nousevat ja vastaavasti joudutaan asumaan kauempana työpaikasta (mikä nostaa kulkemisen kuluja, heikentää elämänlaatua jne). Pitkällä tähtäimellä se tekee sen, että entistä harvemman kannattaa tehdä töitä, elleivät palkat nouse suhteessa enemmän.

Kohtuullinen asumiskulujen määrä on noin 30-40% tuloista. Mieluiten lähempänä kolmeakymmentä. Kaikki tuosta ylimenevä tekee sen, että ihmiset eivät kuluta esimerkiksi palveluihin, mikä taas heikentää työllisyyttä. Vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat sijoittaa ylimenevää rahaa, mikä tuo veroja ja kasvattaa kansakunnan vaurautta. Tai vaikka tehdä yhden lapsen enemmän, jos isommasta perheestä haaveilee. Pelkästään positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnalle.

Harva sinänsä vaatii kohtuuttomia asumiseltaan. Järkevä sijainti suhteessa palveluihin ja työpaikkaan, tai jos arvostaa enemmän luonnonrauhaa, on myös valmis matkustamaan kauempaa. Lapset voivat varmasti jakaa yhä edelleen huoneita, kunhan huoneet ovat sen verran isoja, että ne pystyy jakamaan ja säilytystilaa on muutakin kuin pari onnetonta kaappia. Olohuoneessa nukkuminen, etenkin parisuhteessa, alkaa jo mennä epämukavuuden puolelle, mutta tilapäisenä ratkaisuna lienee kestettävissä.

Vielä yksi iso juttu on se, että etenkin yksinasuva perheellinen keskituloinen on käytännössä samassa asemassa kuin pienituloinen eri tukien vaikutuksesta. Ei se oikein reilulta tai palkitsevalta tunnu sekään.

Ja sitten täällä jauhetaan, ettei ole kansalaisoikeus asua omakotitalossa keskustassa, tai ei saa omistaa artekin penkkejä tai kuka paistaa pekonia mihinkin aikaan. Ihmiset hei, yrittäkää edes?

Oikeassa olet, mutta kerropa, milloin oikeistokonservatiivit ovat olleet kiinnostuneita yksin asuvien tai yksinhuoltajien hyvinvoinnista? Heidän arvomaailmansahan tässä asiassa muodostuu siten, että ensin pariudutaan, solmitaan avioliitto (mieluiten papin aamenen säestyksellä), hankitaan lapsia ja erotaan vasta sitten, kun kuolema erottaa. Eihän oikeistokonservatiivien tavoitteena olekaan, että ihmiset maksaisivat tuollaisia vuokria yksin vaan enintään puolet ja puoliso maksaa loput.

N27-morolainen kirjoitti:

Älkää sekoittako miehiä tähän, isä voi olla vaikka kuollut, tosin en tähän usko, koska ylen tapana on silloin mässäillä silläkin sääliä. Neuvona tuolle tädille: muuta vaikka Tampereelle, bussit kulkee hyvin myös yli 15 km päästä keskustasta, joten halpaa asumista luvassa esim Tesomalla, Hervannassa, Annalassa, Hallilassa, Pirkkalassa, Kämmenniemessä jne jne. Hoitajista huutava pula joten töitä saa 90% varmuudella, lisäksi kun palkka on suunnilleen sama ja verot hieman pienemmät asumismenoista puhumattakaan, niin loppuu se kitinä kun elintaso kohisee väkisin. Lopettakaa se Helsingin ihannoiminen, se on masokistista. Tampereelta on hyvät kulkuyhteydet kaikkialle busseilla, junalla ja lentokoneella.

No se isä ei ole kuollut, sillä jutussa lukee, että mm. lasten isän takia ei halua muuttaa Helsingistä vaikkapa Turkuun. Ei halua viedä lapsia isästään kauemmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotenkin huomattavan näköalaton keskustelu. Ei ymmärretä sitä, että se on ihan jokaisen peruspalkansaajan ongelma, jos asumisen kulut nousevat ja vastaavasti joudutaan asumaan kauempana työpaikasta (mikä nostaa kulkemisen kuluja, heikentää elämänlaatua jne). Pitkällä tähtäimellä se tekee sen, että entistä harvemman kannattaa tehdä töitä, elleivät palkat nouse suhteessa enemmän.

Kohtuullinen asumiskulujen määrä on noin 30-40% tuloista. Mieluiten lähempänä kolmeakymmentä. Kaikki tuosta ylimenevä tekee sen, että ihmiset eivät kuluta esimerkiksi palveluihin, mikä taas heikentää työllisyyttä. Vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat sijoittaa ylimenevää rahaa, mikä tuo veroja ja kasvattaa kansakunnan vaurautta. Tai vaikka tehdä yhden lapsen enemmän, jos isommasta perheestä haaveilee. Pelkästään positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnalle.

Harva sinänsä vaatii kohtuuttomia asumiseltaan. Järkevä sijainti suhteessa palveluihin ja työpaikkaan, tai jos arvostaa enemmän luonnonrauhaa, on myös valmis matkustamaan kauempaa. Lapset voivat varmasti jakaa yhä edelleen huoneita, kunhan huoneet ovat sen verran isoja, että ne pystyy jakamaan ja säilytystilaa on muutakin kuin pari onnetonta kaappia. Olohuoneessa nukkuminen, etenkin parisuhteessa, alkaa jo mennä epämukavuuden puolelle, mutta tilapäisenä ratkaisuna lienee kestettävissä.

Vielä yksi iso juttu on se, että etenkin yksinasuva perheellinen keskituloinen on käytännössä samassa asemassa kuin pienituloinen eri tukien vaikutuksesta. Ei se oikein reilulta tai palkitsevalta tunnu sekään.

Ja sitten täällä jauhetaan, ettei ole kansalaisoikeus asua omakotitalossa keskustassa, tai ei saa omistaa artekin penkkejä tai kuka paistaa pekonia mihinkin aikaan. Ihmiset hei, yrittäkää edes?

Oikeassa olet, mutta kerropa, milloin oikeistokonservatiivit ovat olleet kiinnostuneita yksin asuvien tai yksinhuoltajien hyvinvoinnista? Heidän arvomaailmansahan tässä asiassa muodostuu siten, että ensin pariudutaan, solmitaan avioliitto (mieluiten papin aamenen säestyksellä), hankitaan lapsia ja erotaan vasta sitten, kun kuolema erottaa. Eihän oikeistokonservatiivien tavoitteena olekaan, että ihmiset maksaisivat tuollaisia vuokria yksin vaan enintään puolet ja puoliso maksaa loput.

Kun kysyntä ylittää tarjonnan vain riittävä kilpailu voi edes jotenkin taata hyödykkeiden hintojen kohtuullisuuden. Jos riittävästä kilpailusta ei ole näyttöä eikä järkevän pohdinnan jälkeen ole näyttöä tulevaisuudessakaan niin kyllä kansalaisen velvollisuus on tehdä omat johtopäätöksensä ja välttää oman ainutkertaisen elämänsä perustamista noin huonoihin muiden armoilla oleviin lähtökohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuolla 1200€ /kk ei kyllä lyhennetä helsinkiläistä perheasuntoa. Tuolla kuukausierällä 3% korolla (matalat korot ei kestä ikuisesti kun EKP:n tukiohjelma ajetaan alas) saa n. 250 000€ lainaa, jolla taas saa kaksion n.44 neliötä ~5 km Helsingin keskustasta.

Hassu juttu, oma asuntoni maksoi 255 000 ja neliöitä on 55. Ja tämä on siis Kalliossa eli jo todella lähellä keskustaa. Jos katsoo vähän kauemmas, niin jostain Oulunkylä-Käpylä -akselilta tuosta ihan läheltä, siis Kehä ykkösen sisäpuolelta kuitenkin, löytyy 70-80 neliön asuntoja tuohon hintaan... eikä nuo ole edes mitään huonoja alueita.

Muoks: tässä esim. neljä huonetta yli 90 neliötä hintaan vähän yli 200 000 Patolasta. 

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13289370

Sanna on kyllä vihervassareiden märkä uni. Hän saa asumistukea, yh-tuet ja kaikki mahdolliset tulonsiirrot. Omalla työllään hän ei pötkisi pitkälle vaan olisi paljon huonommassa asemassa lapsineen. Siksi ihmettelenkin, miksi hän valittaa niin kovasti. Mielestäni hänen kuuluisi pikemminkin olla kiitollinen yhteiskunnalle, sillä ilman näitä (tolkuttomia, minun mielestäni) tulonsiirtoja hän olisi todella kovilla. Mietin, mahtaako hän edes tajuta sitä. 

Mutta yleensä tuossa jutussa on pointtia. Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat pilvissä. Jos kaikki pienipalkkaiset lähtisivät halvemmilla asuinseuduille, niin huonompiin ja raskainpiin töihin jäisi suuri aukko. Nyt työssäkäyvät ihmiset joutuvat asumaan ahtaasti. Useat jopa toisten nurkissa. Vuokrasäännöstelyä ei olisi koskaan pitänyt purkaa, kenenkähän keksintö sekin oli eduskunnassa aikoinaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuolla 1200€ /kk ei kyllä lyhennetä helsinkiläistä perheasuntoa. Tuolla kuukausierällä 3% korolla (matalat korot ei kestä ikuisesti kun EKP:n tukiohjelma ajetaan alas) saa n. 250 000€ lainaa, jolla taas saa kaksion n.44 neliötä ~5 km Helsingin keskustasta.

Hassu juttu, oma asuntoni maksoi 255 000 ja neliöitä on 55. Ja tämä on siis Kalliossa eli jo todella lähellä keskustaa. Jos katsoo vähän kauemmas, niin jostain Oulunkylä-Käpylä -akselilta tuosta ihan läheltä, siis Kehä ykkösen sisäpuolelta kuitenkin, löytyy 70-80 neliön asuntoja tuohon hintaan... eikä nuo ole edes mitään huonoja alueita.

Muoks: tässä esim. neljä huonetta yli 90 neliötä hintaan vähän yli 200 000 Patolasta. 

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13289370

Sanna on kyllä vihervassareiden märkä uni. Hän saa asumistukea, yh-tuet ja kaikki mahdolliset tulonsiirrot. Omalla työllään hän ei pötkisi pitkälle vaan olisi paljon huonommassa asemassa lapsineen. Siksi ihmettelenkin, miksi hän valittaa niin kovasti. Mielestäni hänen kuuluisi pikemminkin olla kiitollinen yhteiskunnalle, sillä ilman näitä (tolkuttomia, minun mielestäni) tulonsiirtoja hän olisi todella kovilla. Mietin, mahtaako hän edes tajuta sitä. 

Ja minäs vuonna tämä kallion asunto oli ostettu? 2018, tuskin. Parhaimmillaan hinnat Helsingissä nousee jopa 10000 vuodessa tuon kokoisessa asunnossa. Vaan Kaipa se kupla joskus puhkeaa.

Äkkiseltään Sannalla voi tuntua olevan törkykallis asunto. Mutta eipäs unohdeta, että ei Sannan asiat ihan niin huonosti ole. Ensinnäkin eihän hän maksa tuota vuokraa kokonaan itse palkastaan, vaan hän saa asumistukea (esim. 2600€ brutolla ja 1200€ vuokralla saisi 560€ asumistukea, omavastuu vuokrasta tuolloin 640€, isommallakin brutolla saa asumistukea mutta vähemmän tietenkin)

Kelan määrittelemä maksivuokraraja neljälle on 1050€, joten Sannan vuokra menee vain n. 150€ yli tuon rajan. Tavallaan asunto on siis 150€ ylikallis. Jos joku ei ole vihkiytynyt asumistukeen, niin käytännössä tämä tarkoitta sitä, että asumistuki kasvaa aina vuokran mukana. Vasta kun vuokra menee maksimirajan yli niin asumistuki ei enää kasva. Tämän takia esim. Sannan tapauksessa jos hänellä olisi 1050€ vuokra, hän saisi siihen ihan saman verran tukea kun tähän kalliimpaan, mutta toisaalta jos Sannalla olisi paljon halvempi asunto esim. 900€ hän ei käytännössä hyötyisi halvemmasta asunnosta useita satasia, koska asumistuki laskisi paljon halvemman vuokran mukana. (900€ vuokraan samoilla tuloilla saisi tukea 400€ eli omavastuu vuokrasta tuolloin 500€. Käytännössä siis 300€ halvempi vuokra olisi vain 140€ halvempi)

Mutta, kerran kun vuokrarajojen ylikin jo menee, niin onhan Sannan asunto vähän kalliinpuoleinen hänelle, toisaalta jos miettii että asunto on Pasilassa?, ja on saunallinen, niin eihän tuo sijaintiin ja varusteluun nähden ole mikään törkeän kallis.

Täällä joku mainitsi että Sannan pitäisi muuttaa pienempään ja halvempaan. Pienempi tuskin tulee kysymykseen, mutta halvempiakin vaihtoehtoja on paljon. Mutta niissä ei ole saunaa eivätkä ne sijaitse kantakaupungissa. Ihmettelen vähän kommentteja huvittuneena: "Kyllähän niitä halvempiakin kolmioita löytyy, mutta niissä ei ole edes saunaa...) No Sherlock. Jos saunaa haluaa, niin sitten maksaa enemmän ja jos haluaa halvempaa, niin sitten ei saunaa eikä kantakaupunkia. Miten se on niin vaikea ymmärtää, että asiat kuten: saunallinen asunto ja kantakaupunki ja kohtuullinen, edullinen vuokra eivät vain voi kuulua samaan pakettiin Helsingissä!

Kolmio ei ole mahdoton kolmen lapsen kanssa (ehkä neljän kanssa jo olisikin aika mahdotonta) ainahan yksinhuoltaja voi pitää omana huoneenaan olohuonetta, kunhan vaan ei joudu majoittamaan olohuoneeseen lapsia, niin ei se sietämätöntä pitäisi olla. Sannalla on se samat vaihtoehdot mitä muillakin.  Asua ahtaasti kantakaupungissa kalliilla vuokralla tai edes yrittää etsiä ja halvempi vaihtoehto esim. kaupungilta, eikä nirpistää sitten muille alueille kun kantakaupungille tai saunattomuudelle. 1100€ vuokraan kaupungilta saa jo 110m2 asuntoja.... Ei niitä kaikille riitä ei, mutta jotenkaan en ole edes varma haluasiko Sanna edes jonnekin Jakikseen tai Itikseen, jos vaikka edullinen 100m2 asunto tarjottaisiin?

En minäkään välttämättä muuttaisi. Jos lasten kanssa olisi mahdollista asua kolmiossa paraatipaikalla, saunallisessa asunnossa, jatkaisin siinä asumista, vaikka sen maksaminen vähän kirpaisisi. Mutta en valittelisi hirveästi epäreiluudesta jos on kyse omasta valinnasta.  Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tarvitaan hirveästi lisää. Se on se tärkein seikka mikä tästäkin jutusta kumpuaa, mutta edelleen täytyy myös muistaa, että on ihan ymmärrettävää että esim. kantakaupunki ja kohtuuhintainen asunto on hieman kohtuuton olettamus samassa paketissa. (onhan niitäkin muutama kaupungilla mutta se vasta lottoarpaa on)

Vierailija kirjoitti:

Siis, onko tämä palsta vain vajaamielisille? 

On. Siksi en pysty kovin usein täällä käymään, pää meinaa räjähtää usein jo parinkymmenen luetun kommentin kohdalla.

Oikea loukku on ylikallis vuokra-asunto, jolle ei saa edes mitään vastinetta eli ei ole hyvin varusteltu tai ei sijaitse hyvällä paikalla. Näitä on esim. Satolla.

Yksi mikä nostaa pk seudun asumiskuluja on veroeurojen kärrääminen maakuntiin. Nyt olisi aika ruveta miettimään kuinka paljon ollaan valmiita maksamaan kepun maaseutumaisesta elämäntavasta.

On hyväksyttävä että syrjäkylät tulevat autioitumaan. Laitetaan rahat infran rakentamiseen kasvukeskuksiin eikä kuolevien kylien tekohengitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä nostaa pk seudun asumiskuluja on veroeurojen kärrääminen maakuntiin. Nyt olisi aika ruveta miettimään kuinka paljon ollaan valmiita maksamaan kepun maaseutumaisesta elämäntavasta.

Kyllä taitaa olla niin, että muu Suomi maksaa pääkaupunkiseudun ylikorkeat vuokrat. 

Syynä on kysynnän ja tarjonnan suhde. Kun asuntoja on vähemmän kuin niitä haluavia ihmisiä, hinnat nousevat. Yleistä asumistukea saavien määrä on Helsingin omien nettisivujen mukaan Helsingissä kaksinkertaistunut vuodesta 2008 vuoteen 2016.