Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että et oikeasti tunnetasolla uskalla päästää miestä sydämeesi. 

Mihin muuten koet tarvitsevasi miestä? Miksi haluat olla parisuhteessa? Oletko rakastunut mieheesi?

En ole ap, mutta eikö ole ihan luonnollista, että ihminen on mieluummin jonkun toisen kanssa ja jakaa kokemuksia kuin on yksin. Ja jos on vapaaehtoisesti hakeutunut parisuhteeseen niin on jo selvää, että haluaa parisuhteen. Mielestäni menee melkoiseksi ylianalysoinniksi, että väittää, että ei päästä toista sydämeensä. Mielestäni tässä on itsenäinen ja kyvykäs, varmasti älykäskin nainen, ja miehillä ei itsetunto tätä vaan kestä. Miehet kokevat huonommuutta ja sitä pitäisi pönkittää jollain. Hyväitsetuntoista miestä voi olla todella vaikeaa löytää, mutta naisen pitää vaan jatkaa etsimistä. Eihän hyväitsetuntoinen tai fiksu mies pahoita mieltään, jos toinen kokoaa vapaaehtoisesti kaapin. Tyhmähän sellainen mies on, joka haluaa käyttää aikaansa kaapin kokoamiseen, jos ei ole pakko ja ei iloitse siitä, että joku toinen sen tekee. Naisen kanssa voi tehdä vähän kiinnostavampia asioita kuin koota kaappeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa

Kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mutta en minä ole koskaan parisuhteessa toiminut vain niin kuin itse haluan. Aloituksestani taisi tulla ihan väärä käsitys siitä että mikä oli pointtini. Yritin siinä kirjoittaa, että haluan parisuhteessa että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä (=tehdään kompromisseja tai yhdessä etsitään molemmille paras vaihtoehto). Ap.

Niin, miten ne riidat sitten syntyy koska teet kompromisseja ja kuuntelet toista? Mies ei siis tee niin vaan kiukuttelee koska kaikki on hyvin?

Nämä mieheni eivät ole olleet halukkaita tekemään kompromisseja. Sellainen ei tietenkään tule esille suhteen ensimmäisinä kuukausina, koska siinä vaiheessa ei oikein tule eteen tilanteita, joissa jotain kompromissia joutuisi edes miettimään. Minä olen ollut se joka ehdottaa kompromissia, välillä vaatiikin, mutta minulle on monta kertaa sanottu, että "ole hiljaa, en tule suostumaan mihinkään kompromissiin". Sitten olen siitä suutahtanut, koska ei suhteessa toinen voi kaikkea sanella. En minä voi yksin tehdä kompromissia, se vaatii myös toiselta vastaan tulemista, mutta ongelma on se, että olen valinnut miehiä, jotka eivät halua tulla vastaan vaan esim. vaativat, että en saa koskaan sanoa ääneen jos olen eri mieltä miehen kanssa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen sukupuolesta riippumatta haluaa yleensä tuntea itsensä tarpeelliseksi parisuhteessa. Minusta on todella törkeää puolisoa kohtaan tilata jokin asennuspalvelu, varsinkin jos on tiedossa että hän osaisi tehdä kyseisen homman. Pitää ainakin edes kysyä haluaako hän tehdä sen itse vai tilataanko asennus. Jos tilaat kysymättä, ylikävelet ja ignooraat hänet kokonaan.

Juuri niin, ihan sama jos mies

Tilaa ruoat noutopalvelusta vaikka vaimo haluaisi kokata ja tuntea olonsa tarpeelliseksi. Tai tilaisi kotisiivouksen yksin tuumin? Miltähän se tuntuisi?

Totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen sukupuolesta riippumatta haluaa yleensä tuntea itsensä tarpeelliseksi parisuhteessa. Minusta on todella törkeää puolisoa kohtaan tilata jokin asennuspalvelu, varsinkin jos on tiedossa että hän osaisi tehdä kyseisen homman. Pitää ainakin edes kysyä haluaako hän tehdä sen itse vai tilataanko asennus. Jos tilaat kysymättä, ylikävelet ja ignooraat hänet kokonaan.

Juuri niin, ihan sama jos mies

Tilaa ruoat noutopalvelusta vaikka vaimo haluaisi kokata ja tuntea olonsa tarpeelliseksi. Tai tilaisi kotisiivouksen yksin tuumin? Miltähän se tuntuisi?

Minä ainakin ilahdun ja ilahtuisin aina, jos mies tilaisi ruoat valmiina kotiin tai tilaisi kotisiivouksen. Minusta se olisi mukava huomionosoitus minulle ja meille yhteisesti, koska sitten jäisi enemmän energiaa ja aikaa vaikkapa makkarin puolelle :) . Ap.

Ääh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.

Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.

Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.

Toisaalta itsenäisyys ei ole sama asia kuin hyvä itsetunto. Toisinpäin menee. Mitä parempi itsetunto sitä helpommin tukeutuu muihin ja haluaa olla muista riippuvainen. Ihminen on luotu olemaan ryhmässä, ei yksin pärjääjänä.

Tämä ei kyllä pidä enää nykypäivänä kaikkien kohdalla paikkansa, kun yhteisöllisyys ei ole hengissä pysymisen ja ravinnon saamisen ehto. Eivät itsenäisyys ja hyvä itsetunto sulje toisiaan pois. Joskus voi olla nimenomaan niin, että liiallinen tukeutuminen muihin ihmisiin on merkki huonosta itsetunnosta ja itsenäisyys merkki hyvästä. Eivätkä kaikki ihmiset nauti ryhmässä olemisesta tai muiden ihmisten jatkuvasta seurasta. Jotkut viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Ihmiset ovat ihan oikeasti erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen sukupuolesta riippumatta haluaa yleensä tuntea itsensä tarpeelliseksi parisuhteessa. Minusta on todella törkeää puolisoa kohtaan tilata jokin asennuspalvelu, varsinkin jos on tiedossa että hän osaisi tehdä kyseisen homman. Pitää ainakin edes kysyä haluaako hän tehdä sen itse vai tilataanko asennus. Jos tilaat kysymättä, ylikävelet ja ignooraat hänet kokonaan.

Juuri niin, ihan sama jos mies

Tilaa ruoat noutopalvelusta vaikka vaimo haluaisi kokata ja tuntea olonsa tarpeelliseksi. Tai tilaisi kotisiivouksen yksin tuumin? Miltähän se tuntuisi?

Minä ainakin ilahdun ja ilahtuisin aina, jos mies tilaisi ruoat valmiina kotiin tai tilaisi kotisiivouksen. Minusta se olisi mukava huomionosoitus minulle ja meille yhteisesti, koska sitten jäisi enemmän energiaa ja aikaa vaikkapa makkarin puolelle :) . Ap.

Niin SINÄ ilahtuisit, kaikista näistä viesteistä päätellen et ymmärrä, että miehet ja ylipäätään ihmiset eivät ajattele kuten sinä. Anna miehen olla tarpeellinen, älä höösää ja tilaile mitään palveluja. Mies haluaa olla TARPEELLINEN. Mies ei ole kuten sinä, ei ajattele samoin, ei halua olla sun kaveri joka istuu sohvalla kun matkustelet. Usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä kyse on vain väärien persoonien kohtaamisista.

Mutta kerron omasta exästä, joka oli itsenäinen ja itse hermostuin siihen välillä. Oli varmaan jonkun sortin asperger, koska ei vaan tajunnu ollenkaan, et parisuhteessa on kaks ihmistä. Eaimerkkejä:

-Ollaan perjantaina viettämässä koti-iltaa. Itse tulin aiemmin kotiin ja jäin odottamaan naisen töistäpääsyä, et mennään yhdessä sitten kauppaan. Nainen lähettää viestin, et mitä mä meinaan syödä, on matkalla kauppaan. Ajattelin, et kiva, voin tiskata sillä välin, eikä tarvi enää ulos lähteä. Kirjotin mitä halusin. Kotiin tullessa naisella oli vain omat syötävänsä. Koki ahdistavana, kun sanoin siitä, että luulin hänen ostavan mitö kirjoitin. Ei millään tajunnu mun pointtia, et joka ikinen ymmärtäis ton niin, että nainen tuo samalla miehenkin ostokset. Hän itse ajatteli sen niin, että hän ei vahingossa osta vaikka appelsiineja, jos mä ostaisin kanssa. Tiesi hyvin, että olen jo kotona.

-Ollaan sovittu menevämme ravintolaan. Olin jo 15min ennen tapaamista paikalla. Satoi vähän, mutta odottelin häntä siinä ravintolan ulkopuolella ja laitoin viestin olevani siinä. Ei näkynyt naista sitten 15min päästä ja soitin, että missä on. Ei vastaa. Hetken päästä hän vähän tuohtuneena soittaa missä olen, että hän on puolituntia jo istunut ravintolassa. Ihmettelin, että miksei ilmoittanut, että on niin paljon etuajassa. Nainen ahdistui ja koki mun syyttävän, vaikka ihmettelin vain. Ja ei kuulemma tullut hänelle edes mieleen katsella puhelinta, kun kerran oltiin sovittu se tietty aika.

-Naisella on erittäin tärkeä työjuttu päivällä. Ei oltu nukuttu yhdessä, niin toivotin aamulla tsemppiä ja jos jännittää tai tarvii jotain, ni soittaa. Tästä hän suuttui. Todella suuttui, koska koki äärimmäisen ahdistavana mun yhteydenoton niin tärkeän päivän aamun, kun hänen kaikki ajatukset olivat töissä. Itelle ei tullu mieleenkään, että tsemppiviesti vois ikimaailmassa olla kenellekään negatiivinen tai ahdistava asia.

-Hän kysy eräänä aamuna vasta tavattuamme ja ekoja kertoja yhdessä nukuttuamme, että on vanhempien auto lainassa, että hyppäänkö kyytiin töihin mennessä. Mun työpaikka oli n. 4km mutkan takana hänen työmatkan puolessavälissä. Siinä sitten moottoritiellä ihmettelin miksi ei kääntynyt liittymästä mun työpaikalle, niin nainen on aivan ihmeissään, että jos kerran työpaikalle asti halusin, niin miksi en etukäteen sanonut. Loppumatkan oli ahdistunut, että kontrolloin. Hän oli ajatellut ajavansa omalle työpaikalle ja sieltä mä olisin hypännyt bussiin ja töihin, kun sillä tavalla kuitenkin mun oli helpompi töihin, ku pelkillä julkisilla.

-Oltiin tunnettu n. 1v, mutta asuimme erillämme. Hän oli viikon reissussa kaverinsa kanssa ja pyysi mut kastelemaan kukat yms. sinä aikana. Sovittiin, että kaks yötä nukunkin siellä, kun sattu työkeikka siihen lähelle. Käytin sinä aikana hänen pyyhettään, hammastahnaansa ja kahviansa. Siivosin viimeisenä iltana niin hyvin kuin saatoin vielä. En kuitenkaan täydellisesti, koska en tiennyt mihin kaikki tavarat laitetaan ja olin huomannut sen olevan hänelle tärkeää. Nainen ei halunnut nähdä mua kahteen päivään, koska olin siivonnut hänen asuntoaan, juonut hänen kahviaan ja käyttänyt hänen pyyhettään ja hammastahnaa, että kuinka törkeää toisen yksityisyyden viemistä tms. Yhdessä hänen luonaan ollessamme mikään noista ei ollut ollut ongelma. Todella ahdistui tosta.

-Mennään elokuviin, mutta ei oltu sovittu elokuvaa, joka katsotaan. Nainen oli teatterilla jo etukäteen. No, olipa ostanut liputkin jo, vaikka ei multa kysynyt yhtään mitä haluaisin katsoa. Taas koki kontrollointia, kun ihmettelin, et miksi ei voinu edes kysyä mitä haluan, et mille oli itsestäänselvää, että yhdessä valitaan teatterilla mitä katsotaan.

Tommosia juttuja tuli jatkuvasti vastaan.

Kirjoita samanlainen lista omista vioistasi. Arvosteletko kaikki ihmiset noin?

MITÄ, oletko minä? Tekstisi olisi voinut olla minun näppäimistöltäni... En tiedä miksi meille aina käy näin, olen tullut siihen tulokseen että ainakin osin siksi että emme suostu naiselle asetettuun muottiin. Emme alistu vaikka sitä meiltä odotetaan... Itseni kohdalla olen ajatellut että olen myös valinnut vääränlaisia miehiä, liian onnettomia tapauksia. Mutta toisaalta en jaksa uskoa että alfaurosten kanssa olisi sen helpompaa (ja olen tainnut niitäkin deittailla), heillä taas niin paljon sitä "entitlementiä"... Olen kallistumassa siihen että elän loppuelämäni mahdollisesti enemmän tai vähemmän sinkkuna, ei tässä iässä enää kaikki se parisuhteiden alkuun liittyvä teatterikaan jaksa oikein kiinnostaa. Vähän surkeaahan se on, tämä on ollut suuri järkytys minulle että edelleen on näin. Elämä on hieman yksinäistä. Vaikka kai minussa vielä jokin heikko toivo elää.

Vierailija kirjoitti:

Ääh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.

Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.

Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.

Toisaalta itsenäisyys ei ole sama asia kuin hyvä itsetunto. Toisinpäin menee. Mitä parempi itsetunto sitä helpommin tukeutuu muihin ja haluaa olla muista riippuvainen. Ihminen on luotu olemaan ryhmässä, ei yksin pärjääjänä.

Tämä ei kyllä pidä enää nykypäivänä kaikkien kohdalla paikkansa, kun yhteisöllisyys ei ole hengissä pysymisen ja ravinnon saamisen ehto. Eivät itsenäisyys ja hyvä itsetunto sulje toisiaan pois. Joskus voi olla nimenomaan niin, että liiallinen tukeutuminen muihin ihmisiin on merkki huonosta itsetunnosta ja itsenäisyys merkki hyvästä. Eivätkä kaikki ihmiset nauti ryhmässä olemisesta tai muiden ihmisten jatkuvasta seurasta. Jotkut viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Ihmiset ovat ihan oikeasti erilaisia.

Enpä allekirjoita. Toiseen ihmiseen tukeutuminen aidosti vaatii erittäin hyvän itsetunnon. Mistä luulet ap:n ongelmien johtuvan? Halutaan olla itsenäisiä yms. mutta sitten ollaan kuitenkin epävarmoja ja kysellään täällä neuvoja kun homma ei toimi. Ei tietenkään toimi, kun ei uskalla olla haavoittuva ja tarvitseva aidosti. Kyllä sen miehet aistii.

Ap, olet sellainen nainen, josta miehet väittävät pitävänsä, mutta eivät pidä.

Pystyn kuvittelemaan tuon kierron hyvin.

Aluksi mies on tyytyväinen: tämähän on helppo tapaus. Sen ajatuksia ei tarvitse arvailla, se ei vaadi paapomista eikä mitään vaivannäköä. Osaa pitää itsensä tyytyväisenä.

Veikkaan että olet älykäs keskustelija, reipas kaveri ja seksi on hyvää.

Tuleeko ongelmat yhteenmuutossa, vai jo aiemmin?

Mies haluaa kuitenkin hallita naistaan, tehdä tietyt päätökset itse (te voitte toki jutella, kunhan lopuksi toimitaan miehen mielen mukaan). Lopulta itsenäisyytesi ja itseriittoisuutesi ei olekaan kivaa, se on uhka.

Et ole vielä löytänyt veroistasi kumppania.

Toivottavasti löydät miehen, jonka itsetunto kestää kaltaisesi vahvan ja selviytyvän naisen.

Useimmat miehet haluavat alistuvan, heikon, itseään tyhmemmän tai sellaiseksi kutistuvan naisen. Silloin he näyttävät itse paremmilta kuin ovat.

Yksikään mies ei myönnä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet sellainen nainen, josta miehet väittävät pitävänsä, mutta eivät pidä.

Pystyn kuvittelemaan tuon kierron hyvin.

Aluksi mies on tyytyväinen: tämähän on helppo tapaus. Sen ajatuksia ei tarvitse arvailla, se ei vaadi paapomista eikä mitään vaivannäköä. Osaa pitää itsensä tyytyväisenä.

Veikkaan että olet älykäs keskustelija, reipas kaveri ja seksi on hyvää.

Tuleeko ongelmat yhteenmuutossa, vai jo aiemmin?

Mies haluaa kuitenkin hallita naistaan, tehdä tietyt päätökset itse (te voitte toki jutella, kunhan lopuksi toimitaan miehen mielen mukaan). Lopulta itsenäisyytesi ja itseriittoisuutesi ei olekaan kivaa, se on uhka.

Et ole vielä löytänyt veroistasi kumppania.

Toivottavasti löydät miehen, jonka itsetunto kestää kaltaisesi vahvan ja selviytyvän naisen.

Useimmat miehet haluavat alistuvan, heikon, itseään tyhmemmän tai sellaiseksi kutistuvan naisen. Silloin he näyttävät itse paremmilta kuin ovat.

Yksikään mies ei myönnä tätä.

Onko tällaisia miehiä olemassa?

Kysyy toinen "itsenäinen" nainen

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä kyse on vain väärien persoonien kohtaamisista.

Mutta kerron omasta exästä, joka oli itsenäinen ja itse hermostuin siihen välillä. Oli varmaan jonkun sortin asperger, koska ei vaan tajunnu ollenkaan, et parisuhteessa on kaks ihmistä. Eaimerkkejä:

-Ollaan perjantaina viettämässä koti-iltaa. Itse tulin aiemmin kotiin ja jäin odottamaan naisen töistäpääsyä, et mennään yhdessä sitten kauppaan. Nainen lähettää viestin, et mitä mä meinaan syödä, on matkalla kauppaan. Ajattelin, et kiva, voin tiskata sillä välin, eikä tarvi enää ulos lähteä. Kirjotin mitä halusin. Kotiin tullessa naisella oli vain omat syötävänsä. Koki ahdistavana, kun sanoin siitä, että luulin hänen ostavan mitö kirjoitin. Ei millään tajunnu mun pointtia, et joka ikinen ymmärtäis ton niin, että nainen tuo samalla miehenkin ostokset. Hän itse ajatteli sen niin, että hän ei vahingossa osta vaikka appelsiineja, jos mä ostaisin kanssa. Tiesi hyvin, että olen jo kotona.

-Ollaan sovittu menevämme ravintolaan. Olin jo 15min ennen tapaamista paikalla. Satoi vähän, mutta odottelin häntä siinä ravintolan ulkopuolella ja laitoin viestin olevani siinä. Ei näkynyt naista sitten 15min päästä ja soitin, että missä on. Ei vastaa. Hetken päästä hän vähän tuohtuneena soittaa missä olen, että hän on puolituntia jo istunut ravintolassa. Ihmettelin, että miksei ilmoittanut, että on niin paljon etuajassa. Nainen ahdistui ja koki mun syyttävän, vaikka ihmettelin vain. Ja ei kuulemma tullut hänelle edes mieleen katsella puhelinta, kun kerran oltiin sovittu se tietty aika.

-Naisella on erittäin tärkeä työjuttu päivällä. Ei oltu nukuttu yhdessä, niin toivotin aamulla tsemppiä ja jos jännittää tai tarvii jotain, ni soittaa. Tästä hän suuttui. Todella suuttui, koska koki äärimmäisen ahdistavana mun yhteydenoton niin tärkeän päivän aamun, kun hänen kaikki ajatukset olivat töissä. Itelle ei tullu mieleenkään, että tsemppiviesti vois ikimaailmassa olla kenellekään negatiivinen tai ahdistava asia.

-Hän kysy eräänä aamuna vasta tavattuamme ja ekoja kertoja yhdessä nukuttuamme, että on vanhempien auto lainassa, että hyppäänkö kyytiin töihin mennessä. Mun työpaikka oli n. 4km mutkan takana hänen työmatkan puolessavälissä. Siinä sitten moottoritiellä ihmettelin miksi ei kääntynyt liittymästä mun työpaikalle, niin nainen on aivan ihmeissään, että jos kerran työpaikalle asti halusin, niin miksi en etukäteen sanonut. Loppumatkan oli ahdistunut, että kontrolloin. Hän oli ajatellut ajavansa omalle työpaikalle ja sieltä mä olisin hypännyt bussiin ja töihin, kun sillä tavalla kuitenkin mun oli helpompi töihin, ku pelkillä julkisilla.

-Oltiin tunnettu n. 1v, mutta asuimme erillämme. Hän oli viikon reissussa kaverinsa kanssa ja pyysi mut kastelemaan kukat yms. sinä aikana. Sovittiin, että kaks yötä nukunkin siellä, kun sattu työkeikka siihen lähelle. Käytin sinä aikana hänen pyyhettään, hammastahnaansa ja kahviansa. Siivosin viimeisenä iltana niin hyvin kuin saatoin vielä. En kuitenkaan täydellisesti, koska en tiennyt mihin kaikki tavarat laitetaan ja olin huomannut sen olevan hänelle tärkeää. Nainen ei halunnut nähdä mua kahteen päivään, koska olin siivonnut hänen asuntoaan, juonut hänen kahviaan ja käyttänyt hänen pyyhettään ja hammastahnaa, että kuinka törkeää toisen yksityisyyden viemistä tms. Yhdessä hänen luonaan ollessamme mikään noista ei ollut ollut ongelma. Todella ahdistui tosta.

-Mennään elokuviin, mutta ei oltu sovittu elokuvaa, joka katsotaan. Nainen oli teatterilla jo etukäteen. No, olipa ostanut liputkin jo, vaikka ei multa kysynyt yhtään mitä haluaisin katsoa. Taas koki kontrollointia, kun ihmettelin, et miksi ei voinu edes kysyä mitä haluan, et mille oli itsestäänselvää, että yhdessä valitaan teatterilla mitä katsotaan.

Tommosia juttuja tuli jatkuvasti vastaan.

Tästä vois lukea kokonaisen kirjan. Morbid curiosity -mielessä. Kerro toki lisää.

Totuus on se, että sinulla on huono itsetunto (pahastut kaikesta jos voit) ja olet asioissa itsekäs. Et ole oma itsesi, vaan olet jotain mitä haluaisit olla. Suhtaudut miehiin tylysti, koska näin kierre on valmis ja ylläpitää itseään. Syy ei tietenkään, koskaan ole sinun.

Parisuhde on yhteisyritys, jossa lähes kaikki on meidän, ei minun tai sinun. Siitä lähtien, kun olen ollut parisuhteessa , meillä on eletty yhdessä. Meidän koti, meidän auto, meidän laskut, meidän lomat. Itsenäinen selviäminen kaikessa ei ole itseisarvo, vaan ominaisuus, jota voidaan hyödyntää yhteiseksi hyväksi. Jos mieheni matkustelisi yksin, kun on niin itsenäinen, kokisin itseni hylätyksi ja voi olla, että kysyisin mieheltäni, että uutta asuntoako lähdet etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa

Kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mutta en minä ole koskaan parisuhteessa toiminut vain niin kuin itse haluan. Aloituksestani taisi tulla ihan väärä käsitys siitä että mikä oli pointtini. Yritin siinä kirjoittaa, että haluan parisuhteessa että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä (=tehdään kompromisseja tai yhdessä etsitään molemmille paras vaihtoehto). Ap.

Tiedätkö, tämä voi olla sille toiselle osapuolelle "jatkuvaa vääntämistä". Ei kaikkkeen tarvitse molempien mielipidettä, ja jokaisesta asiasta "keskustelua". Jatkuva osallistuminen joka asiaan saattaa olla raskasta, kun mitään ei voi tehdä tai päättää kesustelematta siitä ensin sinun kanssasi. Ajatellaan tilanne että suunnitellaan pikkureissua toiseen kaupunkiin. Ensin mietitään mihin mennään, toinen haluaisi sinne, toinen tänne, sitten "keskustellaan" kumpaan mennään. Esitetään mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja tehdään "kompromissi". Sitten "keskustellaan" milloin lähdetään, aamulla vai päivällä, ja taas vaihdetaan "mielipiteitä" puolesta ja vastaan. Mine pysähdytään syömään, ja taas "keskustelu", molemmat esittävät pointtejaan. Ja sama jatkuu. Se on väsyttävää, kun miettii että olisi voinut mies vain aamulla sanoa että käydäänkö naapurikaupungissa vähän katselemassa, ja sitten olisi annettu virran videä sen kummemmin suunnittelematta, ja vaatimusta "oman äänen kuulumiseen" ja "mielipiteisiin" siitä miten reissu tulee tehdä. Tämä ei ole itsenäisyyttä, vaan se on vallankäyttöä ja vääntämistä monen mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko parisuhteessa liian itsekäs siinä itsenöisyydessäsi? Muistatko, että parisuhteessa pitää molempien joustaa ja välillä joutuu tekeen siten, miten ei itse haluaisi?

En usko olevani itsekäs, pikemminkin päinvastoin. Olen aina ollut se, joka hakee enemmän ja useammin kompromissa ja vastaan tulemista, ja koskaan minua ei ole haukuttu itsekkyydestä. Ap.

Onhan se vaikeaa jos PARIsuhde on yhtä kompromissia ja vastaantulemista, kun sen pitäisi olla rennolla otteella toisen kanssa ELÄMISTÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.

No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.

Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.

Erosta eteenpäin -kirja esitteli minulle ajatuksen, joka ainakin omaan elämääni passasi kuin nenä päähän. Että se piirre, johon alkujaan kumppanissasi ihastut, on juuri se, joka lopulta keittää yli ja saa teidät eroamaan. Omissa miehissäni se on useimmiten ollut spontaanius, räväkkyys ja kyky saada kaikki nauramaan - mutta kun elämä on pelkkää sitä, niin ei se enää olekaan kivaa.

Juuri näin se on ollut omallakin kohdalla. Ensin seurustelin tossukoiden kanssa, kun oli kivaa että maata jalkojeni alla palvottiin, ja tehtiin niin kuin minä halusin. No nämä suhteet eivät kestäneet, koska se tossukkuus alkoi nyppiä kun mistään ei ollut miehellä omaa mielipidettä, vaan aina "jouduin" itse kaikken päättää mienun ottaessa myös vastuun, ja miehen ollessa vapaamatkustaja. Sen jälkeen vaihdoin taktiikkaa ja otin rempseitä meneviä miehiä, joilla oli sitä "omaakin elämää", ja pilke silmäkulmassa. En tuntenut tällaisiin kuitenkaan kovin suurta luottamusta, sillä he olivat valmiita perumaan minun näkemiseni kun tuli jotain "tosi tärkeää" menoa. En jaksanut jo ihan aikuisena ihmisenä sitä että jatkuvasti tekemiset ja puhumiset muuttuivat, ja tuntui että se "oma aika" olikin vain aikaa erossa minusta.

Sitten löysin yksilön, kultakimpaleeni, jonka kanssa tein päätöksen että meni syteen tai saveen , niin tästä pidän kiinni. Mies on kiltti, muttei tossukka, pahoittaa mielensä jos sille sanoo pahasti. Palvoo maata jalkojeni alla, mutta se ei haittaa, koska niin minäkin palvon häntä. 

Tunnen suurta sympatiaa ap:tä kohtaan ja jaan hänen kanssaan yhteisen kokemuksen. Minusta kysymys on perustavaa laatua olevista luonteenpiirteistä jotka ovat johtaneet siihen että parisuhteet ovat todella haasteellisia. Ja myös siihen toteamukseen että aina tai lähes aina, on kysymys yhdestä ja samasta ristiriidasta.

Tämä voi kuulostaa raadolliselta mutta tähän tulokseen olen omalla kohdallani tullut. En väitä että se on totta ap:n kohdalla.

Minun luonteessani on liikaa miestä ja siksi miehet eivät rakasta minua. Olen ulkoisesti hyvin naisellinen, ja se johtaa miehiä harhaan. He kyllä kiinnostuvat ja ihastuvat mutta kun seurustelemme, alkavat ap:n kuvailemat tilanteet.

En enää usko että minusta on parisuhteeseen vaikka niin hirveästi olen sitä toivonut. On tietty kamalan masentavaa ajatella näin, mutta se hankaluuksien määrä mitä suhteissani on ollut, puhuu puolestaan. En vaan ole parisuhde-tyyppiä. Ei ole sellaista miestä joka rakastaisi kaltaistani luonnetta. Käytöstäni voin muuttaa mutta perusluonnettani ja persoonaani en.

Toivon sydämestäni että näin ei ole ap:n kohdalla!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttini varmaan sohaisee muurahaispesää, mutta juuri nuo piirteet ovat kaikissa ns vanhoissa piioissa, jotka tunnen.

Miehet ovat silleen vielä jämähtäneet vanhoihin malleihin että osalle on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi. Nainen joka pystyy samaan kuin mies eikä  pyydä apua vaan tekee itsenäisesti päätökset on osalle miehistä enemmänkin uhka miehisyydelle kuin mahdollisuus tasaveroiseen suhteeseen.Ns. vanhatpiiat ovat itsenäisiä pärjääviä naisia ja nostan heille hattua. Ei  tuollaisen naisen pitäisi olla mikään kummajainen nykymaailmassa. On ihan ok koota huonekalut itse ja tilata kodinkoneen asennus sen sijaan että  odottaisi x aikaa jolloin mies EHKÄ  vaivautuu asian tekemään.  Päinvastoin oma-aloitteisuus vähentää nalkutusta ja lisää onnelllisuutta, ainakin naisen onnellisuutta. Jos mies ei sitä kestä, miettiköön miksi  ja oppikoon uutta. Parisuhteen pitää perustua tasaveroisuuteen eikä olla mikään suhde jossa toinen päättää ja toinen hoivaa. Valitettavasti osa miehistä ei ole tätä  käsittänyt.

Minä, naisena haluan kyllä tuntea oloni tarpeeliseksi, tottakai, sehän on ihan selvä. Olisipa kiva olla parisuhteessa jossa mies ei tarvitse minua mihinkään, ja voisin yhtähyvin olla olemattakin hänen kanssaan, hän sitä tuskin edes huomaisi? Miehen tulee vielä tarvita ja haluta nimenomaisesti minua, ei vain ylipäätään naista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että minut (tekstini) on ymmärretty täällä aivan väärin. Minun tulkitaan olevan itsekäs ja epäempaattinen, joka ei kommunikoi eikä puhu miehille mistään tunneasioista ja haluaa alistaa. Ihmettelen miksi. Minut nimenomaan tunnetaan ihmisenä, joka on harvinaisen empaattinen ja kommunikoiva ja puhuu suoraan paljonkin tunneasioista ja on aika tunteellinen ja hakee kaikessa tasavertaisuutta. Sellaiseksi koen itseni ja sellaiseksi minua ovat myös eksäni ja kaverini kuvanneet.

Mutta ehkä viestinnässäni on jotain vikaa, kun kerran minut ymmärretään täällä aivan väärin. Ehkä en osaa viesteissäni antaa itsestäni ollenkaan sellaista kuvaa kuin olen vaan tapani kirjoittaa on jotenkin outo tai ristiriitainen? Ehkä sitten parisuhteissanikin viestintäni on ristiriitaista? Ehkä se on minun vika ja virhe? Ehkä viestin niin, että miehet tulkitsee minua väärin, samaten kuin te täällä?

Koska monesti ihminen on itse sellainen mistä toisia syyttää. Olet itse sanonut ketjussa että miehet koittavat alistaa sinut määräysvaltansa alle, eikö niin ?