Huomenta Suomessa äitejä jotka katuvat lapsiaan

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsi, joka,sai kuulla lapsuutensa, että äitiä kaduttaa,syntymäni. Yritin kaksi kertaa tappaa itse, koska,ajattelin, että isällä ja äidillä olisi helpompaa ilman minua. 9 vuotiaana minulla jo todettiin masennus. Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole oikeutta elämään.

Lisäksi äitini nykyään odottaa, että auttaisin häntä ja hoitaisin, kun olenhan syntymälläni pilannut hänen elämän.

En voi käydä katsomassa häntä, koska saan niin pahoja ahdistuskohtauksia. Oikeasti, en minäkään halunnut häntä äidikseni

Näillä haastatteluillako saadaan suomalaisten syntyvyys kasvuun? Eikö voisi kertoa enemmän positiivisia tarinoita? Tämä loputon lapsinegatiivisuus yhdistettynä islamistien maahantulon positiivisessa valossa esittämiseen on salajuoni suomalaisuuden tuhoamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsi, joka,sai kuulla lapsuutensa, että äitiä kaduttaa,syntymäni. Yritin kaksi kertaa tappaa itse, koska,ajattelin, että isällä ja äidillä olisi helpompaa ilman minua. 9 vuotiaana minulla jo todettiin masennus. Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole oikeutta elämään.

Lisäksi äitini nykyään odottaa, että auttaisin häntä ja hoitaisin, kun olenhan syntymälläni pilannut hänen elämän.

En voi käydä katsomassa häntä, koska saan niin pahoja ahdistuskohtauksia. Oikeasti, en minäkään halunnut häntä äidikseni

Uskomatonta. Äitisi on tehnyt todella väärin syytäessään sinun niskaasi syyllisyytensä siitä, että ei pitänyt äitiydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsi, joka,sai kuulla lapsuutensa, että äitiä kaduttaa,syntymäni. Yritin kaksi kertaa tappaa itse, koska,ajattelin, että isällä ja äidillä olisi helpompaa ilman minua. 9 vuotiaana minulla jo todettiin masennus. Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole oikeutta elämään.

Lisäksi äitini nykyään odottaa, että auttaisin häntä ja hoitaisin, kun olenhan syntymälläni pilannut hänen elämän.

En voi käydä katsomassa häntä, koska saan niin pahoja ahdistuskohtauksia. Oikeasti, en minäkään halunnut häntä äidikseni

Tämä. Toivottavasti noilla joita (julkisesti vielä) kadutaan olisi rohkeutta ja voimia heti vaan kun voi 18v viimeistään lähteä kotoa ja jättää äiti sinne miettimään, kuinka kivaa on olla ihan yksin. Nuokin valittaja äidit jotka ei yhtä lasta, jonka ovat alun perin itse halunneet, jaksa hoitaa vanhenevat myös joskus ja tulevat olemaan toisen avun varassa. Vanhainkodit on täynnä vanhuksia joita kukaan ei käy koskaan katsomassa. Hoitajana olen vaan että voi että, harmillista, mut oikeaa sympatiaa en tunne, jotain on sen yksinäisyyden eteen tarvinnut itsekin tehdä, jos lapsia on 6 eikä kukaan käy. Helvetin moista ylimielisyyttä ajatella, että kun mulla ei ole kivaa niin voin pitää tuommoista showta jossain telkkarissa! Kuten joku sanoi, ei sitä omaa aikaa kukaan tule tarjoilemaan. Tasapaino elämään, ei muiden kustannuksille.

Vierailija kirjoitti:

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä.

Ei kokemuksia voi ennustaa. Et voi tietää edes miltä tuntuu käydä kalastamassa, jos et ole käynyt. Saatat olla aluksi järkiperusteisesti negatiivinen, mutta tykkäätkin sitten siitä todellisesta kokemuksesta. Etukäteen järkeilemällä ei yksinkertaisesti voi päättää, että tykkääkö lapsesta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Itsekästä? Minä en ainakaan selittäisi televisiossa, että en tekisikään lapsia. Tappaisit itsesi

Miksi et valittaisi? Et olisi rehellinen siitä, miltä se tuntui?

Rehellinen voi varmaan olla muutenkin kuin tunkemalla toitottamaan sitä telkkarissa.

Kun mikään ei enää riitä.

Eli sua sattuu, koska syvällä sisimmässäsi tiedät, että äitiskään ei sinusta nauttinut. Mutta vahinko kiertämään vaan?

Itseasiassa minä olin äitini elämän valo. Sain aikanaan (ja vielä nytkin) äidiltäni kaiken sen pyyteettömän rakkauden, huomion ja huolenpidon, jonka jokainen lapsi ansaitsee.

Jos jostain asiasta lapsena sain olla varma, niin se oli äitini rakkaus. Sen rakkauden voimalla ja esimerkillä olen hoitanut aikanaan myös omat lapseni, jotka hekin ovat jo aikuisia. Tosin koen, että en ihan samaan kyennyt kuin oma äitini, mutta ihan kelpo suoritukseen kuitenkin.

Eli haluat muille sitten pahempaa ja siksi aiheesta ei saisi puhua?

Kyllä, juurikin näin äitini minut kasvatti. Toivo kaikille muille pelkkää pahaa, ja vain ja ainoastaan itsellesi kaikkea hyvää. Sinunkin kohdallasi näköjään äitini onnistui!

No, minä opin, ttä vaikka mulla ois asiat hyvin, niin KAIKILLA MUILLA EI OLE. Sen takia et ole ehkä oikea ihminen kauhistelemaan muiden elämää. Ole vaikka hiljaa jos aihepiirinon vieras ja hehkuttele ihanuuttasi itserakkaasti vaan, sullehan se hyvän olon tuo, älä välitä muista perheistä mitään.

Sinä et tiedä mitään minun, etkä kenenkään muunkaan tuntemattoman elämän helppoudesta, tai vaikeudesta. Ihan turha uhriutua siellä.

Sitä vaan aiemmin ihmettelin, että onko pakko vääntäytyä telkkariin asti kitisemään. Tosin saahan siitä Maikkarilta jonkun kulukorvauksen, jolla voi sitten hankkia uudet ripset ja jotain muuta piristävää, tai sillee...

Nää oli BBC:llä ja kommenttisi ripsistä kertoo kaiken sinusta ja siitä, miten arvostat toisia ihmisiä sen ihmeellisen äitisi varjosta. Eli et pskaakaan.

Taidat nyt itse syyllistyä siihen, mistä minua syytät. Et arvosta muita ihmisiä. Oletko kenties katkera kaikille niille, jotka ovat saaneet sinua enemmän (?!) rakkautta osakseen elämässä? Se, että on tullut rakastetuksi ja saanut rakastaa, ei tarkoita, etteikö elämässä olisi myös vaikeuksia. Rakkaus kantaa ja auttaa tietenkin myös paremmin selviytymään noista vaikeuksista. Sen olen omakohtaisesti kerta toisensa jälkeen huomannut. Ai niin, ja tuo kommentti 27 oli sitten SARKASMIA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä.

Ei kokemuksia voi ennustaa. Et voi tietää edes miltä tuntuu käydä kalastamassa, jos et ole käynyt. Saatat olla aluksi järkiperusteisesti negatiivinen, mutta tykkäätkin sitten siitä todellisesta kokemuksesta. Etukäteen järkeilemällä ei yksinkertaisesti voi päättää, että tykkääkö lapsesta vai ei.

Se pitäisi ymmärtää, että vaikka ei kaikesta tykkää, ei pidä satuttaa lasta, saatika loukata muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä.

Ei kokemuksia voi ennustaa. Et voi tietää edes miltä tuntuu käydä kalastamassa, jos et ole käynyt. Saatat olla aluksi järkiperusteisesti negatiivinen, mutta tykkäätkin sitten siitä todellisesta kokemuksesta. Etukäteen järkeilemällä ei yksinkertaisesti voi päättää, että tykkääkö lapsesta vai ei.

Niih, kun eihän sitä tiedä millanen räkänokka sieltä tulee. Haaleat tihrusilmät, isänsä punakka iho ja väärät sääret. Ei yhtään sellanen söpö suurisilmäinen ja iloinen kuin vaippamainoksessa tai Ruotsin hovissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsi, joka,sai kuulla lapsuutensa, että äitiä kaduttaa,syntymäni. Yritin kaksi kertaa tappaa itse, koska,ajattelin, että isällä ja äidillä olisi helpompaa ilman minua. 9 vuotiaana minulla jo todettiin masennus. Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole oikeutta elämään.

Lisäksi äitini nykyään odottaa, että auttaisin häntä ja hoitaisin, kun olenhan syntymälläni pilannut hänen elämän.

En voi käydä katsomassa häntä, koska saan niin pahoja ahdistuskohtauksia. Oikeasti, en minäkään halunnut häntä äidikseni

Tämä. Toivottavasti noilla joita (julkisesti vielä) kadutaan olisi rohkeutta ja voimia heti vaan kun voi 18v viimeistään lähteä kotoa ja jättää äiti sinne miettimään, kuinka kivaa on olla ihan yksin. Nuokin valittaja äidit jotka ei yhtä lasta, jonka ovat alun perin itse halunneet, jaksa hoitaa vanhenevat myös joskus ja tulevat olemaan toisen avun varassa. Vanhainkodit on täynnä vanhuksia joita kukaan ei käy koskaan katsomassa. Hoitajana olen vaan että voi että, harmillista, mut oikeaa sympatiaa en tunne, jotain on sen yksinäisyyden eteen tarvinnut itsekin tehdä, jos lapsia on 6 eikä kukaan käy. Helvetin moista ylimielisyyttä ajatella, että kun mulla ei ole kivaa niin voin pitää tuommoista showta jossain telkkarissa! Kuten joku sanoi, ei sitä omaa aikaa kukaan tule tarjoilemaan. Tasapaino elämään, ei muiden kustannuksille.

Mua ei kiinnosta äitiys sitä kokeiltuani, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että odottaisin lapsiltani apua, kun olen vanha. Tulen olemaan varakas ja saan hankittua tarvittavan avun rahalla. Josta ei ehkä jää lapsille paljon, jos kääntävät selkänsä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Itsekästä? Minä en ainakaan selittäisi televisiossa, että en tekisikään lapsia. Tappaisit itsesi

Miksi et valittaisi? Et olisi rehellinen siitä, miltä se tuntui?

Rehellinen voi varmaan olla muutenkin kuin tunkemalla toitottamaan sitä telkkarissa.

Kun mikään ei enää riitä.

Eli sua sattuu, koska syvällä sisimmässäsi tiedät, että äitiskään ei sinusta nauttinut. Mutta vahinko kiertämään vaan?

Itseasiassa minä olin äitini elämän valo. Sain aikanaan (ja vielä nytkin) äidiltäni kaiken sen pyyteettömän rakkauden, huomion ja huolenpidon, jonka jokainen lapsi ansaitsee.

Jos jostain asiasta lapsena sain olla varma, niin se oli äitini rakkaus. Sen rakkauden voimalla ja esimerkillä olen hoitanut aikanaan myös omat lapseni, jotka hekin ovat jo aikuisia. Tosin koen, että en ihan samaan kyennyt kuin oma äitini, mutta ihan kelpo suoritukseen kuitenkin.

Eli haluat muille sitten pahempaa ja siksi aiheesta ei saisi puhua?

Kyllä, juurikin näin äitini minut kasvatti. Toivo kaikille muille pelkkää pahaa, ja vain ja ainoastaan itsellesi kaikkea hyvää. Sinunkin kohdallasi näköjään äitini onnistui!

No, minä opin, ttä vaikka mulla ois asiat hyvin, niin KAIKILLA MUILLA EI OLE. Sen takia et ole ehkä oikea ihminen kauhistelemaan muiden elämää. Ole vaikka hiljaa jos aihepiirinon vieras ja hehkuttele ihanuuttasi itserakkaasti vaan, sullehan se hyvän olon tuo, älä välitä muista perheistä mitään.

Sinä et tiedä mitään minun, etkä kenenkään muunkaan tuntemattoman elämän helppoudesta, tai vaikeudesta. Ihan turha uhriutua siellä.

Sitä vaan aiemmin ihmettelin, että onko pakko vääntäytyä telkkariin asti kitisemään. Tosin saahan siitä Maikkarilta jonkun kulukorvauksen, jolla voi sitten hankkia uudet ripset ja jotain muuta piristävää, tai sillee...

Nää oli BBC:llä ja kommenttisi ripsistä kertoo kaiken sinusta ja siitä, miten arvostat toisia ihmisiä sen ihmeellisen äitisi varjosta. Eli et pskaakaan.

Taidat nyt itse syyllistyä siihen, mistä minua syytät. Et arvosta muita ihmisiä. Oletko kenties katkera kaikille niille, jotka ovat saaneet sinua enemmän (?!) rakkautta osakseen elämässä? Se, että on tullut rakastetuksi ja saanut rakastaa, ei tarkoita, etteikö elämässä olisi myös vaikeuksia. Rakkaus kantaa ja auttaa tietenkin myös paremmin selviytymään noista vaikeuksista. Sen olen omakohtaisesti kerta toisensa jälkeen huomannut. Ai niin, ja tuo kommentti 27 oli sitten SARKASMIA.

No tajusin kyllä, että se oli sarkasmia, mutta vastasin, kuin se ei olis ollut, että laajentaisit maailmankuvaasi. Mietipä mille ne vaikeudet tuntuisivat jos äiti ei ois jaksanut tai kyennyt rakastamaan? Kuvitteletko sä taas, että joidenkin ainoa vastoinkäyminen elämässä on vanhemman rakkaudettomuus?

Eiköhän ole parempi, että asiasta puhutaan, ettei sellaiset ihmiset hairahdu hankkimaan lapsia, joille se ei sitten olekaan mieluista? Meinaan jos KUKAAN ei sano, millaista se on, kun se ei ole mieluista, sitä ei voi arvata etukäteen, että SE EI MUUTUKAAN IHANAKSI. SE NYYTTI EI HERÄTÄ MITÄÄN SYNTYESSÄÄN. JA KUN SE ALKAA JOTAIN HERÄTTÄÄ, SE ON LÄHINNÄ TURHAUTUMINEN, HUOLI JA KIUKKU.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä.

Ei kokemuksia voi ennustaa. Et voi tietää edes miltä tuntuu käydä kalastamassa, jos et ole käynyt. Saatat olla aluksi järkiperusteisesti negatiivinen, mutta tykkäätkin sitten siitä todellisesta kokemuksesta. Etukäteen järkeilemällä ei yksinkertaisesti voi päättää, että tykkääkö lapsesta vai ei.

Se pitäisi ymmärtää, että vaikka ei kaikesta tykkää, ei pidä satuttaa lasta, saatika loukata muita ihmisiä.

Loukata muita ihmisiä!? Siis kehtaatko sä ottaa oikeudeksesi loukkaantua siitä, millaista jonkun toisen elämä on? Eihän se, ettei tykkää äitiydestä tarkoita sitä, että ei ymmärrä olla satuttamasta lasta. Että sä olet tyhmä, miksi edes synnyit, olet täysin turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsi, joka,sai kuulla lapsuutensa, että äitiä kaduttaa,syntymäni. Yritin kaksi kertaa tappaa itse, koska,ajattelin, että isällä ja äidillä olisi helpompaa ilman minua. 9 vuotiaana minulla jo todettiin masennus. Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole oikeutta elämään.

Lisäksi äitini nykyään odottaa, että auttaisin häntä ja hoitaisin, kun olenhan syntymälläni pilannut hänen elämän.

En voi käydä katsomassa häntä, koska saan niin pahoja ahdistuskohtauksia. Oikeasti, en minäkään halunnut häntä äidikseni

Tämä. Toivottavasti noilla joita (julkisesti vielä) kadutaan olisi rohkeutta ja voimia heti vaan kun voi 18v viimeistään lähteä kotoa ja jättää äiti sinne miettimään, kuinka kivaa on olla ihan yksin. Nuokin valittaja äidit jotka ei yhtä lasta, jonka ovat alun perin itse halunneet, jaksa hoitaa vanhenevat myös joskus ja tulevat olemaan toisen avun varassa. Vanhainkodit on täynnä vanhuksia joita kukaan ei käy koskaan katsomassa. Hoitajana olen vaan että voi että, harmillista, mut oikeaa sympatiaa en tunne, jotain on sen yksinäisyyden eteen tarvinnut itsekin tehdä, jos lapsia on 6 eikä kukaan käy. Helvetin moista ylimielisyyttä ajatella, että kun mulla ei ole kivaa niin voin pitää tuommoista showta jossain telkkarissa! Kuten joku sanoi, ei sitä omaa aikaa kukaan tule tarjoilemaan. Tasapaino elämään, ei muiden kustannuksille.

Mua ei kiinnosta äitiys sitä kokeiltuani, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että odottaisin lapsiltani apua, kun olen vanha. Tulen olemaan varakas ja saan hankittua tarvittavan avun rahalla. Josta ei ehkä jää lapsille paljon, jos kääntävät selkänsä minulle.

Olet edelleen äiti. Perinnöllä lapsia kiristäminen tai ehdollistaminen on sairasta. Jos olet ikävä äiti, lapsesi voivat kääntää sinulle selkäsi ja se on luonnollinen reaktio. Tuskin siinä perinnöt kiinnostavat jos lapsella on puntarissa oma terveys ja parempi elämä.

Onko kivikissaäiti ketjussa, kun jollain tulee aggressiot läpi näppäimistölle?

miten ihmiset saadaan keskustelemaan tabusta jos siitä ei saisi mennä televisioon puhumaan.. moni täällä sanoo että ei tuollaista pidä mennä julkisesti sanomaan. Miten jotkut sitten havahtuvat etteivät olekaan ongelman kanssa yksin. Tabujen ongelma kun on se, että sitä ei päästetä pään sisältä ulos ennen kuin joku muu puhuu ensin.

iiiiiiiiina kirjoitti:

miten ihmiset saadaan keskustelemaan tabusta jos siitä ei saisi mennä televisioon puhumaan.. moni täällä sanoo että ei tuollaista pidä mennä julkisesti sanomaan. Miten jotkut sitten havahtuvat etteivät olekaan ongelman kanssa yksin. Tabujen ongelma kun on se, että sitä ei päästetä pään sisältä ulos ennen kuin joku muu puhuu ensin.

Tabuista pitää nimenomaan avautua ja keskustella. Eikö pettymyksen tuottaneesta äitiydestä voisi avautua muuten kuin ilmaisemalla sen sanoin "kadun lasta", jolloin äitiyden vajavaisuus kohdistuu syyttömään lapseen. Lapsi ei voi itse vaikuttaa äidin ongelmaan. Eikö oikeammin ole kyse äitiyden vaikeudesta, lapsuuden kodin antamasta esimerkistä, tukiryhmien puutteesta, yhteiskunnan asettamista paineista, omasta henkisestä valmiudesta, kuin vauvasta?

Vierailija kirjoitti:

iiiiiiiiina kirjoitti:

miten ihmiset saadaan keskustelemaan tabusta jos siitä ei saisi mennä televisioon puhumaan.. moni täällä sanoo että ei tuollaista pidä mennä julkisesti sanomaan. Miten jotkut sitten havahtuvat etteivät olekaan ongelman kanssa yksin. Tabujen ongelma kun on se, että sitä ei päästetä pään sisältä ulos ennen kuin joku muu puhuu ensin.

Tabuista pitää nimenomaan avautua ja keskustella. Eikö pettymyksen tuottaneesta äitiydestä voisi avautua muuten kuin ilmaisemalla sen sanoin "kadun lasta", jolloin äitiyden vajavaisuus kohdistuu syyttömään lapseen. Lapsi ei voi itse vaikuttaa äidin ongelmaan. Eikö oikeammin ole kyse äitiyden vaikeudesta, lapsuuden kodin antamasta esimerkistä, tukiryhmien puutteesta, yhteiskunnan asettamista paineista, omasta henkisestä valmiudesta, kuin vauvasta?

Se kaikki tiivistyy sanoihin "kadun lasta". Ja ei, kyse ei ole tukiryhmien puutteesta, äitiyden vaikeudesta, lapsuudenkodin antamasta esimerkistä tai yhteiskunnan asettamista paineista. Vaikkei paineita ole, lapsuudenkoti oli tavallinen ja vaikka tukiryhmiä sen sijaan on, äitiys ei ole minua varten. Omasta henkisestä valmiudesta yhdistettynä vauvaan ehkä enemmänkin. Minä ja vauva emme sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

iiiiiiiiina kirjoitti:

miten ihmiset saadaan keskustelemaan tabusta jos siitä ei saisi mennä televisioon puhumaan.. moni täällä sanoo että ei tuollaista pidä mennä julkisesti sanomaan. Miten jotkut sitten havahtuvat etteivät olekaan ongelman kanssa yksin. Tabujen ongelma kun on se, että sitä ei päästetä pään sisältä ulos ennen kuin joku muu puhuu ensin.

Tabuista pitää nimenomaan avautua ja keskustella. Eikö pettymyksen tuottaneesta äitiydestä voisi avautua muuten kuin ilmaisemalla sen sanoin "kadun lasta", jolloin äitiyden vajavaisuus kohdistuu syyttömään lapseen. Lapsi ei voi itse vaikuttaa äidin ongelmaan. Eikö oikeammin ole kyse äitiyden vaikeudesta, lapsuuden kodin antamasta esimerkistä, tukiryhmien puutteesta, yhteiskunnan asettamista paineista, omasta henkisestä valmiudesta, kuin vauvasta?

Se kaikki tiivistyy sanoihin "kadun lasta". Ja ei, kyse ei ole tukiryhmien puutteesta, äitiyden vaikeudesta, lapsuudenkodin antamasta esimerkistä tai yhteiskunnan asettamista paineista. Vaikkei paineita ole, lapsuudenkoti oli tavallinen ja vaikka tukiryhmiä sen sijaan on, äitiys ei ole minua varten. Omasta henkisestä valmiudesta yhdistettynä vauvaan ehkä enemmänkin. Minä ja vauva emme sovi yhteen.

No jokin noista oleellisista äitiyteen vaikuttavista asioista hallitsi olotilaasi. Kadutko, että olit suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, mitä silloin ajattelit?

Ihminen, joka ei kykene huolehtimaan omasta lapsestaan tai lemmikistään, on muutenkin itsekäs ja ilkeä ihminen, aito paskiainen. Tiedän tasan yhden ainoan ihmisen, joka on ääneen sanonut, että katui omaa lastaan. Hän käyttäytyi muutenkin hyvin itsekkäästi työelämässä. Vaati itselleen enemmän kuin muutkaan saivat. Osti rahoillaan helvetin rumia laukkuja ja vaatteita peittääkseen tynnyrimäisen ruhonsa. Näytti 20 vuotta ikäistään vanhemmalta. Oli toki älykäs, mutta selkeästi jotain vammaa tunnepuolella. En edes säälinyt.

Tuntuu ihan helvetin epäreilulta, että kaikki tällaiset saavat lapsia ja itse en varmaan koskaan tule saamaan, vaikka haluaisin. :(

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun "kukaan ei kadu lapsiaan", kun sen myöntäminen aiheuttaa viharyöpyn ja kehotuksen tappaa itsensä...

Ehkä tässä on enemmän kyse sen myöntämisestä TELEVISIOSSA kuin sen myöntämisestä yleensä. Jälkimmäinen herättää joo varmasti myös vihaa monissa mutta ei varmasti yhtä paljon, tv:ssä asiasta puhuminen on sen luokan isku ko. lapsille että totta kai sitä paheksutaan. Kuten sitäkin jos haukkuu tai pahoinpitelee lapsiaan.