Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.
Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.
Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.
En tiedä mistä löydetään vapaita suhdetta haluavia miehiä, joilla olisi terve itsetunto. On varmaan totta, että näillä miehilläni on saattanut olla huono itsetunto, kaikilla on ainakin ollut joku masennus tai sellainen ajalla ennen minua (osa tosin on salannut sen suhteen alussa vaikka asia olisi tullut puheeksikin). Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on saanut ihan hyvin selvennettyä, mitä hän tarkoittaa alistamisella tai ongelmilla parisuhteissaan. Jos ei osaa lukea asioita oikein, tai ymmärrä niitä, sitten ei voi mitään. Enkä ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kyllä kyse on vain väärien persoonien kohtaamisista.
Mutta kerron omasta exästä, joka oli itsenäinen ja itse hermostuin siihen välillä. Oli varmaan jonkun sortin asperger, koska ei vaan tajunnu ollenkaan, et parisuhteessa on kaks ihmistä. Eaimerkkejä:
-Ollaan perjantaina viettämässä koti-iltaa. Itse tulin aiemmin kotiin ja jäin odottamaan naisen töistäpääsyä, et mennään yhdessä sitten kauppaan. Nainen lähettää viestin, et mitä mä meinaan syödä, on matkalla kauppaan. Ajattelin, et kiva, voin tiskata sillä välin, eikä tarvi enää ulos lähteä. Kirjotin mitä halusin. Kotiin tullessa naisella oli vain omat syötävänsä. Koki ahdistavana, kun sanoin siitä, että luulin hänen ostavan mitö kirjoitin. Ei millään tajunnu mun pointtia, et joka ikinen ymmärtäis ton niin, että nainen tuo samalla miehenkin ostokset. Hän itse ajatteli sen niin, että hän ei vahingossa osta vaikka appelsiineja, jos mä ostaisin kanssa. Tiesi hyvin, että olen jo kotona.
-Ollaan sovittu menevämme ravintolaan. Olin jo 15min ennen tapaamista paikalla. Satoi vähän, mutta odottelin häntä siinä ravintolan ulkopuolella ja laitoin viestin olevani siinä. Ei näkynyt naista sitten 15min päästä ja soitin, että missä on. Ei vastaa. Hetken päästä hän vähän tuohtuneena soittaa missä olen, että hän on puolituntia jo istunut ravintolassa. Ihmettelin, että miksei ilmoittanut, että on niin paljon etuajassa. Nainen ahdistui ja koki mun syyttävän, vaikka ihmettelin vain. Ja ei kuulemma tullut hänelle edes mieleen katsella puhelinta, kun kerran oltiin sovittu se tietty aika.
-Naisella on erittäin tärkeä työjuttu päivällä. Ei oltu nukuttu yhdessä, niin toivotin aamulla tsemppiä ja jos jännittää tai tarvii jotain, ni soittaa. Tästä hän suuttui. Todella suuttui, koska koki äärimmäisen ahdistavana mun yhteydenoton niin tärkeän päivän aamun, kun hänen kaikki ajatukset olivat töissä. Itelle ei tullu mieleenkään, että tsemppiviesti vois ikimaailmassa olla kenellekään negatiivinen tai ahdistava asia.
-Hän kysy eräänä aamuna vasta tavattuamme ja ekoja kertoja yhdessä nukuttuamme, että on vanhempien auto lainassa, että hyppäänkö kyytiin töihin mennessä. Mun työpaikka oli n. 4km mutkan takana hänen työmatkan puolessavälissä. Siinä sitten moottoritiellä ihmettelin miksi ei kääntynyt liittymästä mun työpaikalle, niin nainen on aivan ihmeissään, että jos kerran työpaikalle asti halusin, niin miksi en etukäteen sanonut. Loppumatkan oli ahdistunut, että kontrolloin. Hän oli ajatellut ajavansa omalle työpaikalle ja sieltä mä olisin hypännyt bussiin ja töihin, kun sillä tavalla kuitenkin mun oli helpompi töihin, ku pelkillä julkisilla.
-Oltiin tunnettu n. 1v, mutta asuimme erillämme. Hän oli viikon reissussa kaverinsa kanssa ja pyysi mut kastelemaan kukat yms. sinä aikana. Sovittiin, että kaks yötä nukunkin siellä, kun sattu työkeikka siihen lähelle. Käytin sinä aikana hänen pyyhettään, hammastahnaansa ja kahviansa. Siivosin viimeisenä iltana niin hyvin kuin saatoin vielä. En kuitenkaan täydellisesti, koska en tiennyt mihin kaikki tavarat laitetaan ja olin huomannut sen olevan hänelle tärkeää. Nainen ei halunnut nähdä mua kahteen päivään, koska olin siivonnut hänen asuntoaan, juonut hänen kahviaan ja käyttänyt hänen pyyhettään ja hammastahnaa, että kuinka törkeää toisen yksityisyyden viemistä tms. Yhdessä hänen luonaan ollessamme mikään noista ei ollut ollut ongelma. Todella ahdistui tosta.
-Mennään elokuviin, mutta ei oltu sovittu elokuvaa, joka katsotaan. Nainen oli teatterilla jo etukäteen. No, olipa ostanut liputkin jo, vaikka ei multa kysynyt yhtään mitä haluaisin katsoa. Taas koki kontrollointia, kun ihmettelin, et miksi ei voinu edes kysyä mitä haluan, et mille oli itsestäänselvää, että yhdessä valitaan teatterilla mitä katsotaan.Tommosia juttuja tuli jatkuvasti vastaan.
Osaat kuvata parisuhteen haastepaikkoja j pettymyksiä todella hyvin. Ehkä ap:n ongelma on huono itseilmaisu ja keskustelukyvyn puute, kuten jo monesti mainittu. Ap ei ole lukuisissa viesteissään saanut kunnolla selvennettyä omia ongelmiaan ja esim. Mitä tarkoittaa alistamisella.[/quote]
Oletko ollenkaan lukenut tätä ketjua, kun noin väität?
Jos olet yksin siellä lomalla, niin kaipaatko kumppaniasi? Jos et kaipaa, niin ehkä sinä et ole parisuhdeihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.
Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.
Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.En tiedä mistä löydetään vapaita suhdetta haluavia miehiä, joilla olisi terve itsetunto. On varmaan totta, että näillä miehilläni on saattanut olla huono itsetunto, kaikilla on ainakin ollut joku masennus tai sellainen ajalla ennen minua (osa tosin on salannut sen suhteen alussa vaikka asia olisi tullut puheeksikin). Ap.
Mielestäni miehet ovat yleisesti ottaen usein todella hukassa tunneasioiden kanssa ja siihen usein liittyvät nuo itsetunto-ongelmatkin. Lieneekö kasvatuksen syytä, kun perinteisesti miehet kasvatetaan olemaan miehiä eikä poraamaan turhasta. Myöhemmin tunteiden käsittelyssä ja ilmaisemisessa tulee sitten vaikeuksia. Sellaiset aikuisen kypsät, hyväitsetuntoiset miehet ovat todella kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, kuten sanoitkin. Koita nopeasti napata semmoinen, kun ovat hetken vapaalla jalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia kuin ap:lla. Miesten ja naisten mielestä olen hyvin itsenäinen. Terapeuttini mielestä olen sairastunut itsenäisyyteen.
Itsenäisyyteni on kuitenkin ollut minulle keino selviytyä, olisin joko kuollut tai katuojassa, jos en olisi pärjännyt yksin.
Mun isä heitti mut teininä pois kotoa ja aviomies lähti kun lapset olivat tosi pieniä ja häipyi poikamieselämää viettämään. Kaikki miesystävät ovat olleet hyvin epäluotettavia ja jättäneet minut tai vain kadonneet. Ystävistä suurin osa on puukottanut selkään. Mulla ei siis yksinkertaisesti ole elämässäni ketään johon tukeutua. Pakkohan siinä on ollut tulla itsenäiseksi. Välillä toivoisin, että sellaiset bimboa leikkivät rouvat joutuisivat kokemaan saman kuin minä, jotta ymmärtäisivät, että kaikkien elämä ei ole yhtä helppoa ja kaikilla ei ole hyviä ihmisiä joiden varaan laskea.
Minä toivoisin, että minulla olisi joku, jonka kanssa saisin olla heikko. Tuntuu vaan, että ei sellaista miestä ole, joka kestäisi minun heikkouttani.
Pakko kommentoida tähän, että eniten minäkin haluaisin jonkun, jonka kanssa saisin olla heikko. Olen yrittänyt tuoda myös heikkouksiani esille parisuhteissani, mutta ne jotenkin torjutaan tai niitä yritetään hyväksikäyttää. Yleensä niille käännetään vain selkä. Olen tulkinnut niin, että heikkouksiani ei kestetä. Että minun pitää olla itsenäinen, mutta itsenäisyyteni ärsyttää, mutta sitten kun olenkin heikko, niin sekin ärsyttää. Ap.
Et voi kommunikoida miesten tyyliin miehelle ja sitten yhtäkkiä heittää väliin heikkouksia, tottakai niille käännetään selkä, varsinkin jos et siedä että mies kommunikoi sinulle kuten naiselle
Ohiksena, mutta miten mies kommunikoi kuten naiselle?
No humanistimieskään ei nyt varmaan yleensä ota toista miestä syliin
Olet väärässä kun ajattelet heidän ihastuneen todellisiin luettelemiisi luonteenpiirteisiin. He kyllä todennäköisesti ovat pitäneet siitä, että seisot omilla jaloillasi mm taloudellisesti, mutta vaikuttaa siltä että mainitsemasi empaattisuus, tasaisuus ja kyky kuunnella on kuitenkin ollut dominoivampia ominaisuuksia miestesi parinvalinnassa. Kun tämmöinen tasaisena ja empaattisena kuviteltu kumppani sitten haluaakin vaikkapa viettää yksin lomansa, kyllähän se varmaan ristiriitaiselta tuntuu. Epäilen, että ensin mainitsemasi luonteenpiirteesi eivät todellisuudessa näy niin hyvin kuin kuvittelet, ainakaan suhteen alkuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen sukupuolesta riippumatta haluaa yleensä tuntea itsensä tarpeelliseksi parisuhteessa. Minusta on todella törkeää puolisoa kohtaan tilata jokin asennuspalvelu, varsinkin jos on tiedossa että hän osaisi tehdä kyseisen homman. Pitää ainakin edes kysyä haluaako hän tehdä sen itse vai tilataanko asennus. Jos tilaat kysymättä, ylikävelet ja ignooraat hänet kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä kun ajattelet heidän ihastuneen todellisiin luettelemiisi luonteenpiirteisiin. He kyllä todennäköisesti ovat pitäneet siitä, että seisot omilla jaloillasi mm taloudellisesti, mutta vaikuttaa siltä että mainitsemasi empaattisuus, tasaisuus ja kyky kuunnella on kuitenkin ollut dominoivampia ominaisuuksia miestesi parinvalinnassa. Kun tämmöinen tasaisena ja empaattisena kuviteltu kumppani sitten haluaakin vaikkapa viettää yksin lomansa, kyllähän se varmaan ristiriitaiselta tuntuu. Epäilen, että ensin mainitsemasi luonteenpiirteesi eivät todellisuudessa näy niin hyvin kuin kuvittelet, ainakaan suhteen alkuvaiheessa.
Mutta ei se ole minun keksimä asia, vaan nämä miehet ovat ihan suoraan sanoneet, että ihastuivat juuri niihin piirteisiin minussa. Voi tietenkin olla, että he eivät ole puhuneet totta tai ovat itse tulkinneet itseään väärin tms.
Tosin uskon kyllä, että empaattisuuteeni ja tasaisuuteeni he ovat enemmän ihastuneet, vaikka eivät ole sitä minulle ääneen sanoneetkaan. Senkin uskon, että saatan vaikuttaa ristiriitaiselta henkilöltä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen sukupuolesta riippumatta haluaa yleensä tuntea itsensä tarpeelliseksi parisuhteessa. Minusta on todella törkeää puolisoa kohtaan tilata jokin asennuspalvelu, varsinkin jos on tiedossa että hän osaisi tehdä kyseisen homman. Pitää ainakin edes kysyä haluaako hän tehdä sen itse vai tilataanko asennus. Jos tilaat kysymättä, ylikävelet ja ignooraat hänet kokonaan.
Miksi ihmeessä? Ei kai kukaan suoranaisesti halua asentaa pesukonetta, ja vaikka haluaisi (?? ) niin jos on sovittu että ap hankkii ja maksaa pesukoneen, niin miten mies voi olettaa että ap jättää asennuksen hänen hoidettavakseen. Olisi nyt edes sanonut siellä pesukonekaupassa että haluaa kuitenkin asentaa sen.
Mä oon ollut mun miehen kanssa kohta 20 vuotta ja tuosta ei ikinä tulisi ongelmaa, kumpikaan ei halua asentaa mitään vaan mieluummin maksaa ammattilaiselle siitä. Tällaisia ihmisiä on, joten kukaan ei voi olettaa että itsetehtävä asennus on defaultti kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä neuvotellaan, mutta lomailet yksin? Miksi?
Vain jos toinen ei pääse mukaan vaikkapa töiden vuoksi. Aina ensisijaisesti haluan lomailla yhdessä, mutta aina lomat ei osu samaan aikaan. Joka kerta olen pyytänyt että mies (miehet) lähtisi yhdessä kanssani reissuun, mutta jos mies sanoo, että hän ei vain saa töistä lomaa silloin kun minulla on loma, niin en haluaisi vain sen vuoksi jäädä sitten kotiin. Ap.
Ettekö sovi lomia yhdessä? Me otetaan lomat aina silloin, kun molemmille sopii. Yhdessä on mukavampi matkustaa.
Tämän päivän työelämässä te olette molemmat poikkeuksellisen onnekkaita, kun voitte sopia lomanne ihan vain keskenänne. Useimmat joutuvat sopimaan lomansa työnantajan ja työkavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.
Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.
Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.En tiedä mistä löydetään vapaita suhdetta haluavia miehiä, joilla olisi terve itsetunto. On varmaan totta, että näillä miehilläni on saattanut olla huono itsetunto, kaikilla on ainakin ollut joku masennus tai sellainen ajalla ennen minua (osa tosin on salannut sen suhteen alussa vaikka asia olisi tullut puheeksikin). Ap.
Niin! Minäkin haluaisin tietää, mistä voisi löytää 35-45-vuotiaita miehiä, jotka ovat:
- vapaita
- ei masentuneita tai epävakaita ainakaan siten, että huono olo kohdistetaan näkyvästi toiseen
- verbaalisesti taitavia
- kärsivällisiä (hermot ei mene asiallisessa keskustelussa)
- kuuntelevaisia
- keskustelutaitoisia, myös asioista, jotka eivät henkilöitä itseään kiinnosta
- tasapainoisia (ei äkillisiä mielialanmuutoksia, drama queen -touhua)
- suvaitsevaisia
- vähän hauskojakin
- ihmisen näköisiä
Jaha, hiljaista taitaa pidellä. Olen siis yksin. No, joidenkin kavereiden huonoja parisuhteita tai eroja kun katselee, niin eihän tämä hassumpaa ole. Mieluummin yksin kuin jossain ränstyneessä ja ristiriitaisessa parisuhteessa, jota saa koko ajan korjata eikä siitä siltikään tule mitään luksusta. Se on toki itselläni harmi, että lapset on jääneet mm. tämän takia väliin.
Vierailija kirjoitti:
Hen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Minähän juuri aloituksessani kysyn, että mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni tai tekemisissäni, eli katson peiliin.
En minä koskaan ole parisuhteessa edellyttänyt tai vaatinut, että asiat menisi minun mielen mukaan, vaan olen aina ehdottanut kompromisseja ja monesti sanonut, että mennään toisen mielen mukaan. Mistä keksit, että minä seisoisin piiska kourassa vaatimassa mutta en tekisi mitään itse? Teen hyvin paljon parisuhteen ja kumppanini eteen ja huomioin häntä hyvin monella tavalla, näin olen jokaisessa suhteessani tehnyt. Ap.
Olet liian dominoiva. En edes naisena jaksaisi sua kaverina (ainakaan mitään reissuja). Kaikesta paistaa toi määräileminen ja oman edun tavoittelu. Sori...
Oikeasti ihmettelen kommenttiasi, koska minut tuntevat ihmiset ovat monesti minulle sanoneet, että olen harvinaisen muut huomioon ottava ja joustava. En tunnista ollenkaan jotain oman edun tavoittelua itsessäni tai määräilyhalua. Reissannut olen paljon erilaisten ystävien ja tuttavien kanssa eikä koskaan ole tullut mitään riitaa tai ärtymystä. Minut tunnetaan helppona matkakumppanina. Ilmeisesti annan itsestäni näissä viesteissäni sitten ihan erilaisen kuvan kuin mitä olen "oikeassa elämässä". Ap.
Jaa, no ehkä omasta mielestäsi ja kavereiden olet joustava. Luulen, että miehet ei tunne itseään tarpeeksi miehisiksi ja arvostetuiksi. Miksi muuten reissaat niin paljon kavereiden kanssa? Ei kukaan mies jaksa istua kotona kun nainen menee menojaan. Miten olisi toisinpäin? Mietipä sitä. Miten sun itsetunto kestäisi vastaavaa miestä??
Miten voikin olla, että minut ymmärretään koko ajan väärin? Miksi saan näin paljon hyökkääviä viestejä, joissa tulkitaan, että olen kamala hylkääjä?
Tykkään matkustamisesta, ja sinkkuaikoina olen reissannut paljon kavereiden kanssa ja yksinkin. Jos taas olen parisuhteessa niin olen reissannut paljon miehen kanssa, paljon siten että ollaan useamman pariskunnan kokoonpanolla ja joskus yksinkin (jos mies ei pyynnöistäni huolimatta ole päässyt mukaan). En ole koskaan jättänyt ketään miestä istumaan yksin kotiin kun reissaan, aina olen pyytänyt mukaan ja melkein aina ovat lähteneet. Myös miesten kavereiden kanssa olen matkustanut, siis siten että on mieheni, hänen kavereita ja minä. Ap.
Miesten kavereiden ja miehesi kanssa matkustelet? Siinähän se tulee, olet yksi jätkistä miesten silmissä. Kuten jo aiemmin uumoilin, miehet kokevat sen ehkä hieman ns. hankalana omalle miehisyydelleen. Ts. Miehet tuntevat olevansa enemmän miehiä feminiinisen naisen kanssa, ja toki toisinpäin. Vastakohdat vetoavat, ei se, että pyörit miesten kanssa reissuilla. Lähde joskus tyttöporukalla ulos, mutta älä nyt herranjestas reissaa miesporukassa mukana, jos haluat että sut otetaan naisena tosissaan.
Mieheni kaveripariskuntien ja mieheni. Eli pariskuntareissuja. Halusin vain tuoda esiin, että matkustan mielelläni myös miehen kavereiden puolisoineen kanssa eikä niin, että olisin valmis matkustamaan vain omien kaveripariskuntieni kanssa. En ole "yksi jätkistä" vaikka kaverini ovatkin lähinnä miespuoleisia. En halua olla yksi jätkistä enkä yritä olla sitä, enkä usko, että kukaan minut sellaiseksi kokee. Mielelläni lähtisin tyttöporukalla ulos, mutta minulla ei koskaan ole ollut sellaista tyttöporukkaa. Ap.
No siinähän se tuli jo. Olet liian jätkämainen ja itsenäinen miehille pidemmän päälle. Ole välillä vähän avuton ja tee tyttöjen juttuja tyttöjen kanssa(hanki niitä tyttökavereita), pyydä miehiltä apua, älä tee kaikkea itse. Usko pois, menestys taattu jos muuten natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä kun ajattelet heidän ihastuneen todellisiin luettelemiisi luonteenpiirteisiin. He kyllä todennäköisesti ovat pitäneet siitä, että seisot omilla jaloillasi mm taloudellisesti, mutta vaikuttaa siltä että mainitsemasi empaattisuus, tasaisuus ja kyky kuunnella on kuitenkin ollut dominoivampia ominaisuuksia miestesi parinvalinnassa. Kun tämmöinen tasaisena ja empaattisena kuviteltu kumppani sitten haluaakin vaikkapa viettää yksin lomansa, kyllähän se varmaan ristiriitaiselta tuntuu. Epäilen, että ensin mainitsemasi luonteenpiirteesi eivät todellisuudessa näy niin hyvin kuin kuvittelet, ainakaan suhteen alkuvaiheessa.
Mutta ei se ole minun keksimä asia, vaan nämä miehet ovat ihan suoraan sanoneet, että ihastuivat juuri niihin piirteisiin minussa. Voi tietenkin olla, että he eivät ole puhuneet totta tai ovat itse tulkinneet itseään väärin tms.
Tosin uskon kyllä, että empaattisuuteeni ja tasaisuuteeni he ovat enemmän ihastuneet, vaikka eivät ole sitä minulle ääneen sanoneetkaan. Senkin uskon, että saatan vaikuttaa ristiriitaiselta henkilöltä.
Ap.
Tämä on varsin todennäköistä. Yllättävän usein miehet sanovat, mitä uskovat naisen haluavan heidän sanovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Jos on varaa käyttää palveluita ja niitä käyttää, niin miksi siitä pitäisi suuttua? Ap.
Etkö voi kysyä mieheltä, haluaako hän itse asentaa sen koneen vai tilaatko palveluna? Minusta tuo ei ole enää itsenäisyyttä, vaan yhteisissä asioissa ylikävelemistä.
Parisuhteessa ei oikeastaan voi perustella asioita sillä, miten on aikaisemmin tehnyt. Etenkin jos asutaan yhdessä. Parisuhteessa täytyy luoda yhteiset säännöt, sopimukset jne. miten asioissa menetellään.
Siis ihan oikeasti, kuka HALUAA välttämättä asentaa pesukoneen? Niin palavasti, että aloittaa riidan jos ei saa? Mä keksin välittömästi 250 asiaa jotka tekisin mieluummin.
Sellainen, jonka mielestä on itsestäänselvää, että se asennetaan itse. Kyllä minäkin saattaisin ihmetellä, jos joku minun kotiini tilaisi vieraan ihmisen tekemään asian, jonka olen itse suunnitellut tekeväni.
Ihmisillä on niin erilaisia itsestäänselvyyksiä. Minulle on itsestäänselvyys tilata asennus. Monelle miehelle sitten kai ei ole. Jollekin on itsestäänselvyys, että auton renkaat vaihdetaan itse, toiselle on itsestäänselvyys viedä ne vaihdettavaksi. Jollekin on itsestäänselvyys kävellä 2 km matka, toiselle taas on aivan selvää, että otetaan auto sille matkalle. Ap.
Nimenomaan. Siksi tällaisista asioista pitääkin puhua ja sopia eikä vain päättää toisen puolesta.
Mutta ap ja mieshän olivat sopineet, että ap hoitaa pesukoneen hankinnan! Ajatustenlukijako ap:n pitäisi olla?
Täällä annetaan ohjetta, että olet liian jätkämäinen yms. Minusta sinä olet olet erittäin hyvä sellaisenaan, tuollaisena kuin nyt, ainakin kirjoitusten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan ohjetta, että olet liian jätkämäinen yms. Minusta sinä olet olet erittäin hyvä sellaisenaan, tuollaisena kuin nyt, ainakin kirjoitusten perusteella.
Kiitos sinulle. En minä koe olevani jätkämäinen, olen ulkoisesti naisellinen, olen luonteeltani empaattinen, lämmin ja herkkä enkä harrasta mitään jätkäjuttuja enkä esim. kiroile tai esitä ronskia tms. sellaista. Voi olla että kommunikaatiotyylini on analyyttinen, suora ja looginen ja sen jotkut kokee epänaiselliseksi piirteeksi. Mutta minun mielestä sellainen on kyllä ikävä yleistys. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Valitset vääränlaisia miehiä. Mä olen samanlainen ja mulla on nykyään mies jolle se ei ole ongelma. Mutta hän on aikuinen mies, hyvä itsetunto, tietää mitä haluaa eikä koe minua uhkana.
Sinä olet valinnut miehiä joilla on huono itsetunto. Ehkä heidän ihastuminen imartelee aluksi. Mutta heidän hauras itsetunto ei kestä itsenäisyyttäsi.
Etsi vahvempi itsenäinen mies. Ei itsekäs eikä sitoutumispelkoinen, vaan tyyni ja rauhallinen.
Toisaalta itsenäisyys ei ole sama asia kuin hyvä itsetunto. Toisinpäin menee. Mitä parempi itsetunto sitä helpommin tukeutuu muihin ja haluaa olla muista riippuvainen. Ihminen on luotu olemaan ryhmässä, ei yksin pärjääjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa
Kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mutta en minä ole koskaan parisuhteessa toiminut vain niin kuin itse haluan. Aloituksestani taisi tulla ihan väärä käsitys siitä että mikä oli pointtini. Yritin siinä kirjoittaa, että haluan parisuhteessa että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä (=tehdään kompromisseja tai yhdessä etsitään molemmille paras vaihtoehto). Ap.
Niin, miten ne riidat sitten syntyy koska teet kompromisseja ja kuuntelet toista? Mies ei siis tee niin vaan kiukuttelee koska kaikki on hyvin?
Alue: Aihe vapaa
Yritänkin tässä pohtia, että mistä tunnistaisin sen minulle oikeanlaisen. En tosin todellakaan yritä rakentaa edes seurustelua jokaisen minuun ihastuneen miehen kanssa,itse asiassa suurin osa minuun ihastuneista saa minulta melko suoraan pakit eli miehen ihastus ei saa minua kiinnostumaan hänestä tai luulemaan että "tässä voisi olla jotain". Jostain syystä olen vain päätynyt sitten ihastumaan itse vääränlaisiin minuun ihastuneisiin. Ap.