Lue keskustelun säännöt.
Rakastan yhtä miestä turhaan jo viidettä vuotta
08.04.2018 |
Hän ei halua kanssani mitään vakavampaa, eli jonkinlaisia kavereita olemme. Katkaisin tosin välit kokonaan pari vuotta sitten kun kaikki vain tuntui liian vaikealta, eli hänen läsnäolonsa kiersi kokoajan veistä haavassa eli näin edessäni mitä en voi saada. Luulin että kahden vuoden täyden hiljaisuuden jälkeen en enää kaipaisi tai rakastaisi mutta toisin kävi...edelleen en voi ajatella ketään muuta. Näinkö tämä elämäni sitten menee yksin kun en ketään muuta halua ja tunteet eivät katoa? :(
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää! Nyt luulee minua pyörittelevä mies ETTÄ TÄMÄ AVAUTUMINEN ON MINULTA!
Tiedän K, että sinä pyörit tällä sivustolla, koska olen koneeltasi nähnyt sivuhistoriasi monta kertaa. Juu tiedän tietokoneista enemmän kuin luulet. Vaikka olet minua toistuvasti blondiksi haukkunutkin.Ap kuvaili aivan kuin minun ENTISESTÄ suhteestani, paitsi että en enää haikaile miehen perään. Olen siirtynyt elämässä eteenpäin.
Mies ei sitä usko, vaan puhuu kaikille, että olen edelleen hänen vallassaan.
Öö siis täh.. en nyt ihan tajunnu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös olen kohtalotoveri, nyt kolmatta vuotta. Tsemppiä meille!
Terapiaan. Sulla on joku tunneriippuvuus nyt.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan. Sulla on joku tunneriippuvuus nyt.
En koe että tähän on mitään psykologista selitystä. Elän ihan normaalisti muuten elämääni ja nautin siitä. Kaipaan vain häntä siihen kaiken muun lisäksi...
Kaikki nää ”unohda jo se mitä et voi saada” -kommentit on naisten jotka pelkää että aloittaja on viemässä niiden miestä 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Se täytyy lopettaa, kuka sen opettaa..”
Siis onko hän antanut joskus jotain toiveita?
Onko hän sinkku?
Jos molemmat on neg. niin uusi mies, sillä se unohtuu.
Olet asettanut miehen omassa mielessäsi sellaiseen asemaan ettei kukaan muu voi edes tulla. Miksi näin olet tehnyt, vastauksen tiedät vain sinä. Oletko persoonaltasi riippuvainen, asetatko onnen tosin ihmisen ”käsiin”? Uskot, että vain esim.tämän ihmisen kautta voit olla onnellinen. Loppuviimein kukaan ihminen ei voi olla onnenpanttina, se täytyy löytää itsestä ja omasta elämästä. Jos olet asettanut jonkun ihmisen tällaiseen asemaan niin asetelma on tavallaan vääristynyt jo alkujaan, voisi onnistuessaan kaatua juuri tämän takia omaan mahdottomuuteensa.
Maailma ja elämä nyt vaan toimii niin ettei täällä voi saada kaikkea sitä mitä haluaisi, siitä huolimatta pitää pystyä elämään. Et ole mikään ainut laatuaan oleva ihminen, jolle on käynyt niin ettei ole saanut sitä ihmisistä elämäänsä, jonka haluaa. Sitä samaa tapahtuu koko ajan elämässä ja maailmassa. Siitä huolimatta elämä jatkuu ja on jatkuttavakin. Aika korjaa, elämä vie mukanaan ja tuo muutoksia jokaisen elämään. Sen mukana kasvetaan ja mennään eteenpäin. Se, että olet jumissa tässä asiassa edelleen vuosien jälkeen ja asia tavallaan rajoittaa jo elämääsi, et jotenkin pääse nyt eteenpäin ihan niinkuin pitäisi. Oletko miettinyt tarvitko apua asian suhteen? Tai millä keinolla itse pääsisit nyt luontaisesti yli ja jatkamaan elämistä? Koska tällainen riippuvuus ja jumiutuminen ei ole kuitenkaan ihan niinkuin pitäisi. Vai oletko jäänyt jumiin tähän tunteeseen, elät tavallaan tämän elämäsi ”tragedian” kautta?