Lue keskustelun säännöt.
Lastentarhanopettajat vaativat 30%:n palkankorotusta.
07.04.2018 |
Laitoin tämän tuonne toiseenkin ketjuun mutta ehkä tämä on asiallista käsitellä omassa ketjussaan. Sen verran paljon potentiaalista yhteiskunnallista riskiä ja uhkakuvaa liittyy tämän kokoiseen palkankorotusvaatimukseen.
Pari kysymystä:
1. Tilastokeskuksen kuntasektorin palkkatilaston mukaan lastentarhanopettajien kokonaisansio oli lokakuussa 2016 keskimäärin 2 612 €/kk. Onko tämä kuntatyönantajien valhe?
2. Keskimääräinen tehtäväkohtainen palkka oli 2 361 €/kk. Tämän lisäksi käsittääkseni maksetaan henkilökohtaista lisää. Maksetaanko?
3. Lastentarhanopettajat työskentelevät yleistyöajassa, jossa säännöllinen täysi työaika on 38 tuntia 45 min viikossa. He ansaitsevat vuosilomaa kunta-alan sopimusten mukaisesti (max 38 vuosilomapäivää vuodessa). Tämän lisäksi lastentarhanopettajilla on oikeus viiteen ylimääräiseen vapaapäivään vuodessa. Oletteko te, lto:t, valmiit tinkimään 38-43 päivän lomaoikeuksistanne ja siirtymään samaan 30 lomapäivään mikä yksityisellä sektorilla on käytössä ja nostamaan viikkotyöaikanne 40 tuntiin? Jos ette, niin miksi ette?
4. Lokakuussa 2016 lastentarhanopettajana työskenteli kunta-alalla yhteensä 13 200 henkilöä. Jos jokaisen palkka nostetaan 3000€, on kustannusvaikutus yhteiskunnalle noin 105 miljoonaa euroa vuositasolla. Millä tavoin te, lto:t, näkisitte että tämä 105 miljoonaa euroa vuositasolla kustannettaisiin? Nostaisitteko kunnallisveroprosenttia kaikilta vai ainoastaan päivähoitomaksuja?
5. Jos 3 vuoden opiskelun jälkeen lto:n palkan täytyy olla 3000€/kk, niin kuinka paljon pitäisi olla 5 vuotta opiskelleen opettajan palkka? Jos mennään samalla 30%:n palkankorotusehdotuksella, kuin mitä itsellenne vaaditte, niin 3800€:n keskipalkkaa ansaitsevien opettajien palkka on vastaavalla kaavalla nyt 4940€/kk. Suomessa on 62000 opettajaa. Kustannusvaikutus on noin 706 miljoonaa euroa vuositasolla. Nostetaanko kunnan veroprosenttia vai laitetaanko koulunkäynti maksulliseksi jotta pystymme kattamaan nämä kustannukset?
Lisäkysymyksiä ja vastauksia toivotaan.
Kommentit (1196)
Vierailija kirjoitti:
Kummasti opetusalalle hakeutuneet ahneimmat ihmiset. Ei ole äly riittänyt vaativampaan koulutukseen ja nyt loisivat veronmaksajien lompakolla. Hävetkää!
Niin mitä pitäisi hävetä? Perustelisitko rauhallisesti ja asiallisesti väitteesi? Tuollaiset kommentit ja kirjoitustyyli ovat provoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, tuo hiljainen tieto ja kokemus ovat tärkeitä osia ammattitaitia, mutta se ei ole sama asia kuin opettajakoulutus. Myös lto:lle kertyt tätä hiljaista taitoa, ja paljon olen itae ainakin oppinut myös kollegoiltani.
Hiljainen tieto on juuri sitä, mitä jää matkaan vuosien varrella myös muilta.
Luin kerran jonkun tutkimuksen (anteeksi, ei ole linkkiä, kun siitä on jo muutama vuosi ja en edes muista tarkkaan, missä se oli tehty) aiheesta, miksi joku ryhmä oli rauhallisempi joskus, kuin toisinaan. Selvisi, että ryhmä oli rauhallisempi, kun töissä oli pitkäaikaisia työntekijöitä. Eli se hiljainen tieto, joka kertyy kokemuksesta, vaikka koulutus ei olisi juuri sitä viimeistä huutoa.
Miettikääpä sitä pientä parivuotiastanne. Haluaisitteko, että hänet ottaisi syliin kokenut perhepäivähoitaja päiväunilta, kenellä olisi aikaa sylitellä ja antaa lapsen herätä rauhassa, vai isossa ryhmässä didaktiikkaa ja muuta opiskelleen lastentarhanopettajan, joka pikaisesti herättäisi ja tarkkailisi koko ajan, onko lapsen kehityksessä, sosiaalisessa toiminnassa, sensomotorisessa toiminnassa yms. vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Lto vastaa pedagogisten tavoitteiden asettamisesta ja toteuttamisesta sekä pedagogisesta arvioinnista lapsiryhmässään. Lisäksi lto laatii jokaiselle lapselle yksilölliset vasut, jotka ovat pedagogisia asiakirjoja. Vasuissa määritellään ryhmän kasvattajien toiminnalle pedagogisesti perustellut tavoitteet jotka tukevat kunkin lapsen kehitystä ja kasvua lapsen ja vanhempien osallisuus, lapsen vahvuudet ja tarpeet huomioiden.
Sanonko vielä kerran sanan pedagogiikka? Kaikki pk:n toiminta pitäisi siis pystyä perustelemaan pedagogisesti, ns.arjen pedagogiikkaa mikä näkyy myös ruokailuissa, siirtymätilanteissa, leikkitilanteissa.
Ymmärsitkö pointin?
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä pientä parivuotiastanne. Haluaisitteko, että hänet ottaisi syliin kokenut perhepäivähoitaja päiväunilta, kenellä olisi aikaa sylitellä ja antaa lapsen herätä rauhassa, vai isossa ryhmässä didaktiikkaa ja muuta opiskelleen lastentarhanopettajan, joka pikaisesti herättäisi ja tarkkailisi koko ajan, onko lapsen kehityksessä, sosiaalisessa toiminnassa, sensomotorisessa toiminnassa yms. vikaa.
Miksi luulet että lto pikaisesti herättäisi? Kyllä kuule lto:n syli on ihan yhtä suuri kuin pph:n.Ei se opettajakoulutus sulje sensitiivisyyttä pois . Päinvastoin, asiaa on jopa tutkittu ja tulos oli, että mitä koulutetumpia kasvattajat ovat, sitä sensitiivisemmin he lapsiin suhtautuvat. ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pph ja teen vasut, joita muuten on päiväkodissakin kehuttu, hoidan ja opetan S2-lapsia, pidän yhteyttä neuvolaan, tunnistan kielenkehityksen ongelmat ja hoidankin niitä niin hyvin, että harvaa lasta on edes tarvinnut lähettää puheterapeutille, ja tietysti kaikki muut hoito-, opetus- ja kasvatustyöt kuuluu mulle. Peruspalkka on n. 1700. Ihme, ettei noita asioita voi päiväkodissa lastenhoitaja tehdä, kun ne kuuluu pph:nkin toimenkuvaan.
Huomioisin kuitenkin, että perhepäivähoitaja on vastuussa pienemmästä ryhmästä kuin mitä vastuussa ollaan päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
En usko että pp:lla on samanlainen osaaminen ja ammattitaito kuin puheterapeuteilla. Alkaa mennä jo naurettavaksi tämä keskustelu.
Viittasit varmaan minun kirjoittamaani viestiin. Olen opiskellut logopediaa ja osaan siksi tunnistaa ja jonkin verran myös hoitaa puhevikoja. En väittänytkään, että osaamiseni on sama kuin puheterapeutilla. Tai sitten et tarkoittanutkaan minun viestiäni
(numeroa en muista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Malliaskartelu on joskus ok, se kehittää kykyä toimia ohjeiden mukaan, mallintaa oma tuotos jostain toisesta tuotoksesta, se kehittää keskittymiskykyä, esim. leikkaamista jos siihen sisältyy saksien käyttöä, on hienomotorista toimintaa jne. 100% toiminnasta ei tarvitse olla osallisuutta ja itseilmaisua. Sen voi ottaa malliaskarteluun mukaan sillä että lapset itse etsivät ryhmissä mallin jonka mukana askartelevat. Malliaskarteluunkin voi ottaa mukaan kynäotteen.
t. lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)
Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?
Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Malliaskartelu on joskus ok, se kehittää kykyä toimia ohjeiden mukaan, mallintaa oma tuotos jostain toisesta tuotoksesta, se kehittää keskittymiskykyä, esim. leikkaamista jos siihen sisältyy saksien käyttöä, on hienomotorista toimintaa jne. 100% toiminnasta ei tarvitse olla osallisuutta ja itseilmaisua. Sen voi ottaa malliaskarteluun mukaan sillä että lapset itse etsivät ryhmissä mallin jonka mukana askartelevat. Malliaskarteluunkin voi ottaa mukaan kynäotteen.
t. lastenhoitaja
Totta. Mutta ne aikuisten( tai miksei lastenkin) askartelemat 21 samanlaista joulutonttua ja heti perään 21 uudenvuoden rakettimaalausta ja seuraavat 21 samanlaista lumiukkoa ei ole enää nykypäivä ja uuden vakan perusteiden mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä pientä parivuotiastanne. Haluaisitteko, että hänet ottaisi syliin kokenut perhepäivähoitaja päiväunilta, kenellä olisi aikaa sylitellä ja antaa lapsen herätä rauhassa, vai isossa ryhmässä didaktiikkaa ja muuta opiskelleen lastentarhanopettajan, joka pikaisesti herättäisi ja tarkkailisi koko ajan, onko lapsen kehityksessä, sosiaalisessa toiminnassa, sensomotorisessa toiminnassa yms. vikaa.
No nyt on kyllä ihan naurettavaa höpöhöpö-juttua :D Tiedät itsekin, ettei kukaan lastentarhanopettaja toimi kuvailemallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä pientä parivuotiastanne. Haluaisitteko, että hänet ottaisi syliin kokenut perhepäivähoitaja päiväunilta, kenellä olisi aikaa sylitellä ja antaa lapsen herätä rauhassa, vai isossa ryhmässä didaktiikkaa ja muuta opiskelleen lastentarhanopettajan, joka pikaisesti herättäisi ja tarkkailisi koko ajan, onko lapsen kehityksessä, sosiaalisessa toiminnassa, sensomotorisessa toiminnassa yms. vikaa.
Onko sinulla oikeasti mitään käsitystä siitä, millaista päivähoidon arki on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Malliaskartelu on joskus ok, se kehittää kykyä toimia ohjeiden mukaan, mallintaa oma tuotos jostain toisesta tuotoksesta, se kehittää keskittymiskykyä, esim. leikkaamista jos siihen sisältyy saksien käyttöä, on hienomotorista toimintaa jne. 100% toiminnasta ei tarvitse olla osallisuutta ja itseilmaisua. Sen voi ottaa malliaskarteluun mukaan sillä että lapset itse etsivät ryhmissä mallin jonka mukana askartelevat. Malliaskarteluunkin voi ottaa mukaan kynäotteen.
t. lastenhoitaja
Tietysti malliaskartelutkin on silloin tällöin ok. Tämä oli vain esimerkki siitä mitä pedagoginen ajattelu voisi olla. Mutta vessapaperirullatonttuja en ikinä enää teetätä. =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisilla aloilla maksetaan kohtuuttoman suuria palkkoja. Naisvaltaisten alojen paska palkka on jäänne niiltä ajoilta, kun oli erikseen "naisten palkka", koska nainen ei ole yhtä ihminen kuin mies. Mutta miksi vieläkin...?
Millä kuntasektorin miesvaltaisilla aloilla maksetaan kohtuuttoman suuria palkkoja?
No esimerkiksi kunnalla toimivat amk insinöörit tienaavat 1000e enemmän kuin lastentarhanopettajat. Jopa kunnan it-tukihenkilöt tienaavat reilusti enemmän ihan jollain medianomipohjalla.
Kumpia kunnan palveluksessa on vähemmän? Kummalla on pidempi koulutus? Kummalla on vaativammat työtehtävät?
vastaus: insinööri
Höpö höpö. Amk-inssillä on saman tasoinen koulutus kuin sosionomilla. Vaativuutta ja vastuuta ei voi edes verrata, lto:n duuni on moninkertaisesti vaativampaa... ja merkityksellisempää yhteiskunnalle.
Insinöörin tutkinto 240 op ja kasvatustieteen kandi 180 op, (sosionomi 210 op). Tutustu vaikka vähän insinöörin töihin ennen kuin määrittelet insinöörien tarpeellisuuden yhteiskunnalle. :D Vai oletko valmis luopumaan kaikesta, jonka tekemiseen on tarvittu insinööriä?
Insinöörit on toki tärkeitä,jopa amk-seillaiset, mutta ei ne todellakaan ole tonnia arvokkaampia kuntatyöntekijöitä kuin lto:t.
Riippuu mitä tarkoitat arvolla. Jos ihmisarvoa tai vastaavaa, niin ei varmaan ole eroa. Mutta työmarkkina-arvossa ero on valtava.
LTO:n työ on sellaista, mitä melkein kuka vain pystyy tekemään - ei toki niin hyvin kuin kunnon ammattilainen, mutta homma pyörii yhtä kaikki. Insinöörin työ taas on sellaista, että pystymetsästä vetäisty tyyppi ei tee yhtikäs mitään. LTO ei suunnittele sähköverkkoa metriäkään, mutta insinööri saa pidettyä päiväkodin pystyssä.
Mitä vähemmän osaamista on tarjolla suhteessa tarpeeseen ja mitä enemmän osaamisella on merkitystä suhteessa vähemmän osaavaan, sitä isompi palkka. Siksi NHL-kiekkoilijat ja lääkärit tienaavat paljon, siivoojat ja yleismiehet vähän. Ei kukaan silti ajattele, että kiekkoilja on tuhat kertaa arvokkaampi ihminen kuin LTO. Työmarkkina vaan toimii niin.
Insinöörin työ on sellaista, mitä melkein kuka vain pystyy tekemään - ei toki niin hyvin kuin kunnon ammattilainen, mutta homma pyörii yhtä kaikki. LTO:n työ taas on sellaista, että pystymetsästä vetäisty tyyppi ei tee yhtikäs mitään. LTO saa sähköverkkon suunniteltua, mutta insinööri ei saa pidettyä päiväkotia pystyssä.
Nokkelasti sanailtu, mutta ei pidä paikkaansa. Tiedät sen kyllä itsekin.
En oikein ymmärrä, miksi pitää yrittää selittää työnsä erikoisemmaksi kuin se on? LTO:n työ on sellaista, että erikoistaitoja ei tarvita eikä huippusuorituksella ole sen isompaa arvoa kuin välttävälläkään. Vaikkapa insinööreissä taas on niin, että huono aiheuttaa lähinnä tuhoa, kun taas paras keksii miljardifirman luokkaa Amazon. Totta kai silloin sauma palkkoihinkin on toisenlainen.
Tämä kaikki ei tee ihmisistä huonompia tai parempia. Se on vain ammattien ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä pientä parivuotiastanne. Haluaisitteko, että hänet ottaisi syliin kokenut perhepäivähoitaja päiväunilta, kenellä olisi aikaa sylitellä ja antaa lapsen herätä rauhassa, vai isossa ryhmässä didaktiikkaa ja muuta opiskelleen lastentarhanopettajan, joka pikaisesti herättäisi ja tarkkailisi koko ajan, onko lapsen kehityksessä, sosiaalisessa toiminnassa, sensomotorisessa toiminnassa yms. vikaa.
Miksi luulet että lto pikaisesti herättäisi? Kyllä kuule lto:n syli on ihan yhtä suuri kuin pph:n.Ei se opettajakoulutus sulje sensitiivisyyttä pois . Päinvastoin, asiaa on jopa tutkittu ja tulos oli, että mitä koulutetumpia kasvattajat ovat, sitä sensitiivisemmin he lapsiin suhtautuvat. ☺
Lisäksi se lto:kin voi olla kokenut kuten pph:kin. Ei se opettajuua kokemustietoa poista, hassu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Malliaskartelu on joskus ok, se kehittää kykyä toimia ohjeiden mukaan, mallintaa oma tuotos jostain toisesta tuotoksesta, se kehittää keskittymiskykyä, esim. leikkaamista jos siihen sisältyy saksien käyttöä, on hienomotorista toimintaa jne. 100% toiminnasta ei tarvitse olla osallisuutta ja itseilmaisua. Sen voi ottaa malliaskarteluun mukaan sillä että lapset itse etsivät ryhmissä mallin jonka mukana askartelevat. Malliaskarteluunkin voi ottaa mukaan kynäotteen.
t. lastenhoitaja
Totta. Mutta ne aikuisten( tai miksei lastenkin) askartelemat 21 samanlaista joulutonttua ja heti perään 21 uudenvuoden rakettimaalausta ja seuraavat 21 samanlaista lumiukkoa ei ole enää nykypäivä ja uuden vakan perusteiden mukaisia.
Ei kai sellaisia tehdä enää missään?
t. lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähihoitaja, valmistunut 2001. Minulla ei ainakaan ollut pedagogisia opintoja lainkaan. En lastenhoitajaksi mennessä edes osannut kirjoittaa "pedagogiikka"-sanaa oikein. Mitä on didaktiikka? Sitä tuskin on ollut kun en tiedä sanaa.
Minä olen suorittanut opettajan pedagogiset ja olen nyt aineenopettaja lukiossa. Voin kertoa, ettei termin "didaktiikka" sisällöstä ole yhteisymmärrystä ja selvyyttä edes kasvatustieteen sisällä. Vanhentunut termi oli opetusoppi. Didaktiikaksi itse käsitän opettamisen pikku niksit, jotka ovat osittain muotijuttuja. Nyt on esim. jo toistakymmentä vuotta ainakin, kenties pidempäänkin, normaalikouluissa opetettu opetusharjoittelijoita kysymään m-kysymyksiä oppilailta. Tämä on niinkun didaktiikkaa :-D. Ko-, -kö- kysymyksiä ei pidä kysyä :-) No, oppilaat ja opiskelijat ovatkin ehdollistuneet m-kysymyksiin ja samoin ehdollistuneet vaikenemaan, jos heille osoittaa ko-kysymyksen, ja näin didaktisesta niksistä on tullut itseään toteuttava.
Entäpä sitten pedagogiikka. Eipä ole yhtään selvempi eikä vähemmän kiistanalainen käsite sekään. Ilmeisesti kuitenkin käyttökelpoinen termi edunvalvonnassa, kun sitä näkyy kylvettävän joka suuntaan.
Varsinainen substanssi on kasvatuksessa ja opetuksessa muualla kuin noissa käsitteissä ja niiden käytössä.
En tiedä lukiosta, mutta varhaiskasvatuksessa pedagogiikka on juuri nyt keskeisessä osiossa ja lto:n työnkuvan ydin.
Ei siitä ollutkaan kyse, onko keskeisessä "osiossa" ja työnkuvan ydin, vaan käsitteen määrittelystä, sen yksiselitteisyydestä kasvatustieteen omallakaan kentällä.
Mitä pedagogiikka sinun työssäsi konkreettisesti on? Ja erityisesti, mikä lto:n pedagogiikasta tekee erityistä verrattuna lastenhoitajan pedagogiikkaan?
Esimerkki kuvaa hyvin. Kun olin lastenhoitaja minä askartelin lasten kanssa vessapaperirullatonttuja. Koska joulu oli tulossa ja se oli tullut ekana mieleen. Opettajana mietin ensimmäisenä mitä tavoitteita askartelulla on. Hylkään malliaskartelun, koska se nyt ei edistä yhtään mitää,vähiten lapsen osallisuutta tai itseilmaisua. Kynäotteessa on ryhmäläisillä vielä harjoiteltavaa ennen eskaria, joten valitaamjotain missä piirretään/ väritetään, että pääsen ohjaamaan kynäotetta. Minusta pedagoginen ote on sitä, että luodaan oppimisen kannalta optimaaliset olosuhteet ja tuetaan siinä oppimisessa.
Malliaskartelu on joskus ok, se kehittää kykyä toimia ohjeiden mukaan, mallintaa oma tuotos jostain toisesta tuotoksesta, se kehittää keskittymiskykyä, esim. leikkaamista jos siihen sisältyy saksien käyttöä, on hienomotorista toimintaa jne. 100% toiminnasta ei tarvitse olla osallisuutta ja itseilmaisua. Sen voi ottaa malliaskarteluun mukaan sillä että lapset itse etsivät ryhmissä mallin jonka mukana askartelevat. Malliaskarteluunkin voi ottaa mukaan kynäotteen.
t. lastenhoitaja
Tietysti malliaskartelutkin on silloin tällöin ok. Tämä oli vain esimerkki siitä mitä pedagoginen ajattelu voisi olla. Mutta vessapaperirullatonttuja en ikinä enää teetätä. =D
Katsopa oma viestisi, sanoit että malliaskartelu ei edistä yhtään mitään. Miksi olet nyt eri mieltä?
t. lastenhoitaja
Ja kyllä, tuo hiljainen tieto ja kokemus ovat tärkeitä osia ammattitaitia, mutta se ei ole sama asia kuin opettajakoulutus. Myös lto:lle kertyt tätä hiljaista taitoa, ja paljon olen itae ainakin oppinut myös kollegoiltani.