Mies haluaisi, että muutamme paikkaan, jossa minulle ei ole mitään

Oma työ, sukulaiset ja ystvät ovat äiti-ihmiselle oikeastaan pikässä juoksussa parempi turva kuin aviomies. Nainen tarvitsee ison turvaverkon jaksaakseen sitten murrosikäisten kasvattajana. Vaikka olis kuinka ihana aviomies. En missään tapauksessa luopuisi työstäni ja turvaverkostani tutulla paikkakunnalla. Ympäristössäni on ollut muutama yllättäen jätetty äiti lapsinen. Verkosto on vähän kuin vakuutus.

Siellähän on Sinkkulaivan Flaxi-Jasul

Liityn kuoroon, en muuttaisi missään nimessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle paras ratkaisu. Voit seurata miestäsi ja sanoa samalla hyvästi omalle urakehityksellesi. (Minä tein niin ja nykyään manaan omaa typeryyttäni, varsinkin kun miehestä tuli sittenkin lopulta eksä. En muuttanut kerran miehen työn vuoksi vaan aika monta kertaa. Lapsetkaan eivät ole muistelleet kovin kiitollisina jatkuvaa muuttamista.) 

Voit myös ilmoittaa miehelle, että et halua muuttaa vieraalle paikkakunnalle. Sen jälkeen on kolme mahdollisuutta:

1) miehesi peruu muuttoaikeensa ja jää sinne, missä asutte nyt

2) avioliittonne muuttuu etäsuhteeksi, kun mies muuttaa yksin vierraalle paikkakunnalle

3) päätätte erota sovittamattomien ristiriitojen vuoksi ja miehesi muuttaa yksin uuden työn perässä. 

Olen panostanut uraani aika paljon, ei tekisi mieli heittää sitä hukkaan. Uudella paikkakunnalla ei ole minun alan töitä eikä lähistölläkään, jossain kahden tunnin matkan päässä saattaisi olla mutta sitten en enää näkisi lapsia hereillä jos olisin 12-13 tuntia joka päivä pois kotoa. En ole ollenkaan varma, että saisin muun alan työtä uudella paikkakunnalla, koska olen niin pitkään tehnyt vain oman alani töitä ja sellaisista ns. hanttihommista kuten kassatyö minulla ei ole koko elämäni ajalta yhtään työkokemusta. Luulen, että näinä työttömyyden aikoina joku muu olisi minua parempi valinta sellaiseen työhön. Ap.

Onneksi kirjoitit edes ns...ei ole olemassakaan hanttihommia, koska kaikki työ on yhtä arvokasta. Huonoja työoloja tokikin on. 

En muuttaisi.

Ei kuulosta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä voi olla omasta mielestä surkea työilmapiiri ja liian pieni palkka tms. Työpaikkaa vaihtamalla paranis: tulot, asunto (velattomuus) ja jäis enemmän rahaa niin vois kuluttaa ja matkustaa.

Se tuntee sut ja kyllä sinäkin töitä löytäisit ja sopeutuisit. Lapsien parasta kannattaa kanssa miettiä... Tulevat koulut ja kasvuympäristö.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että vain omaan kapeaan alaan keskittynyt tohtori löytäisi kyllä jotain töitä? Minkä alan paikasta ehdottaisit, että aloittaisin hakemisen? Sano yksikin syy miksi joku haluaisi palkata minut johonkin yksinkertaiseen työhön, kun siihen on samalla monta hakijaa, jotka soveltuvat siihen paremmin kuin minä. Ap.

Jos oot väitellyt niin et muuta maalle. Kuvittelin ammatiksi opettaja-tasoa enkä uraihmistä. Jäätte tietysti kaupunkiin ja jos mies itkee, vedät silinterin päähän ja sanot että koulutus velvoittaa kehittämään muutakin kuin pihakasveja.

Mies hakee uutta kivaa paikkaa kaupungista. Tottakai landepaikan saa se joka sen huolii.

Kirjoittaja osui naulan kantaan!! Älä missään nimessä muuta ap! Siihen landepaikkaan sun miehesi on saattanut olla ainoa hakija=saanut sen.  Ja ei ole sama asia että mies muuttaisi sun työn takia teoriassa minne vaan (=pysytte siellä missä just nyt asutte koska sun duuni on siellä) koska sun alalla ei todellakaan ole niitä töitä joka paikassa tarjolla. Ja miksi heittäisit tohtorintutkintosi romukoppaan ja edes hakisit mitään kaupankassan paikkaa?? Et jaksaisi edes viikkoa siinä duunissa koska et joutuisi käyttämään älyäsi. Ihan liian iso uhraus sinun puoleltasi koko ajatus että muuttaisitte. Mietippä nyt pari kertaa!! Miehelle hankkikaa uusi duuni sieltä kaupungista jossa nyt asutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä missään tapauksessa muuta, ellet itse palasvasti halua. Itse en uskaltaisi tuossa tilanteessa muuttaa, vaikka se jopa houkuttelisi ajatuksena. Tuo on juuri se kuvio, jossa miehen uran pohjalta toimiva nainen syrjäyttää itsensä ja jää tyhjän päälle kun tuleekin ero.

Mies näkee tilanteen niin, että minulla on ollut vuosikausia mahdollisuus panostaa omaan uraani ja että olen käyttänyt aikuisikäni nimenomaan omaan uraani panostaen. Tämä on tietenkin ihan totta, olin jo pitkällä urallani ennen kuin edes tapasimme. Ja varmasti minulla on ollut paljon onnea matkassa urani suhteen, sattumalta tullut eteen hyviä tilaisuuksia jne. Hänen mielestä hänellä ei ole ennen ollut mahdollisuutta panostaa omaan uraansa, ja nyt kerrankin olisi, ja olen itsekäs jos en mahdollista sitä hänelle, kun olen kuitenkin paljon isommassa mittakaavassa itse jo mahdollisuuksia saanut ja hyödyntänyt. Tavallaan totta, mutta minun ura ei ole tapahtunut kenenkään muun ihmisen kustannuksella, sitä hän ei halua nyt nähdä. Ap.

Miehesi on voinut panostaa uraansa enenkuin  sinä ja lapset tulitte mukaan kuvioihin! Jos hän on silloin vaan bilettänyt niin voi syyttää tilanteestaan ihan vaan itseänsä. Älä uhraa todella hienolta kuulostavaa uraasi miehen halujen takia. Kummallakin on kumminkin nyt duunit!

Mies ei taida olla ihan penaalin terävin kynä kun moista edes ehdottaa.

Mietippä tätä kauhuskenaariota. Muutatte ja jäät kotiin. Yhtäkkiä miehen työpaikan nainen onkin parempaa seuraa kuin sinä joka verkkareista ja likaisissa hiuksissa muistelet mennyttä uraasi. Mies hakee avioeroa, uhkaa hylätä lapset jos vaadit elatusta. Pääset osa-aikaiseksi koulusiivoojaksi paikkakunnalle. Muutat lasten kanssa pieneen vuokra-asuntoon tuolla perähikiällä. Olet outolintu, tohtorikoulutettu siivooja joka ei saa ystäviä. Miehellä on jo uudet lapset paikkakunnalta kotoisin olevan nuoremman naisen kanssa. Mies suostuu tapaamaan lapsia mutta uusi nainen kiusaa heitä ja lapset oireilevat rajusti. Rahaa ei ole mihinkään ja lapsilla ei myöskään ole ystäviä koska avioeroperhe on raskas leima. Koetat päästä takaisin Turkuun mutta sinulle ilmoitetaan että asiantuntemuksesi on vanhentunut. Haet oikeuden kautta elarit koska et enää jaksa makarooni ja ketsuppi diettiä. Välit ex-mieheen katkeaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietippä tätä kauhuskenaariota. Muutatte ja jäät kotiin. Yhtäkkiä miehen työpaikan nainen onkin parempaa seuraa kuin sinä joka verkkareista ja likaisissa hiuksissa muistelet mennyttä uraasi. Mies hakee avioeroa, uhkaa hylätä lapset jos vaadit elatusta. Pääset osa-aikaiseksi koulusiivoojaksi paikkakunnalle. Muutat lasten kanssa pieneen vuokra-asuntoon tuolla perähikiällä. Olet outolintu, tohtorikoulutettu siivooja joka ei saa ystäviä. Miehellä on jo uudet lapset paikkakunnalta kotoisin olevan nuoremman naisen kanssa. Mies suostuu tapaamaan lapsia mutta uusi nainen kiusaa heitä ja lapset oireilevat rajusti. Rahaa ei ole mihinkään ja lapsilla ei myöskään ole ystäviä koska avioeroperhe on raskas leima. Koetat päästä takaisin Turkuun mutta sinulle ilmoitetaan että asiantuntemuksesi on vanhentunut. Haet oikeuden kautta elarit koska et enää jaksa makarooni ja ketsuppi diettiä. Välit ex-mieheen katkeaa kokonaan.

Aamen!!!

Jos mies haluaa työn niin mielestäni olisi sinulta vähintäänkin kohtuullista muuttaa. Sinulla on koti ja perhe, mitä muuta enää tarvitset?

Tietenkään et muuta! Mieluummin jäät vaikka sitten yksin lasten kanssa nykyiseen kaupunkiin kuin lähdet toimettomaksi, miehen armoilla olevaksi kotirouvaksi pikkupaikkakunnalle. Älä anna periksi miehelle!

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa työn niin mielestäni olisi sinulta vähintäänkin kohtuullista muuttaa. Sinulla on koti ja perhe, mitä muuta enää tarvitset?

Kommenttisi on sekä seksistinen että anteeksiantamattoman törkeä. Naisella on Suomessa yhtäläinen oikeus uraan ja on kohtuutonta edes ehdottaa että nainen hylkäisi uransa ja hyväpalkkaisen työnsä miehen keski-iänkriisin aiheuttaman muuttohalun takia. Että edes kehtaat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa työn niin mielestäni olisi sinulta vähintäänkin kohtuullista muuttaa. Sinulla on koti ja perhe, mitä muuta enää tarvitset?

Kommenttisi on sekä seksistinen että anteeksiantamattoman törkeä. Naisella on Suomessa yhtäläinen oikeus uraan ja on kohtuutonta edes ehdottaa että nainen hylkäisi uransa ja hyväpalkkaisen työnsä miehen keski-iänkriisin aiheuttaman muuttohalun takia. Että edes kehtaat!

Ei pitäisi provosoitua kun provosoidaan.

Ap, mitä mies tuumasi hoitovapaasta?

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ÄLÄ MUUTA. Ikävä juttu miehellesi, mutta ei se että vaimo on onneton, ole loppujen lopuksi hyvä hänellekään. 

Olet hoitovapaalla, mutta isompiakin lapsia oli? Oma kokemukseni muuttamisesta pikkupaikkakunnalle lapsen näkökulmasta: älkää tehkö sitä.

Olin 8 kun perheeni muutti kivasta keskikokoisesta kaupungista maalle. Teoriassa juu ihanaa, iso koti ja luonnonrauhaa. Mutta kotiin jäivät kaverit ja ennen lähellä asunutta mummoakin ikävöin kovasti. Minua ei otettu uuteen luokkaan mitenkään lämpimästi mukaan. Ei suoraan kiusattu, mutta olin yksinäinen. Ei lapsi kaipaa mitään kartanoa ympärilleen!! 16-vuotiaana muutin takaisin kotikaupunkiin. Tuntuu että menetin osan lapsuutta ja nuoruutta maalla. Ja kunnon kouluja ei ollut, oli pakkokin muuttaa takaisin kaupunkiin jos halusi opiskella ja parempaan työhön.

Nämä ovat NIMENOMAAN järkisyitä! Älä anna miehesi pelata sitä peliä että hän ajattelisi järjellä ja sinä tunteella! Kaikki aloituksessasi luettelemat syyt (oma työttömyys, ei tukiverkkoja, lasten koulut eli koko tulevaisuus) ovat järkisyitä.

Älkää missään nimessä muuttako jos asiat ovat kuitenkin hyvin siellä vanhalla paikkakunnalla. Omatkin vanhemmat muuttivat aikoinaan työnperässä, kun olin alakoulussa. Kaikki meni kuitenkin sillä reissulla pieleen. Isällä melkein sama palkka, äiti työttömänä ja talolainaa maksavat tämäkin päivänä. Olimme aika köyhiä jo ennen muuttoa, mutta muuton jälkeen meni vielä tuplasti huonommin. Itsellä myös se, että en koskaan päässyt uuteen porukkaan mukaan ja lopulta olinkin jo kiusattu. Minusta kannattaa sitten vasta muuttaa jos siitä on oikein paljon hyötyä esim. palkka nousee paljon tai jos ei sitä työtä ole ja olisi työpaikka tarjolla. Silti tietysti monikaan ei varmasti halua "uhrata" asioita ja jää mieluummin vanhaan jos kaikki muuten hyvin on. Meillä oli vielä se tilanne, että olisi pitänyt jäädä sinne maalla, eikä lähteä pikkukaupungiin ja ostaa liian kallista taloa. Sitten ei olisi velkaa vielä nykyisinkin. No, hyvä tietysti neuvoa kun oma perhe on tehnyt niitä virheitä oikein urakalla.

Nyt on pakko kommentoida heti kun palsta aukeaa näin aamulla: Ap, älä tee elämäsi suurinta virhettä ja muuta jonnekin hornantuuttiin vain miehen painostuksesta! Sinulla on upea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia, ystäviä ja ihmissuhteita eli kaikkea mitä tarvitset - älä heitä niitä pois! Vieraassa paikassa kaukana kaikesta, vielä kotirouvana, olisit varmasti onneton. Kuulostaa hiukan siltä, että miehesi olisi sinulle kateellinen koulutuksestasi ja urastasi ja haluaa tavallaan alentaa sinut omalle tasolleen kodin- ja lastenhoitajaksi vieraalle paikkakunnalle, jossa sinulla ei ole ketään eikä mitään. Älä suostu, lupaathan? Minua alkoi oikeasti huolestuttamaan että heittäisit elämäsi kankkulan kaivoon, vaikka en sinua tunne. Kuuntelethan tämän ketjun ihmisiä, joista 99% sanoo, että älä suostu miehesi tahtoon?

Minä yritin aiemmin kirjoittaa, mutta näppis alkoi jumittaa. Nyt saan kirjoitettua pitemmän jutun. Muutin vastavalmistuneena miehen työn perässä, kun suunnitelmissa oli jatkaa opistotason tutkintoa yliopistoon, olin oikein laskelmoinut valmiiksi, mihin voisin päästä. Mies ei suostunut että asuttaisiin eri paikoissa, vaikka ei ollut lapsia. Annoin periksi ja se oli elämäni huonoin päätös, en tiedä olisiko mies eronnut, jos olisin pitänyt pääni. En sitten enää hakenut. Mies sai työnsä suhteilla läheltä kotiseutuaan (100 km on pohjoisessa lähellä) alueelta, jossa minun ainoat tuttavuuteni olivat miehen pari kaveria. Yhden kaveripariskunnan tyttöystävän kanssa meillä synkkasi, mutta hekin erosivat ja sitten sekin tuttavuus jäi. Minä olen aika arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Olin mukana monessa toiminnassa, mutta minä en ystävystynyt muiden kanssa samalla tavalla kuin toiset, varmasti oman epävarmuuteni takia.

Sain töitä muutaman kuukauden jälkeen, mutta teollisuuden kokoonpanotöitä, eli töitä, joihin siihen aikaan pääsi ilman koulutusta. Kävin sitten toisen opistotason koulun iltaopintoina ja sain sen alan töitä. Se oli ok siihen asti, kun firma kaatui ollessani sopivasti äitiyslomalla. Sen jälkeen jäin vuosiksi pätkä-, tukityö ja kurssikierteeseen. Kun ehdottelin muuttamista, miehen vastaus aina oli että ei hän saa tällä palkalla samanlaisia töistä mistään, kun teki itse koulutustasoaan vaativampaa työtä. Sekä kun minä sanoin, että tienattaisiin enemmän, jos minä saisin vakitöitä ja alani töitä. Miehen vastaus oli aina, että luuletko sinä että saisit muualta sen paremmin töitä. En minä luullut, minä tiesin, että vähän isompi kaupunki riittäisi. Kunnes lasten kasvettua niin että toinen oli lukiossa ja toinen jo muuttanut pois kotoa, sanoin että nyt riitti pätkätyöt.

Minulla oli taas kerran yksi pätkä katkolla, tosin siihen oli luvattu jo jatkoa. Olin tuossa välissä ehtinyt päivittää vanhan tutkintoni amk-tutkinnoksi aikuisopinnoissa. Tässä vaiheessa aloin etsiä töitä ympäri Suomen ja sain töitä muualta, aika kaukaa. Nyt oli minun vuoroni sanoa miehelle, että minulle riitti pätkät, nyt saat sinä puolestasi valita että haluatko erota, jos otan paikan vastaan, sillä minä en todellakaan enää tee pätkätöitä, koska tämä on viimeinen tilaisuuteni. Oltiin sitten kaukosuhteessa jonkun aikaa ja ajeltiin puolin ja toisin, kunnes yllätys yllätys, mies teki kaksi hakemusta ja sai heti töitä täältä! Vaikka alalle koulutetaan paikkakunnalla koko ajan uusia tyyppejä. Eli hänen oli todella paljon helpompi saada töitä ja olisi varmasti jo silloin aikoinaan saanut töitä, jos olisi vain hakenut.

Ap:n kohdalla sanoisin, että homma ei toimi, jos molemmat ei ole onnellisia. Jos mies ei ole onnellinen nykyisessä työssään ja vaihtoehtona on, että sinä olisit onneton, niin ehkä pitäisi vielä jatkaa etsimistä. Avioliitto on kompromisseja ja parasta olisi, että asuinpaikkakunta olisi molemmille mieleinen. Minä suostuisin tilanteessasi muuttamaan toiselle vastaavalle paikkakunnalle, kuin missä nyt asutte, mutta en minnekään samanlaiselle paikkakunnalle kuin missä itse asuin lähes koko aikuisuuteni enkä ollut onnellinen jotain pieniä hetkiä lukuunottamatta, mutta ne eivät liittyneet koskaan asuinpaikkaan. Mieshän olisi saanut töitä vieläkin pienemmältä paikkakunnalta kotipaikkakunnaltaan, mutta siihen minä jo sanoin, että jos haluat erota niin ok tai sitten saat kulkea sadan kilometrin ajomatkaa päivittäin, minä en sinne muuta.