Lue keskustelun säännöt.
Köyhät lapsiperheet, miten kohdistettua apua?
07.04.2018 |
Mietin tosissani suomalaista yhteiskuntaa, eilen illalla lapsiasiavaltuutettu puhui painokkaasti uutisissa; 110.000 lasta elää Suomessa köyhässä perheessä.
Miten saada kohdistettua rahaa ja apua näille lapsille? Köyhyyteen on aina jokin syy. Aikuiset rahaa hallitsee, ei lapsi ymmärrä rahankäytöstä mitään.
Toinen asia on se, että emme voi pelastaa lapsia köyhyyden kokemuksilta, jos se syypää on vanhempi, joka ei ajattele lasta vaan itseä.
Kaikissa tapauksissa ei näin varmasti ole. On perheitä jotka vaan jäävät esim. terveydellisistä syistä "talousloukkuun".
Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (72)
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut köyhien perheitten lapsia. Ja sitten niitä parempituloisten lapsia.
En mitenkään voi ymmärtää, mistä nykyajan ihmiset on saaneet päähänsä että kaikki pitää saada "yhteiskunnalta", ts. veronmaksajilta?
Pitää saada rahaa elämiseen, vuokraan, vapaa-ajan kuluihin, harrastuksiin, vaatteisiin, lomamatkoihin..... Mistä se raha otetaan? Missä on se Sampo joka sitä jauhaa?
Aina on ollut ihmisiä jotka ovat syntyneet parempiin oloihin. Aina on ollut ihmisiä jotka ovat opiskelleet hyvän ammatin ja menestyneet. Se nyt vain on niin! Demokratiassa se on.
Eri asia sitten jos perustettaisiin Suomeen kolhoosit eikä kukaan saisi omistaa mitään ja kaikki olisi yhteistä. Kaikilla olisi saman verran tai yhtä vähän. Olisitteko sitten onnellisia? Onhan meillä hyvä esimerkki ja vertailukohde ihan nurkan takana. Olivatko asiat heillä hyvin? Sitäkö itse haluatte ja tavoittelette?
Se nyt on vain niin, että siitä elämästä joka meille on annettu olemme itse vastuussa ja meidän itse on tehtävä siitä paras mahdollinen. Ok, jos naapurin tyttö käy ratsastamassa ja hänellä on oma hevonen. Heillä on siihen varaa. Voihan meidänkin tyttö mennä talleille ja hengailla porukassa. On mahdollisuus päästä osallistumaan kaikkeen kivaan heppojen kanssa ja joskus jopa sinne selkäänkin! Niin se oli minun nuoruudessani. Olin kiitollinen kun yhden maksetun tunnin viikossa sain ratsastaa, muu aika menikin tallilla puuhaillessa. Ja jos jalkapallo- tai jääkiekkoseuraan ei pääsekään, välineitä voi ostaa käytettynä ja kerätä oman porukan lähimälle luistinradalle. Jne.
Ei lapsi siihen kuole eikä saa traumaa jos kotoa ei kaikkeen olekaan rahaa syytää. Hyvin me entisajan kakarat ainakin siitä selvittiin, ja tajuttiin kun selvästi sanottiin että nyt ei valitettavasti ole. Keksittiin sitten itse kaikkea. Kaikki ei tullut valmiina pakkauksena käteen. Valmiiksi ajateltuna ja tuliterä hienona. Nyt ihmiset osaavat vain vaatia.
Näin juuri. Aika moneen se lapsuus varmasti vaikutti nimenomaan niin, että halusi myöhemmin aikuisena itse pärjätä vähän paremmin. Näin itsellä ja aika monella tuntemallani. Tukien ylenpalttinen jakaminen ei varmasti tähän kannusta.
Lastensuojelusta tuetaan laaten harrastuksia. Ilman asiakkuuttakin.
Tässä tullaan taas siihen, että täällä mennään ääripäästä ääripäähän. Normaalikeskustelua ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsiperheen köyhyydessä elämisestä.
Johan se on useammasakin tutkimuksessa todettu että on kaikkien etu, jos ollaan ns suhteellisen lähellä tasavertaisia lähtökohtia. Harrastukset tukee myöhempää elämää ja menestymistä ym.
Onko pienituloisilla vanhemmilla enää mitään vastuuta jälkikasvustaan?
Asumisen, ruoan, hygienian, koulutuksen ja terveydenhuollon yms maksaa veronmaksajat. Muiden pitäisi maksaa piltillesi vielä harrastukset ja ulkomaanmatkatkin, ettei teitä vaan köyhiksi luulla? Tasa-arvo ei tarkoita tasajakoa, vaikka moni niin nykyään tuntuu luulevan.
Tässä mennään taas kohtuuttomuuksiin. Onko puhuttu kaiken vaatimisesta, jos puhutaan siitä että lapselle olisi mahdollista tarjota yksi kohtuuhintainen harrastus? Huom lapselle, ei vanhemmalle. Vanhemmat voivat sitten rikkinäisillä loppuunkulutetuilla kengillä samoilla metsissä sen minkä kykenevät, kun ovat itse tilanteeseen itsensä saattaneet. Kärsikööt siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Maksu suoraan joukkueelle takaa sen, että raha käytetään oikeasti futiksen kausimaksuun eikä kaljaan. Meillä päin ainakin 150 euroa on juurikin kesäkauden kausimaksu.
Siihen päälle varusteet niin ei se paljoa maksa. Kirpparilta, Torista ja Huutiksesta saa siistejä nappiksia 5 eurolla. Säärisuojia saa käytettynä parilla eurolla. Joukkueen peliasun (futissukat, shortsit, pelipaita) saa noin 60 eurolla ja asu mahtuu päälle pari vuotta. Turnauksiin pääsee kimppakyydeillä, jos on mukana kyytiringissä niin oma kuljetusvuoro on vain tosi harvoin. Pallo maksaa 50 euroa ja sekin kestää käytössä monta vuotta.
Mulla on kolme poikaa ja futis on tosi halpa harrastus. En voi maksaa lapsilleni jääkiekkoharrastusta, mutta futista pystyvät pelaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Maksu suoraan joukkueelle takaa sen, että raha käytetään oikeasti futiksen kausimaksuun eikä kaljaan. Meillä päin ainakin 150 euroa on juurikin kesäkauden kausimaksu.
Siihen päälle varusteet niin ei se paljoa maksa. Kirpparilta, Torista ja Huutiksesta saa siistejä nappiksia 5 eurolla. Säärisuojia saa käytettynä parilla eurolla. Joukkueen peliasun (futissukat, shortsit, pelipaita) saa noin 60 eurolla ja asu mahtuu päälle pari vuotta. Turnauksiin pääsee kimppakyydeillä, jos on mukana kyytiringissä niin oma kuljetusvuoro on vain tosi harvoin. Pallo maksaa 50 euroa ja sekin kestää käytössä monta vuotta.
Mulla on kolme poikaa ja futis on tosi halpa harrastus. En voi maksaa lapsilleni jääkiekkoharrastusta, mutta futista pystyvät pelaamaan.
Elätkö toimeentulotuen piirissä tai rajamailla. En usko. Koska silloin kuukaudessa ei ole varaa ostaa 50€ palloa tai 60€ peliasua ym. lisävarusteita. Ymmärrätkö puhutaan muutaman kympin budjetista ja sen voi viedä jo joku extra meno kuukaudessa. Pitäisi ensin yrittää epätoivoisesti säästää useampi kuukausi ja silti tulisi jokin yllättävä meno joka veisi kaikki säästöt. Kodinkoneet rikkoutuminen, auton huolto ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Maksu suoraan joukkueelle takaa sen, että raha käytetään oikeasti futiksen kausimaksuun eikä kaljaan. Meillä päin ainakin 150 euroa on juurikin kesäkauden kausimaksu.
Siihen päälle varusteet niin ei se paljoa maksa. Kirpparilta, Torista ja Huutiksesta saa siistejä nappiksia 5 eurolla. Säärisuojia saa käytettynä parilla eurolla. Joukkueen peliasun (futissukat, shortsit, pelipaita) saa noin 60 eurolla ja asu mahtuu päälle pari vuotta. Turnauksiin pääsee kimppakyydeillä, jos on mukana kyytiringissä niin oma kuljetusvuoro on vain tosi harvoin. Pallo maksaa 50 euroa ja sekin kestää käytössä monta vuotta.
Mulla on kolme poikaa ja futis on tosi halpa harrastus. En voi maksaa lapsilleni jääkiekkoharrastusta, mutta futista pystyvät pelaamaan.
Kuten sanottu maksusta olisi voinut hyvin antaa kuitin Hope ry:lle. Me emme edes käytä alkoholia tai muita päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se, jos elät ns. toimeentulotuen rajamailla tai pikkusen yli. Et ole oikeutettu mihinkään lasten harrastustukiin, joita pidempiaikaiset ttt asiakkaat saavat n. 400€/vuosi per lapsi. Minusta ttt asiakkailla on kaiken maailman tukiverkot ympärillä mutta me seuraavat väliinputoajat joudutaan maksamaan kohtuuttomasti.
Mutta mihin se raja sitten laitetaan? Jossan sen on olatava. Omassa nuoruudessani harrastukset oli melkein ilmaisia. Kaupunki maksoi jäämaksutkin eli jääkiekon kuukausimaksu tuli vain muista pienemmistä kuluista.
T.toinen toimeentulotuen rajanpinassa pyristelevä.
En tiedä, mutta jostain pitäisi saada pienituloisetkin harrastustukia. Ja se on sitten se nöyryyttävä puoli kun esim. Hope olisi myöntänyt sen 150€ tukea, mutta niin että he itse olisivat suoraan sen maksaneet joukkueelle. Ei tietenkään luottoa , että itse olisi se kyetty tekemään kuittia vastaan. Yleensä on kuitenkin pienet piirit ja raha-asioiden hoitaminen joukkueessa ei vaitiolovelvollista.
Maksu suoraan joukkueelle takaa sen, että raha käytetään oikeasti futiksen kausimaksuun eikä kaljaan. Meillä päin ainakin 150 euroa on juurikin kesäkauden kausimaksu.
Siihen päälle varusteet niin ei se paljoa maksa. Kirpparilta, Torista ja Huutiksesta saa siistejä nappiksia 5 eurolla. Säärisuojia saa käytettynä parilla eurolla. Joukkueen peliasun (futissukat, shortsit, pelipaita) saa noin 60 eurolla ja asu mahtuu päälle pari vuotta. Turnauksiin pääsee kimppakyydeillä, jos on mukana kyytiringissä niin oma kuljetusvuoro on vain tosi harvoin. Pallo maksaa 50 euroa ja sekin kestää käytössä monta vuotta.
Mulla on kolme poikaa ja futis on tosi halpa harrastus. En voi maksaa lapsilleni jääkiekkoharrastusta, mutta futista pystyvät pelaamaan.
Kuten sanottu maksusta olisi voinut hyvin antaa kuitin Hope ry:lle. Me emme edes käytä alkoholia tai muita päihteitä.
Ei sinun maksamaasi laskua voi laittaa Hopen kirjanpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Luuletko että esim jalkapallo, salibandy ym edullisimmat joukkuelajit menettäisivät suosionsa, jos köyhillekin tulisi mahdollisuus osallistua niihin? Aika epätodennäköistä mielestäni. Nämä ovat vain nyt näitä hakemalla haettuja selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Asenteet on tosiaan suurin lapsiperheköyhyyteen liittyvä ongelma nykypäivän Suomessa, jos joidenkin vanhempien elämänhallintaan liittyvät ongelmat jätetään huomiotta. Tai ainakin asenteiden muokkaus olisi paras ratkaisu ongelmaan. Sehän muodostaisi vaan valtavan kannustinloukun ja aiheuttaisi keskituloisissa katkeruutta, jos köyhien perheiden lapset saisi yhteiskunnan piikkiin kaiken sen minkä eteen moni muu raataa töissä niska limassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Luuletko että esim jalkapallo, salibandy ym edullisimmat joukkuelajit menettäisivät suosionsa, jos köyhillekin tulisi mahdollisuus osallistua niihin? Aika epätodennäköistä mielestäni. Nämä ovat vain nyt näitä hakemalla haettuja selityksiä.
Luuletko sinä, että nuo harrastukset pysyisivät kohtuuhintaisina eikä seurat nostaisi jäsenmaksujaan, jos yhteiskunta alkaisi tukea harrastusta? Siis että ei kävisi kuten vuokrille eli vuokrat nousevat, koska yhteiskunta mahdollistaa köyhienkin asumisen kohonneista vuokrista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän lasten köyhyys on sitä, ettei lapsi pääse osallistumaan samoihin asioihin kuin muut lapset eikä heillä ole samoja asioita kuin muilla lapsilla. Yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa köyhien elämää. Tarkoitan tällä, että jos lapsen kaverit ratsastavat ja heillä on omat hevoset, yhteiskunta ei voi hankkia köyhän perheen lapsellekin omaa hevosta sekä maksaa siitä aiheutuvia kuluja. Tai jos kaverit harrastavat jääkiekkoa, yhteiskunta ei voi loputtomiin maksaa välineitä, kisareissuja jne.
Oikeasti tarvittaisiin asennemuutosta ja sen hyväksymistä, että kaikki lapset eivät ole tasa-arvoisia. Ikävä kyllä joillain on varakkaat vanhemmat/isovanhemmat/kummit ja joillain ei ole. Peruskoulu aikoinaan vääristi tasa-arvon käsitystä. Tarkoitushan oli vain, että kaikki lapset saavat samantasoisen perusopetuksen. Eikä suinkaan sitä, että kaikki lapset saisivat yhtä hienoja vaatteita, tavaroita, harrastuksia, ulkomaanmatkoja jne.
Olipa hieno ajatus köyyydestä, mutta jos nyt ei kuitenkaan mentäisi noin pitkälle. Köyhyys on sitä, että rahoja pitää venyttää äärimmilleen, ja loppukuusta ennen rahojen tuloa pitää karsia menoja todella äärimmilleen. Lapsi huomaa kyllä, kun tällaisessa rahatilanteessa hajoaa pesukone, auto tai muu välttämättömyys ja se näkyy ruokapöydässä ja muualla lapsen elämässä kun ylimääräistä ei yksinkertaisesti ole. Ei ole varaa osallistua koulun retkille, ei ole varaa edes leffalippuun. Pienituloisissa perheissä alkaa kasaantumaan toisenlaisetkin ongelmat, eivätkä ne ole sitä että harmittaa kun ei pääse ratsastamaan omalla hevosella. Elämä kapeutuu ja kalkkeutuu uomiinsa ja näköalat alkavat huveta niin että tuntuu ettei ulospääsyä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Asenteet on tosiaan suurin lapsiperheköyhyyteen liittyvä ongelma nykypäivän Suomessa, jos joidenkin vanhempien elämänhallintaan liittyvät ongelmat jätetään huomiotta. Tai ainakin asenteiden muokkaus olisi paras ratkaisu ongelmaan. Sehän muodostaisi vaan valtavan kannustinloukun ja aiheuttaisi keskituloisissa katkeruutta, jos köyhien perheiden lapset saisi yhteiskunnan piikkiin kaiken sen minkä eteen moni muu raataa töissä niska limassa.
Totta. Kun omat lapseni olivat pieniä, lapsilisä maksettiin neljä kertaa vuodessa. Olipa vähävarainen tai ei, kaikki hommasi kutakuinkin samanlaiset luistimet, polkupyörät, toppapuvut, kesävaatteet yms lapsilleen. Anttilan ja Elloksen postimyyntikuvastot ilmeistyivät paria vikkoa ennen lapsilisiä ja niistä sitten tilattiin, mitä lapsi tarvitsi. Muistan vielä hyvin, kun kerrostalon ikkunasta katsoin pihalla leikkiviä lapsia, joista kymmenestä seitsemällä oli täsmälleen samanlainen Elloksen toppapuku. Siinä sitten yritti erottaa oman lapsensa muiden joukosta :D Jos joku olisi ostanut jonkun superkalliin vaatteen kasvavalle lapselle, tällaista vanhempaa olisi pidetty yksinkertaisesti tyhmänä. Nyt eletään aivan toisenlaista aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Asenteet on tosiaan suurin lapsiperheköyhyyteen liittyvä ongelma nykypäivän Suomessa, jos joidenkin vanhempien elämänhallintaan liittyvät ongelmat jätetään huomiotta. Tai ainakin asenteiden muokkaus olisi paras ratkaisu ongelmaan. Sehän muodostaisi vaan valtavan kannustinloukun ja aiheuttaisi keskituloisissa katkeruutta, jos köyhien perheiden lapset saisi yhteiskunnan piikkiin kaiken sen minkä eteen moni muu raataa töissä niska limassa.
Täähän alkaa kuullostaa samalta ku se, kun yhdet kokoomuslarpit kolmikymppiset jätkät ulisi netissä miten palkkoja pitäisi pienentää tai muuten tehtaanomistajat eivät pääsisi rikastumaan. Se ihmisille maksettu palkka kun estää rikastumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan teidän hyvätuloisten on helppo ilkkua kun teillä ei ole kokemusta perheellisenä pienituloisena elämisestä.
En ole mielestäni puhunut kohtuuttomista vaatimuksista vaan yhdestä kohtuuhintaisesta harrastuksesta.
Tottakai otan vastuun perheestäni ja siksi opiskelenkin nyt uutta alaa, jossa pääsee palkoille. Ala ei ole kutsumus, mutta ainoa syy opiskeluun on, että niillä palkoilla on mahdollisuus elättää perhe.
Ei mun ole tarkoitus ilkkua. Toki saatat pitää realismia ilkkumisena. Kysymys on siitä, miten kaikki rahoitetaan? Koko ajan lasten elämään tulee kaikkea uutta ja alussa se uusi on kallista. 20 vuotta sitten vain harvalla alakoululaisella oli oma kännykkä ja oli aika cool, jos sellaisen omisti. Nykyisin lähes kaikilla alakoululaisilla on oma kännykkä ja nyt ero tuleekin siinä, miten kallis ja hieno kännykkä ja miten nopeasti lapsi saa uuden, kun uudempia malleja tulee markkinoille. Jos nyt yhteiskunta alkaisi maksamaan köyhille harrastuksen X, hyvin pian tulisi uusi harrastus Y, jota muut lapset alkaisivat harrastaa. Ja köyhän perheen lapsi ei olisi enää tyytyväinen harrastukseensa X, kun kaikki kaveritkin harrastavat Y:tä.
Ajat muuttuvat toki. Puhelin vertaus on huono. Sinulla ei näytä edelleenkään olevan tajua köyhän realismista. Esim. lapseni on ainoa luokassa, jolla ei edelleenkään ole puhelinta. Hän käy toista luokkaa. Siitäkin on useasti käyty keskustelua milloin se voidaan hankkia. Sitten tulee lisäkuluna puhelinlaskutkin.
Kyllä mulla on käsitys köyhän realismista. Siitä mulla ei ole käsitystä, miten köyhyyden ongelmat lasten osalta voitaisiin poistaa. Harrastuksen X maksaminen olisi varmaan ihan kiva juttu tasan siihen asti, kun sitä alettaisiin pitää köyhien harrastuksena (koska kaikilla köyhilläkin on varaa siihen) ja lasten mielestä harrastus X alkaisikin olla nolo. Aivan kuten joku tietty halpa kännykkä on lasten mielestä nolo. Ainoa, mitä keksin ratkaisuksi tuohon itseään ruokkivaan kehään on, että downshiftaamisesta, ekologisuudesta yms tulisikin varakkaiden ja keskituloisten keskuudessa arvostettua ja tavoiteltua, jolloin köyhien arki ei enää juurikaan eroaisi muiden arjesta.
Luuletko että esim jalkapallo, salibandy ym edullisimmat joukkuelajit menettäisivät suosionsa, jos köyhillekin tulisi mahdollisuus osallistua niihin? Aika epätodennäköistä mielestäni. Nämä ovat vain nyt näitä hakemalla haettuja selityksiä.
Luuletko sinä, että nuo harrastukset pysyisivät kohtuuhintaisina eikä seurat nostaisi jäsenmaksujaan, jos yhteiskunta alkaisi tukea harrastusta? Siis että ei kävisi kuten vuokrille eli vuokrat nousevat, koska yhteiskunta mahdollistaa köyhienkin asumisen kohonneista vuokrista huolimatta.
Riippuu siitä, miten lainsäädännöllä tuo suojattaisiin. Yhdistystoiminnan kautta järjestettynä hintojen nostaminen ei onnistuisi ja lapset saisi harrastaa. Lisäksi mistä tiedät kuka on köyhien ja kuka taas ei köyhien lapsi, joten melko erikoinen asennemaailma. Täällä on niin asenteellisia kirjotuksia et huhhu
Aivan turhaa keskustelua.Sosiaaliturvallakaan elävän perheen ei tarvitse syödä kaurapuuroa kustantaakseen lapselle harrastuksen tai tarvittavan digitaalisen opiskeluvälineen.Ja mitäs sitten jos jonkun tarvitsee,henkiin jäätiin silti! En ole ylimielinen, olen ollut samassa pisteessä ja siitä sisuuntunut hakemaan muutosta,enkä ruikuttamaan muilta rahaa!