Huomenta Suomessa äitejä jotka katuvat lapsiaan

En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan katuvansa lastaan. Olen kyllä kuullut, että katuivat yhteiseloa lapsen äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun "kukaan ei kadu lapsiaan", kun sen myöntäminen aiheuttaa viharyöpyn ja kehotuksen tappaa itsensä...

Ehkä tässä on enemmän kyse sen myöntämisestä TELEVISIOSSA kuin sen myöntämisestä yleensä. Jälkimmäinen herättää joo varmasti myös vihaa monissa mutta ei varmasti yhtä paljon, tv:ssä asiasta puhuminen on sen luokan isku ko. lapsille että totta kai sitä paheksutaan. Kuten sitäkin jos haukkuu tai pahoinpitelee lapsiaan.

Juuri näin. Moniko suhtautuisi yhtä kannustavasti siihen, että laittaisi telkkarin päälle joku kaunis päivä ja näkisi ohjelmassa oman miehen, joka kertoisi koko maailman edessä että "En ole ikinä rakastanut vaimoani. Aloitin suhteemme kokeilumielessä, mutten ole ikinä oppinut rakastamaan ja olemaan onnellinen hänen kanssaan". Kaikki sukulaisesi, ystäväsi, tuttusi ja naapurisi saisi tietää kuinka epätoivottu sinä olet. Kyse on samasta asiasta, jopa pahemmasta, sillä lapsi ei voi erota ja etsiä uutta äitiä, joka välittäisi hänestä.

Tabu, mistä viimein puhutaan. Todella rohkeaa. Kun näiden lapsien hankkimista nyt kadutaan, niin lapsista saattaa tulla tunne-elämältään epävakaita. Lapset ovat huomanneet olleensa taakka ja hankittuja vain sen vuoksi, koska se yleensä kuuluu olevan tapana. Varmasti yleistä tämä kuvio ja siksi suomalaisetkin ovat niin tunnekylmiä usein.

Vierailija kirjoitti:

Tabu, mistä viimein puhutaan. Todella rohkeaa. Kun näiden lapsien hankkimista nyt kadutaan, niin lapsista saattaa tulla tunne-elämältään epävakaita. Lapset ovat huomanneet olleensa taakka ja hankittuja vain sen vuoksi, koska se yleensä kuuluu olevan tapana. Varmasti yleistä tämä kuvio ja siksi suomalaisetkin ovat niin tunnekylmiä usein.

Varmasti tuleekin tunne-elämältään epävakaita, lapsi huomaa ja vaistoaa. Nykyään ei kyllä kuulu olla tapana hankkia lapsia, päätös on valintainen, toisin kun 40-50-luvulla.

Toivottavasti nuo on näyttelijöitä.

Mä joka on ollut lapseton erään lääkkeen takia ja lapsi kuoli keskenmenoon, saisin sen ilon jos se lapsi olisi syntynyt elävänä. Hävetkää! On maailmassa niitäkin joilla ei naishormoneja riittävästi erity ja joutuvat odottamaan vuosia tai jopa vain haaveilemaan lapsesta. Oli kyse biologisesta tai ottolapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ole hiljaa. Keskustelu tuosta asiasta on tärkeää. Niin kuin nainen sanoo, jos asiasta saisi keskustella ilman, että ihmiset kuten sinä heti leimaavat paholaiseksi, ehkä tällaisilla äideillä olisi helpompi käsitellä omaa äitiyttä. Kun tietäisi, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. 

Tuotakin asiaa pitäisi harjoitella ensin vaikkapa tuttujen lapsilla. Vauva ei ole nukke, joka somissa vaatteissa nukkuu aina nätisti. Vauvat ovat vaativia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun "kukaan ei kadu lapsiaan", kun sen myöntäminen aiheuttaa viharyöpyn ja kehotuksen tappaa itsensä...

Ehkä tässä on enemmän kyse sen myöntämisestä TELEVISIOSSA kuin sen myöntämisestä yleensä. Jälkimmäinen herättää joo varmasti myös vihaa monissa mutta ei varmasti yhtä paljon, tv:ssä asiasta puhuminen on sen luokan isku ko. lapsille että totta kai sitä paheksutaan. Kuten sitäkin jos haukkuu tai pahoinpitelee lapsiaan.

Juuri näin. Moniko suhtautuisi yhtä kannustavasti siihen, että laittaisi telkkarin päälle joku kaunis päivä ja näkisi ohjelmassa oman miehen, joka kertoisi koko maailman edessä että "En ole ikinä rakastanut vaimoani. Aloitin suhteemme kokeilumielessä, mutten ole ikinä oppinut rakastamaan ja olemaan onnellinen hänen kanssaan". Kaikki sukulaisesi, ystäväsi, tuttusi ja naapurisi saisi tietää kuinka epätoivottu sinä olet. Kyse on samasta asiasta, jopa pahemmasta, sillä lapsi ei voi erota ja etsiä uutta äitiä, joka välittäisi hänestä.

Eiväthän nuo äidit edes näytä kasvojaan tv:ssä. Minusta hyvä, että puhuvat kuitenkin asiasta. Tätä ilmiötähän myös av:lla vähätellään ja yritetään aina käännyttää veloja lastentekoon. "Kyllä se oma lapsi muuttaa kaiken. Ottakaa riski. Riski kannattaa. Ei voi tietää, mitä rakkaus on, ellei ole lapsia. Jokainen äiti saa automaattisesti siteen lapseensa." Todella vaarallista humpuukipuhetta.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan katuvansa lastaan. Olen kyllä kuullut, että katuivat yhteiseloa lapsen äidin kanssa.

Eivät sano ääneen. Kuten eivät äiditkään. Mutta tälläkin palstalla ovat jotkut miehet kirjoittaneet kommenteissa, etteivät ikinä halunneet lapsia. Suostuivat vain vaimon painostuksesta lapsien tekoon. Ja artikkeleita tällaisista miehistä myös on. Nimettöminä ovat jotkut asiasta puhuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ole hiljaa. Keskustelu tuosta asiasta on tärkeää. Niin kuin nainen sanoo, jos asiasta saisi keskustella ilman, että ihmiset kuten sinä heti leimaavat paholaiseksi, ehkä tällaisilla äideillä olisi helpompi käsitellä omaa äitiyttä. Kun tietäisi, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. 

On myös niitä lapsia, joille äiti on sanonut loukkaavasti katuvansa tämän syntymää. Näiden lasten, kuten heidän tilansa nähneiden näkemyksiä on myös hyvä kuulla lastaan katuvien äitien kommentoidessa. Joten kenenkään ei tarvitse olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä.

Ei kokemuksia voi ennustaa. Et voi tietää edes miltä tuntuu käydä kalastamassa, jos et ole käynyt. Saatat olla aluksi järkiperusteisesti negatiivinen, mutta tykkäätkin sitten siitä todellisesta kokemuksesta. Etukäteen järkeilemällä ei yksinkertaisesti voi päättää, että tykkääkö lapsesta vai ei.

Se pitäisi ymmärtää, että vaikka ei kaikesta tykkää, ei pidä satuttaa lasta, saatika loukata muita ihmisiä.

Kuka on satuttanut lasta? Nuo äidithän puhuivat juuri siitä, että lapsi on mennyt kaiken edelle. On luovuttu omasta elämästä lapsen takia. On eletty lapsen ehdoilla. Tunnettu syyllisyyttä siitä, että sisimmässä on tuntenut katumusta. Mutta lapselle sitä ei olla näytetty. Keksit omasta päästäsi tuon, että nämä äidit ovat pahoinpidelleet tai loukanneet lapsiaan. Ilmeisesti nähneet paljonkin vaivaa, etteivät lapset ole huomanneet sitä, että heidän saamistaan on kaduttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ole hiljaa. Keskustelu tuosta asiasta on tärkeää. Niin kuin nainen sanoo, jos asiasta saisi keskustella ilman, että ihmiset kuten sinä heti leimaavat paholaiseksi, ehkä tällaisilla äideillä olisi helpompi käsitellä omaa äitiyttä. Kun tietäisi, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. 

On myös niitä lapsia, joille äiti on sanonut loukkaavasti katuvansa tämän syntymää. Näiden lasten, kuten heidän tilansa nähneiden näkemyksiä on myös hyvä kuulla lastaan katuvien äitien kommentoidessa. Joten kenenkään ei tarvitse olla hiljaa.

Miten tuo liittyy noihin naisiin? Hehän ovat nimenomaan salanneet asian. Nytkin kertovat asiasta paljastamatta identiteettiään. 

Vierailija kirjoitti:

iiiiiiiiina kirjoitti:

miten ihmiset saadaan keskustelemaan tabusta jos siitä ei saisi mennä televisioon puhumaan.. moni täällä sanoo että ei tuollaista pidä mennä julkisesti sanomaan. Miten jotkut sitten havahtuvat etteivät olekaan ongelman kanssa yksin. Tabujen ongelma kun on se, että sitä ei päästetä pään sisältä ulos ennen kuin joku muu puhuu ensin.

Tabuista pitää nimenomaan avautua ja keskustella. Eikö pettymyksen tuottaneesta äitiydestä voisi avautua muuten kuin ilmaisemalla sen sanoin "kadun lasta", jolloin äitiyden vajavaisuus kohdistuu syyttömään lapseen. Lapsi ei voi itse vaikuttaa äidin ongelmaan. Eikö oikeammin ole kyse äitiyden vaikeudesta, lapsuuden kodin antamasta esimerkistä, tukiryhmien puutteesta, yhteiskunnan asettamista paineista, omasta henkisestä valmiudesta, kuin vauvasta?

Nuo voivat olla joidenkin ihmisten syyt katumukselle. Mutta sinä et ole vieläkään sisäistänyt sitä, että vaikka olisi ollut kuinka hyvät vanhemmuuden esimerkit, on hyvät tukiverkot, on kasvanut henkisesti vastuuntuntoiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi jne., niin osa ihmisistä EI HALUA LAPSIA. Silti näitäkin ihmisiä käännytetään saamaan lapsia väittämällä, että kyllä sitä omaa lasta rakastaa ja oman lapsen kanssa vietetty perhearki on aina ihanaa. Ei ole. Vaikka olisi kuinka hyvistä lähtökohdista itse ponnistanut maailmaan, niin silti kaikille ei sovi vanhemmuus eikä se anna mitään positiivista elämään. Vanhemmuus ei ole automaattinen tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ihan helvetin epäreilulta, että kaikki tällaiset saavat lapsia ja itse en varmaan koskaan tule saamaan, vaikka haluaisin. :(

Mistäs tiedät, vaikka olisit kuin tuo "Alison", joka oli aina halunnut lapsia, mutta äidiksi tultuaan huomasikin, ettei ollut lainkaan äidillinen ja kärsi lasten saamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun "kukaan ei kadu lapsiaan", kun sen myöntäminen aiheuttaa viharyöpyn ja kehotuksen tappaa itsensä...

Ehkä tässä on enemmän kyse sen myöntämisestä TELEVISIOSSA kuin sen myöntämisestä yleensä. Jälkimmäinen herättää joo varmasti myös vihaa monissa mutta ei varmasti yhtä paljon, tv:ssä asiasta puhuminen on sen luokan isku ko. lapsille että totta kai sitä paheksutaan. Kuten sitäkin jos haukkuu tai pahoinpitelee lapsiaan.

Puhuvat asiasta kasvottomina ja peitenimillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan halua kuulla sitä, että oma äiti katuu lapsensa syntymää. Lapselle tulee ei-toivottu olo. Joten ainakaan omalla naamalla en kertoisi julkisesti asiasta lehdessä/televisiossa/netissä koska en haluaisi satuttaa lapsiani henkisesti kyseisellä tiedolla

Eiväthän he kerrokaan omalla naamalla.

Vierailija kirjoitti:

Minua aina ihmetyttää kun joku äiti sanoo että hän joutuu huolehtimaan koko ajan muista ja hänen tarpeitaan ei huomioida. Siis.. Minulle juuri tukee hyvä olo siitä kun nään omat lapseni onnellisina, puhtaina ja majat täynnä ruokaa. Tuntuu että olen onnistunut tehtävässäni. Omaa aikaa on itse otettava, ei sitä kukaan muu tule tarjoamaan.

Noin tuntee ihmiset, jotka on itse lapsena saaneet riittävästi hoivaa ja huomiota. Jos on lapsena jäänyt niitä vaille ja silti aikuisena pitäisi jaksaa antaa niitä muille, tuntuu kuin yrittäisi ammentaa tyhjästä kaivosta. Tulee epäreilu olo, että miksei koskaan ole minun vuoroni saada. Silti olemattomasta pitäsi kyetä jakamaan muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina ihmetyttää kun joku äiti sanoo että hän joutuu huolehtimaan koko ajan muista ja hänen tarpeitaan ei huomioida. Siis.. Minulle juuri tukee hyvä olo siitä kun nään omat lapseni onnellisina, puhtaina ja majat täynnä ruokaa. Tuntuu että olen onnistunut tehtävässäni. Omaa aikaa on itse otettava, ei sitä kukaan muu tule tarjoamaan.

Noin tuntee ihmiset, jotka on itse lapsena saaneet riittävästi hoivaa ja huomiota. Jos on lapsena jäänyt niitä vaille ja silti aikuisena pitäisi jaksaa antaa niitä muille, tuntuu kuin yrittäisi ammentaa tyhjästä kaivosta. Tulee epäreilu olo, että miksei koskaan ole minun vuoroni saada. Silti olemattomasta pitäsi kyetä jakamaan muille.

Ai? Minä en saanut narsistiäidiltä hoivaa tai huomiota. Silti minulla on vanhempana jakaa rakkautta lapsille, sekä empatiaa ja huomioita muillekin. Kaivossani on mitä jakaa, koska olen käsitellyt asiat ja koonnut itsetuntoni ENNENkun tulin raskaaksi. Itse olin vastuussa mihin saappaisiin astuin ja olen vastuussa loppuelämäni, muita syyttämättä.

Olen kirjoittamassa kirjaa ihmisistä, jotka omista syistään katuvat lasten hankkimista. Osa ei halunnut lapsia alun  perinkään ja toiset ymmärsivät tunteensa myöhemmin. Tarkoitus on osoittaa tukea jakamalla tarinoita ja rikkoa äitiyden ja isyyden katumiseen liittyvä tabu.

Kertomalla tarinasi tuet muita, joilla on samoja tuntemuksia ja olet auttamassa aiheeseen liittyvän keskustelun helpottamisessa.

Tarinat ovat luottamuksellisia ja täysin anonyymeja.

Kerro tarinasi tai kysy lisää: katumus2020@outlook.com